Lue keskustelun säännöt.
No niin kuka tunnustaa hyljeksineensä leikkipuistossa erilaista lasta???
29.10.2013 |
Aivan varmasti alla olevassa fb-päivityksessä esiintyvät vammaisia hyljeksivät mammat löytyvät tältä palstalta. Kuka tunnustaa olevansa kylmä, erilaisuutta sietämätön ja pelokas äiti, joka kasvattaa lapsensa samanalaiseksi? Turha väistää, teitä on!
https://www.facebook.com/emilia.hietaniemi1/posts/10151926820994383
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 10:52"]
Onko se hyökkäystä ja syyllistämistä, jos asiallisesti kertoo että myös minun lastani voi pelottaa, ja että en halua kenenkään tönivän omaani minkään tekosyyn varjolla?
Sekö on sitten väärin, kun pitää oman lapsen puolta tällaisessa tilanteessa? Jos ei jaksa selitellä, niin voiko tulla mieleen että se toinenkaan vanhempi ei ehkä jaksa kysyä juuri sillä hetkellä? Jos häntäkin väsytti tilanne? Jos hänellä oli huono päivä?
Sehän tässä elossa muiden kanssa onkin hankalaa, kun ei voi miettiä sitä toisen tilannetta yhtään. Minähän kerroin, että jos en osaa/uskalla/tai vaikka sitten jaksa kysyä, niin lähdemme pois. Ja tämä sitten tekee meistä pahoja ihmisiä automaattisesti :( :(
[/quote]
Ymmärrän että sinun lastasi voi pelottaa.
Mutta se, että sinä vanhempana menet ikään kuin lapsesi selän taakse ja toimit hänen pelkotilojensa ohjaamana, ei mahdu ymmärrykseeni. Sinun tehtäväsi on opettaa lapsellesi, että ei ole mitään pelättävää. Nyt kasvatat lapsestasi ihmisen, joka pelkää erilaisuutta vielä aikuisenakin, oppii karttamaan ja välttelemään sitä, ja pahimmassa tapauksessa kiusaamaan poikkeavia ihmisiä. Kiusaamisen taustallahan on nimenomaan erilaisuutta kohtaan tunnettu pelko ja vieroksunta.
Tavallisenkin lapsen vanhempi voi tietenkin olla väsynyt, mutta itse yritän kaivaa jostain lisää voimia vaikka kuinka väsyttäisi, jos kohtaan selvästi erityishuomiota vaativan lapsen vanhempineen. On nimittäin takuuvarmaa, että sitä toista vanhempaa väsyttää paljon, paljon enemmän ja useammin kuin minua! Minä voin sen hetken ajan, jonka kohtaamisemme kestää, löytää itsestäni ylimääräistä energiaa. Harvalla meistä se energia on kuitenkaan niin lopussa, että emme pystyisi mitenkään panostamaan (silloinhan emme olisi pystyneet ensinkään lähtemään sinne leikkipuistoon).
Tämän kyseisen tapauksen lapsi ei kertomuksen perusteella töni ketään. Silti vieraat aikuiset lapsineen karttavat häntä. He kaikki eivät voi olla jatkuvasti niin väsyneitä, että se kelpaisi perusteluksi. Ja nyt käsi sydämelle: kuinka tärkeää sinun mielestäsi on kasvattaa lapset niin, että heistä ei tule koulu- ja työpaikkakiusaajia? Onko väsymys riittävä syy jättää se tekemättä? Kuinka paha väsymyksen tulisi olla, että sen voisi oikeasti hyväksyä syyksi? Kuinka uskottavaa on, että kaikkien erilaisuutta karttavien vanhempien väsymys on niin musertavaa?
Menkääpä te "väsyneet" tavallisten lasten vanhemmat itseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kertoihan tuo äiti että innostuessaan lapsi tönii. Ja minä kerroin aikaisemmassa viestissä että selitän kyllä omalle AINA ja mahdollisimman neutraalisti, mistä on tai voisi olla kyse. Että miksi toinen on erilainen.
Minä silti olen oikeutettu ajattelemaan omaa lastani, enkä todellakaan mene hänen pelkonsa taakse vaan olen normaali ihminen! Minuakin väsyttää (ja minua saa väsyttää), minullakin on huonoja päiviä (ja minulla saa olla huonoja päiviä) ja erityislapsen vanhemman on vain pakko hyväksyä tämä! On ihan turha tulla syyttämään mistään syrjimisestä, kun sellaisesta ei ole minun kohdalla kyse.
Kun on tarpeeksi käpertynyt oman navan ympärille, kaikki alkaa näyttää siltä miksi maailman kuvittelee.
Ja juuri tuo, että lainausmerkeissä väsyneet. Sekin on tiedätkö väheksymistä ja syrjintää. Että ei voi olla väsynyt, kun on tavallinen lapsi.
Voi jumalauta. En kyllä tämän keskustelun jälkeen tullut yhtään valaistuneemmaksi tai halukkaammaksi yrittää olla ymmärtäväisempi. Päinvastoin.
15, sinne kyseiseen retkipaikkaan pääsi autolla viereen. Ja sinne johti leveä, täysin tasainen valaistu 1,5 metriä leveä "polku". Ei, ei, ei käy, ei. Mikään missä mainitaan sana liikunta ei käy, koska lapsi saa traumoja koska hänellä on liikuntavamma.
Seuraavana päivänä näin samaisen lapsen juoksevan kuhmuraista alamäkeä vailla huolen häivää.
Ko isä ei ole sinut lapsen vamman kanssa, joten kukaan muukaan ei saa olla.
Mainittakoon että omalla lapsellani on krooninen sairaus, jonka takia me joudutaan jaktuvasti säveltämään. Mm olen kyytinyt omaa lasta autolla sinne metsäretkelle.
Miksei sen kuuron lapsen vanhemmat opettele viittomaan? Sillähän se vamman laatu selviäisi ilman selittelyjä ja lapsi voisi kommunikoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisen kuuron ja puhumattoman lapsen paikka on päiväkodissa integroidussa erityisryhmässä. Vakituisessa porukassa hän pystyy saamaan ystävyyssuhteitakin.
Oma lapseni on erityisryhmässä tukilapsena. Kavereina on niin kehitysvammaisia kuin lapsia, jotka eivät puhu tai puhuvat vähän. Viittomat on käytössä kaikilla. Erilaisuus on hyväksyttyä ja pienet lapset kyllä ymmärtävät, että kaikki eivät mene kehityksessä saman käyrän mukaisesti. Lapsi voikin todeta, että "x ei vielä puhu" ja se siitä. Hänelle voi kuitenkin puhua ja viittoa.
Ymmärrän, että tuntemattomien lasten kanssa puistossa tilanne on eri. En itse oleta, että edes normaalisti kommunoivat lapset ystävyistyisivät leikkipuistoissa. Mekin käymme nopeasti viikonloppuisin tai vapaapäivinä puistoissa, ja siirrymmä helposti seuraavaan leikkiin tai telineeseen. Yleensä olemme siellä omalla porukallamme, eli emme jää kaveraamaan tuntemattomien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 11:03"]
Ei kaikkien kanssa tarvitse aina olla, oli erityislapsi tai ei. Syrjintä ja tilanteesta pois lähteminen ovat kaksi eri asiaa.
[/quote]
Eli kuulut niihin vanhempiin, joiden mielestä on ihan okei, että luokassa eristetään joku eikä sen kanssa olla? Koska se on ihan sen omaa vikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos erityislapsi on väkivaltainen toisia kohtaan, niin silloin hänen kanssaan ei tarvitse olla. Kaikilla on oikeus koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
Nyt tiedän miten kasvatetaan lapsia, jotka vastustavat sitten aikuisina vammaisten asuinyksikköjä "koska asuntojen hinnat laskevat". Se tapahtuu niin, että oma vanhempi ei edes yritä selittää omalle lapselleen, että kaikki eivät ole samanlaisia, että meitä on erilaisia, mutta erilaisuus ei lähtökohtaisetsi ole pelottavaa, vaan ihan jokainen voi yrittää ymmärtää erilaisuutta. Ja että terveyteen kuuluu se, että on enemmän voimavaroja ja mahdollisuuksia tulla vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 09:18"]
Kuvaan kuuluu että syrjijät AINA selittävät että eivät syrji paitsi tätä yh kun juuri sitä tai sen vanhempia ei jaksa kun juuri se lapsi tai vanhemmat niin rasittavia ...
[/quote]
Erittäin hyvä pontti. Näin se juuri menee. Vika on aina vammaisessa tai vammaisen vanhemmissa. Juuri tähän kaikki kiusaaminen muutenkin perustuu.
Mielenkiintoista muuten, että tuo päivitys on saanut liki 2000 jakoa fb:ssä, oletettavasti aika monet kokevat kohtelun jullmana, mutta äidit täällä lähtevät ensimmäisenä hakemaan vikaa vanhemmasta.
[/quote]
Joo no FB:ssä nyt on niin helppo jakaa tuollaisia päivityksiä ja taivastella, vaikka itse arjessa käyttäytyisi juuri samalla tavalla.
Toisekseen mä en nyt ihan ymmärrä tuon äidin herkkänahkaisuutta muutenkaan. Joo, ihmiset varmaan KIINNITTÄÄ HUOMIOTA, ja varmasti myös tuijottaa, jos joku käyttäytyy selkeän poikkeavasti. Hän varmaan itsekin tekee niin nähdessään jotain erilaista. Ei ehkä tuijota vammaista, mutta vaikka sekavasti käyttäytyvää aikuista tajuamatta, että siinä vaan on Marja-Liisa, jonka skitsofrenia oireilee, ja jota ei sen takia tarvitsisi tuijottaa.
Toisekseen, äiti itse kertoi tuossa moneen kertaan, että lapsi saattaa tuuppia ja töniä, toisessa kohtaa, että lapsi ei reagoi kieltoihin tai puheeseen... eli tästä voidaan myös päätellä jotain tuon lapsen käytöksestä. En yhtään ihmettele jos varsinkin pienempien lasten vanhemmat väistää, tuon äidin mielestä olisi ilmeisesti tosi kivaa näille pienemmille, jos puhetta ymmärtämätön isompi poika tulee mölyämään ja tönimään?
Joo, jokainen näkee vain sen oman kullannuppunsa ja vika on aina siellä ulkopuolella. Mä olen itsekin nähnyt vanhempia, joiden mielestä se riittää, jos selittää että meidän Rasmus se ei tunne kipua kuten muut, ja sillä on ADHD, ja tuon pitäisi sitten riittää siihen, että muut vaan katsoo sivusta kun Rasmus jyrää muut lapset puistossa, repii tavarat käsistä, käy penkomassa toisten vaunut ja sieltä vie tavarat jne. Ja äiti aina välillä huutelee Raaassmuuusss, Raasssmuuss, älä viitti....Yllättävän moni sen sietikin, mä en.
PS: Tunnen myös useampia vammaisia lapsia, eikä mulla ole mitään ongelmaa heidän kanssaan. Kaikki niin riippuu siitä, miten lapsen vanhempi tilannetta handlaa.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 10:11"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 09:58"]
Olen syrjinyt erilaista lasta. Myönnän sen. En tiedä mikä lapsen "vamma" oli, mutta töni muut lapset kumoon puistossa. Ikää lapsella oli n.5v en ole varma iästä sillä oli aika roteva.
Sanoin kauniisti lapselle että jos tönit toisia et pääse mukaan leikkiin koska töniminen ei tunnu kivalta. Lapsi oli isänsä kanssa puistossa, mutta isä keskittyi kännykkänsä näpräämiseen. Niinpä muu lapsi porukka meni kauemmas tönijästä. En alkanut siinä muille lapsille paasaamaan että "otetaan tämä kaveri myös leikkeihin".
[/quote]
Eli jälleen löydetään juuri se esimerkki, jossa voidaan syyttää lasta ja vanhempaa ....
[/quote]
Voi ristus, mitähän tuossa sitten olisi pitänyt tehdä? Kyllä mäkin olen omilleni sanonut, että lähtökohtaisesti kaikki otetaan leikkeihin mukaan. Jos joku ei sitten millään sopeudu, vaan ainoastaan haittaa, kiusaa tai satuttaa, niin sitten ei tarvitse. Ja seuraan kyllä tarkkaan sivusta mitä tapahtuu, ja itsekin ohjeistan, mutta jos ei tuon erilaisen lapsen käytöksessä tapahdu mitään muutosta, sitten jää yksin.
Ei ole mun lasteni tehtävä pilata omia ulkoiluhetkiään sillä, että joku saa toteuttaa itseään heidän kustannuksellaan loputtomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä jatkuvasti kääntyy siihen, että vika on pelkästään siinä erilaisessa lapsessa ...?
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 11:49"]
Nyt tiedän miten kasvatetaan lapsia, jotka vastustavat sitten aikuisina vammaisten asuinyksikköjä "koska asuntojen hinnat laskevat". Se tapahtuu niin, että oma vanhempi ei edes yritä selittää omalle lapselleen, että kaikki eivät ole samanlaisia, että meitä on erilaisia, mutta erilaisuus ei lähtökohtaisetsi ole pelottavaa, vaan ihan jokainen voi yrittää ymmärtää erilaisuutta. Ja että terveyteen kuuluu se, että on enemmän voimavaroja ja mahdollisuuksia tulla vastaan.
[/quote]
No mistä se toinen äiti olisi voinut tietää pojan erilaisuudesta? Kirjoituksen mukaan tämä äiti oletti, että muut äidit olisivat nähneet sen päälle päin. Itse syyllistyy siihen, ettei puhu asiasta, sitten syyttää toisia, hoh hoijaa.
Kun fakta on, että alle kouluikäisistä pojista varmaan 99% leikkii örisemällä ja olemalla outoja. Ei mulla ainakaan tule mieleen, että jaahas, siinä on erityislapsi, vaan että jaahas, siinä on poika.
Suosittelen tälle äidille tekemään samoin mitä tätini aina teki. Hänellä oli vaikea epilepsia. Vaikeat kohtaukset olivat vieneet häneltä normaalin puhekyvyn, ja vaikka hän pystyikin puhumaan, kuulosti hän siltä, kuin olisi ollut humalassa. Täti oli hyvin sosiaalinen ja tapasi uusia ihmisiä. Jos koolla oli vaikkapa puoli tusinaa ihmistä, hän esitteli itsensä ja kertoi, mistä puhetapansa johtui. Kaikkien reaktio oli AINA sama, ai kun kiva, että kerroit, nyt tiedetään. Moni avoimesti sanoi, että olisihan sitä ihmetellyt. Moni auttoi keskusteluissa tätiä etsimään oikeita sanoja jne, ja hänen kanssaan oleminen oli hyvin luontevaa, kun tiesi miksi täti puhuu siten kuin puhuu.
Mutta tämä oli jo 80-luvulla. Enää ei näy olevan tapana mennä puhumaan toisille avoimesti erilaisuudesta, vaan mieluummin pitää suunsa kiinni, niin on sitten kirjoitettavaa seuraavassa FB-päivityksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meitä vammaisten lasten vanhempia on moneen junaan ihan kuin teitä "normaalienkin" lasten vanhempia. ei kukaan synny vammaisen vanhemmaksi.
sen olen huomannut että jotkut kasvattavat erityislasta silkkihansikkain eikä hänelle opeteta tavallisia tapoja esim että ei saa töniä tai olla ilkeä tai purra ettei hän nyt vaan traumaantuisi lisää. yksikin poika meidän erityiskoulussa tykkäsi purra muita ja oikein riemastui kun sai jonkin kiljumaan kivusta. ei ymmärtänyt tietenkään että se sattuu ja on väärin mutta vanhemmat ei tehneet mitään estääkseen tai kieltääkseen, se jäi koulun tehtäväksi.
ihan yhtä ymmällään me ollaan lasten kanssa joskus niinkuin muutkin :/
tuon kuulovammaisen äidin kannattaisi opettaa tukiviittomia, ne auttaa kielenkehitystä eikä estä sitä - jos se huolettaa. meidän yksi tuttu tyttö ei puhu mutta käyttää simppeleitä viittomia ja on tosi kiva kommunikoida edes siten, että nyt haluaa tanssia ja nyt oisi jano tai että kotona on koira.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 11:03"]
Ei kaikkien kanssa tarvitse aina olla, oli erityislapsi tai ei. Syrjintä ja tilanteesta pois lähteminen ovat kaksi eri asiaa.
[/quote]
Eli kuulut niihin vanhempiin, joiden mielestä on ihan okei, että luokassa eristetään joku eikä sen kanssa olla? Koska se on ihan sen omaa vikaa?
[/quote]
Tää on niin av:ta parhaimmillaan.
Joo, ihan sama asiahan on satunnaisesti puistossa kohdattava kenties pelottavasti lapsen näkökulmasta käyttäytyvä vammainen lapsi, ja koulussa joka päiväisessä kontaktissa tapahtuva kiusaaminen.
Totta kai.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:15"]
meitä vammaisten lasten vanhempia on moneen junaan ihan kuin teitä "normaalienkin" lasten vanhempia. ei kukaan synny vammaisen vanhemmaksi.
sen olen huomannut että jotkut kasvattavat erityislasta silkkihansikkain eikä hänelle opeteta tavallisia tapoja esim että ei saa töniä tai olla ilkeä tai purra ettei hän nyt vaan traumaantuisi lisää. yksikin poika meidän erityiskoulussa tykkäsi purra muita ja oikein riemastui kun sai jonkin kiljumaan kivusta. ei ymmärtänyt tietenkään että se sattuu ja on väärin mutta vanhemmat ei tehneet mitään estääkseen tai kieltääkseen, se jäi koulun tehtäväksi.
ihan yhtä ymmällään me ollaan lasten kanssa joskus niinkuin muutkin :/
tuon kuulovammaisen äidin kannattaisi opettaa tukiviittomia, ne auttaa kielenkehitystä eikä estä sitä - jos se huolettaa. meidän yksi tuttu tyttö ei puhu mutta käyttää simppeleitä viittomia ja on tosi kiva kommunikoida edes siten, että nyt haluaa tanssia ja nyt oisi jano tai että kotona on koira.
[/quote]
Totta. Mutat pitääkö erityislapsen vanhemman aina olla se vahvin. Ettei ikinä saa itkeä esimerkiksi fb-seinällä väsymystään. Ainakaan ilman että muut äidit "auttavat" ja "lohduttavat" hokemalla, että oma vikasi?
Nyt tiedän miten kasvatetaan lapsia, jotka vastustavat sitten aikuisina vammaisten asuinyksikköjä "koska asuntojen hinnat laskevat". Se tapahtuu niin, että oma vanhempi ei edes yritä selittää omalle lapselleen, että kaikki eivät ole samanlaisia, että meitä on erilaisia, mutta erilaisuus ei lähtökohtaisetsi ole pelottavaa, vaan ihan jokainen voi yrittää ymmärtää erilaisuutta. Ja että terveyteen kuuluu se, että on enemmän voimavaroja ja mahdollisuuksia tulla vastaan.
Joopa joo. Mä voin sanoa, että aika varmasti en itse jaksaisi satunnaisella puistokerralla alkaa sen ihmeemmin kaveeraamaan jonkun tuntemattoman vammaisen lapsen ja hänen äitinsä kanssa, ellei siihen olisi jotain erityisen hyvää syytä.
En varmasti myöskään kyseisen vammaisen lapsen ja hänen äitinsä kuullen alkaisi selittämään lapsilleni mitään erilaisuudesta tai sen hyväksymisestä, ellei lapsi asiasta juuri siinä kysyisi.
Todennäköisemmin juttelisimme asiasta kotimatkalla, ja kertoisin ( taas) miten lapset on erilaisia, ja ihmisillä voi olla erilaisia vammoja ja sairauksia jne.
Omassa ystäväpiirissämme meillä on kyllä vaikeasta autistista downiin ja siitä vielä lyhytkasvuisen(+ monia muita kehityshäiriöitä) syöpälapseen. Että eiköhän sitä erilaisuutta nähdä ja siedetä, vaikka sitä ei koko maailmalle toitoteta koko aikaa.
Nyt tiedän miten kasvatetaan lapsia, jotka vastustavat sitten aikuisina vammaisten asuinyksikköjä "koska asuntojen hinnat laskevat". Se tapahtuu niin, että oma vanhempi ei edes yritä selittää omalle lapselleen, että kaikki eivät ole samanlaisia, että meitä on erilaisia, mutta erilaisuus ei lähtökohtaisetsi ole pelottavaa, vaan ihan jokainen voi yrittää ymmärtää erilaisuutta. Ja että terveyteen kuuluu se, että on enemmän voimavaroja ja mahdollisuuksia tulla vastaan.
Joopa joo. Mä voin sanoa, että aika varmasti en itse jaksaisi satunnaisella puistokerralla alkaa sen ihmeemmin kaveeraamaan jonkun tuntemattoman vammaisen lapsen ja hänen äitinsä kanssa, ellei siihen olisi jotain erityisen hyvää syytä. En varmasti myöskään kyseisen vammaisen lapsen ja hänen äitinsä kuullen alkaisi selittämään lapsilleni mitään erilaisuudesta tai sen hyväksymisestä, ellei lapsi asiasta juuri siinä kysyisi. Todennäköisemmin juttelisimme asiasta kotimatkalla, ja kertoisin ( taas) miten lapset on erilaisia, ja ihmisillä voi olla erilaisia vammoja ja sairauksia jne. Omassa ystäväpiirissämme meillä on kyllä vaikeasta autistista downiin ja siitä vielä lyhytkasvuisen(+ monia muita kehityshäiriöitä) syöpälapseen. Että eiköhän sitä erilaisuutta nähdä ja siedetä, vaikka sitä ei koko maailmalle toitoteta koko aikaa.
Ärsyttävää, tuo oma viestini oli mennyt putkeen tuon lainaamani kanssa, vaikka olin laittanut rivivälejä... auttoikohan nyt?
Yli 3000 jakoa fb:ssä jo. Ilmeisesti muiden kuin vauva-palstan äitien empatiakyky on toista luokkaa, samoin käsitys lastenkasvatuksesta.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 10:20"]
Jos en aikuisena tiedä, miten erityislapsen kanssa voi toimia, niin totta kai menen lapsen kanssa tilanteesta pois. Jos se on syrjintää, niin mitä hittoa?!
[/quote]
Jos sinä katsot että SINUN OIKEUTESI on mennä pois ja syrjiä niin minä sanon että se on syrjintää. Kuten se on.
Minkäö takia muuten terveiden lasten vanhemmat eivät voi mennä kysmään ja juttelemaan kun havaitsevat erityistä käytöstä? Ihan oikeasti, voisin kuvitella, että erityislapsen vanhemmuuteen liittyy aika paljon kaikenlasita ja joskus väsyttää ja ahdistaa. Mikseivät ne, joilla tällaisia lisärasteja siinä vanhemmuudessa ei ole eivät voisi helpottaa edes kysmällä ja juttelemalla jos näyttää että erityislapsen vanhemmalla on heikko hetki?
[/quote]
Ei kaikkien kanssa tarvitse aina olla, oli erityislapsi tai ei. Syrjintä ja tilanteesta pois lähteminen ovat kaksi eri asiaa.