Lue keskustelun säännöt.
Puolisolla useita tuhansia euroja ulosotossa - täysi yllätys
29.10.2013 |
Koin tänään siivotessani järkytyksen, kun aloin tyhjentämään laatikoita "turhista" papereista ja tavaroista. Löysin suuren kasan papereita lojumasta irrallaan, jotka olivat käräjäoikeudesta ja ulosotosta, kaikki puolisoni nimellä. Kirjesalaisuuttahan en rikkonut, kun paperit oli jätetty ilman suojaavia kuoria laatikkoon lojumaan. Löysimpä myös muutaman avaamattoman kirjekuoren samoista osoitteista, tiedä sitten mitä ne sisältävät..
Kuitenkin, olemme pieni perhe ja olen olettanut että me pärjäämme taloudellisesti hyvin, vaikka lähdinkin jatko-opiskelemaan. Totuus tuli päin kasvoja, että ulosmitattavaa, palkasta lähtevää velkasaldoa on lähes kuusi tuhatta euroa. Itselläni ei ole juurikaan tuloja, teen silloin tällöin pitkiä päiviä koulussa + muutaman tunnin töissä. Olo on petetty, tietoja on pimitetty ja tässä olisi kuitenkin vielä pieni lapsi kasvatettavana. Lisäksi vielä, että meille ei ole ostettu mitään uutta ja kallista, mihin olisi lainaa tarvinnut - nämähän olivat velkasaatavia erilaisilta firmoilta, jotka myöntävät lainoja.
Onko kenelläkään kokemuksia ulosotosta? Korkojahan ne kerää jatkuvasti, on suoja osuutta jne. Onko tämä todellista, pyörii päässä enimmäkseen. Mies on työmatkalla, ja en ole osannut ottaa asiaa puheeksi puhelimessa.
Kaipaisin vinkkejä ja neuvoja. Sen olen ottanut selvää netistä,ettei minua tai lastamme voida sotkea tähän millään tavalla, koska meidän nimiämme ei ole missään papereissa.
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 22:31"]
Miten kasi järjesteti asiasi noin hyvälle mallille?
[/quote]
Taktikoimalla niin, että voudilla pyöri potista mahdollisimman pitkään mahdollisimman suuri osuus nopeasti (5v) vanhenevaa eli verovelkaa. En siis lopulta kaikkia maksanut kun ne ehti mennä vanhaksi, kympin-parin "hyöty". Painamalla niska limassa palkkatöitä sikäli kun elämänhallinta antoi myöden, mahtui siihen "jaksamiseen" päihteitäkin kun muusta ei (muka) saanut sisältöä elämään. Koko homma ekasta tuomiosta asuntolainaan kymmenisen vuotta ja pari päälle niin puhtaat tiedot. Jos pitäisi ottaa sama sirkus uudestaan niin siirtäisin koko talouteni naapurimaahan ja tekisin korkeintaan pimeitä töitä ja kuititonta kauppaa Suomessa. Ja edelleen haluaisin tehdä tuon sotkematta siihen yhtään ulkopuolista ihmistä. Onneksi ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulosotto on monelle niin suuri häpeä, ettei siitä haluta puhuta. Eikä toi summa ole maailmanloppu. Ota asia rauhallisesti puheeksi miehen kanssa ja pohtikaa syitä ja seurauksia. Eiköhän se siitä.
Kamala tilanne ap! Mä olen vähän samanlaisen miehen "uhri", mutta paljon isommassa mittakaavassa. Ensinnäkin tavatessa oli ihan normaali mies. Rahaa oli sopivasti, muttei leveillyt. Meillä kävi vahinkoraskaus ja mies oli innoissaan. Oltiin rakastuneita ja lyötiin hynttyyt yhteen. Siinä vaiheessa paljastui kaikki paska. Asunto oli äidin omistama (ei tosin koskaan ollut väittänyt omaksi), auto oli eksän nimissä ja ulosotossa melkein 200kEuroa. Siitä sitten alettiin perustamaan yhteistä elämää. Mä otin yksin asuntolainan jne. Hänellä oli noin 9 vuotta vanhoja velkoja vanhasta konkurssista 90-luvun devalvaatioiden jäljiltä. En siitä syytä, aika oli kovaa. Enemmänkin ihmettelin, ettei mies ollut hoitanut tai yrittänyt järjestää asioitaan mitenkään 9 vuoteen vaan firmakin (!) oli veljen nimissä ja maksoi itselleen sieltä ihan minimipalkkaa, ettei vouti saa penniäkään. Uskoin miehen selityksiin, että aika on ollut vaikeaa ja velkasaneeraukseen ei pääse helposti ja osa veloistakin on vielä takauksista. Tottahan tuo viimeisin väite oli, kun velkaluettelon näin, mutta joku kaihersi takaraivossa koko ajan... Toisaalta rakkautta riitti ja oli se lapsikin tulossa.
Pari vuotta myöhemmin potkin miehen selvittämään velkojaan ja hakeutui lopulta velkasaneeraukseen. Loppujen lopuksi mä sain osan velkasaneeraus veloistakin maksaa omista tuloista, kun halusin niin kovasti, että saa pöydän puhtaaksi.
Mies on hyvä isä ja kiva ihminen, mutta tavallaan kadun, että mies valikoitui minulle. Olin typerä ja tietysti oli se lapsikin sitten tulossa. Mies on oikeasti huithapeli. Eläkekertymät on tosi pienet, ei huolehdi laskuista kunnolla, elää päivästä toiseen ja tuhlaa heti, jos rahaa on jne. Oikeastaan ei ole sattuma, että ne raha-asiat oli sillä tolalla silloin. Kuten aiemmin kirjoitin, niin konkurssista en soimaa vaan siitä, miten sen jälkeen alkoi elämään. Vaikeaa. Mua ahdistaa tilanne vuodesta toiseen enemmän, mutta kääntöpuolena on kaksi ihanaa lasta ja ehjä perhe lapsilla. Ja meillä on ihan hyvät välit, jos pidän suuni kiinni noista raha-asioista. Aina selityksiä ja selityksiä, jos nostan kissan pöydälle. Kun lakastaan roskat maton alle, niin kaikki menee hyvin. Mun vanhemmat on tukenut meitä tosi paljon vuosien aikana, koska mun tulot ei riitä kaikkeen ja mieheen ei voi luottaa yhtään.
peliriippuvaisuus selittäisi tuollaisen. harkitsisin vakavasti eroa,jos niin olisin ap:n tilanteessa ja pelaaminen olisi syy. Peliriippuvuus on kamala koko perhettä nakertava asia,eikä lopu sillä että lupaa olla pelaamatta. Mutta tottakai syy voi olla jokin muukin.
Juuri tuollaiseksi se menee kuin 16 kirjoittaa. Ainaista taloudellista kurjuutta, sitkuttelua vaimon tuloilla, ja mies on täysin vastuuton perheen raha-asioissa. Vaimon vanhemmilta pyydetään rahaa hätätilanteessa. Minkäänlaiset taloustilit eivät toimi koska mies ei laita sinne rahaa. Jos haluat miehesi osallistuvan lapsen kuluihin, ainut keino on avioero että saat elatusmaksuja, muuten ei maksa varmaan ainuttakaan lapsen kulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamen, minulla niin samanlainen tarina. Kirjoitin jo toiseen ketjuun minun tarinan. Itsekin elän edelleen mieheni kanssa, kun lapsiakin on. Koskaan ei voi luottaa raha-asioissa. Mutta kun lapset ovat isompia, niin mä kyllä lähden.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 22:56"]
Kamala tilanne ap! Mä olen vähän samanlaisen miehen "uhri", mutta paljon isommassa mittakaavassa. Ensinnäkin tavatessa oli ihan normaali mies. Rahaa oli sopivasti, muttei leveillyt. Meillä kävi vahinkoraskaus ja mies oli innoissaan. Oltiin rakastuneita ja lyötiin hynttyyt yhteen. Siinä vaiheessa paljastui kaikki paska. Asunto oli äidin omistama (ei tosin koskaan ollut väittänyt omaksi), auto oli eksän nimissä ja ulosotossa melkein 200kEuroa. Siitä sitten alettiin perustamaan yhteistä elämää. Mä otin yksin asuntolainan jne. Hänellä oli noin 9 vuotta vanhoja velkoja vanhasta konkurssista 90-luvun devalvaatioiden jäljiltä. En siitä syytä, aika oli kovaa. Enemmänkin ihmettelin, ettei mies ollut hoitanut tai yrittänyt järjestää asioitaan mitenkään 9 vuoteen vaan firmakin (!) oli veljen nimissä ja maksoi itselleen sieltä ihan minimipalkkaa, ettei vouti saa penniäkään. Uskoin miehen selityksiin, että aika on ollut vaikeaa ja velkasaneeraukseen ei pääse helposti ja osa veloistakin on vielä takauksista. Tottahan tuo viimeisin väite oli, kun velkaluettelon näin, mutta joku kaihersi takaraivossa koko ajan... Toisaalta rakkautta riitti ja oli se lapsikin tulossa.
Pari vuotta myöhemmin potkin miehen selvittämään velkojaan ja hakeutui lopulta velkasaneeraukseen. Loppujen lopuksi mä sain osan velkasaneeraus veloistakin maksaa omista tuloista, kun halusin niin kovasti, että saa pöydän puhtaaksi.
Mies on hyvä isä ja kiva ihminen, mutta tavallaan kadun, että mies valikoitui minulle. Olin typerä ja tietysti oli se lapsikin sitten tulossa. Mies on oikeasti huithapeli. Eläkekertymät on tosi pienet, ei huolehdi laskuista kunnolla, elää päivästä toiseen ja tuhlaa heti, jos rahaa on jne. Oikeastaan ei ole sattuma, että ne raha-asiat oli sillä tolalla silloin. Kuten aiemmin kirjoitin, niin konkurssista en soimaa vaan siitä, miten sen jälkeen alkoi elämään. Vaikeaa. Mua ahdistaa tilanne vuodesta toiseen enemmän, mutta kääntöpuolena on kaksi ihanaa lasta ja ehjä perhe lapsilla. Ja meillä on ihan hyvät välit, jos pidän suuni kiinni noista raha-asioista. Aina selityksiä ja selityksiä, jos nostan kissan pöydälle. Kun lakastaan roskat maton alle, niin kaikki menee hyvin. Mun vanhemmat on tukenut meitä tosi paljon vuosien aikana, koska mun tulot ei riitä kaikkeen ja mieheen ei voi luottaa yhtään.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 05:21"]
Ei hyvää päivää. Muija pistää miehen elättämään itseään opiskeluiden ajaksi ja, kun miehen tulot ei riitä pikkuprinsessan elämäntyylin ylläpitoon aletaan epäilemään jos jonkinnäköisiä peliriippuvuuksia. tietenkään vika ei voi olla sinussa... Tälläistä lukiessa alkaa suoranaisesti toivomaan, että kun otat asian puheeksi niin miehesi pimahtaa ja me muut voimme lukea lööpeistä, miten perheenisä tappoi vaimonsa...
[/quote]Miehessä ei ole mitään vikaa kun salasi totuuden vaimoltaan???
Ap oletteko naimisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 05:31"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 05:21"]
Ei hyvää päivää. Muija pistää miehen elättämään itseään opiskeluiden ajaksi ja, kun miehen tulot ei riitä pikkuprinsessan elämäntyylin ylläpitoon aletaan epäilemään jos jonkinnäköisiä peliriippuvuuksia. tietenkään vika ei voi olla sinussa... Tälläistä lukiessa alkaa suoranaisesti toivomaan, että kun otat asian puheeksi niin miehesi pimahtaa ja me muut voimme lukea lööpeistä, miten perheenisä tappoi vaimonsa...
[/quote]Miehessä ei ole mitään vikaa kun salasi totuuden vaimoltaan???
Ap oletteko naimisissa?
[/quote]
Todennäköisimmin mies on yrittänytkin hillitä APn kulutusintoa, mutta on ollut turhan pehmeä. Täytyy vain toivoa jaksamisia miehelle ja toivottavasti AP oppii hieman edes huomioimaan muita ihmisiä.
Mies varmaan pettää, on pelimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 05:53"]
Mies varmaan pettää, on pelimies.
[/quote]Ai pip- ?
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 22:56"]
Kamala tilanne ap! Mä olen vähän samanlaisen miehen "uhri", mutta paljon isommassa mittakaavassa. Ensinnäkin tavatessa oli ihan normaali mies. Rahaa oli sopivasti, muttei leveillyt. Meillä kävi vahinkoraskaus ja mies oli innoissaan. Oltiin rakastuneita ja lyötiin hynttyyt yhteen. Siinä vaiheessa paljastui kaikki paska. Asunto oli äidin omistama (ei tosin koskaan ollut väittänyt omaksi), auto oli eksän nimissä ja ulosotossa melkein 200kEuroa. Siitä sitten alettiin perustamaan yhteistä elämää. Mä otin yksin asuntolainan jne. Hänellä oli noin 9 vuotta vanhoja velkoja vanhasta konkurssista 90-luvun devalvaatioiden jäljiltä. En siitä syytä, aika oli kovaa. Enemmänkin ihmettelin, ettei mies ollut hoitanut tai yrittänyt järjestää asioitaan mitenkään 9 vuoteen vaan firmakin (!) oli veljen nimissä ja maksoi itselleen sieltä ihan minimipalkkaa, ettei vouti saa penniäkään. Uskoin miehen selityksiin, että aika on ollut vaikeaa ja velkasaneeraukseen ei pääse helposti ja osa veloistakin on vielä takauksista. Tottahan tuo viimeisin väite oli, kun velkaluettelon näin, mutta joku kaihersi takaraivossa koko ajan... Toisaalta rakkautta riitti ja oli se lapsikin tulossa.
Pari vuotta myöhemmin potkin miehen selvittämään velkojaan ja hakeutui lopulta velkasaneeraukseen. Loppujen lopuksi mä sain osan velkasaneeraus veloistakin maksaa omista tuloista, kun halusin niin kovasti, että saa pöydän puhtaaksi.
Mies on hyvä isä ja kiva ihminen, mutta tavallaan kadun, että mies valikoitui minulle. Olin typerä ja tietysti oli se lapsikin sitten tulossa. Mies on oikeasti huithapeli. Eläkekertymät on tosi pienet, ei huolehdi laskuista kunnolla, elää päivästä toiseen ja tuhlaa heti, jos rahaa on jne. Oikeastaan ei ole sattuma, että ne raha-asiat oli sillä tolalla silloin. Kuten aiemmin kirjoitin, niin konkurssista en soimaa vaan siitä, miten sen jälkeen alkoi elämään. Vaikeaa. Mua ahdistaa tilanne vuodesta toiseen enemmän, mutta kääntöpuolena on kaksi ihanaa lasta ja ehjä perhe lapsilla. Ja meillä on ihan hyvät välit, jos pidän suuni kiinni noista raha-asioista. Aina selityksiä ja selityksiä, jos nostan kissan pöydälle. Kun lakastaan roskat maton alle, niin kaikki menee hyvin. Mun vanhemmat on tukenut meitä tosi paljon vuosien aikana, koska mun tulot ei riitä kaikkeen ja mieheen ei voi luottaa yhtään.
[/quote]
jos ei 12 vuoteen maksa pennikään menee velat vanhaksi, eikä niitä enää tarvitse maksaa. Jos maksat euronkin kaikki ulosmitattava tulee uudelleen pintaan. Ehkä hän yritti sitä ja sinä pilasit sen 9 vuoden kohdalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kävi niin, että mies valeheli lukeneensa itselleen ammatin? kun jäi työttömäksi 30 vuotiaana kuvittelin, että hänellä on ammatti ja uuden työn löytäminen ei ole niiiin kiven alla. Olihan se...työ josta sai potkut ja josta olisi ollut kokemusta monta vuotta ei enää kelvannut ja koulun penkille oli kuulemma liian vanha. Rahaa ei tullut mistään ja nyt hän tekee töitä 8 e tunti palkalla isolle pihille firmalle. Hurraa lapsi syntyy ja tällainen pommi. Tulot laskivat hänen osaltaan 600 e kuussa joka on vuokramme verran. Minun tuloni pysyivät ennallaan ja ovat nytkin paremmat siivoojana kun hänen tuolla tuotantofirmassa.
Sain tietää tästä niin, kun hän ei ollut koskaan täyttänyt työkkärin sivulla alustavaa työttömyysilmoitusta ja pyysi minua tekemään sen (olen hieman parempi näiden juttujen kanssa) ja siellä se luki sitten etusivulla omissa tiedoissa "koulua ei suoritettu loppuun" mies ihmetteli miksi olin vihainen?
Olin koko elämäni, perheeni rakentanut sen ympärille, että meillä olisi molemmilla ammatit ja voimme tienata hyvin, ettei koskaan tule ainakaan suurta ahdinkoa. Asuntolainasta oltiin puhuttu vaan eipä puhuta enää. Olisin varmasti miehen kanssa yhdessä jos hän olisi heti alkuun kertonut, ettei hän todellisuudessa ole sähköasentaja, mutta olisin ajoittanut perheen perustamisen myöhemmälle.
Nyt tässä hiljakseen rakennetaan luottamusta. Muutin hetkeksi pois ja mies haki rakennusalan kouluun, ettei tarvitse loppuelämää kituuttaa 8 e tunnissa 7 tuntia päivässä...........Lapsi syntyy tammikuussa.
muistettaisiinko siis olla rehellisiä. Toinen saattaa ajatella pidemmälle kuin sinä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintäfirmat pelaavat tällä ihmisen häpeäntunteella, että on tullut elettyä yli varojen. Sitten laitetaan korot ja kulut tappiin että ei vaan menisi ulosottoon tai ainakaan menetettäisi luottotietoja etc.Mielestäni kaikki perintäfirmat pitäisi laittaa laittomiksi helpon rahan perässä oleviksi rahanimijiksi ja vain ulosottotoimi sallittava. Ja siihenkin maksusopimusaika niin, että kykenee lama ajan takia ihmiset selviytymään tai sairastumisen takia. Edelliset hallitukset päästivät nämä luopiofirmat Suomeen jotka ivät edesSuomeen maksa veroja yleensä.
Häpeä pois ahdinkoon ajetuilta ja häpeä hallituksellemme joka SALLII rikollisfirmojen ja rikollisia korkoja perivien firmojen ratsastaa ihmisten ahdingolla! Liian kiltisti ihmiset maksavat hävyttömiä perintäkuluja ilman saattamiseksi kyseenalaiseksi näiden oikeuden siksi valelaskufrimatkin toimii.
Kaverilla sama tilanne. Rahat menneet h*oriin ja huumeisiin. Vaimo kotona lapsen kanssa ei tiedä mitään. Hävettää kaverin puolesta.
Mun mies ei ole maksanut opintolainaansa, ei ilmoittanut pankille työttömäksi jäätyään ettei pysty lyhentämään kuin korot. Korot olisi voinut maksaa, kunhan olisi vaan pyytänyt mua siirtämään hänelle rahaa- itse kuitenkin pyysi, että pitäisin talousrahat itselläni, eikä pyytänyt kuin johonkin puhelinlaskuun joskus muutamia kymppejä. Olikin aikamoinen ylläri kun pankista tuli kirje, että irtisanovat lainan...
Annan miehen hoitaa asian ihan itse. Aikani raivosin ja stressasin, sitten totesin että oma on ongelmansa, kun ei puhunut minulle.