Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö puoliso etsimällä vai sattumalta?
23.10.2013 |
Minun elämässäni opinnot, harrastukset ja työ ovat olleet tärkeässä roolissa. Olen melko aktiivinen elämässäni ja oikein tyytyväinen elämääni. En voi sanoa kaipaavani parisuhdetta, mutta kun ikää tulee lisää niin sitä on alkanut pohtimaan että miten muut sellaisen oikein "hankkivat?" Minua on pyydetty elämäni aikana treffeille kerran vai kaksi elämäni aikana, nekin joskus yläasteella. En ole itsekään ollut kenestäkään varsinaisesti kiinnostunut, mutta eipä kukaan näiden vuosien aikana ole ollut kiinnostunut minustakaan. En mielestäni ole mitenkään luotaantyöntävä, pidän itsestäni huolta enkä ole ujo.
Onko tämä niinsanotusti normaalia ja yleistä aikuisten (naisten) keskuudessa että ei ole minkäänlaisia seurustelukokemuksia vaikka ihan kelponainen onkin? Olen aina ajatellut että mies löytyy sitten joskus jonkun sattuman kautta, tulee häät ja pari lasta, mutta ilmeisesti se ei käykään tuolla tapaa automaattisesti. :(
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 14:40"]
Hmm, sanot ettet oikeastaan ole ollut kenestäkään kiinnostunut. Etkö siis ole ollut koskaan ihastunut tai tuntenut vetovoimaa kehenkään? Usein se seurustelu kuitenkin lähtee ihastumisesta ja seksuaalisesta vetovoimasta, eli sinänsä en ihmettele jos et ole päätynyt seurustelemaan jos susta tuntuu lähinnä vaan järkitasolla, että kai sitä seurustellakin jonkun kanssa voisi. Luulen, että se jos ei tunne vetovoimaa myös jotenkin "näkyy", tai siis tarkoitan että mitään kipinää ja kiinnostusta ihmisten välillä ei synny, jos sinusta ei lähde sellaista signaalia että olisit potentiaalinen ihastumaan tai tuntemaan seksuaalista vetoa.
En tiedä vetelenkö ihan vääriä johtopäätöksiä.
Saako kysyä minkä ikäinen olet?
[/quote] Olen noin 30 vuotias.
Olen ollut tietenkin ulkonäön perusteella hurmaantunut, mutta kun en ole ketään potentiaalista miestä varsinaisesti tuntenut siinä mielessä niin en syvästi ihastunut. Miestuttavani ovat oma veljeni, siskoni mies ja ystävieni puolisot. Ap
No millainen kaveripiiri sulla on? Käytkö illanvietoissa? Kuten eka vastaaja sanoi, niin aika paljon vaikuttaa sekin missä liikkuu.
16
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 16:40"]
No millainen kaveripiiri sulla on? Käytkö illanvietoissa? Kuten eka vastaaja sanoi, niin aika paljon vaikuttaa sekin missä liikkuu.
16
[/quote] Kaveripiirissäni olen ainoa naimaton ja osalla on jo lapsiakin. Käymme kyllä silloin tälllöin viihteelläkin eli en siinä mielessä ole vielä vanha. Tässä iässä vain alkaa tuntua että ne parhaat on jo talutettu avioliiton satamaan. :D Ei sillä että kokisin minulla olevan tiukat kriteerit, olisi kiva jos edes joku joskus osoittaisi kiinnostustaan. Ja kun joku kysyi, niin olen kaksi kertaa tehnyt aloitteen mutta saanut "kiitos mutta ei kiitos" -tyyppisen vastauksen heti alkuunsa. Ap
Minä olen sitä mieltä, että silmät auki pitämälä voi löytyä. Nettiä saattaisin suositella ap:lle, se toimii varmaan parhaiten ihmiselle, joka etsii järkiperustaisesti kumppania. Tosin täytyy todeta, että itse suhtautuisin äärimmäisen varovasti mieheen, jolla ei olisi kokemusta parisuhteista - en jaksaisi millään alkaa käymään läpi kaikkea opettelua.
Ja missä olen omat kumppanini kohdannut:
1. (3,5 v) baarissa, mutta meillä oli yhteisiä kavereita ja homma lähti hitaasti
2. (6kk) työpaikan kurssilla
3. (10 v, lapsia) baarissa, mutta tunsimme ennestään
4. (4 v) töissä illanvietossa
5. netissä
Lisäksi on olemassa ihminen, jonka kanssa tulisi jotain jos emme olisi varattuja. Tapasimme opiskeluajan duunissa joskus 20 vuotta sitten, aika vain ei koskaan ole oikea. Ehkä joskus, vaikka toivonkin että vitonen olisi se viimeinen. Niin ja takataskussa on muitakin ihmisiä, joiden kanssa on ollut jännite ja jotka saattavat putkahdella piiloistaan elämän aikana.
Sanoisin, kuten joku täällä ylläkin, että kyse on ihastumisesta ja jännitteestä. Minä tykkään ihmisistä, tunnen joihinkin voimakasta vetoa ja se yleensä huomataan vaikka koittaisin peittääkin. Ihminen viestii kaikenlaista tietämättään ja tahtomattaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Parhaat on viety", tuon voit unohtaa. Ihmisiä eroaa koko ajan ja todella hyviä miehiä vapautuu. Kaikilla miehillä kun ei ole hyvää naista. :)
Oletko pitkähkö?
Empiiristen tutkimusteni mukaan nimittäin tietyn rajan jälkeen vain pitkähköt naiset ovat 'yksin'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 19:08"]
Oletko pitkähkö?
Empiiristen tutkimusteni mukaan nimittäin tietyn rajan jälkeen vain pitkähköt naiset ovat 'yksin'.
[/quote] Olen keskimittainen, normaalipainoinen, hiuksetkin olkapäämittaiset. Eli en ääripään edustaja missään mielessä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 19:08"]
Oletko pitkähkö?
Empiiristen tutkimusteni mukaan nimittäin tietyn rajan jälkeen vain pitkähköt naiset ovat 'yksin'.
[/quote] Empiiristen tutkimusteni mukaan tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 16:40"]
No millainen kaveripiiri sulla on? Käytkö illanvietoissa? Kuten eka vastaaja sanoi, niin aika paljon vaikuttaa sekin missä liikkuu.
16
[/quote] Kaveripiirissäni olen ainoa naimaton ja osalla on jo lapsiakin. Käymme kyllä silloin tälllöin viihteelläkin eli en siinä mielessä ole vielä vanha. Tässä iässä vain alkaa tuntua että ne parhaat on jo talutettu avioliiton satamaan. :D Ei sillä että kokisin minulla olevan tiukat kriteerit, olisi kiva jos edes joku joskus osoittaisi kiinnostustaan. Ja kun joku kysyi, niin olen kaksi kertaa tehnyt aloitteen mutta saanut "kiitos mutta ei kiitos" -tyyppisen vastauksen heti alkuunsa. Ap
[/quote]
Okei, sitten tilanne ei ihan vastaa ensimmäistä mielikuvaani. Paha sanoa, jotenkin silti ajattelisin että jos itsellä hormonit hyrrää ja on tavallaan potentiaalinen kiinnostumaan niin silloin ainakin suuremmalla todennäköisyydellä ajautuu tekemisiin potentiaalisten miesten kanssa. Sekin tietysti vaikuttaa minkälainen yleisvaikutelma muille tulee sinusta, sitä en tietysti osaa tässä spekuloida sen enempää kun en ole sinua nähnyt.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa seurustella vakavasti ja perheenperustamismielellä, mielestäni ap:n iässä pitäisi jo olla kunnolla parisuhdekokemusta (myös oikeasti pitkistä suhteista). Ei ole fiksua ruveta vasta tutustumaan tähän puoleen itsestään ja elämästä siinä vaiheessa, kun biologinen kello jo tikittää kuuluvasti. Silloin tulee helposti tehtyä sellaisia huonoja valintoja, jotka johtavat erilaisiin perhehelvetteihin. Olen seurannut tällaista, tosin onneksi vain ulkopuolisena.
Niinkin voi käydä, että kohtaat tuossa kriittisessä vaiheessa todella hienon ihmisen, mutta menetät hänet kun täysin kokemattomana töpeksit. Jotkut osaavat ottaa tällaisesta opikseen, mutta eivät kaikki; tiedän miehen jolle kävi näin ja hän on pitkän ajan jälkeen yhä täysin solmussa tunteidensa kanssa.
Aniharvoin kukaan tulee kotiovelta hakemaan.
Paitsi minulle on näin käynyt hehe
Joskin aika tökerösti toteutettuna. Tervehdys-tuttu tyttö tuli ystävänsä kanssa soittamaan ovikelloa ja kysyi josko lähtisin hänen kanssaan illalla elokuviin. No en kyllä lähtenyt :(
Olin vähän päälle 20.
En tiedä yhtään toista miestä, jolle näin olisi tehty. Olenkin aika erikoislaatuinen kun yleensä kuulee, ettei naiset itse tee muuta kuin hymyilee kutsuvasti - jos sitäkään. Eli joskus kannattaa ehkä naisenkin olla tavoitteellinen toimissaan, vaikkei se nyt tässä tapauksessa toiminutkaan. Moni muu olisi varmasti hyppinyt riemusta.