Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuushoitoasiaa: miehen törkeä kommentti, miten reagoisitte?!484
31.10.2013 |
Taustatietoina: minulla on yksi helposti alkunsa saanut lapsi aiemmasta liitostani. Emme antaneet siinä liitossa mahdollisuutta useampien lasten tulolle. Nykyisellä miehelläni ei ole omia lapsia, ja tutkimuksissa selvisi, että hänen spermassaan on monia vikoja, jotka aiheuttavat sen, että ilman lapsettomuushoitoja hänen on hyvin vaikea saada lapsia. Minusta ei ole löydetty tutkimuksissa mitään sellaista, joka aiheuttaisi lapsettomuutta.
Nyt: olemme käyneet ICSI-hoidoissa 3 kertaa. Eka kerta ei tuottanut tulosta (kahden alkion tuoresiirto). Toisella kerralla raskaus alkoi (kahden alkion tuoresiirrosta toinen kiinnittyi), mutta päättyi keskenmenoon. Kummallakin kerralla hedelmöittymisprosentti oli niin huono, että vaikka munasoluja kypsyi varsin hyvin, pakkaseen ei saatu alkioita. Nyt syksyllä aloitettiin kolmas hoitokierros, mutta munarakkuloitteni kehitys päättyi kesken hormonipiikitysten. Lääkärimme mukaan niin käy satunnaisesti eikä se määrää onnistumista jatkossa. Miehen reaktio tästä minulle oli: "Olet lapseton maho!" Siis TÄH?? Kuka tässä on lapseton maho, jos tuota termiä nyt käydään purkamaan... Joo, olen jo 39-vuotias ja mieheni on 2 vuotta nuorempi... mutta en nyt kylläkään mahoksi tunne itseäni, etenkään kun sellaisesta ei ole varsinaisia todisteita. Olen todella pahalla mielellä miehen kommentista :( Ymmärrän toki, että hänkin on allapäin hoidon epäonnistumisesta, mutta että tuollainen absurdi heitto?!? :(
Kommentit (47)
Se adoptiolapsi ei ole mikään viimeinen hätävara johon tartutaan kun ei parempaa saada. Törkeästi sanottu.
Ap ei adoptiojonoon enää ehdi. Ikää on jo 39 ja kaikki levällään. Siellä on paljon oikealla tavalla motivoituneitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan ymmärrettävää että miehesi on myös pettynyt ja purkaa sitä kumppaniinsa. Aina ei tule ajateltua mitä päästää suustaan, ja hoitojen jatkuessa ja lapsettomuuden pitkittyessä on myös turhautuneisuutta.
Nimenomaan näin. Kun meillähän on juuri se tilanne, että miehelle ei kelpaa kuin biologisesti oma lapsi, minä taas olisin valmis miettimään muitakin vaihtoehtoja. Tietenkään en katso adoptiota mitenkään vaaleanpunaisten rillien läpi vaan tiedän, että siinä on vielä enemmän mietittävää ja läpikäytävää kuin omilla soluilla saadun lapsen hankinnassa. Juuri viime (?) viikon Annassa oli koskettava juttu siitä, miten haasteellinen kansainvälinen adoptio voi olla, ja itse asiassa meidän lähipiirissä on hyvin vastaava tapaus. Sitä toivoisi, että kaikki menisi hyvin, kun adoptiovanhempi on ryhtynyt noin isoon prosessiin, mutta ihan aina se ei mene niin. Sitä en epäile yhtään, etteikö adoptiolapsi tuntuisi omalta. Lapseni hyvä kaverikin muuten on, nyt kun asiaa mietin, ei adoptio- mutta sijaislapsi, ja ilman muuta hänen kasvattivanhempansa ovat hänelle oikeat vanhemmat. En tosiaan edes muistanut asiaa ennen kuin nyt aloin tarkemmin miettiä, tiedänkö muitakin esimerkkejä.
Mutta siis: syistä jotka ovat tulleet esiin tässä ketjussa sekä minun viesteissäni että muutamassa muussa, adoptio ei tule toteutumaan meidän kohdallamme.
Ap
Miehesi on rikki siitä, että puskee huonoa siementä ja asia tuli ulos typerästi. Jutelkaa asiasta, mies pyytää anteeksi ja unohtakaa koko juttu. Toki mies voisi hakea keskusteluapua jostain, kun vaikuttaa ettette kahdestaan osaa käsitellä asiaa. Löytyisikö joku vertaisyhdistys? Onnea tuleviin hoitoihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaislapsia ei ole olemassakaan. Huoh. Sijoitettu lapsi asuu sijaisperheessä, mutta se(kään) lapsi ei ole kenenkään sijainen... Ei se hätävara hienommalle.
Ja sen sijoitetun lapsen sijaisvanhemmat ei todellakaan ole sijoitetun lapsen "oikeat vanhemmat". He ovat sijaisvanhemmat, joita sijoitettu lapsi ei peri. Ja lapsen jatkosta päättää sosiaalitoimi, ei ne sijaisvanhemmat.
Adoptiovanhemmat taas on ihan "oikeat vanhemmat", jotka päättää huoltajina lapsen asioista ja jotka adoptiolapsi myös perii.
Ehkä olisi hyvä, ettette hanki enää yhtään minkäänlaisia lapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on sitä maskuliinista huumoria. Miehet voivat toistensa seurassa heittää tuon tyylistä läppää toisilleen eikä kukaan ihmettele.
Jos tuo vielä jatkuu, kannattaa ottaa asia puheeksi, että haluaako hän sinun vastaavan samalla mitalla vai loukkaantuisiko siitä.
Antaisin miehen hankkia biologisen lapsensa muualla, jos olisin kerran lapsellinen maho! Mun mielestä asenteessa on vielä enemmän vikaa, kuin pelkästään tuo lausahdus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi hyvän tähen :D Päätit sitten olennaiseen tarttua. En ole ottanut selvää sijoitettuihin lapsiin liityvästä täsmällisestä terminologiasta, koska asia ei ole ollut ajankohtainen eikä sinällään niin kiinnostava, että olisin alkanut sitä muuten vain selvitellä. Sen perusteella sinulla tai kellään muullakaan ei pitäisi olla pokkaa vihjata, että meidän olisi paras jättää lapset hankkimatta. Tiedän sen verran, että tuo lapseni em. kaveri ei ole tuohon perheeseen adoptoitu, mutta on asunut perheessä monta vuotta ja pitää näitä vanhempia ihan ilman muuta isänään ja äitinään, vaikka biologista äitiään harvakseltaan tapaakin. Pointtini oli siis, että se miten "omaksi" tuntee jonkun, ei riipu pelkästään niistä yhteisistä geeneistä.
Ap
Niin. Aloitat ketjun siitä, että olet mielestäsi saanut törkeän kommentin - ja tölvit sitten itse ihan koko ajan muita.
Eikä adoptiolapsen omuudessa ole kyse mistään tuntemisesta, vaan siitä että hän _on_ oma lapsi. Yhtä hyvin sitä biolastaankin voi vierastaa ja hän voi tuntua vieraalta. Ei sillä kiintymisellä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko lapsi biologinen tai adoptoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juntti mies, onko hän joku autorassari? Maho nimitystä käytetään enimmäkseen eläimistä, ehkä hän on sinne päin kallellaan.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 20:45"]
Et varmaan ole tosissasi että tuillaisen kanssa vielä lapsen haluaisit, et varmaan.
[/quote]
no niinpä, samaa mieltä olen. Miehelle on kova paikka että ruuti ei pala mutta se ei oikeuta tuollaisiin kommentteihin. Eli: mies kiertoon ja ota tilalle sellainen joka ampuu kovilla muutoinkin kuin verbaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tölvin ihan koko ajan muita?? Aikamoista liioittelua.
En halua alkaa kehittää kenenkään kanssa mitään sanaharkkaa adoptiosta. Jos olisin sellaista toivonut, olisin tehnyt ihan toisenlaisen avauksen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 21:06"]
Näinhän se periaatteessa on. Mutta kun mullakin alkaa jo olla ikää, niin lapsettomuudesta ei voi enää yksiselitteisesti syyttää miestäni. Ja tähän juuri hän nyt iskee :(
[/quote]
Höpöhöpö. Itse raskauduin yli nelikymppisenä kertalaakista ja saimme terveen iltatähden. En tuollaisen miehen kanssa alkaisi millekään, vikaa on enemmän siellä yläpäässä kuin alapäässä. Sen verran ala-arvoinen oli tämä miehesi kommentti ja kertoo aika paljon siitä miten ihminen osaa käsitellä eteensä tulevia vaikeuksia. Vaihda miestä. Olet vielä nuori ja jos et omaa saisikaan, ehkä joku yh-isä tai adoptiolapsi jonkun toisen miehen kanssa olisi vaihtoehto. Tuhlaat elämääsi, rahojasi ja väsytät kroppaasi rankoilla hoidoilla ihan turhaan.
Ehkä kaikenmaailman tuhkamunien ei ole tarkoituskaan lisääntyä. Luonnon valintaa.
Olette jotkut epäreiluja ap:tä kohtaan. Aihe ei ollut adoptiosta alunperinkään. Tosiasia on kuitenkin, että harvalle pariskunnalle adoptio on ensisijainen lapsensaantitapa. Toki näitäkin harvinaisuuksia joukossamme on, mutta todella vähän. On erittäin hyvä, että adoptio on vasta toissijainen lapsensaantitapa, koska varsinkin kansainvälinen adoptio ja lapsen kasvattaminen pyörii aiva eri leveleillä kuin perus-Maurin kasvatus.
Eiköhän tuossa miehen (sinänsä törkeässä) kommentissa näy vain rankkojen ja toistaiseksi tuloksettomien hoitojen aiheuttama turhautuminen. Minun mieheni on hyvin samantyyppinen, stressaantuneena saattaa riidan yhteydessä sanoa pahastikin, mutta noita harvinaisia poikkeustilanteita lukuunottamatta on äärettömän hyvä aviomies ja isä. Oma reagoimiseni ikäviin kommentteihin vaihtelee oman mielialani mukaan verisestä loukkaantumisesta täydelliseen välinpitämättömyyteen, sanonpa joskus vastaankin, jos kiukkukäyrä on tarpeeksi korkealla. Pahoista sanoista huolimatta riita loppuu joskus ja sen jälkeen kaikki on taas hyvin, kumpikin ymmärtää, että riidan aikana lauotut kommentit voi jättää omaan arvoonsa.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 10:00"]
Tölvin ihan koko ajan muita?? Aikamoista liioittelua.
En halua alkaa kehittää kenenkään kanssa mitään sanaharkkaa adoptiosta. Jos olisin sellaista toivonut, olisin tehnyt ihan toisenlaisen avauksen.
Ap
[/quote]
Täällä ei kannata hermojaan menettää. Aina löytyy kirjoittaja, joka löytää sen pilkun puolikkaan, jossa on ilmaistu jotain väärin ja alkaa irvailla siitä.
Ihan aiheeseen: en osaa täysin samaistua tilanteeseen, koska me olemme saaneet useampia lapsia helposti. Meillä puolisollani on kuitenkin vakava sairaus ollut jo vuosia, joka jatkuvasti heikentää hänen toimintakykyään ja nyt itselläni on alettu tutkia ja edetty kuukauden verran hyvin vakavan sairauden tutkimisessa. Eilen viimeksi puolisoni, joka on yhtälailla stressaantunut vastasi aika pahasti kuinka minä en ole huomioinut hänen tuntemuksiaan, kun itse nostin sairauteni puheenaiheeksi. Niitä pahoja vastauksia tulee puolin ja toisin, kun on stressaantunut ja ne tulee purettua siihen lähimmäiseen, kun paljoa muita ei ole ympärillä jolle saattaisi luottaa kaikissa asioissa.
Puolisosi varmasti ajattelee monenlaista ja elättelee toiveita, että hänellä olisi toimiva hedelmöityskyky. Hän tarttuu jokaiseen oljenkorteen ja sinun kannattaa yrittää ymmärtää asia siltä kannalta. Oman ongelman torjunta on psykologisesti se kaikkein yleisin alkutason reaktio johonkin omaa mieltä järkyttävään.
Vastauksesta käy aivan päivän selväksi, että puolisosi torjuu kaikki tiedot omasta kyvyttömyydestään. Tuskin hän sitä tahallaan tekee, kun tieto spermasta on paperillakin. Ainoa tapa, jolla hän alitajuisesti asiat rakennettua niin, että torjunnalla olisi pohjaa on ajatella, että syy on munasoluissa, eikä hänessä. Tuskin hän järjellä ajatellen niin kokee, mutta juuri pienissä purkauksissa se tulee esille, kuten nyt tuli. Hänen psyykkinen puolustusreaktionsa loukkasi sinua. Jos saat hänet pyytämään anteeksi, se saattaa herättääkin hänet torjunnasta seuraavaan vaiheeseen.
Kun hänellä on noin vahva torjunta päällä, hän ei ole vielä luovuttamassa, eikä varmasti ala miettiä vaihtoehtoja silloin kun hänellä on torjunta päällä. Sinulle tilanne on ehkä paljon helpompi, koska tiedät lisääntymiskykysi olevan kunnossa. Yritä sulattaa hänen pienet tunteenpurkaukset, ei hän järkeillen tule samanlaista sanomaan.
Mun mielestä ei kannata ottaa liian vakavasti miehesi kommenttia, siis tyyliin, että mies on tämän perusteella kelvoton kumppani tms. Taustan huomioon ottaen aivan selvästi purkaa omaa "epäonnistumista" suhun. Mutta siis ilmanmuuta keskustelun ja miehen anteeksipyynnön paikka. Kommentti oli todella typerä ja loukkaava. se on aivan selvä. Ei noin voi toiselle sanoa ilman jälkipyykkiä.