Mitä tapahtuu ekan vuorokauden aikana ensisynnytyksestä?

No lähinnä imetetään tai yritetään imettää, kylvetetään vauva, opetetaan vaihtamaan vaippaa, mitataan vauvan pituus ja siinäpä ne taitaa olla.

Vauvaa yleensä herätellään vähintään 4h välein syömään. Vaihdetaan vaippaa ja opetallaan imettämistä, mikä usein voi alkuun sattua paljonkin. Kätilö käy välillä painelemassa äidin mahaa tarkistaakseen jälkivuodon määrää ja kohdun supistumista. Esikoisenkin jälkeen voi tulla lieviä jälkisupistuksia. Jos on repeytymistä tai nirhaumaa alapäässä, pissaaminen kirvelee ihan tosi paljon. Itse suihkuttelin vedellä samalla kun pissasin. Äiti saa tarvittaessa kipulääkettä. Hormonit on tosi sekaisin. Käveleminen onnistuu yleensä muumiotyyliin. 

Sitten sitä vain syödään, toivottavasti nukutaan ja välillä katselleen uutta tulokasta :)

Lähinnä tylsistytään.

Minä kävin ylikierroksilla, olin hirveän väsynyt mutten kyennyt nukkumaan. Vauvaa yritin makuultaan imettää huonolla menestyksellä. Vatsaa käytiin painelemassa vähän väliä. Vessareissuille hoitajan piti taluttaa minua, kun huippasi niin pahasti. Vauvaa en ihmeemmin ihastellut, ihmettelin mitä sitä tuli tehtyä ja miten tästä toipuu.

No se vähän riippuu. 

Mä toivoin että vauva pysyisi elossa teho-osastolla samalla kun mukauduin ajatukseen uudesta perseenreiästä joka mulle synnytyksessä repesi. Ei ollut imetys ja ihmettely ihan päällimmäisinä mielessä.

Kiitos rehellisistä vastauksista! :)

-ap

Yritin pärjätä kädessä olevan kanyylin ja rakossa olevan katetrin ynnä pissapussin kanssa. Yritin imettää, mutta hitaastihan se alkoi. Vuosin verta ja ties mitä muuta, söin särkylääkkeitä ja vatsaa pehmentävää lääkettä, jotta vessassakäynti olisi mahdollisimman helppoa ja kivutonta repeämien ja epparihaavan kanssa. Huoneessa ramppasi ihmisiä tutkimassa minua ja alapäätäni. Tutustuimme vauvaan ja olimme kertakaikkiaan ihmeissämme ja onnellisia. :)

Olin täysin järkyttynyt. Synnytyksen jälkeisenä yönä olin sekaisin kuin seinäkello niin väsymyksestä kuin kipushokkijärkytyksestä (repeytymä) ja koko synnytyksestä. En ymmärtänyt ollenkaan mitä vauva huusi (jälkeenpäin olen ajatellut, että olen oikeasti ollut ihan shokissa siinä). Synnytys ja sen jälkeinen kuukausi oli minun elämäni hirvein kokemus ja en todellakaan paljon vauvaa siinä ihastellut. Nyt vuosi myöhemmin kylläkin ihastelen päivittäin pientä rakastani:)

Niin ja minulla ei tullut pissaa lainkaan synnytyksen jälkeen, sain katetrin ja se otettiin seuraavana aamuna pois. Pissaa ei vieläkään tullut eikä rakko tyhjentynyt kunnolla. Pissasin ja kakkasin (kyllä..) seisaalteen suihkussa kolme viikkoa synnytyksen jälkeen, koska repeymäkivut estivät täysin kyykistymisen wc-pöntölle. Oli ihan järkyttävää aikaa se.

Siinähän se toipuessa meni.

Olin ollut hereillä kaksi vuorokautta. Vaikka kuinka olisi voinut kipulääkityksen yms. puolesta nukkua ennen synnytystä niin en vain malttanut.

Vauva oli ihana ja pieni ko mikä, vain 2,4 kiloa. Nukku ja söi säännöllisin välein. Imetys alkoi sujumaan hyvin heti, vaikkakin rinnat meni kipeiksi ja imettäessä jälkisupistukset ja rinnankivut oli aika tiukkoja. Purin hampaat yhteen ja päätin kestää. Sain myös veritankkakuksen, kaksi pussia, koska vuodin istukan irrottamisen yhteydessä paljon, hb tipahti 74:ään.

Mutta oikeastaan se meni sellaisessa hassussa pilvessä. Väsytti kovasti ja olo oli onnellinen.

Mitä enemmän näitä kokemuksia lukee, sitä vähemmän tekee mieli lisääntyä. Onnittelut teille, jotka olette tuosta rääkistä sekoamatta selvinneet.

T. Lapseton

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 17:57"]

Mitä enemmän näitä kokemuksia lukee, sitä vähemmän tekee mieli lisääntyä. Onnittelut teille, jotka olette tuosta rääkistä sekoamatta selvinneet.

T. Lapseton

[/quote]

No kaikilla ei ole noin kamalaa.. ;) Mä menin sairaalaan kun vedet meni, lapsi oli maailmassa, täysin ilman kipuja 2h myöhemmin. Lapsi nukkui alusta asti 5-8h yöunia, muutenkin oli helppo ku mikä.. Sain toipua rauhassa, kun oli pieni synnäri, niin hoitajat ehti katsoa vauvan perään kun olin suihkussa/vessassa/söin/nukuin...

12 ei sitten muuten ole ap.

Jännää, eipä ole koskaan tullutkaan ajatelleeksi mitä kaikkea synnytyksen jälkeen oikeasti tapahtuu. Kohta on vuorokausi siitä kun pikkuinen näki päivänvalon ja olen ihmetellyt että miksei ystävästä kuulu mitään, niin nyt ymmärrän :P

Mitenkä äkkiä synnytyksen jälkeen jaksoitte nähdä kavereita? Toki vanhemmat, sisarukset jne. menevät "jonossa" ohi, mutta mietin vain että en enää hirveän kauaa malttaisi odottaa, että näkisin tulevan kummipoikani. Tietenkin ystäväni ja vauvan pitää päästä kotiin ensin, mutta sen jälkeen :)

-ap

Hui kamala näitä joitakin kertomuksia! Mies vihjailee jatkuvasti, että haluaisi panna minulle pullaan uuniin, mutta itse en ole lainkaan halukas eivätkä nämä tarinat ainakaan saa ajatuksiani myönteisemmäksi.

mulla ei ole mitään kauhukertomuksia synytyksen jälkeisestä ajasta,toki on vuotoa,pissaaminen kirveli,vatsaa paineltiin,jälkisupistuksia ym,mutta must a ne oli ihan siedettäviä vaivoja. Mulla oli vauva kainalossa lähes kokoajan,mies-+muu perhe piipahteli vierailulla,pötköttelin,nuuhkin vauvaa ja olin niin onnellinen.Kolmea kokemusta takana

Älkää nyt viitsikö lapsetonta pelotella. Ekat pari vastausta oli asiallisia. 

Tavallisesti se menee niin, että äidistä pidetään ihan hyvää huolta, kätilöt käy tsekkaamassa, onko äidillä ja vauvalla kaikki ok, opetellaan imetysotetta, vauvan käsittelyä, kylvetystä ja vaipanvaihtoa. Annetaan nukkua ja olla rauhassa. Äiti saa ruokaa, kuten sairaalassa on tapana. Isä saa käydä vierailulla, samoin perheen isommat lapset. 

Tämä siis, jos kaikki on kunnossa, vauvalla ja äidillä on kaikki normaalisti. Minua ensisynnyttäjänä ei kukaan paaponut, enemmänkin ois saaneet käydä kätilöt kyselemässä vointia. Välillä annettiin lääkettä ja tsekattiin vatsan päältä, onko kohtu palautunut. Apua imetykseen ja lisää kipulääkettä sai, kun pyysi. Tylsäähän siellä sairaalassa on, se oikea vauvaelämä alkaa vasta, kun kotiin pääsee. (Ja jälleen oletuksena, että kaikki on äidillä ja vauvalla ok.)

Itsekin koin olevani ihan jossain toisessa maailmassa ekat pari päivää, luulen että lääkitys siis kaikki epiduraali, spinaalit jne. vaikutti sillain. Olin tosi väsynyt mutta en saanut yhtään nukuttua, vauva oli jatkuvasti rinnalla vaikka minulla ei ollut vielä maito noussut (nousi vasta 3 päivänä) ja tämän takia sitten huusikin kun leijona vähän väliä, yöllä mm. 3 tuntia putkeen kunnes hoitaja toi maitoa pullossa. 
Lisäksi itkin aika paljon sairaalassa ja olin tosi maassa kun olin niin yksinäinen 8sain vauvan yksin) ja väsynyt, halusin vaan kotiin nukkumaan kun en saanut vieraassa paikassa nukuttua. Liikkuminen oli tosi vaikeaa epparin takia, sängystä nouseminen varsinkin ja jälkivuoto runsasta plus kivut epparista ja jälkisupistukset.

Miten siellä toimitaan, jos vauva on vaikka kovin itkuinen? Mennäänkö käytävälle huutavan vauvan kanssa ja annetaan muille huoneessaolijoille rauha,vaikka keskellä yöyä? Saako hoitajilta apua?

18 lisää vielä, eli sairaalassa ei saa vierailla kukaan muu kuin isä paitsi klo 17-18 välisenä aikana isovanhemmat, ei edes sisaret.. Oli ikävää kun kaikilla muilla oli seuraa muinakin aikoina (lapsen isä) joka toi vielä herkkuja, lehtiä tms. kun siellä ruoka oli aika huonoa ja aika pitkää.

19, sitten vaan kuunnellaan itkua. Minulle tuli vielä hetken huutokonsertin yöllä huoneeseen joku juuri synnyttänyt vauvansa kanssa ja varmaan väsynyt :/ Hoitaja vaan totesi "varmaan joku kohtaus menossa".. Ja kyllä se itku kaikuu ihan koko osastolla olit siellä missä sitten vaan. Kyllä ne hoitajat kuulivat vauvani itkevän sen kolmatta tuntia mutta imetyksen hyvän käyntiin lähdön takia ei ilmeisesti anneta pulloruokaa kun äärimmäisestä pakosta..