Miten pettämisestä voi päästä yli?

Ihan sitä meinasin, kun tälläkin palstalla monet puhuvat pettämisestä jotenkin lievempänä, jos kyseessä on vaan seksisuhde, ei tunnesiteitä.



ap

Ehkä siitä pelkkää seksiä -jutusta on tullut jonkinlainen klisee, mitä hoetaan, vaikka asiat on paljon monimutkaisempia. Ja mikä toiselle sattuu enemmän, ja toiselle ei.



Mä myönnän, että edellisessä suhteessa mä vaan suljin silmäni mahdolliselta pettämiseltä (en voi todistaa pettämistä, mutta luultavasti sitä oli), kunnes suhde loppui ihan muista syistä. Sittemmin mä olen huomannut, että en oikein osaa antaa mitään anteeksi. Saatan vieläkin tuntea tulenpalavaa vihaa exääni kohtaan, vaikka se suhde on niin historiaa kuin olla ja voi. Nyt avioliitossani olen periaatteessa sitä mieltä, ettei yksi pettäminen sitä vielä kaataisi, sillä ihmiset tekee virheitä, mutta en kyllä tiedä, miten tositilanteessa tuntisin. Luultavasti olisin vuosikymmeniä salaa vihainen asiasta, vaikka olisin näennäisesti antanut anteeksi. :(

Itse pystyin antamaan yhden kännihairahduksen anteeksi. Kyllä se reilusti yli vuoden vei, että en ajatellut asiaa joka päivä.. Ja nytkin vielä vuosien jälkeen asia silloin tällöin palaa mieleen, joskaan ei enää niin tuskallisena.



Minun oli tehtävä tietoinen päätös, että joka ikisen riidan yhteydessä en vedä esiin pettämiskorttia.. (Tyyliin " vaikka minä tuhlasin kaikki rahamme, niin SINÄ PETIT minua" tai " sinun täytyy ymmärtää, että en jaksa tänään hoitaa lapsia, koska SINÄ PETIT minua" ..) Miehellekin se oli raskasta, kun alussa menettelin juuri näin. Teidänkin suhteellanne voi olla tulevaisuutta, jos joskus kykenet tähän, eli jättämään asian taka-alalle ja antamaan miehelle mahdollisuuden näyttää, että hän ihan oikeasti sinua rakastaa. Tämä vie kuitenkin aikaa, älä odota tätä heti tapahtuvaksi..



Paljon voimia sulle. Toivon että selviät tilanteesta, tavalla tai toisella!

Viime talvena enkä ole päässyt yli ja silti olen saman miehen kanssa vielä avoliitossa. En ymmärä itseäni..aina kun olen yksin kotona olen 100% varma että taas hän on pettämässä, vaikka tiedän että ei ole. Mä en vaan osaa sanoa hänelle että se asia vaivaa mua 24/7. aamulla kun herään ajattelen sitä ja illalla kun meen nukkuun ajattelen sitä! Ja tunne sellaista vihaa siihen naiseen että sen pysty edes kuvailemaan...olihan hän yksi parhaimmista ystävistäni ja tällähetkelle naapuri joten pakostakin siihen välillä törmää, silloin kyllä tekisi mieli hypätä sen kurkkuun kiinni ja...

tunnen kyllä samaa vihaa miestäni kohtaan, mutta kuitenki rakastan häntä (vai rakastanko? en oikeen ole varma)



vaikeeta...

Siis koskaan kokonaan. Exäni petti mua muinoin ja siitä on jo kahdeksan vuotta (ja se suhde loppui silloin siihen) ja vieläkin silloin harvoin kun ajattelen häntä, tulee mieleen lähinnä se vihaisuus. Miten voi oppia taas luottamaan silloin, jos se ihminen, johon eniten maailmassa luotti, pettää sen luottamuksen? Ja miten avioliitto voi toimia niin, että kumpikin on onnellinen, jos ei ole luottamusta?



Plaah.

luota keneenkään niin nykyiseen mieheen, kuin mahdollisiin tuleviin. Kavereihin/ystäviin olin just vasta oppinu luottaan, mut eipä sit enää varmaan tarvi koskaa niihinkää luottaa, vaik tiedän et suurin osa niist on luotettavia. Mutta kiitos sen yhen luottamus meni kaikkiin!

t.6