"Köyhällä ei ole varaa unelmiin"

Jättää omasta tahdostaan koulut ja työt kesken? Saa 2100 e kuussa tekemättä mitään? Asuu kalliissa asunnossa ja ostaa kaupasta mitä sattuu? Ja vielä KITISEE????? JUMANKEKKA ETTÄ PISTÄÄ VIHAKSI IHMISTEN LAPAMATOMAISUUS

Minäkin mietin sitä miksi ihmeessä hankitaan toinenkin lapsi tilanteeseen jossa vaimo ei pysty huolehtimaan edes itsestään saati esikoisesta.

Oma siskoni kärsii lievästä masennuksesta, mutta käy silti töissä ja huolehtii itsestään. Silti hän on halunnut vielä lykätä lasten hankkimista saadakseen itsensä ensin täysin kuntoon.

Toinen asia joka tekstissä pisti silmään, oli lausahdus siitä, että köyhän pitää ajatella ainoastaan rahaa, eikä voi haaveilla muusta. Olemme itse ohan hyvn toimeentuleva perhe, mutta näin pitkälle siksi, että olemme nimenomaan ajatelleet vain rahaa siinä tiukimmassa vaiheessa elämää. 

Vastavalmistuneina kumpikaan ei saanut heti oman alan töitä, vaan painettiin täysillä "huonompia" hanttihommia samalla kun haettiin perempiin töihin. Koskaan en vähätellyt mitään työtä tai ajatellut että pitäisi päästä heti "toteuttamaan itseäni" tai tekemään heti sitä unelmieni työtä. Elimme myös tosi niukasti kun säästimme yhteistä kotia varten ja se tuntui ainoastaan luonnolliselta.

Tämän perheen kohdalla köyhyyden syyt ovat mielestäni pitkälle heikoissa elämänhallinnan taidoissa.

Paljon huonoja valintoja, joista kirjoittaja ei tunnu ottavan vastuuta.

Itse asuin pitkään superhalvassa opiskelijasolussa ja säästin sillä. Tenttikirjat saa ilmaiseksi lainaan yliopiston kirjastosta ja töitä tein lomien aikan niin, että rahaa kertyi vähän säästöönkin. Opiskelijoilla on paljon hyviä etuja kuten terveydenhuolto, halvat matkakortit, tosi halpa ruoka Unicafessa yms. yms. 

Köyhällä on unelmia, rikkaalla on vain pelkoja.

Toisaalta tunnen sympatiaa miestä kohtaan, toisaalta kyseinen perhe ei ole mittakaavojeni mukaan köyhä. On kamalaa että tuollaisessa tilanteessa on menettänyt luottotietonsa, mikä on varmasti suurin haaste perheelle varsinkin jos äitikin on masentunut. Tuossa itse elämäntilanteessa sen sijaan (toinen opiskelee, satunnaisesti pätkätöissä, toinen äitiyslomalla) ei ole oikeastaan mitään erityisen kamalaa. Hyvin tuttu kuvio monille. Mekin saimme esikoisen niin, että mieheni opiskeli ja minä olin kotona. Tietenkään ei uusinta uutta ostettu, mutta vuokra saatiiin maksettua ajallaan ja kaikki tarvittavat asiat ostettua. Ekstrat tulivat sitten lahjoina sukulaisilta. Suurin ero meillä lienee tuossa ettei luottotietoja menetetty, vuokra oli puolet pienempi, ja toinen ei lamaantunut masennuksen myötä toimintakyvyttömäksi (minä itse sen sijaan olen käynyt läpi keskivaikean masennuksen, mutta se ei ollut niin paha että toimintakyky olisi mennyt).

Jälkiviisana voisi sanoa helpostikkin miten heidän olisi pitänyt toimia. Kun synnytyksen jälkeinen masennus olisi iskenyt, siihen olisi haettu diagnoosi ja sairasloma äidille. Tämän jälkeen miehen opintotuki olisi peruttu ja mies olisi jäänyt kotiin hoitamaan lasta kotihoidontuelle. Helppoa näin jälkikäteen tietysti sanoa. Mielestäni tässä tapauksessa on sekoitus muutamia yhteiskunnan epäkohtia, ja sitä että ihmisillä ei ole elämänhallinta kunnossa. Perheellisenä ihmisenä ei muuteta 1000e kuukausivuokralla olevaan saunalliseen kolmioon, kun ainoat pääsääntöiset tulot ovat kotihoidontuki, lapsilisä ja opintotuki. Se on selvä.

Hyvähän se teidän on haukkua. Mutta kuten siinä jutussakin sanottiin, ei se mies saanut kotoaan sellaista mallia millä mennään eteenpäin. Sen omat vanhemmat oli jo tavallaan syrjäytyneitä ja katkeria. Ei sellaisella taustalla ole kovin helppoa tehdä oikeita ja hyviä ratkaisuja kun ei ole mitään mallia eikä tietoa. Paljon helpompaa on niillä nuorilla joilla vanhemmat neuvoo ja sanoo miten kannattaa tehdä. heitä vastaan voi sitten sentään kapinoida ja ehkä onnistua silti mutta jos ei vanhemmista ole neuvomaan niin ei nuori pelkkien omien sahajauhojen turvin kovin korkealle osaa ponnistaa.

Mullakin on tuttuja, jotka ovat huonoista kotioloista huolimatta opiskelleet kovasti ihan yliopistotutkintoon asti mutta silti se elämä ei kuitenkaan ole mennyt ihan niin mallikkaasti kuin olisi voinut jos taustalla olisi ollut vanhempien tuki ja apu.

Eli taustoihinsa nähden se jannu on selvinnyt ihan hyvin.

Tottahan se on, että jos ei ole saanut elämänhallinnasta kotona oppia ja esimerkkiä on hankala toimia vastoinkäymisten sattuessa. Tässä tapauksessa se ensimmäinen vastoinkäyminen lienee äidin synnytyksenjälkeinen masennus ja isän samanaikainen opiskelu.

Muuten mielipiteeni tekstistä on aikalailla tämä: Paljon puhetta, vähän vastuuta. En tuomitse kesken opintojen lasten hankintaa, enkä epävarman alan opiskelua. Eivät ne ole mitään totaalisen pahoja tekoja, ja kaikilla on oikeus suunnitella elämänsä uran ja perheen puoleesta niin kuin parhaaksi näkee. Mikä sen sijaan laittaa miettimään, on se että asioista ei ole otettu vastuuta silloin kun olisi pitänyt. Jos opintoja ei saa suoritettua, tulee opintotuki perua ja siirtyä esimerkiksi toimeentulotuelle tai sairaspäivärahalla. Kun perheelliselle iskee masennus, siihen on haettava apua ja tarpeen vaatiessa sairaslomaa. On turha valittaa siitä että sillon tällöin joutuu tekemään omaan alaan kuulumatonta työtä, koska näin joutuu toimimaan 90% ihmisistä opiskellessaan ja valmistuttuaan. On turha syyttää muita ihmisiä siitä että vetävät välillä maan pinnalle; ei opiskellessa voi asua saunallisessa kolmiossa jonka vuokranmaksuun rahat eivät riitä. Ne vaan on niitä elämän realiteetteja tiettyinä aikoina. Kaikkea ei voi saada heti, jostain täytyy joustaa.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 12:43"]

Tottahan se on, että jos ei ole saanut elämänhallinnasta kotona oppia ja esimerkkiä on hankala toimia vastoinkäymisten sattuessa. Tässä tapauksessa se ensimmäinen vastoinkäyminen lienee äidin synnytyksenjälkeinen masennus ja isän samanaikainen opiskelu.

Muuten mielipiteeni tekstistä on aikalailla tämä: Paljon puhetta, vähän vastuuta. En tuomitse kesken opintojen lasten hankintaa, enkä epävarman alan opiskelua. Eivät ne ole mitään totaalisen pahoja tekoja, ja kaikilla on oikeus suunnitella elämänsä uran ja perheen puoleesta niin kuin parhaaksi näkee. Mikä sen sijaan laittaa miettimään, on se että asioista ei ole otettu vastuuta silloin kun olisi pitänyt. Jos opintoja ei saa suoritettua, tulee opintotuki perua ja siirtyä esimerkiksi toimeentulotuelle tai sairaspäivärahalla. Kun perheelliselle iskee masennus, siihen on haettava apua ja tarpeen vaatiessa sairaslomaa. On turha valittaa siitä että sillon tällöin joutuu tekemään omaan alaan kuulumatonta työtä, koska näin joutuu toimimaan 90% ihmisistä opiskellessaan ja valmistuttuaan. On turha syyttää muita ihmisiä siitä että vetävät välillä maan pinnalle; ei opiskellessa voi asua saunallisessa kolmiossa jonka vuokranmaksuun rahat eivät riitä. Ne vaan on niitä elämän realiteetteja tiettyinä aikoina. Kaikkea ei voi saada heti, jostain täytyy joustaa.

[/quote]Voi kuule olla, ettei Helsingin seudulta ihan äkkiä saa halpaa saunatonta kolmiota tai kaksiota varsinkaan. Itse maksoin saunattomasta kolmiosta vuokraa jo kymmenen vuotta sitten yli 800 euroa. Minusta ihmisten armottomuus ja julmuus on käsittämätöntä. Mä haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen joka on elämässään tehnyt vain oikeita ja onnistuneita ratkaisuja.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 08:31"]

Tottahan se on ettei köyhällä ole varaa unelmiin. Ja monet teistäkin haluatte kieltää lapsienkin tekemisen vaikka lasten saaminen on sentään hyvin perustavaa laatua oleva toive ja tarve. Ja kun köyhyyttä riittää tarpeeksi kauan sairastuu hyvin helposti masennukseen ja siitä ei sitten enää niin vaan noustakaan. Eihän köyhä ja masentunut saa mitenkään kunnollista työpaikkaa, että voisi nousta siitä suosta.

[/quote]

Mutta jos on köyhä, ei ammattia, ei halua käydä töissä eikä tuloja, niin miten ihmeessä on oikeus vaatia, että kun saa lapsen, yhteiskunnan tulee huolehtia, että lapsi ei koe köyhyyttä? Missä on tuonkin miehen oma vastuu elämästään? Kävikö mielessä, että jos vanhemmat eivät käy töissä, ei lapsille ole varaa hankkia kaikkea.

Me muut olemme hyväksyneet sen, että kaikkea ei voi saada, jotain on pakko jäädä odottamaan. Köyhät tahtovat kaiken heti ja nyt. Ilmaiseksi.

[/quote]Toivottavasti saat ihan pian kokemusta köyhyydestä sinäkin niin huomaat kuinka idioottimaisia ajatuksia kirjoitat! Mä todella toivon sulle syventävää kokemusta köyhyydestä!

[/quote]

Tiesithän, että kaikista ei tule köyhiä tekemälläkään, koska osa meistä (joo, ne hyväosaiset), viitsii tehdä elämälleen jotain sen sijaan että olettaa yhteiskunnan antavan kaiken kultalautasella.

[/quote]

No, kyllä jopa tuolla "rantojen miehissä" on entisiä hyväosaisia. Luepa vaikka Jari Heinosen köyhyystutkimus tamperelaisista miehistä. Joukossa mm. arkkitehtiä ym. entistä hyväosaista.

Joskus asiat lähtevät väärille urille esim. työuupumuksen tai mt-ongelmien tai päihdeongelmien tai sairauksien seurauksena. Nämä asiat voivat koskettaa ketä tahansa meistä, ja "täydellinen" elämänhallinta voi pettää.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 00:41"]

Komppaan 2! Eniten tuossa jutussa pöyristytti se, että saatiin toinen lapsi, vaikka vaimo ei pystynyt huolehtimaan itsestään millään tavalla, vaan makasi päivät masentuneena.

[/quote]

Tämä on täysin vastuutonta. Jopa köyhän ihmisen pitäisi osata huolehtia ehkäisystä, kun hän kykenee kuitenkin käymään korkeakoulua. Juttu ohitti aivan liian helposti tuon toisen lapsen syntymän. Ihan niin kuin lasteen saaminen olisi jokin luonnontapahtuma, johon ihmiset eivät voi itse vaikuttaa.

Totta kai köyhällä on oikeus lapsiin aivan kuten on oikeus urheilutautoonkin. Mutta jos sen jälkeen ei ole varaa vuokraan, niin ongelma ei ole olosuhteissa vaan jossakin aivan muussa.

Täytyy sanoa, että kun itse olin masentunut, tein aivan käsittämättömän huonoja päätöksiä. Jälkeenpäin ihmetyttää, miten pystyinkin ajattelemaan niin tyhmästi. Mielen sairaudet vaikeuttavat harkintaa ja päätöksentekokykyä. Tässä olisin haastatellulle armollinen.

eikö just ollut joku tutkimus, jossa todettiin, että köyhyys vaikuttaa laajamittaisesti kognitiivisiin kykyihin? On hienoa, että mies on jaksanut opiskella ahdingon keskellä.

Muistaakseni on myös tutkittu, että jatkuvassa köyhyydessä olevat tekevät meidän mielestämme typeriä ratkaisuja, koska se on heidän kokemustaustallaan ainoa mahdollinen ja järkevä ratkaisu.

Jos mulla olis käytettävissä 20 viikon ruokiin, ostaisin mahdollisimman halpaa mahdollisimman paljon: kaalikeittoa, puuroa, jne. Jos koko elämänsä köyhyydessä eläneellä on se sama, se käy hesessä. Kun nyt on vielä varaa, mutta huomenna ei...

Tietenkin kyse on elämänhallinnan puutteesta. Jos se elämä ei tavallaan ole koskaan alkanut, kuinka sitä voisi oppia hallitsemaan?

Ja tietenkin se pistää vihaksi näin veronmaksajan näkökulmasta: näyttää siltä, että toiselle vain annetaan ja annetaan, eikä mikään riitä. Tuomitseminen ei silti kannata, koska me emme elä tuossa todellisuudessa, emmekä toivottavasti tule koskaan elämään.

Kyllä minulla on sääli päälimmäisin tunne: sääli siitä, ettei ihmisellä ole resursseja tehdä parempia päätöksiä, ettei hän välttämättä ikinä edes opi näkemään niitä omaan käyttäytymiseensä ja köyhyyteensä johtavia kuvioita :/

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 12:43"]

Tottahan se on, että jos ei ole saanut elämänhallinnasta kotona oppia ja esimerkkiä on hankala toimia vastoinkäymisten sattuessa. Tässä tapauksessa se ensimmäinen vastoinkäyminen lienee äidin synnytyksenjälkeinen masennus ja isän samanaikainen opiskelu.

Muuten mielipiteeni tekstistä on aikalailla tämä: Paljon puhetta, vähän vastuuta. En tuomitse kesken opintojen lasten hankintaa, enkä epävarman alan opiskelua. Eivät ne ole mitään totaalisen pahoja tekoja, ja kaikilla on oikeus suunnitella elämänsä uran ja perheen puoleesta niin kuin parhaaksi näkee. Mikä sen sijaan laittaa miettimään, on se että asioista ei ole otettu vastuuta silloin kun olisi pitänyt. Jos opintoja ei saa suoritettua, tulee opintotuki perua ja siirtyä esimerkiksi toimeentulotuelle tai sairaspäivärahalla. Kun perheelliselle iskee masennus, siihen on haettava apua ja tarpeen vaatiessa sairaslomaa. On turha valittaa siitä että sillon tällöin joutuu tekemään omaan alaan kuulumatonta työtä, koska näin joutuu toimimaan 90% ihmisistä opiskellessaan ja valmistuttuaan. On turha syyttää muita ihmisiä siitä että vetävät välillä maan pinnalle; ei opiskellessa voi asua saunallisessa kolmiossa jonka vuokranmaksuun rahat eivät riitä. Ne vaan on niitä elämän realiteetteja tiettyinä aikoina. Kaikkea ei voi saada heti, jostain täytyy joustaa.

[/quote]Voi kuule olla, ettei Helsingin seudulta ihan äkkiä saa halpaa saunatonta kolmiota tai kaksiota varsinkaan. Itse maksoin saunattomasta kolmiosta vuokraa jo kymmenen vuotta sitten yli 800 euroa. Minusta ihmisten armottomuus ja julmuus on käsittämätöntä. Mä haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen joka on elämässään tehnyt vain oikeita ja onnistuneita ratkaisuja.

[/quote]

En tarkoittanut olla julma ja välinpitämätön, vaikka ehkä tekstistäni sen vaikutelman helposti saa. Tiedän että kaikki ei aina mene helposti, ja joskus tapahtuu asioita, jotka eivät ole itsestä kiinni. Olen käynyt läpi vaikean masennusjakson ja kärsinyt sosiaalsesten tilanteiden pelosta johtuen vaikeista asioista menneisyydestä. Tärkein asia minkä opin kuitenkin pitkän terapian aikana oli se että pitää ottaa itse vastuu siitä miten toimii, ja mitä ratkaisuja tekee. Yhteiskuntaa ja omia vanhempiaan ei voi loputtomiin syyttää. Osa (ja jopa suurin osa) virheistä elämässä on aiva itse tehtyjä ja toteutettuja, ja paljolta olisi säästynyt kun olisi vain kantanut vastuun omista teoistaan ja omasta hyvinvoinnistaan.

Itse olen keski-ikäinen kulttuurialan sekatyöläinen ja opiskellut kirjailijan tavoin yliopistossa sellaista ainetta, jolla ei työllisty vakituiseen työsuhteeseen, mutta työni on kuitenkin erittäin palkitsevaa, sillä ihmiset tarvitsevat kulttuuria.

Elän siis silpputöiden ja erilaisten lyhyempien ja pidempien projektien varassa ja välillä työttömänä. Yhteiskunnan mittapuun mukaan olen useampana kuukautena kuukaudessa köyhä, koska palkkiot ovat työmäärään nähden pienet. Sen lisäksi olen jäänyt teini-ikäisen lapsen yh:ksi, kun mies muutti toisen naisen luo.

Tämän vuoksi ymmärrän Roslundia jossakin määrin, mutta olen myös sitä mieltä, että köyhyys ei välttämättä tarkoita onnetonta elämää, jos on sitä elämänhallintaa. Ja sitä vaaditaan silpputyöläiseltä enemmän kuin säännöllisessä palkkatyössä käyvältä. Itselleni esimerkiksi on aina ollut selvää, että haluan vain yhden lapsen, koska jo varhain kävi selväksi, että miehen elämäntapojen tähde vastuu lapsesta jäi minulle. Toinen on se, että tulot ja menot pitää panna tasapainoon, velkaa ei saa olla ja laskut pitää maksaa ajallaan. Rahat riittävät jopa nautintoihin ja pieniin matkoihin. Roslundin perhe ei voinut matkustaa kesällä Savoon mökille junalippujen kalleuden vuoksi. Kolme henkeä matkusti kesälauantaisin Helsingistä kolmella kympillä junamatkan minne tahansa Suomessa. Niin että köyhänäkin voi elää ihan hyvää elämää. Sekin pisti silmään, että kirjailija irtisanoutui työstään. Silppu- ja pätkätyöläisen on hoidettava aina työ kunniallisesti loppuun, muuten ei uutta työtä tipu.

Ja kyllä, on minulla unelmia, esimerkiksi keittiöremontti. Ehkä joskus tulee vielä se projekti, josta saan sen verran rahaa, että voin toteuttaa sen.

Minä en pitäisi Mathiaksen vanhempia köyhinä vaan pienituloisina. Myös valitus että yliopistolla ei istunut porukkaan koska vanhemmilla ei ollut akateemista taustaa on kummallista. Jos menee opiskelemaan kirjallisuutta niin luulisi, että itse lukee sen verran paljon että jotain aiheesta tuntisi. Tuskin niiden rikkaiden opiskelijoitten öiti on niille kirjallisuutta"opettanut".

Nyt mut lynkataan, mutta aina olen ihmetellyt että MIKSI ihmiset tekevät lapsia siihen elämäntilanteeseen kun opinnot on kesken ja taloudellinen tilanne on heikko? Kyllä, lisääntyminen on kaikille sallittua mutta miksi ei voida hoitaa niitä opintoja edes ensin pakettiin? Ja juu, tiedän ettei niitä töitä tässä taloustilanteessa ole valmistuneillekaan mutta olisi edes hieman helpompaa kun ei tarvitsisi tasapainoilla vielä perheen ja lasten mukanaan tuomien kustannusten kanssa :P

Ihmettelen, mikä köyhä hän oli. Mielestäni ihan tavallinen opiskelija, joka oli kylläkin tehnyt lapsia. Itselläni on vuosi koulua jäljellä (amk) ja yksi lapsi. Meillä on kuukaudessa käytettävissä 2 aikuista + lapsi vuokran jälkeen noin 1000e (?). Ja tulemme todella hyvin toimeen. Tietenkin tässä auttaa se, että elintasomme nousee vuoden päästä, kun molemmat valmistumme ja tilanne on ihan siedettävä senkin vuoksi. Mutta kyllä meillä rahat riittää ihan hyvinkin, olen ostanut itselleni 100e talvikengät ja lapselle on tiedossa joululahjarikas joulu, kunnon talvivaatteet ym. Meillä ei olekaan taakkanamme velkoja tai muita "pakollisia" menoja. Mielestäni artikkelissa mainittu 2000e kolmelle hengelle ei ole mitenkään vähän, kun aikuinen on opiskelijakin vielä. Monet yksinhuoltajathan tienaavat koko elämänsä tuon verran ja heillä voi olla kaksikin lasta.

Komppaan 2! Eniten tuossa jutussa pöyristytti se, että saatiin toinen lapsi, vaikka vaimo ei pystynyt huolehtimaan itsestään millään tavalla, vaan makasi päivät masentuneena.

Itse köyhän perheen lapsena minulle on jäänyt ajatus siitä, että en edes haaveile lapsista ennen kuin taloudellinen tilanne on kunnossa. Se, että jokaisesta ruokahetkestä, vaatteesta ja elokuvissa käymisestä täytyy nipistää, ei ole lapsellekaan pidemmän päälle hyväksi. Vaikka vanhempani antoivat rakkautta, olisin silti joskus halunnut päästä lomamatkalle naapurimaahan tai omistaa kerrankin uuden lelun eikä kirpputorilta ostettua. Lasten haluaminen on aina itsekästä, mutta se muuttuu huonoksi asiaksi silloin, jos lapsesta/lapsista ei ole oikeasti resursseja huolehtia. 

Pätkätyöt, vaimon sairastuminen, pääkaupunkiseudun järjettömät vuokrat - siinä ne pahimmat kompastuskivet. Siihen päälle kun menee luottotiedot, niin kierre on valmis. Tuossa Mathiaksen tapauksessa on paljon onnettomia sattumia, joista osaan on vaikea etukäteen valmistautua ja osa on seurausta omista vääristä valinnoista. Minusta tuo juttu oli hyvä ja ymmärrän miehen ahdingon. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että rahan sijaan - tai sen lisäksi - hän tarvitsisi jonkun life coachin joka opettaisi hänelle elämänhallintaa.

Kirja menee ilman muuta lukulistalle, kaveri vaikuttaa fiksulta.