Lue keskustelun säännöt.
Mies ei panosta lapsiin kun olen töissä, harmittaa
01.11.2013 |
Kun olen iltavuorossa ja mies hakee lapset päiväkodista, vanhempi lapsista seuraavana päivänä valittaa minulle: kurjaa kun iskä vaan käski meidät leikkimään keskenään ja alkoi itse katsoa telkkaria. Mä pyysin isiä pelaamaan mutta se sanoi että ei nyt, leikkikääs kunnolla. Mä yritin maalata mutta se meni ihan pieleen vaan. Ei ollu kiva ilta.
Tai sitten mies laittaa lapset jaloista katsomaan televisiota ja juo itse kahveja tai touhuilee jotain keittiössä.
Mutta ei jaksa olla pienten lasten kanssa. Harmittaa niin kovasti. Ei meillä silloin telkkaria katsota kun olemme molemmat kotona, mutta heti jos olen poissa mies ei viitsi olla lasten kanssa. Tuntuu harmilliselta. Kuitenkin lapset olleet jo päivän hoidossa isossa laumassa pienet lapset, iltasella voisi vanhempi panostaa :(
Kommentit (54)
Oma ehtoinen tekeminen on myös osa tervettä kehitystä.Ei aikuisen tarvitse olla koko aikaa ohjaamassa ja säätelemässä.
Mitä mies sanoi, kun keskustelitte asiasta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei tässä mieti mitään lasten tarpeita vaan omaa itsekkyyttään. Meillä 5v on paljon kotihoidossa vielä kun minä hoidan lapsia, hän nimen omaan tarvitsisi pelikaveria jne. mutta mies ei laiskuuttaan viitsi. Pienempi taas päiväkotipäivän jälkeen vanhemman syliä ja läheisyyttä. Kun nämä laittaa vaan keskenään maalaamaan tai leikkimään, syntyy itkua ja riitaa hoitopäivän jälkeen.
Niin...Mitä mies sanoi, kun keskustelitte asiasta...
Ärähtää mulle, että älä siinä ohjeista, hyvin menee. Ei jaksa mitään ihmeitä, leikkikööt keskenään vaan.
Ei lasten kanssa tarvitse olla käsi kädessä koko aikaa. Pitäähän heidän oppia keskenäänkin sopimaan riitojaan jne. Ihan selvästi heitä on ohjattu liikaa, jos ei leikit suju.
Sinulla ei ole diktuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulee olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas en näe että vanhemman pitäisi olla apsen leikkikaveri. On hyvä että lapset oppivat leikkimään keskenään, olemaan myös itsekseen ja on tervettä että välillä on tylsää. Jos perusasiat hoitaa niin enpä viittis nipottaa.
Juuri tuo oli yksi syy siihen, että halusin lopulta vain yhden lapsen. Jos mies olisi ottanut enemmän vastuuta ekasta lapsesta, olisin luultavasti jaksanut ajatella toisen yrittämistä. Mutta kun joutui melkein yksin huolehtimaan lapsen terveydestä, hoitamaan neuvola- ja lääkärikäynnit ja leikkimiset yms., vaikka meitä huoltajia on kaksi, niin ei paljon innostanut enempi perheenlisäys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lapsien tulee leikkiä itsenäisestikin, mutta jos lapsi nimenomaan tulee pyytämään vanhempaa mukaan pelaamaan tai leikkimään ja AINA tulee kieltävä vastaus, niin onhan se surullista lapsen kannalta.
Eikö mies muka koskaan pelaa yms. lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkikö se ihan intona aikoinaan sen ensimmäisen lapsen kanssa?
Olisin ollut ikionnellinen, jos meillä olisi ollut mies, joka olisi hakenut lapset päiväkodista ja sitten ollut lapsen kanssa kotona...itse olisin voinut mennä jumppaan tai olla pitempään töissä. Näin ei kuitenkaan koskaan ollut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen terveydenhoitoalalla ja nyt vielä osittain kotona lasten kanssa. Mies tehdastyössä, valvontatehtävissä. Hänen työnsä on liiankin yksitoikkoista ja helppoa, jos kone toimii niin mies lueskelee lehtiä ja juo kahvia vaan ihan rauhassa. Haluaisi haastavampaa ja lähinnä yksitoikkoisuuteen turhautunut. Luulisi, että olisi aktiivisuutta sitten lasten kanssa, mutta ei todellakaan. ap
No hyvnen aika nainen. Ei lapsiin tarvitse panostaa, niiden kanssa vietetän ihan normaalia elmää. En millään muotoa voi kuvitella että mieheni lapsien aknssa illat pitkt leikkisi, en itsekään leiki. Normaalia elämää eli ollaan kotona, laitetaan ruokaa, tehdään kotihommia, katsellaan telkkaria ja lapset leikkii omiaan. Jutellaan välillä, ollaan yhdessä.
Meillä mies on ollut arkipäivät lasten kanssa ja minä töissä. Ikinä en ole kysynyt mitä ovat tehneet, mutta ilmeisesti normaalia arkea eläneet. Niin mekin lasten kanssa tehdään silloin kun mies töissä ja me kotona. Ei lapset ole erityisprojekti vaan arkielämää
Mä oon ainakin aina työpäivän jälkeen ihan puhki. Kun tullaan kotiin, laitan ruokaa ja lapset leikkii tai katsoo Pikku kakkosta. Sitten myöhemmin illalla jaksan jo vaikka lukea satuja tai vähän leikkiä. Millasta työtä te teette? Kyllä mulla ainakin se duuni vie mehut ja haluan hetken vain puuhastella sen ruuan kanssa, enkä missään nimessä ala pelailla tai askarrella lasten kanssa.