Miten toimia? 7-vuotiaan mustasukkaisuus

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:26"]

Meillä on ekaluokkalainen, joka on todella mustasukkainen.

Raapii ja lyö 4-vuotiasta siskoaan kun menee hermot, ja näin tapahtuu lähes päivittäin. Asiasta on keskusteltu paljon lapsen kanssa, rangaistuksena joutuu jäähylle ja menettää kivoja juttuja. Olen sanonut tiukasti ja valitettavasti huutanut kurkku suorana useita kertoja kun olen ollut ihan loppu tämän tappelun kanssa.

Lapsi ei ole aggressiivinen muita ihmisiä kohtaan, mitä nyt meille vanhemmille välillä irvistelee jos joku asia harmittaa. 

Kavereita on, koulussa on hyvä. 

Minä olen mielestäni tehnyt kaikkeni. Molemmat lapset saavat paljon huomiota ja heidän kanssa leikitään ja keskustellaan. Molempien lasten kanssa me vanhemmat vietämme myös erikseen aikaa. Vanhempi lapsi on aina ollut hyvin omistushaluinen kaikesta (myös tavaroista).

Kun kysyn lapselta miksi hän tekee niin, niin sanoo että harmittaa kun pikkusisko saa tehdä jotain kivaa (esim. jos siskolla on harrastuspäivä).

Onko kenelläkään vinkkejä miten helpottaa tilannetta?

[/quote]

Jaa-a. En osaa sanoa muuta kuin että tämä on todella tyypillistä nykyään, kun esikoista ensin palvotaan kuin itse jumalaa ensimmäiset vuodet, ja sen jälkeen hyvitellään loputtomasti tuota jumalaseman menetystä kun pienempi sisarus syntyy. Esikoisesta tulee narsistinen ja itsekäs, ja kykenemätön iloitsemaan saati edes hyväksymään, että se sisaruskin saa jotain kivaa.

Mä en osaa muuta sanoa, kuin että se esikoisen hyvittely sisaruksen syntymästä ja sen loputtoman oman "laatuajan" tarjoaminen on suurimpia harhaoppeja, joita nykykasvatuksessa on. Ihan älyttömän paljon tärkeämpää olisi jo heti alkujaan opettaa esikoiselle se oma paikka perheessä ja sisaruksen syntyessä vahvistaa ennen kaikkea sitä perheen yhteyttä ja sisarusten välejä. Ei yrittää pitää esikoiselle yllä harhaa, että mikään ei ole muuttunut ja pikku jumalolennolla on täysi oikeus olla raivoissaan ja vihainen menettämästään asemasta, jonka pieni julma sisarus vei.

Mutta lähtökohtaisesti varmaan yrittäisin alkaa parantamaan sisarusten välejä. Että välillä sinä pikkusiskon kanssa yllättäisit isosiskon jollain kivalla. Ja vielä tärkeämpää: välillä viettäisit isosiskon kanssa aikaa siten, että tekisitte jonkun kivan yllärin pienemmälle. Yleensä lapselle tulee hyvä mieli siitä, kun hän huomaa, että voi vaikuttaa siihen, miltä siitä sisaruksesta tuntuu. Että sisarus ilahtuu, kun hän on ollut kiva.

2: Kiitos vastauksestasi. On aivan totta, että esikoinen sai kaiken mahdollisen huomion 3 vuotta, niin kai on useimmissa perheissä, joissa on tällainen ikäero. 

Vanhempi lapsi mielellään esim. askartelee pikkusiskolleen lahjoja ja oma-aloitteisesti halaa, suukottaa  ja sanoo kauniita asioita päivittäin.

En tuota huomannut tuoda esiin alkuperäisessä viestissäni.

Isompi lapsi osaa ottaa joissakin tilanteissa pienemmän huomioon. Esim. jos itse saa karkkia tai jonkun tavaran, niin on tärkeää, että myös pikkusisko saa oman osansa tasapuolisesti.

Ihan totta tuo, että sisarusten välejä pitäisi vahvistaa entisestään. Olemme aika paljon tehneet lasten kanssa erilaisia asioita ikäeron takia. Isompaa on viety omiin harrastuksiinsa ja pienemmän kanssa tehty samaan aikaan muita juttuja.

Toisto, toisto, toisto ja toisto. Tiukkaan sävyyn kielto ja perustelu, ettei KETÄÄN satuteta MISSÄÄN tilanteessa, PISTE.