Pystyykö yksinhuoltaja olemaan ystävä ydinperheellisen kanssa?

Lisään vielä, että lapset ovat vauvasta asti tunteneet. Ja nyt niitäkin yritetään erkauttaa toisistaan. Ei suostuta tuomaan kylään/yökylään enään. Lapsethan siitä kärsii. Olisiko syynä se, ettei lapsille haluta näyttää, että jossain on myös isä läsnä..

Se voi olla myös toisinpäin. Ydinperheellinen saattaa tietoisesti tai tiedostamattaan alkaa katsoa yksinhuoltajaa nenänvarttaan pitkin ja säälitellä tätä. Tällainen halveksunta on tietenkin myrkyllistä kummin päin tahansa.

Eikö miehet sittenkään vain alista naisia kuin itse manalan pirut? Yksinhuoltajuus on niin voimaannuttavaa ja ihanaa ja kaikesta selviää yksin :) 

Miksei pystyisi. Perheellusillähän se pallo on jalassa ja perhehelvetti. Yh sentään pääsee siitä eroon kun lapsi aikuistuu eikä ole äijääkään ulkoruokintaan laitettavaksi.

Eiköhän se mene kuitenkin niin, että se yhäri alkaa heti yrittää napata sitä ydinperheen miestä itselleen. Sen takia meidän perhe pysyy niistä kaukana.

Yksinhuoltajalla ja ydinperheellisellä ei ole mitään yhteistä. Olen itse yksinhuoltaja ja olen suvun ainut sellainen. Olen vain huomannut että millaisia ihmisiä nämä parisuhteessa elävät ovat. Valittavat kaikenmaailman asioista ja valittavat miehistään, miksi eivät sitten eroa, ollaan vaan yhdessä rahan takia. Minulla ei ole mitään yhteistä tällaisten ihmisten kanssa. Olen itse eronnut vaikka rahan vuoksi olisi kannattanut jäädä parisuhteeseen, en voi sietää teennäisiä teeskentelijöitä, esittävät onneaan ja kun tietää totuuden ei voi kuin ihmetellä. Monet parisuhteessa elävät esittävät parempaa kuin ovat, minusta tämä on vähän kummallista. Naiset mankuvat kun mies sitä ja mies tätä, ukot ei viihdy kotona sen nalkuttavan akan luona, sitten esitetään vaan niin upeaa perhettä ulospäin. Naurettavaa. Olen paljon onnellisempi yksinhuoltajana kuin huonossa parisuhteessa. Rahaa saisi olla enemmän mutta kaikkea kun ei voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Miksei pystyisi. Perheellusillähän se pallo on jalassa ja perhehelvetti. Yh sentään pääsee siitä eroon kun lapsi aikuistuu eikä ole äijääkään ulkoruokintaan laitettavaksi.

Yh:n lapset aikuistuu, mutta ydinperheen ei? Jäävätkö he lapsiksi? En minä ainakaan perheellisenä odota, että pääsisin perheestäni eroon. Vanhin on 13 ja nyt jo surettaa miten lyhyen ajan enää asuu kotona.

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajalla ja ydinperheellisellä ei ole mitään yhteistä. Olen itse yksinhuoltaja ja olen suvun ainut sellainen. Olen vain huomannut että millaisia ihmisiä nämä parisuhteessa elävät ovat. Valittavat kaikenmaailman asioista ja valittavat miehistään, miksi eivät sitten eroa, ollaan vaan yhdessä rahan takia. Minulla ei ole mitään yhteistä tällaisten ihmisten kanssa. Olen itse eronnut vaikka rahan vuoksi olisi kannattanut jäädä parisuhteeseen, en voi sietää teennäisiä teeskentelijöitä, esittävät onneaan ja kun tietää totuuden ei voi kuin ihmetellä. Monet parisuhteessa elävät esittävät parempaa kuin ovat, minusta tämä on vähän kummallista. Naiset mankuvat kun mies sitä ja mies tätä, ukot ei viihdy kotona sen nalkuttavan akan luona, sitten esitetään vaan niin upeaa perhettä ulospäin. Naurettavaa. Olen paljon onnellisempi yksinhuoltajana kuin huonossa parisuhteessa. Rahaa saisi olla enemmän mutta kaikkea kun ei voi saada.

Kuulostat todella onnelliselta, etkä yhtään katkeralta. :)

En tiedä, mutta jostain syystä yksinhuoltajaystäväni (itsellinen äiti, eli lapsilla ei ole isää ollenkaan) kutsuu selväsanaisesti vain minut ja lapseni kylään, eli vihjataan, että mieheni ei ole tervetullut mukaan esim. hänen lapsensa synttäreille. Tulee kyllä meille lastensa kanssa kutsuttaessa, vaikka mieheni olisi paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajalla ja ydinperheellisellä ei ole mitään yhteistä. Olen itse yksinhuoltaja ja olen suvun ainut sellainen. Olen vain huomannut että millaisia ihmisiä nämä parisuhteessa elävät ovat. Valittavat kaikenmaailman asioista ja valittavat miehistään, miksi eivät sitten eroa, ollaan vaan yhdessä rahan takia. Minulla ei ole mitään yhteistä tällaisten ihmisten kanssa. Olen itse eronnut vaikka rahan vuoksi olisi kannattanut jäädä parisuhteeseen, en voi sietää teennäisiä teeskentelijöitä, esittävät onneaan ja kun tietää totuuden ei voi kuin ihmetellä. Monet parisuhteessa elävät esittävät parempaa kuin ovat, minusta tämä on vähän kummallista. Naiset mankuvat kun mies sitä ja mies tätä, ukot ei viihdy kotona sen nalkuttavan akan luona, sitten esitetään vaan niin upeaa perhettä ulospäin. Naurettavaa. Olen paljon onnellisempi yksinhuoltajana kuin huonossa parisuhteessa. Rahaa saisi olla enemmän mutta kaikkea kun ei voi saada.

Kuulostat todella onnelliselta, etkä yhtään katkeralta. :)

Sinä kuulostat pii lovi ttu ma iselta. Taidat olla sellainen teeskentelijä perheellinen jolla kaikki kiilltää ulospäin mutta sisällä ei kaikki kunnossa.

En usko että ap:n ystävä yrittää estää lapsia näkemästä ydinperhettä. Ehkäpä erosta toipuminen ja uuteen elämään tottuminen on heillä vielä käynnissä, eikä siksi vielä jaksa tai halua kyläilyjä. Jos lapset ”yökyläilevät” isänsä luona, ottaa ehkä aikansa tottua siihen eikä heti tarvita muuallakin yökyläilyä.

Vierailija kirjoitti:

En usko että ap:n ystävä yrittää estää lapsia näkemästä ydinperhettä. Ehkäpä erosta toipuminen ja uuteen elämään tottuminen on heillä vielä käynnissä, eikä siksi vielä jaksa tai halua kyläilyjä. Jos lapset ”yökyläilevät” isänsä luona, ottaa ehkä aikansa tottua siihen eikä heti tarvita muuallakin yökyläilyä.

Kiitos vastauksestasi🙂

Tämä ystäväni on ollut monta vuotta jo yh, mutta ehkä tosiaan elämäntilanteemme on niin erilaisia, että olemme ns.kasvaneet erillemme. Olemme koko elämämme olleen läheisiä, mutta ihmiset ja ajat muuttuu..

Vierailija kirjoitti:

Se voi olla myös toisinpäin. Ydinperheellinen saattaa tietoisesti tai tiedostamattaan alkaa katsoa yksinhuoltajaa nenänvarttaan pitkin ja säälitellä tätä. Tällainen halveksunta on tietenkin myrkyllistä kummin päin tahansa.

Kiitos vastauksestasi🙂

Tosiaan olen yrittänyt ehkä liikaa auttaa tätä yh-ystävääni. Pyytänyt lapsia hoitoon ym ja mieheninon auttanut ns.miesten hommissa. Ehkä siihen liittyy hyvätahtoista sääliä ja ymmärrän, että se voi olla myrkyllistä ystävyydelle..

Itselleni tulee lähinnä olo, että ydinperheen äidit pelkäävät minun varastavan miehensä, kun kutsuvat harvemmin mihinkään. Naurettava ajatuskin omalla kohdalla, kun varattuihin en halua koskea ja muutenkin olen todella nirso miesten suhteen, hyvin hyvin harvoin tapaan jonkun miehen joka miellyttää edes silmää saati sitten luonne kohillaan.

Toisaalta ymmärrän kuitenkin. Jos itse olisin käyttänyt paljon energiaa mieheen josta välitän paljon, niin tuskin minäkään ehdoin tahdoin haluaisin ottaa riskiä kutsumalla itseäni nuoremman ja kauniimman naisen kotiini tmv.

Jännä ystävyyssyhde teillä, jos täytyy vauva-palstalta kysellä että mitä ystäväsi miettii... Miten olet itse tukenut häntä tuossa elämänmuutoksessa ja arjessa? Oletko tehnyt muuta kuin naureskellut selän takana, että siinäpäs katkeroituu sinuna onneasi katsellessasi. Ihan ymmärrettävää tietysti.?

Minun kaveripiirissäni erot eivät ole johtanut mihinkään muutoksiin, ex-puolisot vain jäävät pois. Ap:n kokemus kuulostaa omituiselta, sillä pitkiin kaveruussuhteisiin kuuluu automaattisesti muutoksia parisuhteissa.

Ystävyysuhteita solmitaan tiettyin elämän tilanteisiin ja vaiheisiin. Niiden motiivit ei enää auttamatta täyty kun ne elämän tilanteet muuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävyysuhteita solmitaan tiettyin elämän tilanteisiin ja vaiheisiin. Niiden motiivit ei enää auttamatta täyty kun ne elämän tilanteet muuttuu. 

Sanoisin kyllä, että tämä pätee tuttavuuksiin, ei ystävyyssuhteisiin. Siis esim. vaikka kotiäiti voi tavata toisia kotiäitejä hiekkalaatikolla ja tutustua heihin, mutta tämä "suhde" ei jatku äitien mentyä töihin ellei ole sitten jotain muuta yhdistävää tekijää. Ystävyys on sellaista joka kestää parhaimmillaan läpi elämän ja siihen mahtuu kasvua ja elämänmuutoksia.

Tottakai pystyy. Itse solmin yksinhuoltaja-aikoinakin uusia ystävyyssuhteita jotka ovat ainakin tänne asti kestäneet ( eli pisimmät niistä yli 20 vuotta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajalla ja ydinperheellisellä ei ole mitään yhteistä. Olen itse yksinhuoltaja ja olen suvun ainut sellainen. Olen vain huomannut että millaisia ihmisiä nämä parisuhteessa elävät ovat. Valittavat kaikenmaailman asioista ja valittavat miehistään, miksi eivät sitten eroa, ollaan vaan yhdessä rahan takia. Minulla ei ole mitään yhteistä tällaisten ihmisten kanssa. Olen itse eronnut vaikka rahan vuoksi olisi kannattanut jäädä parisuhteeseen, en voi sietää teennäisiä teeskentelijöitä, esittävät onneaan ja kun tietää totuuden ei voi kuin ihmetellä. Monet parisuhteessa elävät esittävät parempaa kuin ovat, minusta tämä on vähän kummallista. Naiset mankuvat kun mies sitä ja mies tätä, ukot ei viihdy kotona sen nalkuttavan akan luona, sitten esitetään vaan niin upeaa perhettä ulospäin. Naurettavaa. Olen paljon onnellisempi yksinhuoltajana kuin huonossa parisuhteessa. Rahaa saisi olla enemmän mutta kaikkea kun ei voi saada.

Kuulostat todella onnelliselta, etkä yhtään katkeralta. :)

Sinä kuulostat pii lovi ttu ma iselta. Taidat olla sellainen teeskentelijä perheellinen jolla kaikki kiilltää ulospäin mutta sisällä ei kaikki kunnossa.

Hyvä, osasit lukea oikein viestini mihin vastasin vain edellisen kirjoittajan tyyliin.