Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö puoliso etsimällä vai sattumalta?
23.10.2013 |
Minun elämässäni opinnot, harrastukset ja työ ovat olleet tärkeässä roolissa. Olen melko aktiivinen elämässäni ja oikein tyytyväinen elämääni. En voi sanoa kaipaavani parisuhdetta, mutta kun ikää tulee lisää niin sitä on alkanut pohtimaan että miten muut sellaisen oikein "hankkivat?" Minua on pyydetty elämäni aikana treffeille kerran vai kaksi elämäni aikana, nekin joskus yläasteella. En ole itsekään ollut kenestäkään varsinaisesti kiinnostunut, mutta eipä kukaan näiden vuosien aikana ole ollut kiinnostunut minustakaan. En mielestäni ole mitenkään luotaantyöntävä, pidän itsestäni huolta enkä ole ujo.
Onko tämä niinsanotusti normaalia ja yleistä aikuisten (naisten) keskuudessa että ei ole minkäänlaisia seurustelukokemuksia vaikka ihan kelponainen onkin? Olen aina ajatellut että mies löytyy sitten joskus jonkun sattuman kautta, tulee häät ja pari lasta, mutta ilmeisesti se ei käykään tuolla tapaa automaattisesti. :(
Kommentit (33)
Kyllä se suurimmalla osalla taitaa käydä ihan ilman taikatemppuja.
Yksi iso juttu on tuo "en voi sanoa kaipaavani parisuhdetta". Kyllä se ihmisestä huokuu, että on tuollainen asenne. Niin miehistä kuin naisistakin. Joillekin ihmisille parisuhde on juuri kuten sinulle kirjoituksesi perusteella, vain sellainen juttu, joka kuuluu sitten tietyssä vaiheessa hankkia - vähän kuin tekohampaat ennenvanhaan. Ei kovin puoleensavetävää?
Ihminen viestittää niin paljon ympärilleen täysin tiedostamattomastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se käveli vastaan juuri sillä kerralla kun vannoin lähteväni viettämään hauskaa ihan vaan tyttöporukalla. Tämän totesin äidilleni kun lähdin viikonlopuksi kaveriporukalla viereiseen kaupunkiin, että yhtään kakslahkeista ei tänä iltana "etsitä". Siellä se sitten vastaan tupsahti :)
Omani löytyi ihan sattumalta. En tosiaan edes ollut ajatellut parisuhdetta saati miestä. Johtuen siitä, että olin ollut yksin monta vuotta, kun edellinen avioliitto päättyi.
Siihen se sit tupsahti eteen. Siitä se kaikki alkoi. Meistä ei kumpikaan hakenut mitään. Tässä on nyt yhteistä matkaa taivalleltu 18v.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 13:25"]
No se käveli vastaan juuri sillä kerralla kun vannoin lähteväni viettämään hauskaa ihan vaan tyttöporukalla. Tämän totesin äidilleni kun lähdin viikonlopuksi kaveriporukalla viereiseen kaupunkiin, että yhtään kakslahkeista ei tänä iltana "etsitä". Siellä se sitten vastaan tupsahti :)
[/quote]
Vähän samaan tyyliin täälläkin, mies tupsahti kun sitä vähiten odotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 13:22"]
Kyllä se suurimmalla osalla taitaa käydä ihan ilman taikatemppuja.
Yksi iso juttu on tuo "en voi sanoa kaipaavani parisuhdetta". Kyllä se ihmisestä huokuu, että on tuollainen asenne. Niin miehistä kuin naisistakin. Joillekin ihmisille parisuhde on juuri kuten sinulle kirjoituksesi perusteella, vain sellainen juttu, joka kuuluu sitten tietyssä vaiheessa hankkia - vähän kuin tekohampaat ennenvanhaan. Ei kovin puoleensavetävää?
Ihminen viestittää niin paljon ympärilleen täysin tiedostamattomastikin.
[/quote]
Tarkoitin siis että en etsi ketään, mutta jos joku osuisi kohdalle niin mikäs siinä.
Tuntuu vain että olen varsinainen kummajainen, monella kun on poikaystäviä ollut jo teini-iästä asti ja itse olen teini-iän romanssiajat ohittanut. ap
Kyllä tietty etsiminen auttaa. Itse olen ainakin niin puusilmä, että kaverit on raportoineet että toi yritti iskeä ja itse olen ihan että häh, sehän pyysi vain tulta (tms)
Lasten isä löytyi työpaikan kautta, nähtiin sattumalta iltariennoissa ja siitä se lähti. Mutta ero tuli... ja aikani sinkkuiltuani lähdin kokeilemaan nettideittailua. Koska lapset on jo, niin ajattelin että löytyisi sellaista hauskaa seuraa, mutta parit onnettomat treffit läpikäytyäni vastaan tuli oikea helmi.
Joten... jos haluat parisuhteeseen niin ei pidä olettaa että se ensimmäinen kiinnostusta osoittava mies olisi loppuelämän kumppani. Pidä hauskaa miesten kanssa, ja nyt en tarkoita lihallisia iloja vaan etsi kumppania joka pitää samoista asioista kuin sinäkin.
Deittaile! Valinnanvaraa on. Älä yritä muuttaa ketään mieleiseksesi tai tyydy mihinkään. Se Oikea voi löytyä - tai sitten ei. Tämä ei ole mikään takuu, mutta suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 13:19"]
Jos nyt ihan vaan käy töissä, jumpassa ja luennoilla eikä koskaan lähde vaikkapa illanviettoihin mukaan, niin en ihmettele, jos kukaan ei pyydä treffeille. Kun minulle on treffikutsun esittänyt joku opiskelu- tai harrastuskaveri, niin ei se koskaan oel tapahtunut kesken sulkapallotreenien tai kesken luennon. Se on tapahtunut aina jossain ystävien illanvietossa, opiskelijoiden juhlissa, vapaa-ajalla, rennossa tilaisuudessa tai ravintolassa. Eli ota reippaasti osaa myös niihin viihdepuolen juttuihin.
[/quote]
Tämä on totta!
Luuhasin baareissa yökaudet etsimässä miestä ja sitten se löytyikin työpaikalta (tosin pikkujouluissa lähennyttiin). Miten sen nyt ottaa, oliko etsinnän tulos vai sattumaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli poikaystävä 17-vuotiaana, mutta sen jälkeen ei ole ketään sopivaa tielleni osunut. On käynyt niin, että ne minusta kiinnostuneet miehet eivät ole kiinnostaneet minua kuin kaverimielessä ja toisinpäin. Nyt ikää on 24 ja välillä on tullut mietittyä, että pitääköhän sitä oikeasti alkaa etsimään miestä kunnolla, kun näin sattumalta ei tunnu kohdalleni osuvan. :/
En vain oikein tietä, mistä sitä etsinnän aloittaisi. Mulla on ollut tapana tutustua miehiin ns. luonnollisissa piireissäni, eli opinnoissa tai töissä, mutta tällä hetkellä kumpikin on poissuljettu vaihtoehto. En myöskään ole kiinnostunut aloittamaan jotain harrastusta vain siksi, että siellä saattaisi tavata jonkun.
Harvassa tuntuvat olevan he, joilla on takana muutamia suhteita. Joko kumppaneita on koko ajan ja lopulta määrällisesti aika paljon, tai sitten 0-2. Tilanteesi ei varmasti ole poikkeava...
Oletko tehnyt itse koskaan aloitetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei ole ainakaan sattumalta löytynyt. Olen jo 39-vuotias. Minullakin oli aina oletus, että ihan itsestäänhän sitä ihastuu johonkin ja niin löytää kumppanin itselleen. Minä kun olen vielä erittäin miesvaltaisessa työssäkin niin luulisi sieltä löytyvän...
Mutta ei, minusta ei ole kukaan ollut koskaan kiinnostunut. Olen kasvoiltani aika ruma, se varmaan vaikuttaa asiaan. Itse olen pari kertaa ollut ihastunut työkaveriin, mutta toinen oli varattu ja toinen ei ollut millään tapaa minusta kiinnostunut. Minuun ei ole tietääkseni ollut koskaan ihastunut kukaan.
Minä törmäsin (jo nyt entiseen) elämäni rakkauteen veljeni asunnon olohuoneessa yksin televisiota katsoen. Käveli ovesta sisään. Olin tuolloin vasta eronnut, enkä tod etsinyt ketään.
Samoin nykyinen tuli vastaan ihan sattumalta.
Sinkkuna olen ollut elämäni vuosia, ja "haku päällä" olen törmännyt vain urpoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, sanot ettet oikeastaan ole ollut kenestäkään kiinnostunut. Etkö siis ole ollut koskaan ihastunut tai tuntenut vetovoimaa kehenkään? Usein se seurustelu kuitenkin lähtee ihastumisesta ja seksuaalisesta vetovoimasta, eli sinänsä en ihmettele jos et ole päätynyt seurustelemaan jos susta tuntuu lähinnä vaan järkitasolla, että kai sitä seurustellakin jonkun kanssa voisi. Luulen, että se jos ei tunne vetovoimaa myös jotenkin "näkyy", tai siis tarkoitan että mitään kipinää ja kiinnostusta ihmisten välillä ei synny, jos sinusta ei lähde sellaista signaalia että olisit potentiaalinen ihastumaan tai tuntemaan seksuaalista vetoa.
En tiedä vetelenkö ihan vääriä johtopäätöksiä.
Saako kysyä minkä ikäinen olet?
Ai niin ja otsikon kysymykseen vielä vastaisin että kannatan kyllä sattumaa. Toisaalta riippuu siitä minkä määrittelee etsimiseksi. Tottakai täytyy olla sosiaalisesti aktiivinen, että tutustuu uusiin ihmisiin.
16
Pitää päättää! Olin opiskelija ja päätin mennä naimisiin. Olin lukenut, että suurinpiirtein samantasoisesti kouluttautuneet pysyvät keskimääräistä kauemmin yhdessä. Aloin miettiä lähipaikkakuntien vaihtoehtoja, mutta kun niitä ei ollut, ryhdyin pohtimaan opiskelupaikkakunnan vaihtoehtoja. Muita opinahjoja ei tuntunut löytyvän, joten hoksasin alkaa katsella läheltä ja kas, siinä hän olikin, todella suloinen nuori mies :) Olemme olleet naimisissa 33 v.
Mun miehet
1&2. löytyi bileistä
3. löytyi opiskelujuhlista
4. löytyi työpaikalta
5. löytyi työpaikan kurssilta
Nämä kautta-aikain seurustelukumppaneita. 3:n kanssa seurusteltu vakavasti.
Vain 1 näistä löytynyt täysin ilman alkoholia. Muissa tapauksissa on otettu vähintään 1 lasillinen viiniä milloin missäkin.
Kyllä siinä pitää varmasti olla itsekin vähän sillä mielellä, vaikka sattumalta se sitten löytyy. Mulle yks tuttu mies kerran sanoi, että odotaksä että joku mies tulee soittamaan sun ovikelloa, että tässä mä nyt oon. No vähän sinnepäin se meni, mutta itse olin kyllä aktiivinen ennenkuin se mies mun ovikelloa ekan kerran soitteli. Minä löysin mieheni maikkarin chatin kautta vuonna 2000, soiteltiin ensin pari kolme kuukautta ennenkuin mies tuli minua tapaamaan.
No molemmilla - etsimisellä ja sattumalla - on vaikutusta asiaan. Toki pitää olla asennoitunut niin, että on valmis suhteeseen, jos oikeanlainen kumppani tulee vastaan. Toisaalta, jos oikein kovasti etsii, niin tuskin löytää ja voi vaikuttaa epätoivoiselta, mikä voi näkyä päällepäin ja vaikuttaa negatiivisesti.
Paljon vaikuttaa se, missä liikkuu. Aktiivinen elämä on hyväksi ja silloin varmasti todennäköisyydet tavata joku sopiva kasvavat. Jos nyt ihan vaan käy töissä, jumpassa ja luennoilla eikä koskaan lähde vaikkapa illanviettoihin mukaan, niin en ihmettele, jos kukaan ei pyydä treffeille. Kun minulle on treffikutsun esittänyt joku opiskelu- tai harrastuskaveri, niin ei se koskaan oel tapahtunut kesken sulkapallotreenien tai kesken luennon. Se on tapahtunut aina jossain ystävien illanvietossa, opiskelijoiden juhlissa, vapaa-ajalla, rennossa tilaisuudessa tai ravintolassa. Eli ota reippaasti osaa myös niihin viihdepuolen juttuihin.