Kun olet mennyt naisen asuntoon ensimmäistä kertaa, niin mitkä on ollut pahimmat turn offit?
Kerran olin Turussa pari yötä naisen luona yötä jolla oli niin likaiset lattiat että sukat tarttui kiinni :o
Lisäksi muutama turnoff mihin olen törmännyt naisten asunnoissa:
- sisustustikkaat ja tyynyt
- design sohva jossa istutaan kuin kirkossa konsanaan ja makoilla ei voi
- tuoksukynttilät
- ei pöytätietokonetta
- liikaa tyynyjä
- yöpöydällä vesilasi josta pitää hörppiä vettä
Kommentit (1958)
Vesilasi ja murtohälytin ?
Miksei joku nyt viimeinkin voisi selittää näitä / mikä niistä riittää tekemään "turn offin" ?
Vierailija kirjoitti:
Kun menee naisen luokse, niin kolme sääntöä pitää muistaa:
- hengitä suun kautta, niin et haista kissan ksta.
- pidä silmät kiinni, niin et näe siiderivalasta.
- laita korvatulpat, niin ei kuule äpärän itkua naapurihuoneesta.
Nainen, jos olet epähuomiossa päästänyt tuollaisen miehen kotiisi, niin tyrkkää se samoin tein ovesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vesilasi ja murtohälytin ?
Miksei joku nyt viimeinkin voisi selittää näitä / mikä niistä riittää tekemään "turn offin" ?
Vesilasi sängyn vieressä pitää olla. Yöllä pitää välillä hörppästä vettä. Ja on siinä varmaan joku psykologinenkin juttu ainakin minulla. Vesilasi sängyn vieressä tuo turvallisuuden tunteen.
Ja minulla ei ole yläkerrassa vesipistettä!
Murtohälytin tietenkin on hyvä olla. Voihan joku yövieras yrittää tulla vohkimaan naisen omaisuutta.
Ylen uutistoimittaja kirjoitti:
Ministerin salkku yöpöydällä.
Vetelikö ministeri Ylen uutistoimittajaa sträpillä hanuriin?
Näitä joitakin avautumisia lukiessa tulee kyllä hieman hämmentynyt olo siitä, ettäkö sinkkuna kaiken asumisessa pitäisi olla Sitkun pariudun taas -tyylistä elämää.
Eli _omaan kotiin_ ei siis voisi hankkia mitään _omaa silmää miellyttävää_, kun kaikessa pitää jo valmiiksi ajatella, että mitä se mahdollinen tuleva seurustelukumppani sitten siitä ajattelee?
Yksiöön ei voi lähtökohtaisesti muuttaa laisinkaan, sillä eihän moisessa kaksi nyt mukavasti asu. Kaksio tai siitä isompi täysin poissuljettu vaihtoehto sekin ainakin Helsingissä, koska liikaa asumiseen satsaaminen hyvin paha. Ja sehän tapahtuu kyllä väkisin näillä neliöhinnoilla.
Sängyn on pakko olla vähintään 160 cm leveä, vaikka itse nukkuisi mukavasti kapeamminkin, eikä harrasta seksiä myöskään muuten kuin parisuhteessa. Tämä lienee kenties se kriittisin! Sehän on kerrasta poikki - liian kapea sänky ja ikuinen tuomio: seksiä vihaava ikisinkku.
Lemmikkieläimiä ei voi luonnollisesti myöskään ikinä hankkia. Ainahan voi kuitenkin käydä niin, että se tuleva kumppani on joko eläintenvihaaja tai allergikko.
Tämä itseasiassa kuulostaa vähän siltä, mitä nuoren naimaikäisen naisen elämä oli vielä 1900-luvullakin ainakin sen alkupuolella. Koko elämä ja elämäntarkoitus vain valmistautumista ja valmentautumista miehelään kapioitaan ommellen.
Tavallaan koomista on ollut lukea siitäkin, miten vuokralla asuminen onkin paha!
Jokunen vuosi sitten kun tuli vielä Tinderiä harrastettua, ja toisin kuin väitetään, kaikki naiset eivät ole vain kalsarimallilentäjälääkärien perään.. Opin aika sukkelaan tekemään ns. seinäväistön asumismuotokysymyksen osalta. Niin monelle kun tuntui olevan ahdistavaa hyvin se, että nainen asuu omistusasunnossa ja aluekin väärä, eli "taidat olla aika pinnallinen kun tommoinen hienostoalue".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan kerran kuulen/luen, että pöytätietokoneen puute on ongelma. Pointsit erikoisuudesta.
Ihmettelin tätä itsekin. Pöytäkonetta tarvitsevat vain ne, jotka pelaavat, tai työskentelevät piirto-ohjelmien kanssa. Useimmille riittää kannettava tietokone. No nyt etätyöaikana kyllä on panostettu kotitoimistoon ja jos töissä on tottunut koodaamaan kahden ison monitorin kanssa, niin ei sitä kotonakaan pidemmän päälle pelkällä läppärillä pärjää, vaan tarvitaan vähintään se yksi iso monitori siihen kaveriksi.
Mutta kiinnostaisi kuulla mikä ajatus ap:llä oli tässä takana? Hakeeko hän graafikkoa, pelaajaa vai koodaajaa naisystäväksi?
Nyt mä en ihan pysynyt mukana tässä sun ajatuksenjuoksussa. En ole graafikko enkä koodari, mutta kyllä mullakin työpöydällä kaks näyttöä on. Ja näppis ja hiiri. Ja telakka, johon napsautan läppärin. En mä sentään pöytäkonetta etätöihin tarvitse.
No elämänpiirini on suppea ja tiedän nuo kolme keissiä, joissa tarvitaan joko pöytäkonetta tai isoa monitoria + telakkaa läppärille. Kerro ihmeessä mitä työtä teet, kiinnostaa! Missä muissa hommissa tarvitaan kahta monitoria?
Minä olen kirjanpitoon ja tileihin liittyvässä hommassa. Mulla on läppäri ja kaksi lisänäyttöä (sekä toimistolla että nyt kotona etätöissä). Helpottaa kummasti summien, tilien ja Exceleiden vertailua, kun näkee katsoa montaa asiaa yhtä aikaa vierekkäin.
Mikä helv...n piiRRustus??????? Kirjoitatko myös piiRRtää?
Vierailija kirjoitti:
Ylen uutistoimittaja kirjoitti:
Ministerin salkku yöpöydällä.
Vetelikö ministeri Ylen uutistoimittajaa sträpillä hanuriin?
Kyllä, ihan kuin se vetelee koko suomen kansaakin hanuriin.
465;
Tarkoitinkin, että miksi ne ovat turn off...
Hervottoman iso mu sta dil do yöpöydällä. Sellanen 10cm paksuinen.
Vierailija kirjoitti:
Näitä joitakin avautumisia lukiessa tulee kyllä hieman hämmentynyt olo siitä, ettäkö sinkkuna kaiken asumisessa pitäisi olla Sitkun pariudun taas -tyylistä elämää.
Eli _omaan kotiin_ ei siis voisi hankkia mitään _omaa silmää miellyttävää_, kun kaikessa pitää jo valmiiksi ajatella, että mitä se mahdollinen tuleva seurustelukumppani sitten siitä ajattelee?
Yksiöön ei voi lähtökohtaisesti muuttaa laisinkaan, sillä eihän moisessa kaksi nyt mukavasti asu. Kaksio tai siitä isompi täysin poissuljettu vaihtoehto sekin ainakin Helsingissä, koska liikaa asumiseen satsaaminen hyvin paha. Ja sehän tapahtuu kyllä väkisin näillä neliöhinnoilla.
Sängyn on pakko olla vähintään 160 cm leveä, vaikka itse nukkuisi mukavasti kapeamminkin, eikä harrasta seksiä myöskään muuten kuin parisuhteessa. Tämä lienee kenties se kriittisin! Sehän on kerrasta poikki - liian kapea sänky ja ikuinen tuomio: seksiä vihaava ikisinkku.
Lemmikkieläimiä ei voi luonnollisesti myöskään ikinä hankkia. Ainahan voi kuitenkin käydä niin, että se tuleva kumppani on joko eläintenvihaaja tai allergikko.
Tämä itseasiassa kuulostaa vähän siltä, mitä nuoren naimaikäisen naisen elämä oli vielä 1900-luvullakin ainakin sen alkupuolella. Koko elämä ja elämäntarkoitus vain valmistautumista ja valmentautumista miehelään kapioitaan ommellen.
Tavallaan koomista on ollut lukea siitäkin, miten vuokralla asuminen onkin paha!
Jokunen vuosi sitten kun tuli vielä Tinderiä harrastettua, ja toisin kuin väitetään, kaikki naiset eivät ole vain kalsarimallilentäjälääkärien perään.. Opin aika sukkelaan tekemään ns. seinäväistön asumismuotokysymyksen osalta. Niin monelle kun tuntui olevan ahdistavaa hyvin se, että nainen asuu omistusasunnossa ja aluekin väärä, eli "taidat olla aika pinnallinen kun tommoinen hienostoalue".
Tarkkana nyt. Voit sisustaa aivan kuten haluat. Jos yhtään rupeat miettimään kenenkään mielipidettä olet aivan väärällä tiellä. Olet juuri kuin ne entisajan neidot joille puolison saaminen oli paljon vakavampi ja tärkeämpi asia kuin nykyään, jo ihan toimeentulonkin kannalta. Ota lemmikkejä jos haluat, hanki tavaroita elä niinkuin haluat. Se tyyppi joka haluaa olla kanssasi ei valkkaa asuntoasi. Harva niin tekee oikeasti, tämä ketjukin on pelkkää viihdettä ja huulenheittoa. Älkää ihmiset olko ja ottako kaikkea niin vakavasti koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Näitä joitakin avautumisia lukiessa tulee kyllä hieman hämmentynyt olo siitä, ettäkö sinkkuna kaiken asumisessa pitäisi olla Sitkun pariudun taas -tyylistä elämää.
Eli _omaan kotiin_ ei siis voisi hankkia mitään _omaa silmää miellyttävää_, kun kaikessa pitää jo valmiiksi ajatella, että mitä se mahdollinen tuleva seurustelukumppani sitten siitä ajattelee?
Yksiöön ei voi lähtökohtaisesti muuttaa laisinkaan, sillä eihän moisessa kaksi nyt mukavasti asu. Kaksio tai siitä isompi täysin poissuljettu vaihtoehto sekin ainakin Helsingissä, koska liikaa asumiseen satsaaminen hyvin paha. Ja sehän tapahtuu kyllä väkisin näillä neliöhinnoilla.
Sängyn on pakko olla vähintään 160 cm leveä, vaikka itse nukkuisi mukavasti kapeamminkin, eikä harrasta seksiä myöskään muuten kuin parisuhteessa. Tämä lienee kenties se kriittisin! Sehän on kerrasta poikki - liian kapea sänky ja ikuinen tuomio: seksiä vihaava ikisinkku.
Lemmikkieläimiä ei voi luonnollisesti myöskään ikinä hankkia. Ainahan voi kuitenkin käydä niin, että se tuleva kumppani on joko eläintenvihaaja tai allergikko.
Tämä itseasiassa kuulostaa vähän siltä, mitä nuoren naimaikäisen naisen elämä oli vielä 1900-luvullakin ainakin sen alkupuolella. Koko elämä ja elämäntarkoitus vain valmistautumista ja valmentautumista miehelään kapioitaan ommellen.
Tavallaan koomista on ollut lukea siitäkin, miten vuokralla asuminen onkin paha!
Jokunen vuosi sitten kun tuli vielä Tinderiä harrastettua, ja toisin kuin väitetään, kaikki naiset eivät ole vain kalsarimallilentäjälääkärien perään.. Opin aika sukkelaan tekemään ns. seinäväistön asumismuotokysymyksen osalta. Niin monelle kun tuntui olevan ahdistavaa hyvin se, että nainen asuu omistusasunnossa ja aluekin väärä, eli "taidat olla aika pinnallinen kun tommoinen hienostoalue".
Ei tietenkään pidä olla, jokainen asuu ihan niin kuin itse haluaa. Mutta yhtälailla on ihan täysin ok, että se on jollekulle turn off. Kaikki eivät sovi yhteen, vain harvat sopivat.
Vierailija kirjoitti:
Kissa.
Miau,niin mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan kerran kuulen/luen, että pöytätietokoneen puute on ongelma. Pointsit erikoisuudesta.
Ihmettelin tätä itsekin. Pöytäkonetta tarvitsevat vain ne, jotka pelaavat, tai työskentelevät piirto-ohjelmien kanssa. Useimmille riittää kannettava tietokone. No nyt etätyöaikana kyllä on panostettu kotitoimistoon ja jos töissä on tottunut koodaamaan kahden ison monitorin kanssa, niin ei sitä kotonakaan pidemmän päälle pelkällä läppärillä pärjää, vaan tarvitaan vähintään se yksi iso monitori siihen kaveriksi.
Mutta kiinnostaisi kuulla mikä ajatus ap:llä oli tässä takana? Hakeeko hän graafikkoa, pelaajaa vai koodaajaa naisystäväksi?
Nyt mä en ihan pysynyt mukana tässä sun ajatuksenjuoksussa. En ole graafikko enkä koodari, mutta kyllä mullakin työpöydällä kaks näyttöä on. Ja näppis ja hiiri. Ja telakka, johon napsautan läppärin. En mä sentään pöytäkonetta etätöihin tarvitse.
No elämänpiirini on suppea ja tiedän nuo kolme keissiä, joissa tarvitaan joko pöytäkonetta tai isoa monitoria + telakkaa läppärille. Kerro ihmeessä mitä työtä teet, kiinnostaa! Missä muissa hommissa tarvitaan kahta monitoria?
Minä olen kirjanpitoon ja tileihin liittyvässä hommassa. Mulla on läppäri ja kaksi lisänäyttöä (sekä toimistolla että nyt kotona etätöissä). Helpottaa kummasti summien, tilien ja Exceleiden vertailua, kun näkee katsoa montaa asiaa yhtä aikaa vierekkäin.
Miltei kaikissa vähänkin vaativissa töissä ylimääräisistä monitoreissa on valtavasti hyötyä. Vain täydelliset tanelit/työttömät ei tätä tajua. Voi sitä kärvistellä sillä 12 tuuman näytölläkin jos oman työn tehokkuus ei kiinnosta.
Porakone ja työkalupakki odottamassa verhotankojen asentajaa ( tämä treffimies ).
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan ulkonäöstään viimeisen päälle huolta pitävät naiset on niitä, keiden kämppä on todennäköisemmin, kuin pommin jäljiltä. En nyt siis puhu mistään normilaittautumisesta, tai hyvinvoinnin huolehtimisesta vaan siis näistä tekoripset-tekotukka-tekokynnet ja 24/7 peilaavat ja roskien vientireissullekin meikkaavat prinsessat.
Oma ulkonäkö ja peilaaminen siis ilmeisesti vie kaiken ajan, niin ei sitä oman kämpän sotkua enää huomaa ja voi olla ne vuoden skeidakerymät siellä pöntössä ja lavuaari enemmän meikkivoiteen, kun valkosen posliinin värinen. Myös kaikki ylläpitotyöt, kuten juuri jonkin likakaivon avaaminen ei tietty onnistu.
Ne on ne freesimmät ja rennommat naiset, keillä on kämppä yleensä hyvässä kunnossa, ja kädessä jopa pysyy ruuvari sun muut välineet, mikäli on tarvis.
t: Katkera nainen :D
mIES JOKA TIETÄÄ HOPPYHALLIN keinokuitu peitoista , KELIM-matoista, hoppyhall tyyli...ukko joka niistä tietää hyi hele