Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä "muka-kivoja" asioita tiedät, jotka koet käytännössä tylsiksi tai epämukaviksi
Mä aloitan: Leffassa käynti. Aina ajattelen, miten ihana olisi istua herkuttelemassa ja katsomassa uutta leffaa. Käytännössä ne äänitehosteet on aivan liian kovalla, jopa tulpat päässä. Ihmiset puhuu, rapistelee tai maiskuttaa. Jostain syystä ne paremmatkin istuimet on epämukavia. Hinta on kova, enkä ikinä koe oloani hyväksi leffassa käynnin jälkeen.
Toinen on aamupala sängyssä. Hirveintä koskaan, kun joku herättää syntymäpäivänä ja tuo tarjottimella kahvit ja kroissantit sänkyyn. En edes tiedä mistä aloittaisin valitusvirteni tän asian kohdalla. Muruista, joita löytyy lopulta koko sängystä? Kahvikupista, joka ei oikein mahdu minnekään, ja keikkuu epävakaasti sylissä olevalla tarjottimella? Asennosta, joka on jotain istuvan ja makaavan välillä, eikä sovellu syömiseen mitenkään? Vai kenties siitä tosiasiasta, että en halua tunkea suuhuni pullaa heti saatuani silmät auki, vaan herätä ensin. Silti tämä tuntuu ajatuksena niin kivalta, mutta ei vain toimi.
Kommentit (845)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ylimääräinen höpöhöpö työporukalla. En osallistu mihinkään eikä moni muukaan joten en ymmärrä miksi noita edes järjestetään. Tai no onhan se jotain "kivaa" joskus oltava niilläkin joilla ei ole työn ulkopuolella elämää eikä ystäviä hehän noista hihkuvat eniten.
Eli työpaikalla ei ole soveliasta luoda ystävyyssuhteita ja sitten nauttia näiden ystävien kanssa työpaikan järjestämistä tilaisuuksista? Selvä. Täytyypä irtisanoutua työpaikkaystävyyksistä ja keskittyä ainoastaan muualta löytyneisiin ystäviin. Tai ehkä sinä voisit keskittyä kertomaan, mistä et tykkää - ilman, että haukut muita siinä samalla. Ei tarvitse aina yrittää latistaa muita, kun itsellä on vaikeaa.
Ei minulla ole mitenkään vaikeaa en vain pidä noista tapahtumista. Enkä ole myöskään haukkunut ketään. Mikä noin kiukuttaa? Työpaikka on työpaikka eikä mikään kaverikerho. Voihan työkavereihin pintapuolisesti ystävystyä mutta työpaikan vaihtuessa ne jää sinne.
Outo tyyppi. Taidat olla johtoportaan väkeä. Nehän ei voi muiden työntekijöiden (käytännössä alaisten) kanssa ystävystyäkään. Ovat ns. tavallisen väen yläpuolella.
Toinenkin tavallinen tallaaja täällä. Työkavereiden ei tarvitse olla ystäviä ja heidän kanssa ei tarvitse viettää vapaa-aikaa jos ei halua. Jos kemiat ei kohtaa niin ei kohtaa, ei se mikään pakko ole ystävystyä kaikkien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravintolassa syöminen. Ruoassa on käytännössä aina jotakin "vikaa", jokin ainesosa tai mauste, joka pilaa sen maun. Tästä sitten pitäisi maksaa hirveästi ja esittää, että olipa hyvää. Mieluummin haen reissussakin kaupasta jotain syötävää, jonka tiedän hyväksi kuin menen ravintolaan.
Tuohan suorastaan tyhmyyttä olla sanomatta jos ruoassa on jotain vikaa,päätetään vaan että ei koskaan enää mennä sinne ja haukutaan eri foorumeilla paikka huonoksi.
On eri asia että ruoassa todella ON vikaa (kylmää, raakaa tms) kuin että ei vaan ole oman maun mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä käyminen muun kuin rahan takia. En voi käsittää! Jotkut ihan tosissaan väittää pitävänsä työstään. Itse keksisin miljoona mieluisampaa tekemistä, jos saman rahan saisi käymättä töissä. En tekisi tuntiakaan töitä, jos en saisi palkkaa.
Minä tykkään työstäni.
Oletko ikinä ajatellut että Picasso, Mick Jagger ja Jukka Jalonen tekevät/tekivät työtään ja varmaankin tykkäsivät siitä? Raha ei ollut ainoa motiivi heille.
Ei tuossa taidettu tarkoittaa sellaisia harvoja jotka on onnistuneet muuttamaan harrastuksensa ansiotyökseen, vaan ihan tavallisia ihmisiä tavallisissa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä käyminen muun kuin rahan takia. En voi käsittää! Jotkut ihan tosissaan väittää pitävänsä työstään. Itse keksisin miljoona mieluisampaa tekemistä, jos saman rahan saisi käymättä töissä. En tekisi tuntiakaan töitä, jos en saisi palkkaa.
Minä tykkään työstäni.
Oletko ikinä ajatellut että Picasso, Mick Jagger ja Jukka Jalonen tekevät/tekivät työtään ja varmaankin tykkäsivät siitä? Raha ei ollut ainoa motiivi heille.Ei tuossa taidettu tarkoittaa sellaisia harvoja jotka on onnistuneet muuttamaan harrastuksensa ansiotyökseen, vaan ihan tavallisia ihmisiä tavallisissa töissä.
Minä olen itse yksi heistä. En usko että tämä nyt niin kovin harvinaista olisi.
Vierailija kirjoitti:
Grillaaminen - kauhealla vaivalla tohotetaan ja syödäksesi saat sisältä kylmää ja päältä mustaa moskaa. Kaiken lisäksi vaatteesi+hiuksesi haisevat tapahtuman jälkeen savulta.
Miksi ruokaa ei voi tehdä liedellä ja/tai uunissa?
Grillaaminen on taitolaji. Parhaimmillaan grilliruoka on todella hyvää! Tuosta vaatteiden ja hiusten haisemisesta olen kyllä samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laivamatkat esim. Tallinnaan. Mikään ei ole puuduttavampaa kuin jonotus terminaalissa ja se 2,5 h odotus, että ollaan perillä. Ja jotkut käyvät jopa risteilyillä 🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä käyminen muun kuin rahan takia. En voi käsittää! Jotkut ihan tosissaan väittää pitävänsä työstään. Itse keksisin miljoona mieluisampaa tekemistä, jos saman rahan saisi käymättä töissä. En tekisi tuntiakaan töitä, jos en saisi palkkaa.
Minä tykkään työstäni.
Oletko ikinä ajatellut että Picasso, Mick Jagger ja Jukka Jalonen tekevät/tekivät työtään ja varmaankin tykkäsivät siitä? Raha ei ollut ainoa motiivi heille.Ei tuossa taidettu tarkoittaa sellaisia harvoja jotka on onnistuneet muuttamaan harrastuksensa ansiotyökseen, vaan ihan tavallisia ihmisiä tavallisissa töissä.
Minä olen itse yksi heistä. En usko että tämä nyt niin kovin harvinaista olisi.
Minä pidän myös työstäni todella paljon, mutta se ei tarkoita kuitenkaan sitä että tekisin sitä ilman palkkaa. Se on vain iso plussa, että ei v-tuta joka aamu lähteä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reissaaminen kaveriporukalla. Aikaa kuluu nahisteluun ruokapaikasta (yhdellä lounasnälkä jo aamukymmeneltä, toinen haluaa syödä Michelin-ravintolassa, kolmas pärjää kaupan eväillä), siirtymisissä, aamutoimissa, nähtävyyksissä (rannalle, vaeltamaan, hipsterikuppilaan vai loputtomaan taidemuseoon?). Kauhea säätö siis vaan joka asiassa, ja yleensä joku aina pettyyy, kun tehdään kompromissejä. Onkin mahtavaa päästä yksin reissuun, kun saa valita ihan koko aikataulun ja ohjelman itse! Toki samanhenkisen reissukaverin/kavereiden kanssa voi onnistua hyvinkin!
Voi luoja, tällaista se aina on! Ja sitten yhdellä on erikoisruokavalio joka sulkee 80% ravintoloista pois, listaa käydään nyrpeänä ovella läpi ja mitään syötävää ei löydy. Toiselle taas kaikki ravintolat on liian kalliita ja yksi taas on vain perinteisen nirso. Yli kolmen hengen porukalla ruokapaikan etsiminen on kuin kidutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hääleikit. Siis morsiamen ryöstöt ja vastaavat. Niin vaivaannuttavia. Miksei voi vain juhlia normaalisti? Ruokaa, juomaa, juttelua, musiikkia, tanssia - nämä riittää!
Minusta häät ihan ylipäätään. Sinänsähän ruoka, juoma, juttelu ja musiikki kuulostaa ajatuksena hyvältä, mutta käytännössä ne on pitkälti odottelua ja ihmisiä joista suurimman osan kanssa ei vapaaehtoisesti aikaansa viettäisi. Tuhat kertaa mieluummin olisi jossain pienessä illanvietossa ystävien kanssa kuin missään häissä, etenkin kun ne usein ovat juuri jonain kauniina kesäviikonloppuna. Hääparille itselleen toki tärkeä päivä ja jos on läheisistä ihmisistä kyse niin osallistun, mutta yhtään kaukaisempien tuttujen hääkutsuihin sanonut jo pitkään ei kiitos.
Kaikki muu on kehittynyt ja muuttunut paitsi häät, jotka vedetään edelleen samalla kaavalla. On se kumma, että hillityt tyylikkäät häät eivät ole lyöneet läpi, vaan edelleen juhlitaan kuin maailma olisi pysähtynyt. Kermakakkumekot, leikit, liian iso kutsulista jne. Luulisi, että nuoremmat olisivat jättäneet nämä junttijuhlinnat ja järjestäisivät persoonallisempia häitä.
Joo, täydelliset AV-häät olisivat sellaiset, joissa kaikki pukeutuisivat farkkuihin, huppareihin ja lenkkareihin. Seremonia olisi lyhyt ja hääpäri maksaisi vieraille matkakulut ja "kärsimyskorvausta" paikanpäälle saapumisesta vähintään 25 euroa tunnilta. Lisäksi tarjolla olisi jokaisen ihmisen lempiruokaa ja sitä olisi niin paljon kuin napa vetää. Ohjelmana olisi joku bändi soittamassa toivemusiikkia.
Täydelliset olisivat sellaiset, että voi pukeutua juhlallisesti ja puitteet vastaa pukeutumista, eikä tarvitse palella jossain kerhotalon pihalla, mutta itse juhla voisi olla enemmän kuin hyvät synttärit, vähemmän muodollisuutta ja enemmän sydäntä, ei kaavamaista ruokailua, mutta hyvää yksinkertaista ruokaa ja vapaata seurustelua ja mukavaa musiikkia. Pois pönötys ja mukahienostelu, tilalle lämpöä ja tunnelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissaaminen kaveriporukalla. Aikaa kuluu nahisteluun ruokapaikasta (yhdellä lounasnälkä jo aamukymmeneltä, toinen haluaa syödä Michelin-ravintolassa, kolmas pärjää kaupan eväillä), siirtymisissä, aamutoimissa, nähtävyyksissä (rannalle, vaeltamaan, hipsterikuppilaan vai loputtomaan taidemuseoon?). Kauhea säätö siis vaan joka asiassa, ja yleensä joku aina pettyyy, kun tehdään kompromissejä. Onkin mahtavaa päästä yksin reissuun, kun saa valita ihan koko aikataulun ja ohjelman itse! Toki samanhenkisen reissukaverin/kavereiden kanssa voi onnistua hyvinkin!
Voi luoja, tällaista se aina on! Ja sitten yhdellä on erikoisruokavalio joka sulkee 80% ravintoloista pois, listaa käydään nyrpeänä ovella läpi ja mitään syötävää ei löydy. Toiselle taas kaikki ravintolat on liian kalliita ja yksi taas on vain perinteisen nirso. Yli kolmen hengen porukalla ruokapaikan etsiminen on kuin kidutusta.
Oon mielestäni nirso, mutta nykymaailmassa olen kaikkiruokainen.
Vierailija kirjoitti:
Laivamatkat esim. Tallinnaan. Mikään ei ole puuduttavampaa kuin jonotus terminaalissa ja se 2,5 h odotus, että ollaan perillä. Ja jotkut käyvät jopa risteilyillä 🤮
Joo, just tää.
Idea tuntuu kivalta ja virkistävältä - lähdetääs päiväks Tallinnaan.
= roudaat täpötäydellä ratikalla satamaan, hiki, jonotat ala-aulassa porttien avautumista, pääset ylätasanteelle jossa jonotat laivaan 1/2h, kävelet tungoksessa, kuumassa huonohappisessa putkessa laivaan, jollet rynni ensimmäisten joukosta et saa istumapaikkaa, jos on hytti jonotat hissiin tai käytävillä ja väistelet mummoja ja yrität sulkea korvat parkuvilta kakaroilta.
No, sitten odotetaan vähintään 1/2 h liikkeellepääsyä ja jonotetaan aamiaiselle. Sitten jonotetaan 1/2h että on päästy laivasta ulos. Ihan loppu jo tässä kohtaa.
Päivä rampataan kaupungissa ja sama ralli takas sillä erotuksella että rahaa on menny liikaa ja laivalla moni on ihan liian kännissä. Yäk.
Jonotat tas ulos ja ratikkaan ja joka paikkaan.
Ei enää ikinä....
Ennenkun taas seuraavan kerran joku houkuttelee mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kampaajalla käynti. Monet naiset pitävät sitä hemmotteluhoitona, minä en. Tuoli on todella epämukava, viitta hiostaa. Paksu pitkä tukka, värjäys kestää ikuisuuden. Salongissa on kova melu, föönit huutavat ja taustalla huonoista pikkukaiuttimista kaupallisen radiokanavan sitämätöntä lätinää ja mainosvirtaa. Pesupaikalla saa katsoa pölyisiä ilmastointiputkia puoli tuntia kivun yltyessä niskassa. Kampaamossa parasta on lopputulos.
Sama juttu kauneushoitolan hemmotteluhoidot. Britsi on epämukava. Taustalla sietämätöntä panhuilumusiikkia ryyditettynä kiinalaisella viululla ja meren kohinalla. Hoitaja hinkkaa naamaan rasvan toisensa jälkeen ja samalla moittii asiakasta siitä, kun ei ole kuorittu ja käytetty seerumia ja siitä, ettei asiakas joka aamu puhdista ihoaan. Välillä hoitaja jättää aineen vaikuttamaan naamalle ja häviää paikalta, jolloin asiakas makaa pumpulilaput silmillä eikä tiedä, paljonko aikaa on kulunut ja montako panhuilukappaletta vielä pitää kestää, ennen kuin hoito jatkuu. Hoidon jälkeen mustapäät ovat poissa ja iho on ihanan siisti. Viikon päästä mustapäät ovat palanneet ja 150 euron hoidon vaikutusta ei enää näy.
Onko mieleesi juolahtanut, ettei kosmetologi lämpimikseen suosittele säännöllistä ihon kuorintaa ja aamupuhdistusta? Kuorinta poistaa ihon pinnasta kuollutta ihosolukkoa, joka jää huokosen päälle tulpaksi, ihon alta tuleva tali jää tulppaan jumiin ja tummuu ulkopuolelta tulevan lian vuoksi mustapääksi. Seerumi taas parantaa ihon kosteustasapainoa, jolloin ihon ei tarvitse ryhtyä talin liikatuotantoon pitääkseen ihon pinta kosteutettuna. Ja aamupuhdistus pesee kasvoilta yön aikana kasvoille kertynyttä talia, pölypunkkeja, hoitoainejäämiä jne.
Että ehkä on tavallaan turha itkeä mustapäiden paluuta, jos ei ole noudattanut saamiaan ihonhoito-ohjeita.
Herranjestas, kaikkeen ne ihmiset rahaa kantaan kuten kosmetologille ja kampaajalle. Kosmetologilla en oo koskaan käynyt, pesen kasvot vedellä ja laitan peltipurkki-Niveaa, koska ihoni on kuiva. Minulla ei ole ollut finnejä eikä mustapäitä sitten murrosiän ja siitä on jo kuudettakymmentä vuotta. Itse leikkaan luonnonkiharat hiukseni ja värjään. Merkkipäivinä oo aikuisia lapsiani ehdottomasti kieltänyt ostamasta minulle mitään kosmetologiin/kampaajaan liittyviä lahjakortteja, sillä ne jäävät käyttämättä. Ja niitä kotkankynsiä minulle ei tulla laittamaan. Sen verran oon turhamainen, että jos oisin nuorempi ja voittaisin lotosta, niin laitatuttaisin "Amerikan hampaat", semmoset oikein komiat, mutta ei liian suuret
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kampaajalla käynti. Monet naiset pitävät sitä hemmotteluhoitona, minä en. Tuoli on todella epämukava, viitta hiostaa. Paksu pitkä tukka, värjäys kestää ikuisuuden. Salongissa on kova melu, föönit huutavat ja taustalla huonoista pikkukaiuttimista kaupallisen radiokanavan sitämätöntä lätinää ja mainosvirtaa. Pesupaikalla saa katsoa pölyisiä ilmastointiputkia puoli tuntia kivun yltyessä niskassa. Kampaamossa parasta on lopputulos.
Sama juttu kauneushoitolan hemmotteluhoidot. Britsi on epämukava. Taustalla sietämätöntä panhuilumusiikkia ryyditettynä kiinalaisella viululla ja meren kohinalla. Hoitaja hinkkaa naamaan rasvan toisensa jälkeen ja samalla moittii asiakasta siitä, kun ei ole kuorittu ja käytetty seerumia ja siitä, ettei asiakas joka aamu puhdista ihoaan. Välillä hoitaja jättää aineen vaikuttamaan naamalle ja häviää paikalta, jolloin asiakas makaa pumpulilaput silmillä eikä tiedä, paljonko aikaa on kulunut ja montako panhuilukappaletta vielä pitää kestää, ennen kuin hoito jatkuu. Hoidon jälkeen mustapäät ovat poissa ja iho on ihanan siisti. Viikon päästä mustapäät ovat palanneet ja 150 euron hoidon vaikutusta ei enää näy.
Kampaajalla pahinta on tuijottaa itseään peilistä. Loisteputket ja aina oudosti matkan aikana rupsahtanut naama, voi helv.
Värit päässä ja musta kaapu harteilla. Ajattelen aina, että siinä se on nainen kauneimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä käyminen muun kuin rahan takia. En voi käsittää! Jotkut ihan tosissaan väittää pitävänsä työstään. Itse keksisin miljoona mieluisampaa tekemistä, jos saman rahan saisi käymättä töissä. En tekisi tuntiakaan töitä, jos en saisi palkkaa.
Minä tykkään työstäni.
Oletko ikinä ajatellut että Picasso, Mick Jagger ja Jukka Jalonen tekevät/tekivät työtään ja varmaankin tykkäsivät siitä? Raha ei ollut ainoa motiivi heille.Ei tuossa taidettu tarkoittaa sellaisia harvoja jotka on onnistuneet muuttamaan harrastuksensa ansiotyökseen, vaan ihan tavallisia ihmisiä tavallisissa töissä.
Minä olen itse yksi heistä. En usko että tämä nyt niin kovin harvinaista olisi.
No kyllähän se nyt aika harvinaista on että on niin hyvä jossain harrastuksessaan että voi tehdä siitä ammatin itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Mölkky
No tää taas ei kuulosta kivalta ollenkaan, mutta oikeasti on yllättävän kivaa hyvällä porukalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laivamatkat esim. Tallinnaan. Mikään ei ole puuduttavampaa kuin jonotus terminaalissa ja se 2,5 h odotus, että ollaan perillä. Ja jotkut käyvät jopa risteilyillä 🤮
Joo, just tää.
Idea tuntuu kivalta ja virkistävältä - lähdetääs päiväks Tallinnaan.
= roudaat täpötäydellä ratikalla satamaan, hiki, jonotat ala-aulassa porttien avautumista, pääset ylätasanteelle jossa jonotat laivaan 1/2h, kävelet tungoksessa, kuumassa huonohappisessa putkessa laivaan, jollet rynni ensimmäisten joukosta et saa istumapaikkaa, jos on hytti jonotat hissiin tai käytävillä ja väistelet mummoja ja yrität sulkea korvat parkuvilta kakaroilta.
No, sitten odotetaan vähintään 1/2 h liikkeellepääsyä ja jonotetaan aamiaiselle. Sitten jonotetaan 1/2h että on päästy laivasta ulos. Ihan loppu jo tässä kohtaa.
Päivä rampataan kaupungissa ja sama ralli takas sillä erotuksella että rahaa on menny liikaa ja laivalla moni on ihan liian kännissä. Yäk.
Jonotat tas ulos ja ratikkaan ja joka paikkaan.
Ei enää ikinä....
Ennenkun taas seuraavan kerran joku houkuttelee mukaan.
Mä en ole ollut tuollaisella Tallinnan-reissulla oikestaan koskaan. Ja olen käynyt siellä usein.
Vierailija kirjoitti:
Siivous. Joidenkin mielestä se on muka kivaa, jotenkin tyyliin Auri Kananen. Siivous on muka ihanaa ja viihdyttävää ja on mukava olla kodissa, jossa kaikki paikat on tiptop. Tuhraat elämäsi järjestelyyn ja paikkojen hinkkaamiseen. Mutta sehän on vaan kivaa, hei! Ei ole. En opi ikinä pitämään siivousta mukavana asiana, vaan vihaan siivousta yli kaiken. Mietin jatkuvasti keinoja miten laistaa siivous, mutta se ei vaan onnistu. Siivous on minulle pelkkää pakkopullaa.
Sama. Ihan hirveetä. Ei edes tule sellaista "Nyt se on tehty!" helpotusta siivouksen jälkeen.Lähinnä vatuttaa, että kohta se pitää tehdä uudestaan, vaikka ei ole edes lapsia, ouolisoa sotkemassa, lemmikkejä, isoa tilaa siivottavana tai paljoa tavaraa. Olenkin kehitellyt kaikki mahdolliset vippaskonstit, että siivoamiseen menee mahdollisimman vähän aikaa ja silti on siistiä. Mieluiten asuisin hyvässä hotellissa, jossa siivotaan ja vielä kokataankin sulle, ei tartte itse tehdä kumpaakaan.
Heti, kun rikastun enemmän, palkkaan siivoojan.
Alue: Aihe vapaa
Minä tykkään työstäni.
Oletko ikinä ajatellut että Picasso, Mick Jagger ja Jukka Jalonen tekevät/tekivät työtään ja varmaankin tykkäsivät siitä? Raha ei ollut ainoa motiivi heille.