Hermo menee. Miks lapsi (kohta 1-v) kiukkuaa mulle koko ajan?

Tyttö 10.5 kk on aivan samanlainen, mitä kuvailit. Voi että kun välillä ärsyttää. Meillä oli jo niin kivaa pikkuvauva vaiheen jälkeen kun tyttö oli kuin aurinko. Eilenkin uhkailin, että vien sut hoitotädille kiukuttelemaan ja lähden töihin. Oltiin leikitty, vaunuteltu, käyty pyöräilemässä, halittu, luettu kirjoja, päiväunet nukuttu, mutta ei, koko aika pitää ölistä ja kitistä ja sitte kun iskä tulee kotiin, ollaan sille kuin pikku prinsessa ja naureskellaan vaan.

Ja nyt ei tartte kenenkään ruveta saarnaamaan, että mitäs teit teini lapsia, jos et niitä sitte jaksa hoitaa 3v kotona yms. plaa plaa

Kun välillä vaan oikeasti vitu***a

toi menee kyllä ohi! Iskä on niin ihana, koska on niin paljon poissa. Sinä olet tylsempi, koska sinua näkee niin paljon. Ei se mihinkään muuhun liity.

> Iskä on niin ihana, koska on niin paljon poissa.



meillä on isä tällä hetkellä 2,5 v pojan kanssa kotona. ei ole lapsi kyllästynyt isäänsä, vaan kinuaa isin perään, kun minä menen töiden jälkeen kotiin ollakseni lapsen kanssa, jotta isä pääsee omiin juttuihinsa.



minä siis olen tällä hetkellä miettimässä, mikä minussa vikana, kun lapsi tuskin huomaa, kun tulen kotiin. jos isä tulee jostakin kotiin, huudetaan jo kaukaa ' isi, isi' .

jotkut lapset kiinnittyy siihen kotivanhempaan, jotkut siihen joka työpäivän jälkeen tulee kotiin ja leikkii uudella tavalal jännittäviä leikkejä jne. Itse olen ollut molemmissa rooleissa --- ja paljon suositumpi kotiin töistä tullessani!!

Nyt lapsi onneksi nukkuu. Huoh.



Hampaista en usko ongelman johtuvan, ovat tähän asti puhjenneet ihan huomaamatta, mutta tuo uuden taidon oppiminen voi ehkä selittää asiaa. Lapsi nimittäin osaa seisoa tuetta ja jopa nousta seisomaan ilman tukea, mutta ei kävele askeltakaan edes kun mä pidän kädsistä tai lantiosta kiinni. Omillaan toki tukia pitkin painelee minkä kerkeää. Ehkä hän nyt sitten pohdiskelee mielessään tuota kävelemistä. hope so.



Ja omaa tahtoa tytöllä riittää!!!



ap

Kyllä se menee ohi ajallaan. Paljon syliä lapselle. Voi olla hammaskipuja tai muita kasvukipuja. Yhden vuoden tienoilla oli myös muistaakseni joku " uudelleen lähentymisen kausi" . Joten kyllä se siitä ajan kanssa. Rankkaahan se on kun koko ajan vinkuu jalassa kiinni.... Mutta koittakaa keksiä jotain yhteistä tekemistä, menkää vaunuajelulle, keinumaan, katelkaa kirjoja. Koton kun yrittää tehdä kotihommia niin varmasti hermot menee kun ei saa tehtyä mitään :/. Tee kotihommat illemmalla kun miehesi on lapsen kanssa.



Kokemusta on kahdesta roikkujasta, kyllä se menee ohi. Pidä sylissä nyt kun se vielä viihtyy sylissä. puolen vuoden päästä ei enää malta istuskella vaikka äiti kuinka haluaisi pientään sylitellä :).

tervetuloa kerhoon.

lapsellas alkaa uhmat.

et saa käydä rauhassa edes paskalla,

et tehdä mitään ilman lapsen hyväksyntää.

tarvitset rautaiset hermot ja kärsivällisyyttä!

Mutta lohduttaa voin:



SE MENEE OHI! ;)

Viikonkin kiukkukausi mahdollinen ennen puhkeamista. Heti hampaan ilmestyttyä kiukku katoaa kuin p. Saharaan.

meillä kiukkuaminen sekä sellainen takertumisen ja irrottautumisen yhdistelmä, että mieliala vaihtuu murto-osasekunnissa, kumpaa tahtoo, on ollut tyypillistä, kun jokin uusi liikkumistaito on tulollaan: ryömiminen, konttaaminen ja nyt: käveleminen (kävelee nyt tukea vasten). Sitten kun taito on hallussa, mennä viipotetaan hymyssä suin.

Lapsella on oma tahto! Kyllähän tekin ämmät kiukkuatte täällä. 1-vuotiaalla ei ole uhmaikä. Voimakas tahto voi olla. Toisilla se jatkuu koko elämän.