Lue keskustelun säännöt.
Kyläily 80-luvun tyyliin..
11.09.2020 |
Me ei paljon soiteltu kyläpaikkaan kun oltiin tulossa. Kotona vaan päätettiin että lähdetääs käymään Jarmon ja Riitan luona kylässä! En tiedä oliko tää yleinen tyyli siihen elämän aikaan, vai pelkästään perheemme junttityyli!?
Itse olisin kiukkuinen, jos meille yhtäkkiä pamahtaisi varoittamatta/kysymättä vieraita..olisi sotkua ja ties mitä meneillään..
Kommentit (34)
Maalla käveltiin sisään sen kummempia kysymättä tai edes koputtamatta. Nykyään jos joku tulisi soittamaan ovikelloa ilmoittamatta, niin en edes avaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat muistot, yleistä oli :)
Saatettiin joskus viettää aikaa perheenä ihan vaan käymällä iltaisella autoajelulla, ja sitten vanhemmat saivat päähänsä että ajellaanko niille-ja-niille kylään "ajellaan kattoon onko ne kotona". Ja sit mentiin.
Samoin meillä kävi yllätysvieraita, joskus oltiin kotona, joskus ei, joku lappu yleensä oli jätetty oveen "hei, poikettiin, ette ollu kotona".
Toisaalta olis jotenkin ihanan nostalgista ja mutkatonta, kun tämä kyläilykulttuuri heräis taas henkiin. Nykyään on niin vaivalloista saada sovittua mitään tapaamisia kenenkään kanssa, kun kaikilla ja itelläkin muka niin kalenteri täynnä.
Vm - 81
Totta, meillä oli aina pakastimessa jotain äidin leipomaa, jos sattuisi vieraita tulemaan!
Jep, ja jos oli harjanvarsi ovea vasten, niin ketään ei ollu kotona :D
Kiskalta haettiin paketti vaniljajäätelöä tuliaisiksi. Kioskilta siksi, että kello oli jo yli viisi ja ruokakaupat kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä maataloon kävellään edelleen sisään. Porstuassa huudellaan tietty ja riisuvat kengät, mutta sitten marssivat sisälle.
Jos ei olla oltu paikalla, on joku voinut jättää keittiön pöydälle omenapiirakan.
Ei tää musta mikään kiva tapa ole. Aina kuitenkin pitää hymyillä ja olla iloinen, eikä mulla niitä ihmisiä vastaan mitään ole. Stressaan vaan kun kptimme ei ole mikään maalaisromanttinen instakoti tai edes normaali maalaistalo.
Vierailija kirjoitti:
Samat muistot, yleistä oli :)
Saatettiin joskus viettää aikaa perheenä ihan vaan käymällä iltaisella autoajelulla, ja sitten vanhemmat saivat päähänsä että ajellaanko niille-ja-niille kylään "ajellaan kattoon onko ne kotona". Ja sit mentiin.Samoin meillä kävi yllätysvieraita, joskus oltiin kotona, joskus ei, joku lappu yleensä oli jätetty oveen "hei, poikettiin, ette ollu kotona".
Toisaalta olis jotenkin ihanan nostalgista ja mutkatonta, kun tämä kyläilykulttuuri heräis taas henkiin. Nykyään on niin vaivalloista saada sovittua mitään tapaamisia kenenkään kanssa, kun kaikilla ja itelläkin muka niin kalenteri täynnä.
Vm - 81
Juuri näin! Ennen käytiin kylässä koko perheen voimin, lapset mukana. Käytiin sinkkujen, lapsettomien parien ja niiden muiden perheiden luona. Nykyään tuntuu, että äidit touhuavat jotain omien ystäviensä kanssa ja isät omiensa. Koko perheenä käydään ehkä mummolassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiskalta haettiin paketti vaniljajäätelöä tuliaisiksi. Kioskilta siksi, että kello oli jo yli viisi ja ruokakaupat kiinni.
Me haettiin myös, yleensä olikohan joku Viennetta-jäätelökakku =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiskalta haettiin paketti vaniljajäätelöä tuliaisiksi. Kioskilta siksi, että kello oli jo yli viisi ja ruokakaupat kiinni.
Menikö ne tosiaan jo niin aikaisin kiinni, herttinen!
Oli se niin mutkatonta ja rentoa. Ihmiset oli iloisempia silloin. Nykyään jos ajeltais huvikseen autolla ja vielä herkkujakin ostettaisiin keskellä viikkoa... soosoo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ikäni asunut Helsingissä, eikä meillä ole koskaan toimittu niin. Aina on soitettu ensin ja sovittu kyläilystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiskalta haettiin paketti vaniljajäätelöä tuliaisiksi. Kioskilta siksi, että kello oli jo yli viisi ja ruokakaupat kiinni.
Menikö ne tosiaan jo niin aikaisin kiinni, herttinen!
Meni ne. Miettikää jos niin olisi nykyäänkin. Ihmiset suhaisi henkensä edestä suoraan töistä kauppaan ja sitten tapeltais parkkipaikoista ja siitä kuka mahtuu ja ehtii vielä sisään. Ja joka päivä sama, koska jengillä ois hirveä paniikki hamstrata kaikkea kun koko ilta edessä ilman että pääsee kauppaan. :D Niin kuin nykyään juhlapyhien alla. Tai ei kai ikinä kun kaupat on aina auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsi 80-luvulla. Tuo kyläily oli kamalaa lapsen näkökulmasta. Tylsiä iltoja joidenkin puolituntemattomien tätien kahvipöydässä, sohvalla istumista ja aina piti vaan olla nätisti ja kertoa mitä kuuluu, millä luokalla on jne. Maistaa kaikkea kahvipöydässä, ettei ole epäkohtelias..
Vastapainona siivota ja puunata ja leipoa koko ajan kotona, kun "ei sitä tiedä kuka tulee kylään". Onneksi silloin ei ollut erityisruokavalioita, ei tarvinnut miettiä maidottomuutta tai gluteenitonta. Kaikki kelpas ihan kaikille.
Soiko kyläpaikassa silloin John Farnhamin You're the voice? Se on hieno biisi.
Eihän silloin kyläillessä tehty muuta kuin tuijotettu teeveetä ja sitten se pakollinen kahvipöydässä pönötys. YÖK!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiskalta haettiin paketti vaniljajäätelöä tuliaisiksi. Kioskilta siksi, että kello oli jo yli viisi ja ruokakaupat kiinni.
Menikö ne tosiaan jo niin aikaisin kiinni, herttinen!
Meni ne. Miettikää jos niin olisi nykyäänkin. Ihmiset suhaisi henkensä edestä suoraan töistä kauppaan ja sitten tapeltais parkkipaikoista ja siitä kuka mahtuu ja ehtii vielä sisään. Ja joka päivä sama, koska jengillä ois hirveä paniikki hamstrata kaikkea kun koko ilta edessä ilman että pääsee kauppaan. :D Niin kuin nykyään juhlapyhien alla. Tai ei kai ikinä kun kaupat on aina auki.
Niinpä =D Töitten jälkeen pitäisi vielä hakea lapset päiväkodista ja pikapikaa kauppaan..ja mitäs sitten jos unohtuisi ostaa maito tai vaipat ym.
Minusta oli lapsena kiinnostavaa kuunnella aikuisten juttelua ja juoruilua. Korvat hörössä tuppisuuna kuuntelin. Pullatkin maistuivat. Ei meillä kyllä mitään jäätelöä vieraille kannettu tai annettu. Pullaa ja keikauskakkua oli aina kaapissa ja joskus oli ehkä ostettu jopa jotain keksejäkin. Kahvia laitettiin heti tulemaan, kun vieraita ajoi pihaan, ja "omituisia" (= ei kahvin juojia) ihmisiä varten oli kaapissa Liptonia.
Lapsena minun asemani oli istua sivupöydässä ja pitää silmällä, kuka tarvitsi täydennystä kuppiin. Oli noloa, jos isän piti huomauttaa, että kaadas lisää, ettei tarvi kuivin suin pullaa vedellä.
Se on kyllä totta, että vaikka mahavaivoja oli aiemminkin, silti vedeltiin niitä pullia ja lorautettiin maitoa tai kermaa kahviin, eikä kenellekään tullut pieneen mieleen miettiä, miten voisi tehdä pullaa niin, ettei kanaa tai lehmää tarvitsisi siinä touhussa vaivata.
Olipa hauska tuo yksi "sunnuntaiajelu"-viesti, meilläkin harrastettiin tuota. Hypättiin autoon ja ajeltiin hissuksiin ympäri kyliä ja katseltiin, miten asuma-alueet ovat kehittyneet, ostettiin ehkä tötteröt. Sitten yhtäkkiä keksittiin, että mennääs katsomaan, onko ne-ja-ne kotona. Kyläily ja ajelu olivat niitä hyvin harvoja asioita, joita tehtiin perheenä.
vm. -76
Lapsena oli kyllä kiva käydä muitten lapsiperheiden luona, kun sai leikkiseuraa. Mutta muistan myös miten tylsää oli lähteä sen "Pentin" luokse joka asui yksin. Ei ikinä mitään hyvää tarjottavaa ja vain yksi palapeli lapsivieraille!
Mutta jotenkin hirveän opettavaista. Välillä elämä on vaan vähän tylsää..
Oli yleistä. Ennen se oli ihan hyväksyttävää, vaikka ei kaikki varmaan silloinkaan siitä tykänneet. Muutama vuosikymmen sitten oli paljon yleisempää, että naiset oli kotiäiteinä. Oli tuvat siivottuna ja pullat leivottua, kyllä silloin kelpasi vieraat päästää sisään. Ja ei ollut somea, oli paljon kiinnostavampaa tavata ihmisiä kun ei niitä kuulumisia muuten saanut selville.