Miten hallitset olotilaasi, jos jännität jotakin oikein paljon?
Kerro omat keinosi. Mä tarvitsen "kylmiä hermoja"!
Kommentit (9)
Multa taas katoaa melkein kokonaan ruokahalu, mikä ei ole hyvä sekään. Ja se ei siis ole hallintakeino, mutta kun ei silloin tee mieli syödä. ap
Hengittelen syvään, juttelen itsekseni rauhoittavasti, mietin mitä teen kun jännitystä aiheuttava tilanne on ohi. Muistutan itseäni siitä, että jännittäminen on ihan normaalia, ei mikään sairaus. Jännitys tuottaa vereen adrenaliinia ja se valpastuttaa, ja se on hyvä asia.
Kun/ jos suuta kuivaa juon vettä. Vältän kahvia. Jos vatsa on sekaisin, juoksen vessassa. Saatan ottaa maitohappobakteeria vatsan rauhoittamiseksi. Jos olen ihan hepuleissa, otan beetasalpaajan.
Muistutan itseäni myös siitä, että jännitykseni yleensä hälvenee kun "tilanne on päällä".
Mä käyn asiaa läpi mielessäni ja itsekseni puhuen, esim. kuvittelen vuorosanoja esitystä varten tai työhaastattelu kysymyksiin. Valitsen vaatteet huolella ja laitan meikin kunnon pohjilla, jotta ei tarvitse jännittää punastuvia poskia. Valitsen myös vaatteet, jotka ei paljasta hermostuksessa punastuvaa rintakehääni.
Mä käyn asiaa läpi mielessäni ja itsekseni puhuen, esim. kuvittelen vuorosanoja esitystä varten tai työhaastattelu kysymyksiin. Valitsen vaatteet huolella ja laitan meikin kunnon pohjilla, jotta ei tarvitse jännittää punastuvia poskia. Valitsen myös vaatteet, jotka ei paljasta hermostuksessa punastuvaa rintakehääni.
Yritän muistaa, että mitähän jännitettävää tilanteessa oikeastaan edes on.
Rukoilu, hölkkälenkki, musiikki, ajattelen, että stressi ja jännitys on vain tunne! Se on vain minun päässäni ja minä en siihen kuole
Mä panen silmät kiinni ja vedän muutaman kerran syvään ja hitaasti henkeä. Sit vaan pakotan itseni tilanteeseen.
koska mun tilanteet on usein joko neuvotteluja tai esiintymisiä, mä valmistaudun niihin myös määrittämällä itselleni vähimmäistavoitteen, josta pidetään kiinni kaikin keinoin tapahtui mitä hyvänsä (tämä viesti on saatava sanotuksi esityksessä, tämä on kynnyskysymys neuvottelussa) ja ideaalitavoitteen (olisi kiva kun vieesti vielä menisi perille ja kaikilla olisi kivaa ja neuvottelussa mahdollisimman moni mahdollisimman tyytyväiseksi). Näiden välillä sitten surffaa suht vapaasti eikä hämmenny erilaisista vaatimuksista ja häiriötekijöistä, kun tietää, mikä on tärkeää Ja mikä ei.vähimmäistavoite kannattaayös kirjoittaa itselleen muistilapulle eteensä.
omalla lapsella on kauhea paniikkikohtaustasoinen koejännitys. Häneen neuvoni eivät tepsi, enkä kyllä tiedä, mikä tepsisikin.
Mä syön. Koko ajan.