Muutto takaisin kotipaikkakunnalle pääkaupungista

menkää pois, ei kiva kun tänne kaikki tunkee.

Asuin helsingissä 6 vuotta, muutin sinne kainuusta. Muutin pois pohjoisen kaupunkiin mieheni perässä. Onneksi älyttiin lähteä, en tajua missä henkisessä loukossa olisin jos sinne kiireeseen ja kylmyyteen olisin jäänyt. SYdämeni on maalainen ja tulee aina olemaan. Joskus vielä palaan kainuuseen, vaaramaisemiin ja kirkkaisiin vesiin.. Muuta äkkiä pois sieltä, vaikka nyt muka tuntuu että ei työn takia voi. ja PAS Kat! Ajattele lapsiasi ja terveyttäsi. Siellä on pohjosen ihmisen paha olla. 

Outsider kirjoitti:

Minä kaipaan Helsinkiä. Alkuperäisasukkaana kaipaan montaa asiaa kuten avarakatseisuutta, kulttuuria, kunnon ruokaravintoloita ja kahviloita ja tietysti ystäviä. Muutin tänne pieneen Hämäläiseen kuntaan. Ei ole helppoa. Olen apina, jonka kaikki tuntevat. En kyllä välitä, mitä muut minusta ajattelevat, mutta ystäviä on melkein mahdotonta saada. Osa ihmisistä on oikein ystävällisiä, mutta ei oteta mukaan tai esim työpaikalla kun muut "paikalliset" lähtivät yhdessä kahville, jäin minä ulkopuolelle. Muutaman ihmisen kanssa olen ystävystynyt, mutta heillä on takanaan pääkaupunkiseudulla vietettyjä vuosia. Muuten täällä on kyllä tosi nurkkakuntaista.

Juuri näin. Suomi on täynnä sisäänpäinkääntyneitä pikkukaupunkeja joissa "sateenkaari loppuu nakkikioskille", näin Leevejä lainatakseni.

Ei paljon lohduta vaikka omistaisikin kartanon tuollaisessa paikassa, varsinkin kun siitä ei saa ikinä omiaan takaisin jos sattuukin tuleemaan ikävä sivistyksen pariin.

Hyvin moni muualta muuttava tekee sen virheen, että muuttaa jonnekin kaupungin laitamille. Käytännössä siitä saa vaan pk-seudun huonot puolet: kalliimman asumistason kuin lähöpaikassa, mutta kuitenkin sen saman pakon käyttää autoa ja ne samat pitkät välimatkat ja pikkukaupunkimaisen fiiliksen.

Kun minä muutin aikanaan Helsinkiin, noudatin ohjetta jonka enoni (oli muuttanut Hkiin jo 70-luvulla) minulle kertoi: asu aina raitolinjojen alueella. Niin ole tehnyt ja Helsinki kaupunkina on ihan erilainen kuin se on jossakin sen kauimmassa lähiössä Kehän varrella. Toki myönnän, että Helsingissä on upeita alueita etäämmälläkin, mutta yleensä se Helsinkiin muuttava nuori hakee sitä kaupunki- eikä lähiöelämää. Sitähän saa kotiseudullakin ihan tarpeeksi. Sijainti, sijainti ja vielä kerran sijainti. Tietysti merkittävä juttu on asumisen hinta, joka on todella korkea varsinkin kantakaupungissa, mutta silloin on tehtävä valintoja; autottomuus säästää pitkän pennin, pienemmissäkin neliöissä voi elää ym, asumiskuluja voi jakaa jne. 

Elämisen laatu ihan erilaista pikkukaupungissa. Vartissa pääsee joka paikkaan ja asumisen taso ihan jotain muuta kuin pk-seudulla!

Olen tainnut tähän ketjuun jo aiemminkin kirjoittaa, mutta aina se paluumuutto ei ole hyvä ratkaisu. Ystäväni käytännössä pakotettiin muuttamaan takaisin kotiseudulleen miehensä ja vanhempiensa toimesta. Lopputuloksena hän on ihan henkisesti loppu siellä omakotitalossaan ja koko ajan unelmoi Helsinkiin paluusta. Miehensä on toki tyytyväinen, mutta hän ei aikanaan kysellytkään liikoja ystäväni mielipidettä tai suostunut kompromissiin muuton suhteen. Pakko oli päästä heti. Ystäväni sanoi minulle ihan suoraan, että hän aikoo ottaa avioeron kun lapset ovat omillaan ja muuttaa takaisin Helsinkiin. He ovat asuneet siellä jo 7 vuotta, joten on varmaan miettinyt asiaa. Pitkä aika olla vankina vaikka ympärillä olisi mikä postikorttimaisema.

Vierailija kirjoitti:

Hesassa ja Espoossa on meri ja siitä johtuva merellinen ilmasto ainut, jonka takia siellä voisin asua. Mutta on sitä vesistöä muuallakin kuin pääkaupunkiseutuvilla.

Kotka on hyvä pienoismalli Stadista merellisyyden puolesta, mutta tottahan on, että mitä vähäväkisempään paikkakuntaan mennään asumaan, niin kyllä sekään ei aina mukavaa ole, kun kaikki miltei tuntee jollakin tasolla toinen toisensa ja kontrolloidaan toinen toisiaan ja juoruilu kukoistaa.

Vaikea uskoa ettei Kotkassa voisi elää aika anonyyminä jos vaan haluaa. Antaa ihmisten juoruta, mitä sitä miettimään. Tuo on usein oman pään sisällä että ihmiset olis jotenkin järjettömän uteliaita.

Pikkukaupungissa tuota voi olla. Suomeen mahtuu aika monta ei-pikkukaupunkia.

Vierailija kirjoitti:

Olen tainnut tähän ketjuun jo aiemminkin kirjoittaa, mutta aina se paluumuutto ei ole hyvä ratkaisu. Ystäväni käytännössä pakotettiin muuttamaan takaisin kotiseudulleen miehensä ja vanhempiensa toimesta. Lopputuloksena hän on ihan henkisesti loppu siellä omakotitalossaan ja koko ajan unelmoi Helsinkiin paluusta. Miehensä on toki tyytyväinen, mutta hän ei aikanaan kysellytkään liikoja ystäväni mielipidettä tai suostunut kompromissiin muuton suhteen. Pakko oli päästä heti. Ystäväni sanoi minulle ihan suoraan, että hän aikoo ottaa avioeron kun lapset ovat omillaan ja muuttaa takaisin Helsinkiin. He ovat asuneet siellä jo 7 vuotta, joten on varmaan miettinyt asiaa. Pitkä aika olla vankina vaikka ympärillä olisi mikä postikorttimaisema.

Hyvin pitkälle kiinni siitä, mitä siellä maalla harrastaa. Autollakin pääsee liikkumaan.

Minä menisin viivana hevosharrastuksen perässä jos vaan voisin. Ja siihen päälle kaikki luonnossa liikkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Outsider kirjoitti:

Minä kaipaan Helsinkiä. Alkuperäisasukkaana kaipaan montaa asiaa kuten avarakatseisuutta, kulttuuria, kunnon ruokaravintoloita ja kahviloita ja tietysti ystäviä. Muutin tänne pieneen Hämäläiseen kuntaan. Ei ole helppoa. Olen apina, jonka kaikki tuntevat. En kyllä välitä, mitä muut minusta ajattelevat, mutta ystäviä on melkein mahdotonta saada. Osa ihmisistä on oikein ystävällisiä, mutta ei oteta mukaan tai esim työpaikalla kun muut "paikalliset" lähtivät yhdessä kahville, jäin minä ulkopuolelle. Muutaman ihmisen kanssa olen ystävystynyt, mutta heillä on takanaan pääkaupunkiseudulla vietettyjä vuosia. Muuten täällä on kyllä tosi nurkkakuntaista.

Juuri näin. Suomi on täynnä sisäänpäinkääntyneitä pikkukaupunkeja joissa "sateenkaari loppuu nakkikioskille", näin Leevejä lainatakseni.

Ei paljon lohduta vaikka omistaisikin kartanon tuollaisessa paikassa, varsinkin kun siitä ei saa ikinä omiaan takaisin jos sattuukin tuleemaan ikävä sivistyksen pariin.

On sitä sivistystä ja koulutettua väkeä pikkukaupungeissakin, piirit ovat vasn pienet.

Oma ylimielisyys torpedoi kaikkea tutustumista tehokkaasti. Mukavat taviksetkin voivat olla arvokkaita tuttavia, ja ei koulutus yleensä ihmistä pilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En asuisi stadissa vaikka maksettaisiin. Siellä on kuitenkin hemmetin kiva käydä vierailulla ja kuluttaa kulttuuria, ravintoloita yms. Asumaan? Never. Ihmettelen suuresti miksi järki-ihmiset maksavat sairaita neliöhintoja, kun toisaalta saa samalla rahalla vaikka kartanoita. Mikään ei estä visitoimasta Helsinkiin, vaikka asuu muualla. Internetissähän maailma nykyään periaatteessa pyörii - ei se asumispaikkaa katso.

Minä olen syntynyt Helsingissä ja Helsinki on minulle ”se” kaupunki. Kaikki ystävät ja suurin osa sukulaisista asuu täällä ja isovanhemmat auttavat lasten hoitamisessa. Vakituinen työpaikka omalta koulutusalalta ja omistusasunto sellaiselta alueelta, jossa haluankin asua. Minulla ei ole mitään syytä muuttaa pois Helsingistä eikä sekään vaikuta, että saisin oman asunnon myymällä tilalle ison omakotitalon muualta.

Ymmärrän kuitenkin oikein hyvin niitä, jotka haluavat muuttaa pois Helsingistä esim. lähemmäksi omia vanhempiaan, jotta saavat lastenhoitoapua. Tai niitä, jotka muuttavat asumisen kalleuden vuoksi pois Helsingistä. Minusta on vain hyvä, etteivät kaikki pakkaudu Etelä-Suomeen ja Helsinkiin.

Olisin ihan eri ihminen jos olisin viettänyt lapsuuteni Helsingissä, ainakin kantakaupungissa. Keskiluokkainen urbaanius alkaa vaan keski ikäisenä näyttäytyä yhä tavoittamattomalta ja toisaalta siihen ei haluakaan päästä sisään.

Lähiöt ovat kelpo kompromissi. Eiköhän täältä kuitenkin vielä tule lähdettyä väljempiin maisemiin.

35v pohjalaisena miehenä tuntuu kanssa, että sielu ei tänne kuulu. Tosin en halua palata opiskelukaupunkinkaan, kun siellä paljon ruotsalaisia. Ehkä joku pieni kehyskunta olisi kiva. Ei Helsinkinaiset tai helsinkiläistyneet naiset ainakaan arvosta pohjanmaalaista puheliasta, rehtiä ja vähän omaperäistä miestä. Täällä on ihan sama vaikka olisit korkeasti koulutettu DI, niin naiset arvostaa enemmän statusta julkkispiireissä ja että tunnet julkkiksia tai pyörit näissä piireissä. Eikä ulkonäössäni ole ainakaan mitään vikaa. Mutta ei mulla oikein ole mitään yhteistä noiden napakymppityttöjen ja tempparityyppien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

35v pohjalaisena miehenä tuntuu kanssa, että sielu ei tänne kuulu. Tosin en halua palata opiskelukaupunkinkaan, kun siellä paljon ruotsalaisia. Ehkä joku pieni kehyskunta olisi kiva. Ei Helsinkinaiset tai helsinkiläistyneet naiset ainakaan arvosta pohjanmaalaista puheliasta, rehtiä ja vähän omaperäistä miestä. Täällä on ihan sama vaikka olisit korkeasti koulutettu DI, niin naiset arvostaa enemmän statusta julkkispiireissä ja että tunnet julkkiksia tai pyörit näissä piireissä. Eikä ulkonäössäni ole ainakaan mitään vikaa. Mutta ei mulla oikein ole mitään yhteistä noiden napakymppityttöjen ja tempparityyppien kanssa. 

"...niin naiset arvostaa enemmän statusta julkkispiireissä ja että tunnet julkkiksia tai pyörit näissä piireissä."

Nyt oli kyllä outo kommentti. Missä paikoissa sinä oikein pyörit? :D

Olen asunut Helsingissä yli 10 vuotta tultuani aikoinaan opiskelemaan. Missään vaiheessa ei tämä jotenkaan ole kuitenkaan tuntunut siltä, että olisi kotikaupunkini. Ikinä ei ole ollut varaa asua ytimessä tai lähettyvilläkään, joka asiaa olisi varmasti muuttanut.

Kotikaupunkiin en ikinä muuttaisi enää. Ihan mielelläni siellä käyn, mutta paikka on liian pieni. Mutta kyllä tässä kovasti mielessä on käynyt mieheni paikkakunnalle muuttaminen. Siellä olisi hänen sukuaan, yhteisiä ystäviä ja on myös noin 40 kilsan päästä omista vanhemmistani. Asuntoilmoituksia tulee selattua ja aika hulppeita omakotitaloja saisi sillä budjetilla, joka täällä on pakko olla, jos haluaa neliöitä ja edes pienen terassipihan.

Vierailija kirjoitti:

Vierauden tunne Helsingissä on nykyään yleinen kokemus, kaipuu takaisin, mutta syntyperäisenä en ole koskaan kokenut sitä. En tiedä miltä tuntuu kokea Helsinki vieraaksi tai kaivata kotipaikkakunnalle.

Sitä jää vähän ulkopuoliseksi kotikaupungissaan sosiaalisesti, jossa lähes kaikkien yleinen ja yhteinen puheenaihe on ulkopuolisuuden tunne Helsingissä ja kaipuu kotiin. Minulla ei ole sitä kokemusta. Nykyään jos porukka kokoontuu niin 9/10 on muualta ja se on aina se keskustelun peruasetus.

Kyllä silti voisin poiskin muuttaa, asuin vajaan vuosikymmenen Joensuussa tuossa välillä.

Helsinki on enää varjo entisestään, mutta on täällä toki hyviäkin puolia.

Viidennen polven stadilainen täällä. Omista ystävistäni en tunnista tuota, että valtaosa olisi muualta, ja kaipaisi täältä pois, melkein kaikki ovat myös paljasjalkaisia. Muualta tulleetkin viihtyvät täällä mainiosti.

En osaisi asua muualla Suomessa, maailmalla olen kyllä asunut moneen otteeseen nuoresta asti. Meillä on vapaa-ajankoti, 300 neliön vanha puutalo tunnin ajomatkan päässä. Ihan kiva, mutta en mistään hinnasta asuisi siellä katuvalojen tuolla puolen pysyvästi. Kyläläiset vähän toivoivat sitä kun hankimme paikan, ja meillä oli kolme pientä lasta. Vähitellen ymmärsivät, ettei meistä ole kyläkoulun pelastajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa huomioon, miten pienet palkat ihmisillä on (tilastojen mukaan), niin perheellisen on fiksua muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen. Päiväkodit, koulut ja kaupat saavat asiakkaita; etäisyydet ovat huomattavasti pienemmät, etätyötä voi tehdä missä tahansa ja ennen kaikkea asunto maksaa vain murto-osan Helsingin hinnoista. Säästyvät rahat voi sijoittaa vaikka pörssiosakkeisiin. Harrastuksia voi järjestää yhdessä muiden kanssa ja perustaa vaikka ruokaosuuskuntia. Kateeksi käy niille, jotka voivat muuttaa heti. 

Joo niin varmaan. Jos olet sosiaali tai hoitoalalla löytyy varmasti töitä muuten ei ja äkkiä olet kastin alimmainen työtön( ja potentiaalinen hörhö) päiväkodin, koulun, sossun, kelan ja vastaantulijoiden mielestä. Kaikki menee mahdollisesti vaan huonompaan. Et enää pääse töihin. Eläkettä ei kerry ym.

Miten joku toinen voi sanoa että rahaa jää mukamas säästöön, tai että jonkun pitäisi viihtyä ahdistavassa pikkukaupungissa?

Oulusta muutin aikoinaan Helsinkiin opiskelemaan. Opinnoissa meni normaalia pidempään, kun pyöräytettiin muksu samalla. Valmistumisen jälkeen muutettiin takaisin Ouluun, ja oli kyllä ehdottomasti oikea päätös. Jo pelkästään asuntojen hintojen vuoksi ei olisi ollut järkeä jäädä Helsinkiin, kun täällä saa samalla rahalla niin paljon enemmän/rahaa säästyy muuhun. Viihdyin kyllä Helsingissäkin ja siellä on paljon kavereita, mutta niin on Oulussakin. Helsingissä on kiva vierailla, mutta kotipaikkakunta tuntuu oikealta kodilta. Nyt on myös lastenhoitoapua isovanhemmista, jotka auttavat mielellään, joten ns omaa aikaakin on enemmän. Hyvä päätös oli. Anna mennä ap.

Vierailija kirjoitti:

En jäänyt kaipaamaan kuin muutamia ihmisiä, yhteyttä pidä edelleen ja kiva se on käydä välillä vanhoilla mestoilla. Ruuhkat, joka paikkaan kauhea matka, liikaa ihmisiä. tyly palvelukulttuuri, paska sää, ihmiset kireitä ja jotenkin etäisiä, oikea luonto kaukana. En halunnut kasvattaa lapsiani siellä. Siinä muutamia asioita etten viihtynyt. Tykkään kompaktimmasta kaupungista ja leppoisammista ihmisistä. Uraa varmasti olisi voinut pk-seudulla tehdä paremmin, mutta toisaalta jos rahaa olisi tullut enemmän, olisi se myös mennyt koska asunnot ym. on kalliimpia. Kavereita ja sosiaalista elämää oli muuttaessa myös edelleen opiskelupaikkakunnalla. Olen eri mieltä siitä että palvelut on lähellä. Riippuu tietysti missä pk-seudulla asuu ja mitä palveluita tarvitsee.

Sen voisi vielä mainita että varsinaiselle nuoruuden kotipaikkakunnalle en enää muuttaisi, koska se on liian sisäänpäin lämpiävä paikka, näin on hyvä :-)

PASKA SÄÄ XDDDDDDDDDDDDDD Joo, voidaan puhua ihan Helsingin ilmastosta XDDDDDDDDD Toista se on vaikka Vaasassa. Siellä on parempi ilmasto eikä sellaista Helsingin paskasäätä aina XDDDDDD.

Asun toistaiseksi Helsingissä ja tällä hetkellä mulla on loistava vuokra-asunto, joten just nyt ei ole akuutisti tarve muuttaa takaisin maalle päin. Asuinalueellani on myös tosi hyvin luontoa ympärillä, joten viihdyn toistaiseksi hyvin.

Pidän itse korvan takana vaihtoehdon, että muuttaisin takaisin kotikylän suunnille, jos joskus hankin lapsia. Olen itse tosi läheinen isovanhempieni kanssa ja toivoisin samaa lapsilleni (että ovat siis läheisiä mun vanhempien, omien isovanhempiensa kanssa). Ylipäänsä tukiverkko olisi paljon laajempi, koska paljon perhettä asuu landella 15 km säteellä - myös tulevien lasteni serkut ja pikkuserkut. 

Hyvänä puolena mainittakoon, että vaikka kotikyläni onkin melko pöndeä, pk-seudulle pääsee autolla alle tunnissa, minkä lisäksi lähikaupungeissa on erittäin hyvät palvelut myös n. 15 min ajomatkan päässä. Iso osa ystävistä jäisi Helsinkiin, mutta toisaalta muutama läheisempi ystävä asuu lähellä kotipaikkakuntaamme, joten ei sielläkään ihan yksin tarvitsisi pyöriä :) 

Jokunen vuosi sitten, itse muutin 1,5 vuoden Helsingissä asumisen jälkeen takaisin kotipaikkakunnalle, joka sijaitsee n. 100 km päässä Helsingistä. 

Suoraan sanottuna oli helpotus. En sopeutunut Helsingissä elämiseen ja loppuaikoina viikonloput yms tuli vietettyä kotipaikkakunnalla. 

Ainoa asia mistä kuulemma huomaa, että olen asunut Helsingissä, on se h*elvetinmoinen kiire joka paikkaan. Se jäi päälle. Joka paikkaan kiire, vaikka oikeasti ei olekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jokunen vuosi sitten, itse muutin 1,5 vuoden Helsingissä asumisen jälkeen takaisin kotipaikkakunnalle, joka sijaitsee n. 100 km päässä Helsingistä. 

Suoraan sanottuna oli helpotus. En sopeutunut Helsingissä elämiseen ja loppuaikoina viikonloput yms tuli vietettyä kotipaikkakunnalla. 

Ainoa asia mistä kuulemma huomaa, että olen asunut Helsingissä, on se h*elvetinmoinen kiire joka paikkaan. Se jäi päälle. Joka paikkaan kiire, vaikka oikeasti ei olekaan. 

Tulee näitä viestejä lukiessa mieleen Juha Watt Vainion sanoitukset Dannyn Kuusamo -biisiin. Lähes 50 vuotta vanha sanoitus, mutta nähtävästi edelleen yhtä ajankohtainen.