40-kymppiset naiset - Gallup pystyyn!

Minä olen 45v, enkä ole tarvinnut aikoihin kuukautisvaivoista kärsiä, kohtu poistettu, ei ole sitä kyllä yhtään ikävä:)

Kuulostat ihan minulta, ap, mutta minä olen 31-vuotias...

Minulla on aina ollut tuollaista kuukautisten aikaan ja olen vasta 26 :( Olen myös aina ajatellut paljon kuolemaa yms. Kunpa voisin itsekin poistattaa kohdun, kun en sillä mitään tee! Mutta ei onnistu, jollei ole tuhatta lasta ja vakavia terveysongelmia.

Minä olen 44-vuotias, ja elämää on ihanaa! Kriisi oli siinä 40 vuoden kieppeillä, mutta nyt tuntuu oikein mukavalta. Parisuhde kukoistaa, seksi luistaa - saman miehen kanssa kohta 20 vuotta takana. Ei ole pms-oireita tai kuukautisia, kiitos hormonikierukan. 

Lapset ovat sopivan ikäisiä, toisella tosin murkkuikä kolkuttelee ovella, mutta vielä ei mitään pahaa. Nuorempikin on jo koulussa, joten omaa aikaa alkaa olla kivasti. 

Töissä menee hyvin, työ ja vapaa-aika ovat mukavasti tasapainossa. Joo, palkka voisi olla isompi, mutta kenelläpä ei. 

Ulkonäkö on kohtuullinen: painoa pitäisi pudottaa, mutta muuten en vielä ole ihan rupsahtaneen näköinen. 

Kaiken kaikkiaan olen siis hyvinkin onnellisessa iässä - viidenkympin kriisiä odotellessa on kiva nauttia ainakin hetki seesteisemmästä elämästä. :)

Täytän keväällä 40 ja elämä on ihan mukavaa! En mielestäni ole juuri muuttunut muutamaan vuoteen, mitä nyt hiukset tuntuvat rasvoittuvan samaan tahtiin kuin teinilläni.

Kuukautisia minulla ei ollut aikoihin ehkäisyn takia, sterilisointiin menen tammikuussa. Lapseni ovat kaikki alakoulussa ja heidän kanssaan eläminen on pääosin rauhallista, mitä nyt välillä joku meistä pimahtaa. Mies on ollut sama kohta 20 vuotta.

Odotan tulevaa iloisena ja tyytyväisenä, mutta en jaksa enää hötkyillä minkään asian takia. Pihatyöt eivät juuri nappaa, mutta kun pääsen alkuun, teen niitä kyllä. Tyytyväinen olen siihen, että nyt kun lapset ovat vähän vanhempia, saan aikaa taas enemmän lukemiseen! Se puuha on jäänyt harmittavan vähäiseksi lasten ollessa pieniä. Tulevaan minulla on haaveita ja suunnitelmia, ei mitään kovin lennokkaita, mutta odottamisen arvoisia kuitenkin.

Omat vanhempani ovat vielä erittäin hyvässä kunnossa ja en ole heidän takiaan alkanut murehtimaan. Vastahan olemme haudanneet omat ja miehen isovanhemmat.

Tuntemani ikäiseni ystävät ja kaverit näyttävät ja kuulostavat aika samanlaisella mallilla menevän eteenpäin. Mistään kovin ihmeellisistä ikäkriiseistä emme ole jutelleet, ei kai niitä siis juuri vielä ole ollut. :)

Näyttää siltä kuin olisin itse kirjoitellut näitä viestejä, olen 44 v. kuukautiset tulee milloin sattuu ja vatsa turpoaa potkupalloksi, hiukset ovat ohuet ja liimaiset, joskus näytän siedettävältä, joskus aivan 25 vuotta vanhemmalta äidiltäni.

Toinen lapsi on vielä päiväkoti-ikäinen, se tuo sisältöä elämään, mutta muuten vähän haikeaa, tässäkö se elämä nyt oli? 

On muuten jännää, että on muuttunut vieraille miehille näkymättömäksi. Ei kukaan tuijottele tisseihin tai viheltele perään!

Olen 420-vuotias nainen Turusta. Harrastan joogaa ja vesipalloa.

Äidistä kantanut huolta jo 7 vuotiaasta ja isä kuoli kun olin 24, joten ei mitään uutta sillä rintamalla nyt 40 vuotiaana. Saman miehen kanssa kohta 20 vuotta, hyvä mies. Terveys aika ok, pari kiloa voisi pudottaa. Ainoa lapsi kasvaa liian nopeasti. Vaikeinta on hyväksyä ettei hän saanut sisarusta ja etten enää koskaan saanut uudelleen kokea vauva ajan ihanuutta ja kamaluutta...

ei enää nuoruuden ehdottomuutta ja mustavalkoista maailman kuvaa. Itsetuntemus hyvä, en vedä hernettä nenään joka asiasta. Ihan ok olla 40kymppinen, vielä koettavaa edessä.

Tämä on aivan käsittämätöntä. Juuri tänään mietin, että kirjoittaisinko av:lle vaihdevuosien alkamisesta, mutta sitten ajattelin, että mahtaako täällä palstailla kovin paljon nelikymppisiä. Ja mahtaapa hyvinkin. 

Minulla ei ole ikäkriisiä, mutta parhaillani mietin, onko mulla menkat vai ei. Vuosien varrella ne ovat niukentuneet niukkenemistaan (eivät koskaan olleetkaan kovin runsaat), mutta nyt edellisistä tavallisista kuukautisista on aikaa jo 42 vrk. Yhden kerran on tässä välillä ollut aavistuksen verran vaaleaa vuotoa, ei kunnollista kuitenkaan. Nyt taas pari päivää pientä tiputtelua. Googlailin vaihdevuosista, mutta en saanut oikein tolkkua. Mitään muita oireita ei ole ollut. 

Mitä tulee vanhenemiseen, kaikenlaista pikku kremppaa on ollut. Kävin alkukesästä ortopedillä, kun kantapääni vihoitteli vähän valkioivasti. Pystyin kävelemään, pelaamaan lentopalloa, juoksemaan jne., mutta kantapäätä jomotti tietyissä asennoissa ja levossa toisinaan. Diagnoosi: iän mukana tullutta kulumaa.. Onneksi vaiva hävisi kesän aikana :)

Ikänäkö vaivaa vähän, jos on heikko valaistus ja pieni teksti (esim. tuoteseloste), en saa selvää. Tavallista tekstiä näen lukea. 

Mielialat eivät heittele eikä hikoiluta tms.

Vanhempien ikääntyminen ei mietitytä erityisen paljon, vaikka jo iäkkäitä ovatkin. Johtunee ehkä siitä, että isoäitini (95v.) elää vielä...

Lapset ovat jo isoja, kuopuskin 11v. Vanhin muutti pois kotoa. Elämässä on paljon hienoja asioita ja olen tosi aktiivinen harrastusten ja työn parissa.