Neuvolajärjestelmä jättää alkuraskaudessa yksin

Viirailija kirjoitti:

Niin että sun elämässä ei ole mitään tai ketään muuta kuin neuvola? Että jos neuvolan täti ei rahasta kuuntele sun panikointia niin sitten ei ole ketään muuta joka tekisi sen vaikka niinku ihan vapaaehtoisesti? Mitään anmatillista osaamistahan tossa tilanteessa ei tarvita.

Ne, jotka keskenmenoa eivät ole kokeneet, ovat just tuollaisia. Se on vaan keskenmeno, uutta yritystä vaan, ehkä se oli tarkoitettu niin, joka toinen kokee keskenmenon jnejne hienoja kommentteja, jotka eivät kyllä auta yhtään. Uskon, että ap tarvitsee ennemmin välineitä käsitellä pelkoaan ja uutta raskauttaan, eikä mitään tsemppaavia kommentteja ihmisiltä, joilla ei ole hajuakaan, mitä toinen käy läpi.

Tosi kurjaa ja törkeää, että ap:ta alettiin nyt pelotella lastensuojelun väliintulolla. Höpö höpö! Vastuullinen tuleva äiti hakee apua, kun on huolissaan. Kyllä psykologi tai muu ammattilainen osaa lukea tilanteen. Ammattilaisten tekemiin lasu-ilmoituksiin on moninaisemmat syyt, kokonaisuus vaikuttaa!

Vierailija kirjoitti:

Tosi kurjaa ja törkeää, että ap:ta alettiin nyt pelotella lastensuojelun väliintulolla. Höpö höpö! Vastuullinen tuleva äiti hakee apua, kun on huolissaan. Kyllä psykologi tai muu ammattilainen osaa lukea tilanteen. Ammattilaisten tekemiin lasu-ilmoituksiin on moninaisemmat syyt, kokonaisuus vaikuttaa!

Ei kukaan ole pelotellut. Sen sijaan vastuutonta on yllyttää raskaana olevaa naista hakeutumaan ikävyyksiin!

Vierailija kirjoitti:

Tosi kurjaa ja törkeää, että ap:ta alettiin nyt pelotella lastensuojelun väliintulolla. Höpö höpö! Vastuullinen tuleva äiti hakee apua, kun on huolissaan. Kyllä psykologi tai muu ammattilainen osaa lukea tilanteen. Ammattilaisten tekemiin lasu-ilmoituksiin on moninaisemmat syyt, kokonaisuus vaikuttaa!

Ei tartte olla ydinfyysikko ymmärtääkseen, että neuvolassa täytyy aina olla "tutto bene = kaikki hyvin" asenteella. Muutoin tulee ongelmia, alkaa kyttäys ja omakannasta onkin sitten mukava lukea jälkeen päin niitä kirjauksia jotka ei IKINÄ sieltä poistu.

Vierailija kirjoitti:

Tosi kurjaa ja törkeää, että ap:ta alettiin nyt pelotella lastensuojelun väliintulolla. Höpö höpö! Vastuullinen tuleva äiti hakee apua, kun on huolissaan. Kyllä psykologi tai muu ammattilainen osaa lukea tilanteen. Ammattilaisten tekemiin lasu-ilmoituksiin on moninaisemmat syyt, kokonaisuus vaikuttaa!

Nimenomaan  juuri tämän takia siellä neuvolassa ei kannata hölistä mitään ja välttää psykologia yms kuin ruttoa.

Koska sitten tilanne on se että subjektiivinen huoli syntyy kun joku lukee tilannetta ja arvioi syitä ja kokonaisuuksia. Mitään selkeää, oikeaa, konkreettista tai asiallista ei enää olekaan, vaan ne kirjaukset ja tulkinnat ja päättelyt ja huolituntemukset karkaa laukalle ja alkaa elää omaa elämäänsä.

Kyllä keskenmenoa pitää saada käydä läpi jonkun kanssa joka ymmärtää ja on empaattinen. Minulla ei ole ollut Keskenmenoa, korkeintaan hyvin varhainen sellainen, josta ei koskaan saa kunnolla varmuutta, mutta joka sekin oli jo raskasta omalle kohdalle. Toivoin raskautta, ja kun menkat sitten ehkä noin viikon myöhässä alkoivat, se oli hirveä takaisku. Voin vain kuvitella miltä tuntuisi kun raskautta olisi kestänyt jo useamman viikon ja keskeytynyt sitten, eikä kukaan välittäisi, lohduttaisi tai ymmärtäisi miten kova paikka se voi naiselle olla.

Mutta varmaan on niin että jos näitä ihmisiä ei löydy omista tukiverkoista, saa pärjätä ilman. Julmaa, mutta sellaista elämä on.

Meillä on mukava ja pätevä ammattilainen äitiysneuvolassa. Hän kuuntelee, auttaa ja etsii vastauksia jos ei itse tiedä. Tarjosi aikaa keskusteluapuun mutta sanoin että mietin asiaa niin ei tyrkyttänyt enempää. Pelkopolille sain lähetteen heti kun kerroin peloistani. En ole kokenut että neuvolassa pitäisi olla huolistaan hiljaa ja väittää kaiken olevan hyvin jos ei ole. Minua on ymmärretty ja kuunneltu.

Ensimmäinen käynti oli muistaakseni viikolla 9. Aiemminkin olisin saanut. Ekalla käynnillä myös ultrattiin jotta tiedettiin että kohdussa on elämää. Sain neuvoja ja ohjeita ja minusta pidettiin huolta. Tästä olen hyvin kiitollinen. Näin siis pikku kunnassa Keski-Suomessa.

Ei se alkuraskauden ultra ole turhaa. Meillä oli jo keskussairaalaan aika kun en tullut raskaaksi. Sitten tulinkin ihan luomusti raskaaksi niin meinasin perua ajan. Lääkäri halusi varmuuden vuoksi ultrata rv 8. Kaikki oli ok ja syke löytyi.

Toisella kerralla sain alkuraskauden keskenmenon ja silloinkin ultrattiin että kaikki oli tullut pois.

Sitten tulin taas raskaaksi ja koko ajan tuntui että kaikki ei ole ok ja tilasin yksityiselle gynelle ajan rv 9 ja paljastui että raskaus oli tuulimunaraskaus.

Neljännellä kerralla juoksinkin ultrassa vähän väliä koska sikiön sydänäänissä oli häikkää. Sydänäänet korjaantuivat lopuksi itsestään rv 36 ja vauva oli onneksi terve.

Jos sinulla on varaa niin suosittelen yksityistä.

Itselläni takana kaksi keskenmenoa, sitten elävän lapsen syntymä, sitten keskenmeno ja nyt menossa viides raskaus. Takana siis yhteensä kolme keskenmenoa.

Alkuraskaus on ollut ensimmäisen keskenmenon jälkeen aina kauhean ahdistavaa aikaa itselleni. Ainoa asia, mikä on helpottanut ja tuonut mielenrauhaa on ollut säännöllinen ultraus. Olen mennyt varhaisultraan heti kun mahdollista ja sitten ennen np-ultraa on ollut lisäksi vielä muutamia ultrauskertoja.

Raskauden aikainen pelkääminen on mielestäni tabu, josta ei saisi edelleenkään puhua. Kehotetaan vaan nauttimaan ja luottamaan. Jopa syyllistetään sillä, että vauva aistii äidin mielialat ja siksi ei saa pelätä niin kovasti. Se vain on oikeasti kovin vaikeaa usean menetyksen ja lapsettomuushoitojen jälkeen. Sama kuin sanoisi masentuneelle, että nauti nyt vaan elämästä hei ja piristy vähän! Onneksi osaan olla tässä toisessa pitkälle edenneessä raskaudessa olla jo armollisempi itselle.

Toivottavasti raskautesi etenee hyvin ja saat ihanan vauvasi syliin asti. Kaikkea hyvää. ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä lähete keskussairaalan pelkopolille.

Saako sen jo alkuraskaudessa? Luulin, että se on ennemminkin synnytyspelosta kärsiville tms.

Sinnehän voi hakeutua vaikka jo ennen raskautta.

Teoriassa ehkä, käytännössä ei. HUSin alueella ainakin on tosi tiukat kriteerit sille koska pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mukava ja pätevä ammattilainen äitiysneuvolassa. Hän kuuntelee, auttaa ja etsii vastauksia jos ei itse tiedä. Tarjosi aikaa keskusteluapuun mutta sanoin että mietin asiaa niin ei tyrkyttänyt enempää. Pelkopolille sain lähetteen heti kun kerroin peloistani. En ole kokenut että neuvolassa pitäisi olla huolistaan hiljaa ja väittää kaiken olevan hyvin jos ei ole. Minua on ymmärretty ja kuunneltu.

Ensimmäinen käynti oli muistaakseni viikolla 9. Aiemminkin olisin saanut. Ekalla käynnillä myös ultrattiin jotta tiedettiin että kohdussa on elämää. Sain neuvoja ja ohjeita ja minusta pidettiin huolta. Tästä olen hyvin kiitollinen. Näin siis pikku kunnassa Keski-Suomessa.

Ei sinullakaan tarvitse kuin sen terkan vaihtua. Tai joku tekee esimerkiksi kostoksi lasun ja sitten sun neuvolapapereissasi lukee vaikka mitä höpöä johon tarttua.

Vierailija kirjoitti:

Ei keskenmenoihin kyllä saa juuri minkäänlaista henkistä tukea. Kaks on takana, viimeisin todettu viikon sisällä. Muutama päivä saikkua ja sit pitäis taas jatkaa elämää, niinkuin ei mitään ois tapahtunutkaan. Itse en ainakaan osaa hakea mitään apua tai tukea, koska ei ole aiempaa kokemusta mistään keskusteluavusta enkä tässä mielentilassa jaksa alkaa selvittelemään, mistä sellaista saisi, hyvä kun saa noustua aamuisin ja syötyä ruokansa.

Minulle ainakin tarjottiin heti keskusteluapua neuvolasta ja oltiin todella ystävällisiä ja huolehtivaisia. Olen todella kiitollinen siitä, koska keskenmeno oli todella rankka kokemus, enkä itse olisi jaksanut miettiä mitään. Tuntui kamalalta perua kaikki lääkäriajat ja ultrat, joten arvostin todella paljon sitä, että neuvolasta sai apua ja kaikki hoitui yhdellä puhelulla. Puheluun vastanneella hoitajalla ei ollut mikään kiire ja hän jutteli pitkään jaksamisestani ja kertoi miten saan tarvittaessa apua. Näissäkin on varmaan eroja paikkakunnittain. Oma kokemukseni on Helsingistä.

Olen todella pahoillani keskenmenostasi. Toivottavasti selviät menetyksestäsi.

Neuvola jättää AINA yksin. Missään kriisissä tai hädässä tai vaikeassa tilanteessa en ole koskaan saanut mitään apua neuvolasta. En siis mitään. En edes lapsiperheen kotiapua kun olin kotona vauvan ja taaperon kanssa ja raaja murtui. Jouduin lattialla ryömien hoitamaan monta viikko lapsia kun en voinut kävellä.

Koko neuvola on todella paska. Kytätään mutta ei auteta.