"Köyhällä ei ole varaa unelmiin"

Mikä pakko on kenenkään asua Helsingissä?Töitä ja opiskelija löytyy muualtakin maasta ja jos tilanne todella noin ahdistava niin miksi jäädä työttömänä lähiöön?

Minä tunnen suurta symptiaa tuota haastateltua kohtaan. Parempia päiviä hänelle!

Minä ja mieheni olemme aikanaan hankkineet ammatin, ihan kelvolliselta alalta, mutta kumpikaan ala ei tällä hetkellä työllistä. Ketään. Kumpikin on opiskellut nyt perheellisenä toisen alan, mies on jo valmistunut, minä vielä opiskelen. Me ei oltaisi selvitty näistä vuosista, jos ei oltaisi saatu runsaansti apua; miehen tuttu vinkkasi miehelle hyvästä sivutyöstä johon hän pääsi opiskeluaikana, ja minun vanhempani auttoivat maksamalla käytännössä kaikki lapsten kulut pk-maksuja lukuun ottamatta. Jos meillä ei olisi ollut ympärillä näitä ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä, niin olisi ollut aikoja ettei vaan oltaisi selvitty. Koko ajan mennään parempaan päin, kun valmistun meillä on molemmilla satavarmasti töitä. Mutta on oikeasti iso asia olla perheellinen opiskelija. KELA ei erottele perheellisiä perheettömistä, tulorajat ovat kaikille samat, lapsikorotuksia ei ole jne. Se on oikeasti ansa josta ei selviä jos puoliso ei ole jo töissä, jos vanhemmat eivät avusta tai jos sitten ei saa asua käytännössä ilmaiseksi. Sillä elintasolla, millä perheetön pärjää, ei vaan voi elättää lapsia, ei vaan voi jos haluaa antaa lapsille kunnon ravitsemustason, edes jonkinlaiset säälliset vaatteet ja sellaisen kodin jossa lapset voivat asua.

Mun mielestä kompastuskivenä on ulosottovelka, joka oli ilmeisesti syntynyt maksamattomista vuokrista. Ulosotosta syntyy ihan hirveesti ylimääräisiä kuluja korkoineen ja perintämaksuineen. 

En myöskään ymmärrä sitä, että tehdään se toinen lapsi kun äiti on ainakin jutun perusteella ollut todella huonossa kunnossa. 

Tottahan se on ettei köyhällä ole varaa unelmiin. Ja monet teistäkin haluatte kieltää lapsienkin tekemisen vaikka lasten saaminen on sentään hyvin perustavaa laatua oleva toive ja tarve. Ja kun köyhyyttä riittää tarpeeksi kauan sairastuu hyvin helposti masennukseen ja siitä ei sitten enää niin vaan noustakaan. Eihän köyhä ja masentunut saa mitenkään kunnollista työpaikkaa, että voisi nousta siitä suosta.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 01:07"]

Mikä pakko on kenenkään asua Helsingissä?Töitä ja opiskelija löytyy muualtakin maasta ja jos tilanne todella noin ahdistava niin miksi jäädä työttömänä lähiöön?

[/quote]Muualla on vielä huonommin töitä. Siis todellakin kokemusta on! Pikkupaikkakunnilla on ulkopuolisen lähes täysin mahdotonta saada töitä kun ei ole suhteita ja sukulaisuuksia ja siellä on omastakin takaa pilvin pimein työttömiä.

> Lasten haluaminen on aina itsekästä

Ja jollei ole, niin lasten haluaminen on aina itsekästä. Eikös juu?

Yhteiskunta maksaa kolmion isälle ja äidille, koska lapset vuoroviikoin kummallakin vanhemmalla. Hirvittävää tuhlausta. Isä irtisanoutuu töistä - eikö se muka ole itseaiheutettua köyhyyttä?

Uskon, että alemman sosiaaliluokan geeniperimässä on jotain, mikä estää tekemästä kuten muut eli kantamasta vastuuta itsestään.

Minua ärsyttää suunnattomasti, että joka ikinen kerta kun puhutaan köyhyydestä Suomessa, otetaan esimerkiksi joku tuollainen, jolla elämä on oikeasti aika hyvin ja ne huonotkin asiat ovat monilta osin omaa syytä. Kyllä täältä löytyisi niitäkin, joilla menee oikeasti todella huonosti, ja vielä ilman omaa kykyä vaikuttaa asioihin!

Jutussa mainittiin, että yhden aikuisen ja kahden lapsen köyhyysraja on 1817€/kk. Meillä on tuplasti isompi perhe ja saamme kuukaudessa noin 300€ enemmän kuin tuo perhe jutun perusteella. Ja meillä on omakotitalo, kaksi autoa, lapset saavat harrastaa, käymme elokuvissa, ravintolassa jne. ja olemme käyneet ulkomaillakin! Ihmetyttää siis todella, miten tuollainen esimerkki onkin löydetty.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 08:31"]

Tottahan se on ettei köyhällä ole varaa unelmiin. Ja monet teistäkin haluatte kieltää lapsienkin tekemisen vaikka lasten saaminen on sentään hyvin perustavaa laatua oleva toive ja tarve. Ja kun köyhyyttä riittää tarpeeksi kauan sairastuu hyvin helposti masennukseen ja siitä ei sitten enää niin vaan noustakaan. Eihän köyhä ja masentunut saa mitenkään kunnollista työpaikkaa, että voisi nousta siitä suosta.

[/quote]

Mutta jos on köyhä, ei ammattia, ei halua käydä töissä eikä tuloja, niin miten ihmeessä on oikeus vaatia, että kun saa lapsen, yhteiskunnan tulee huolehtia, että lapsi ei koe köyhyyttä? Missä on tuonkin miehen oma vastuu elämästään? Kävikö mielessä, että jos vanhemmat eivät käy töissä, ei lapsille ole varaa hankkia kaikkea.

Me muut olemme hyväksyneet sen, että kaikkea ei voi saada, jotain on pakko jäädä odottamaan. Köyhät tahtovat kaiken heti ja nyt. Ilmaiseksi.

köyhällähän on just nimenomaan varaa unelmiin muttei niiden toteuttamiseen! olen aika köyhä mutta unelmoin kovasti vaikka tiedän ettei niitä tule koskaan toteuttamiskelpoisiksi asti tule.

 opiskelu on - pitäisi olla - väliaikainen olotila ja sen hetkellisen "köyhyyden" olotila pitää vain sietää. Suomessa on kuitenkin yhteiskunnan tuki ja ilmainen opiskelu JA opintotuki joten turhat kitinät pois..

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 08:31"]

Tottahan se on ettei köyhällä ole varaa unelmiin. Ja monet teistäkin haluatte kieltää lapsienkin tekemisen vaikka lasten saaminen on sentään hyvin perustavaa laatua oleva toive ja tarve. Ja kun köyhyyttä riittää tarpeeksi kauan sairastuu hyvin helposti masennukseen ja siitä ei sitten enää niin vaan noustakaan. Eihän köyhä ja masentunut saa mitenkään kunnollista työpaikkaa, että voisi nousta siitä suosta.

[/quote]

Mutta jos on köyhä, ei ammattia, ei halua käydä töissä eikä tuloja, niin miten ihmeessä on oikeus vaatia, että kun saa lapsen, yhteiskunnan tulee huolehtia, että lapsi ei koe köyhyyttä? Missä on tuonkin miehen oma vastuu elämästään? Kävikö mielessä, että jos vanhemmat eivät käy töissä, ei lapsille ole varaa hankkia kaikkea.

Me muut olemme hyväksyneet sen, että kaikkea ei voi saada, jotain on pakko jäädä odottamaan. Köyhät tahtovat kaiken heti ja nyt. Ilmaiseksi.

[/quote]Toivottavasti saat ihan pian kokemusta köyhyydestä sinäkin niin huomaat kuinka idioottimaisia ajatuksia kirjoitat! Mä todella toivon sulle syventävää kokemusta köyhyydestä!

Luin kirjan enkä pitänyt siitä. En voi suositella.

Jaa-a. Olen virallisesti köyhä (mutta en tunne itseäni köyhäksi), kolmen lapsen yh, eikä se estä minua unelmoimasta/toteuttamasta unelmia. Emme asu saunallisessa asunnossa, meillä ei ole autoa, en käy kaljalla. Vuokra on maksettu aina ajallaan. Maailmassa on tarinoita joissa ihmiset ovat ponnistaneet suurin piirtein savimajasta tähteyteen. Se, että rahaa aina jostain tulee, sos.tuet ym, ei pakota ihmistä todella yrittämään. Valitaan vaan kahdesta pahasta se pienempi eli jos työ ei maistu, ollaan työttöminä, ehkä pienemmillä tuloilla mutta tuloton toisaalta saa paljon muita tukia yhteiskunnallisten perustukien lisäksi: harkinnanvaraista toimeentulotukea, lapsille leirejä, urheiluvälineitä ym, tuettuja lomia jne. Se, että sieltä täältä lähtee lypsämään apua, masentaa taatusti ketä tahansa pitkällä aikavälillä ja kynnys alkaa tosissaan tehdä jotain elämälleen nousee entisestään. 

Sympatiani kirjoittajalle mutta sitä minäkin ihmettelen miksi se toinen lapsi piti tehdä kun vaimo oli siinä kunnossa ettei jaksanut hoitaa sitä ensimmäistäkään, saati itseään. Lisäksi: tuossa tilanteessa saunaton asunto olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto kun asuminen nieli niin suuren osan tuloista että vuokrat jäivät rästiin. Fakta on että ne omat menot on vaan sopeutettava tuloihin ja jostain täytyy aina luopua. 

Mielestäni perimmäinen ongelma tuossa on se että koska lapsena ei saanut tarpeeksi, sama asenne ja mielentila jatkuu edelleen. Ei se elämä ruusuilla tanssia ole kovinkaan monelle meistä. Tekstin henkilö ja kaltaisensa ehkä kuvittelevat että kaikilla muilla pyyhkii helvetin hyvin. Tosiasiassa harvalla pyyhkii ja monen elämä on kulissia. 

Tottakai lapsi tarvitsee rakkautta mutta lapsen hankinta ei ole ihmisen perusoikeus. Etenkin jos tietää itse mitä on köyhä lapsuus, miksi haluaa kasata sen saman ristin omille lapsilleen. Ihan puhtaasti järjellä ajatellen: jos ei ole varaa elättää itseäänkään, millä tavoin se toinen lapsi parantaa tilannetta, tai edes se ensimmäinen. Hyvä esimerkki tällaisesta vinksahtaneesta ajattelusta on Erilaiset äidit -sarjan pariskunta joka tehtaili lapsia jonoksi asti vaikka kummallakaan ei ollut työtä. 

Uskon että jutun isä kyllä tulee pärjäämään elämässään, tuossa on ollut jo niin paljon kohtia joissa ihmisen kestävyys on punnittu. Lapset alkavat olla jo itsenäisempiä ja tilanne voi oikeastaan vain parantua kunhan eivät menetä kattoa pään päältä. 

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 08:31"]

Tottahan se on ettei köyhällä ole varaa unelmiin. Ja monet teistäkin haluatte kieltää lapsienkin tekemisen vaikka lasten saaminen on sentään hyvin perustavaa laatua oleva toive ja tarve. Ja kun köyhyyttä riittää tarpeeksi kauan sairastuu hyvin helposti masennukseen ja siitä ei sitten enää niin vaan noustakaan. Eihän köyhä ja masentunut saa mitenkään kunnollista työpaikkaa, että voisi nousta siitä suosta.

[/quote]

Mutta jos on köyhä, ei ammattia, ei halua käydä töissä eikä tuloja, niin miten ihmeessä on oikeus vaatia, että kun saa lapsen, yhteiskunnan tulee huolehtia, että lapsi ei koe köyhyyttä? Missä on tuonkin miehen oma vastuu elämästään? Kävikö mielessä, että jos vanhemmat eivät käy töissä, ei lapsille ole varaa hankkia kaikkea.

Me muut olemme hyväksyneet sen, että kaikkea ei voi saada, jotain on pakko jäädä odottamaan. Köyhät tahtovat kaiken heti ja nyt. Ilmaiseksi.

[/quote]Toivottavasti saat ihan pian kokemusta köyhyydestä sinäkin niin huomaat kuinka idioottimaisia ajatuksia kirjoitat! Mä todella toivon sulle syventävää kokemusta köyhyydestä!

[/quote]

Tiesithän, että kaikista ei tule köyhiä tekemälläkään, koska osa meistä (joo, ne hyväosaiset), viitsii tehdä elämälleen jotain sen sijaan että olettaa yhteiskunnan antavan kaiken kultalautasella.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:38"]

Jaa-a. Olen virallisesti köyhä (mutta en tunne itseäni köyhäksi), kolmen lapsen yh, eikä se estä minua unelmoimasta/toteuttamasta unelmia. Emme asu saunallisessa asunnossa, meillä ei ole autoa, en käy kaljalla. Vuokra on maksettu aina ajallaan. Maailmassa on tarinoita joissa ihmiset ovat ponnistaneet suurin piirtein savimajasta tähteyteen. Se, että rahaa aina jostain tulee, sos.tuet ym, ei pakota ihmistä todella yrittämään. Valitaan vaan kahdesta pahasta se pienempi eli jos työ ei maistu, ollaan työttöminä, ehkä pienemmillä tuloilla mutta tuloton toisaalta saa paljon muita tukia yhteiskunnallisten perustukien lisäksi: harkinnanvaraista toimeentulotukea, lapsille leirejä, urheiluvälineitä ym, tuettuja lomia jne. Se, että sieltä täältä lähtee lypsämään apua, masentaa taatusti ketä tahansa pitkällä aikavälillä ja kynnys alkaa tosissaan tehdä jotain elämälleen nousee entisestään. 

Sympatiani kirjoittajalle mutta sitä minäkin ihmettelen miksi se toinen lapsi piti tehdä kun vaimo oli siinä kunnossa ettei jaksanut hoitaa sitä ensimmäistäkään, saati itseään. Lisäksi: tuossa tilanteessa saunaton asunto olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto kun asuminen nieli niin suuren osan tuloista että vuokrat jäivät rästiin. Fakta on että ne omat menot on vaan sopeutettava tuloihin ja jostain täytyy aina luopua. 

Mielestäni perimmäinen ongelma tuossa on se että koska lapsena ei saanut tarpeeksi, sama asenne ja mielentila jatkuu edelleen. Ei se elämä ruusuilla tanssia ole kovinkaan monelle meistä. Tekstin henkilö ja kaltaisensa ehkä kuvittelevat että kaikilla muilla pyyhkii helvetin hyvin. Tosiasiassa harvalla pyyhkii ja monen elämä on kulissia. 

Tottakai lapsi tarvitsee rakkautta mutta lapsen hankinta ei ole ihmisen perusoikeus. Etenkin jos tietää itse mitä on köyhä lapsuus, miksi haluaa kasata sen saman ristin omille lapsilleen. Ihan puhtaasti järjellä ajatellen: jos ei ole varaa elättää itseäänkään, millä tavoin se toinen lapsi parantaa tilannetta, tai edes se ensimmäinen. Hyvä esimerkki tällaisesta vinksahtaneesta ajattelusta on Erilaiset äidit -sarjan pariskunta joka tehtaili lapsia jonoksi asti vaikka kummallakaan ei ollut työtä. 

Uskon että jutun isä kyllä tulee pärjäämään elämässään, tuossa on ollut jo niin paljon kohtia joissa ihmisen kestävyys on punnittu. Lapset alkavat olla jo itsenäisempiä ja tilanne voi oikeastaan vain parantua kunhan eivät menetä kattoa pään päältä. 

[/quote]Ihan vaan semmonen pikku seikka, etteivät kaikki ole köyhiä vielä silloin kun niitä lapsia tehdään. Joidenkin kohdalle köyhyys tulee vasta myöhemmin, kuten meille kävi. Lisäksi nuorena monilla on luja usko siihen, että kyllä tämä tästä vielä valkenee ja siksi lapsia uskalletaan tehdä vähän vaikeampiinkin tilanteisiin.

Jälkikäteen on helppo olla viisaampi. Esim. minä itsekin olisin nyt tällä kokemuksella ja tietämyksellä järjestänyt elämäni ihan toisin mutta ei sitä silloin nuorena tiedä, eikä osaa ja kuten sanottu kun on luottamus siihen, että kaikki järjestyy kuitenkin.

> Suomessa on kuitenkin yhteiskunnan tuki ja ilmainen opiskelu JA opintotuki joten turhat kitinät pois..

Ja jos sitä työtä ei löydy, niin käytännössä on pakko ottaa opintolainaa, että voisi syödä... Että joo...

Muuten pystyin tuntrmaan sympatiaa, koska eihän sairastumista pysty ennustamaan, mutta siinä vaiheessa kun kerrotaan, että ilmeisesti vielä toipumisvaiheessa hommataan toinen lapsi, niin sympatiat karisivat.

Ei pelkästään se, että hankitaan lapsi köyhiin oloihin, mutta lisäksi se, että äidin mielenterveysongelmat eivät selkeästi olleet hoitotasapainossa (kun ei kerran ollut opinnoissa tai töissä), ja edellinen raskaus/synnytys oli vieläpä laukaissut ne! Vaikka pieni lapsi ei ehkä köyhyyttä sillä tavalla huomioi, niin vanhemman masennuksen ihan varmasti. Noin nuoret ihmiset olisivat ihan hyvin voineet odottaa pari vuotta, hoitaa itsensä ja taloutensa kuntoon, ja sitten yrittää uudestaan.

Se oli kyllä hyvää, että hän kuvasi tuota pätkätyöläisyyttä ja epäsäännöllisten tulojen ongelmaa. Mutta valitettavasti tuo jäi sivummalle, ja päällimmäisenä nuorta tuli esiin asenne, että kyllä jokaisella pitäisi olla oikeus hankkia niin monta lasta kuin huvittaa, eka yhteiskunnan pitäisi siitä maksaa.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:57"]

> Suomessa on kuitenkin yhteiskunnan tuki ja ilmainen opiskelu JA opintotuki joten turhat kitinät pois..

Ja jos sitä työtä ei löydy, niin käytännössä on pakko ottaa opintolainaa, että voisi syödä... Että joo...

[/quote]Ei opiskelu ole ilmaista koska kirjat ja muut tarvikkeet maksavat aika kamalasti. Esim. lukion ekan vuoden  yhden kurssin äidinkielenkirjat maksoi n. 70e ja niitä kaikkia kirjoja tarvitaan paljon.

Entä jos se isä olisi valinnut toisin? Hän halusi pois köyhyydestä, mutta ei halunnut mihinkään tavalliseen keskiluokkaiseen ammattiin, joka pitäisi köyhyyden loitolla. Hän halusi asua Helsingissä. Hän halusi lapsia, vaikka ei ollut varaa niitä elättää.

Pitääkö meidän muiden ihan oikeasti maksaa se, että joku valitsee uudestaan ja uudestaan täysin tietoisesti niin, että lopputulos ei voi olla muuta kuin huono?

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:38"]

Jaa-a. Olen virallisesti köyhä (mutta en tunne itseäni köyhäksi), kolmen lapsen yh, eikä se estä minua unelmoimasta/toteuttamasta unelmia. Emme asu saunallisessa asunnossa, meillä ei ole autoa, en käy kaljalla. Vuokra on maksettu aina ajallaan. Maailmassa on tarinoita joissa ihmiset ovat ponnistaneet suurin piirtein savimajasta tähteyteen. Se, että rahaa aina jostain tulee, sos.tuet ym, ei pakota ihmistä todella yrittämään. Valitaan vaan kahdesta pahasta se pienempi eli jos työ ei maistu, ollaan työttöminä, ehkä pienemmillä tuloilla mutta tuloton toisaalta saa paljon muita tukia yhteiskunnallisten perustukien lisäksi: harkinnanvaraista toimeentulotukea, lapsille leirejä, urheiluvälineitä ym, tuettuja lomia jne. Se, että sieltä täältä lähtee lypsämään apua, masentaa taatusti ketä tahansa pitkällä aikavälillä ja kynnys alkaa tosissaan tehdä jotain elämälleen nousee entisestään. 

Sympatiani kirjoittajalle mutta sitä minäkin ihmettelen miksi se toinen lapsi piti tehdä kun vaimo oli siinä kunnossa ettei jaksanut hoitaa sitä ensimmäistäkään, saati itseään. Lisäksi: tuossa tilanteessa saunaton asunto olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto kun asuminen nieli niin suuren osan tuloista että vuokrat jäivät rästiin. Fakta on että ne omat menot on vaan sopeutettava tuloihin ja jostain täytyy aina luopua. 

Mielestäni perimmäinen ongelma tuossa on se että koska lapsena ei saanut tarpeeksi, sama asenne ja mielentila jatkuu edelleen. Ei se elämä ruusuilla tanssia ole kovinkaan monelle meistä. Tekstin henkilö ja kaltaisensa ehkä kuvittelevat että kaikilla muilla pyyhkii helvetin hyvin. Tosiasiassa harvalla pyyhkii ja monen elämä on kulissia. 

Tottakai lapsi tarvitsee rakkautta mutta lapsen hankinta ei ole ihmisen perusoikeus. Etenkin jos tietää itse mitä on köyhä lapsuus, miksi haluaa kasata sen saman ristin omille lapsilleen. Ihan puhtaasti järjellä ajatellen: jos ei ole varaa elättää itseäänkään, millä tavoin se toinen lapsi parantaa tilannetta, tai edes se ensimmäinen. Hyvä esimerkki tällaisesta vinksahtaneesta ajattelusta on Erilaiset äidit -sarjan pariskunta joka tehtaili lapsia jonoksi asti vaikka kummallakaan ei ollut työtä. 

Uskon että jutun isä kyllä tulee pärjäämään elämässään, tuossa on ollut jo niin paljon kohtia joissa ihmisen kestävyys on punnittu. Lapset alkavat olla jo itsenäisempiä ja tilanne voi oikeastaan vain parantua kunhan eivät menetä kattoa pään päältä. 

[/quote]Ihan vaan semmonen pikku seikka, etteivät kaikki ole köyhiä vielä silloin kun niitä lapsia tehdään. Joidenkin kohdalle köyhyys tulee vasta myöhemmin, kuten meille kävi. Lisäksi nuorena monilla on luja usko siihen, että kyllä tämä tästä vielä valkenee ja siksi lapsia uskalletaan tehdä vähän vaikeampiinkin tilanteisiin.

Jälkikäteen on helppo olla viisaampi. Esim. minä itsekin olisin nyt tällä kokemuksella ja tietämyksellä järjestänyt elämäni ihan toisin mutta ei sitä silloin nuorena tiedä, eikä osaa ja kuten sanottu kun on luottamus siihen, että kaikki järjestyy kuitenkin.

[/quote]

Tottakai on näin. Ja elämässä voi sattua mitä vaan vaikka olisi kuinka hyvin pedannut. Tuossa jutussa kuitenkin tehtiin toinen lapsi tilanteeseen jossa asiat olivat jo valmiiksi aika huonolla tolalla eli rahaa ei ollut eikä edes voimia sen lapsen hoitamiseen, tai edes oman elämän. Jälkimmäinen seikka on sikäli ongelmallisempi että silloin ei ole resursseja parantaakaan tilannetta. Rahattomuuskin voi olla väliaikaista mutta noin syvä masennus ei välttämättä helpota koskaan kokonaan. Lapsi ei ole mikään lääke mielenterveysongelmiin.