Kuparikierukan haitat

Kiitos tästä ketjusta! Oon jo jonkun aikaa miettinyt kuparikierukkaan vaihtamista, olen syönyt e-pillereitä melkein yhtäjaksoisesti 15-vuotiaasta (ikää nyt 23). Oon vaan kuullut kamalasti kaikenlaista pelottelua nimenomaan menkkakivuista ja muusta...

Minusta kannattaa kokeilla. Kuulin myös kauhutarinoita kuparikierukasta, mutta oli minulle oikea päätös luopua pillereistä! Ne aiheuttivat haluttomuutta, turvotusta ja masennusta. Tuota haluttomuuttani ja en muuten jotenkin edes tiedostanut. Luulin olotilaa normaaliksi, kunnes aika pian kuukausi pillereiden lopettamisen jälkeen aloin huomata kiihottuvani kovemmin kuin ikinä ennen ja haluavani seksiä usein. Todella usein :).  

...Tuli näköjään vähän ylimääräisiä sanoja väliin :)

Mulla on ollu kuparikierukka heinäkuun lopusta. Ekat menkat oli kivuliaimmat koskaan ja vuoto ennennäkemätöntä mutta on helpottanut joka kerta. Edelliset oli jo normaalimittaiset ja yhtä kivuttomat kuin aina ennenkin. Vuoto vain oli yhden päivän ajan superrunsasta. Olen kyllä ollu tosi tyytyväinen ja kuukupin kanssa runsaskaan vuoto ei niin haittaa.

Kiitos kaikille vastauksista! Itsekin söin e-pillereitä monta vuotta mutta minusta tuli järjettömän mustasukkainen enkä tuntenut enää itseänikään :o vajaa puolisen vuotta lopettamisesta olin taas normaali pirteä itseni :)

Päätin nyt yrittää kestää vielä ainakin siihen puoleen vuoteen asti ja katsoa sitten tilannetta uudestaan. Buranaa kuluu kyllä roppakaupalla, mutta onneksi vain menkkojen aikana :D Toivottavasti tämä asettuisi tästä, kierukka on muuten aivan täydellinen ehkäisymenetelmä, kun ei tarvitse muistaa tai huolehtia moneen vuoteen mitenkään muutoin.

Pitäisiköhän mies laittaa tökkimään sormilla kohdunkaulaa että tuntuuko ne langat siellä jos olisi vaikka valunut jotenkin alaspäin... Ei pitäisi tuntua, kun ei niitä näykään, minne lie kääntyneet :D -ap

Mulla vaihdettiin kuparikierukka hormonikierukkaan pari vuotta sitten. Kivut kuparikierukan kanssa vaan paheni, 1,5 vuotta kestin, sitten vaadin vaihtoa. Lääkärit vaan käski odotella että keho tottuu, se vaan ei koskaan tottunut. Mun kipuja vähäteltiin ja kirjoitettiin vaan buranareseptejä. Maha tykkäs huonoa särkylääkkeistä, joita napsin kuin karkkeja, silti pahimpina päivinä en kyennyt kuin makaamaan kippurassa. Kävely sattui, kaikki sattui. Lapset ei saaneet tulla syliin kun vatsa oli kosketusarka.

Nyt ei kipuja, elämä on huomattavasti helpompaa. Muistan kuinka lapsille oli alkuun ihmeellistä se, että nyt äidin syliin sai tulla milloin halusi kun maha ei enää ole kipeä :) Kaikkien keho ei kuparikierukkaa hyväksy. Ehkä odottaisin vielä pari kuukautta, mutta sen jälkeen poistattaisin jos selvää muutosta ei tapahdu. On turha rääkätä itseään.