Säästättekö lastenne lelut heidän lapsilleen vai laitatteko

Osan säästän.

Jotain perusjuttuja säästän, esim. duploja, legoja ja junaradan. Mutta muut pois. Ihan jo sen takia, että missä ihmeessä niitä kaikki säilyttää. Ja toisaalta sen takia, että mulla on vain poikia, joten tulevaisuudessa kenties heidän perheissään miniäni eivät niin hirvittävästi ilahtuisi anopin roudaamista kymmeniä vuosia vanhoista leluista. Jos jollakulla lapsista olisi joku ihan ehdoton suosikki, niin senkin voisin muistoksi säästää, mutta kenelläkään ei ole ollut edes unilelua, millä olisi ollut iso tunnearvo.

Suurin osa kiertoon. Nyt laitoin just pari klassikkolelua jemmaan. Ja olen säilönyt jonkun ekan palapelin tms.

Mutta 90 % kiertoon.

Ollaan sisarusten kanssa lapsettomia nelikymppisiä kaikki ja äitimme on vihdoin tajunnut alkaa antaa vanhoja tavaroitamme pois. Soittaa kuitenkin ensin, että "saako tuon sun pikkuisen potkukelkan antaa sille ja sille". Joo, saa, en aatellu itse enää käyttää. :)

En ole säästelijätyyppiä. Harvaa oikeasti kiinnostaa 20 vuoden päästä leikkiä jollain puhkipureskelluilla duploilla tai antiikkisella junaradalla. Enkä viitsi täyttää kaappejani turhalla muovirojulla vuosikausia. Kulutus on muutenkin riistäytynyt jo aikoja sitten käsistä, eikä vanhalla ole mitään arvoa, ei edes tunnearvoa.

Legot ja brio radan säästän, muut ns. kausilelut saa mennä. Lapseni ovat lukeneet kirjoja joita minä luin pienenä...

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 10:35"]

Harvaa oikeasti kiinnostaa 20 vuoden päästä leikkiä jollain puhkipureskelluilla duploilla tai antiikkisella junaradalla. 

[/quote]

Ai ei kiinnosta? Kyllä minun tuttavapiirissäni lähes kaikki lapset tykkäävät leikkiä mummoloissaan äitiensä ja isiensä vanhoilla leluilla.

Itse säästän parhaiten aikaa kestäväviä leluja (Briot, Legot) mahdollisesti tuleville lastenlapsille tai muille lapsivieraille. Muut menee kiertoon.

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 10:35"]

En ole säästelijätyyppiä. Harvaa oikeasti kiinnostaa 20 vuoden päästä leikkiä jollain puhkipureskelluilla duploilla tai antiikkisella junaradalla. Enkä viitsi täyttää kaappejani turhalla muovirojulla vuosikausia. Kulutus on muutenkin riistäytynyt jo aikoja sitten käsistä, eikä vanhalla ole mitään arvoa, ei edes tunnearvoa.

[/quote]

Tietenkään hajonneita ei kannata säästää, mutta sekä legot (myös dublot) että brion junarata ovat edelleen ihan käypiä vuosikymmenienkin päästä. Lapsillani on nyt käytössä legoja 50-luvulta. Eli noi säästän: sikahintaisia hankkia, ja nyt niitä tuossa on vaikka muille jakaa.

Meillä tyttö on aivan innoissaan minun vanhoista leluista :)

En kyllä itse aio säästää kuin joitain...ja lapsenkin mielipidettä kysyn mitkä ne tärkeimmät on...

Sama jotain vaatteita, saa sitten laittaa lapselleen kylpytakin joka oli jo mummolla Tanskan reissulla ja kävi minun lapsella Tanskassa kuvattavana "samalla" dyynillä...onpa varmaan lapsenlapsillekin tiedossa Tanskan reissu :)

Meinaan säilyttää aika paljon, koska (ainakin tällä hetkellä) meillä on paljon varastotilaa. Säilytän hyvälaatuiset, kestävät ja suositus lelut.

Myös LPS-lelut meinaan säilöä, koska musta tuntuu että ne palaa joskus tulevaisuudessa lasten suosikeiksi. Ne on olleet niin monen suosikkeja nyt jo monta vuotta.

Sellaiset tärkeät lelut säästän, esim. jokainen eka pehmolelu tai jonkun kummin tms. ostaman tärkeän lahjan. Muutoin aika reippaalla kädellä käyn niitä aika-ajoin läpi, ilman että lapset näkee ;)

Mahtuu taas uusia leluja hyllyihin ja laatikoihin. Esim. nyt joulun alla kun mulla on kirppäripötä tulee varmasti vietyä paljon tavaraa sinne.

Legot ja junarata ja hyvälaatuiset pikkuautot varmasti säästän. Ja jonkun rakkaan pehmolelun. Ehkä jotain hyviä valikoituja lautapelejä. Kaikki krääsä saa mennä, kun niitä ei tarvita.

Jotain legoja on ihan kiva pitää siksikin, että vaikka omassa perheessä niitä ei tarvita, niin lapsivieraille on kiva kaivaa esille jotain mielekästä tekemistä.

Säästän, legot, my little ponyt (on muuten omatkin G1 tallessa, muutamat barbit, monster hight, fisher price lelut ja sellaiset joilla on tunnearvoa.

Miettikää... maksetaan omaisuuksia retroleluista, omat lapset leikkii nytkin niillä mun leluilla, ja nekin kun on säästössä vielä 30v päästä niin onkin jo retroa!=)

Osan säästän omille lapsenlapsilleni, osan lahjoitan turvakodeille

Mun lapset leikkii mun vanhalla 70-l. Lundby-nukkekodilla ja 80-l. barbeilla. Ei ole tarvinnut tuollaisia ostaa uutena, hyvin ovat säilyneet. Annan lasten aika pitkälti itse päättää mitä haluavat säästää, rakkaimmat pehmot ainakin säilytetään, suosikkikirjoja, pari legosettiä ym. melko pieneen tilaan mahtuvaa. Leikkikeittiö oli pakko laittaa kiertoon kokonsa vuoksi.

Mummolassa lapset leikkii ihan innoissaan minun ja veljeni vanhoilla leluilla - barbeilla, legoilla, pikkuautoilla ja onpa siellä vielä jokunen lautapelikin, jossa on vielä kaikki osat tallessa. Oikein aarteita. Lapsetkin tuntuvat jotenkin tajuavan näiden lelujen erityisyyden. "Kun näillä äitikin on leikkinyt". Oma vanha uninalleni päätyy tytön kainaloon mummolassa nukuttaessa. Varsinainen hitti ja esimerkki aikaa kestävistä leluista ovat olleet jo oman isäni käytössä 50-luvulla olleet metalliset pikkuautot. Maalit on kuluneet ja osasta puuttuu renkaitakin, mutta edelleen ne vain kelpaavat leikkiin. Eikä taatusti ole kavereilla samanlaisia. Näiden kokemusten perusteella todellakin aion säästää omien lasteni leluja lapsenlapsille. Kaikkea ei tietenkään tarvi säästää, mutta ne aikaa kestävimmät ainakin.

Osan säästän, mm. vauvaleluja ja pahvisivuisia kirjoja on viety varastoon äitiyspakkauslaatikkoon, joka toimii meillä "jemmalaatikkona". Se verran voi olla tavaraa säästössä, mitä siihen laatikkoon sopii. Duplot on tarkoitus laittaa myös erikseen säästöön, mutta muuten leluja on mennyt kaverien lapsille ja osa on lahjoitettu MLL-perhekahvilaan, päiväkotiin ym.

Ne lapsen rakkaimmat ja tärkeimmät lelut kannattaa säästää, jos vain on tilaa säilyttää, lapsi voi aikuistuttuaan haluta ne vielä omille lapsilleen.

Ihmettelyyn ketä kiinnostaa vanhat lelut; ei meillä rikkinäisiä leluja tietenkään säästetä, hyvin vähän on rikki mennytkään mitään. Omatkin lapset leikkivät minun ja isänsä vanhoilla leluilla isovanhemmillaan, osan ovat halunneet tuoda kotiinkin. Sama käytäntö kaveriperheissä ja lapset tykkäävät.

99 prosenttia leluista on tähän mennessä mennyt kiertoon. Joitain rakkaimpia pehmoleluja olen säästänyt.  

Ei vain ole tilaa säilöä mitään ylimääräistä.