Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa enää tuota puhumatonta lasta!
23.10.2013 |
Ikää lapsella jo 2v ja ei puhu. Huutaa, huutaa ja huutaa. Mun korvat soi, olen hermoromahduksen partaalla ja totaalisen väsynyt.
Olen vuoden jo odottanut sanoja, ei mitään! Kovasti ihmiset jaksavat luoda uskoa, että kyllä se pian puhuu. Ei puhu!
Kuulossa ei ole mitään vikaa, älyllisesti normaali ja kehityksessä on ikätasolla. Kaikki siis muuten hyvin, mutta EI PUHU. Minusta tuo on jo huolestuttavaa, terkasta ei. Lääkäristä ei.
Sanokaa nyt herranjestas minulle, että tuo lapsi alkaa vielä puhumaan ja on NORMAALIA, että 2v ei puhu. Epäselviä sanoja tulee muutama ja nekin matkimista ja äännevirheiden kera.
Kommentit (57)
Mun poika alkoi tuottaa ensimmäisiä sanoja 2-vuotiaana. 3-vuotiaana puhui paremmin kuin ikäisensä. Tyttäreni oli tästä aikataulusta n. puoli vuotta edellä. Vasta jos mitään sanoja ei ole n. 3-vuotiaana, neuvola alkaa miettiä tukitoimia. Pojilla ehkä n. 2,5-vuotiaana juuri siksi, että he turhautuvat herkästi. Teillä ei ole vielä mitään epätavallista kehitystä. Uskon silti, että äiti tietää parhaiten, jos jotain on "pielessä". Kun poika vielä vähän kasvaa, ota asia taas puheeksi neuvolassa ( jos ei ole tapahtunut edistystä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:13"]
Kieli taipuu hyvin ja poika lallattelee kyllä. Ölisee siis omiaa, eli ei ole mielestäni mutistia. Eikö mutismissa lapsi ole hiljaa koko ajan?
Ja tosiaan, ulkopuolisen silmin lapsi varmasti vaikuttaakin "vialliselta" tai "tyhmältä". Kaiken lisäksi on todella isokokoinen ikäisekseen. On saman kokoinen 3v serkun kanssa.
Osa tuttavista luo uskoa, että kyllä poika pian puhuu ja sanoo olevan normaalia jne. Mutta sitten on nämä päivittelijät, jotka ärsyttävät :( Kyllähän minuakin ärsyttää ja kiehun, mutta sisäisesti. Yritän olla näyttämättä ulospäin tätä ja vakuuttelen ihmisille, että asia ei minua vielä huolestuta.
Tosiasiahan on, että kyllä huolestuttaa. Mutta jotenkin koen, että äitinä en saa tuollaisia asioita lausua ääneen. Minunhan pitää olla lapsen puolella ja tsempata lasta. Olla kiinnittämättä huomiota tuohon puhumattomuuteen ja jaksaa vain yrittää ymmärtää lasta päivästä toiseen. Eikö niin?
-ap-
[/quote]
Minusta vaikuttaa, että lapsesi on juuri SISNUN silmissäsi viallinen ja typerä. Myönnäpä tämä i tsellesi ja pohdi vähän, kuinka oikeudenmukainen tuo asenteesi on ja miksi juuri sinun täytyisi saada päteä lapsellasi, viis siitä, mitä lapsi kokee? Kirjoitat lapsesta ihan kuin jostain - vaikka takista - kavereilla on hienot merkkitakit, mutta sinulla vain joku rupunen kirpparilta ostettu ja sekös harmittaa. Mieti asennettasi.
Tänne on tullut paljon kommentteja ja vinkkejä. Kiitos tuosta papunet linkistä. Menen niitä katsomaan.
Minun ei ole tarkoitus antaa kuvaa, että lapsi olisi viallinen. Haluaisin vain jonkun diagnoosin suuntaan tai toiseen, mikä lapsella on vai onko mikään edes vikana.
Jos tämä on normaalia, että 2v ei puhu, niin voin huokaista helpotuksesta. Haluaisin vain lapselle mahdollisimman aikaisin tukitoimia, jos sellaisia on tarjolla. Haluaisin ymmärtää lasta ja haluaisin, että kommunikaatio välillämme olisi jouhevampaa ja jatkuvat itku-raivokohtaukset vähenisivät.
Ehkä olen malttamaton ja minun pitäisi olla kärsivällisempi, mutta vuoden aikana ei ole tapahtunut mitään edistystä kielellisissä taidoissa, joten ehkä syystä olen huolissani.
Minua ei haittaa, jos lapsi on viallinen, jos nyt tuota sanaa saan käyttää. Pääasia, että lapsi saa apua mahdolliseen "vammaansa" ja pääsemme eteenpäin.
On tämä aika hiton turhauttavaa, kun ei ymmärrä omaa lastaan ja näkee, miten oma lapsi kärsii tästä, kun hän ei tule ymmärretyksi.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, lapsi kyllä kuulee normaalisti. Korvatulehduksia ollut yksi ja korvat tutkittu useamman kerran. Lapsi ymmärtää puhetta ja kehoituksia. Tekee pyydettäviä asioita (esim. vie roskan roskiin). On motorisesti todella ketterä ja hienomotoriikka ikäisekseen kuulemma todella hyvä.
Mutta ehkä minä nyt vain odotan tuota puhetta. Lapsi nyt tasan 2v. Mietin vain, kauanko odottelen? Neuvolaan ei varattu mitään kontrolliaikaa, eli seuraava olisi vasta 3v iässä.
-ap-
Tuo kuvakortti-ehdotus on varmasti oikein hyvä! Muista kuitenkin, että lapsi on tie.näk. uhmaiässä muutenkin mikä selittää osan huutamisesta. Meillä lapsi huutaa vaikka osaa puhuakin, jos haluaa oikein kovasti jotain tai jos joutuu kieltämään jotain, ihan vaan uhkasta johtuen, osaa kyllä puhuakin. Uhma on alkanut noin 2 -vuotiaana voimakkaana. Tsemppiä joka tapauksessa! Uskon että tilanteenne helpottuu, kun lapsi saa viestinsä perille!
Jos 2-vuotias ei tuota vielä kovin paljoa sanoja eikä ole alkanut yhdistelemään kahta sanaa toisiinsa (esim. anna mamma, ei ota), kannattaa lasta käyttää puheterapeutin arviossa. Lisäksi olisi tärkeää, että 2-vuotias ymmärtää jo yksinkertaisia lauseita (esim. kuvakirjaa katsellessa osaa näyttää pyynnöstä, missä kuvassa tyttö nukuu). Äännevirheet ja äänteiden puuttumiset sanoista ovat vielä yleisiä tuossa iässä eli on normaalia, jos lapsi sanoo esim. pappa ittuu (pappa istuu) tai äiti töö (äiti syö). Turhaan ei kannata puheterapeutilla käymistä arastella. Jos kyse on vain pienestä puheen tuoton viiveestä, tilannetta seuraillaan ennen kuin tehdään terapiapäätös vanhempien kanssa. Joskus on kyse vain hieman verkkaisemmin etenevästä normaalista puheenkehityksestä. Jos kyseessä on laajempi ongelma, kuntoutus kannattaisi aloitella varhain, koska kuntoutus on silloin vaikuttavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsesi alkaa puhua kun on kaikki palaset kohdallaan. Toiset puhuu aiemmin ja toiset myöhemmin. Meilläkin poika alkoi puhua vasta joskus 2v4kk iässä, ellei jopa vähän myöhemmin... Ystäväni lapsi sai lähetteen 3-vuotiaana puheterapeutille kun ei puhunut oikein mitään, mutta 3,5 -vuotiaana puhuu jo ihan mallikkaasti, eikä se terapia siihen tainnut juuri ehtiä vaikuttaa.
Mutta kaikki ajallaan. Meillä ei ainakaan auttanut mikään tekemisten sanoittaminen, sillä minähän selostan pienille ihan automaattisesti kaiken. Enkä usko tuohonkaan, että palvelu ei saisi pelata vaan pitäisi patistaa puhumaan. Luulen, että liian huomion kiinnittäminen asiaan vain pahentaa tilannetta.
Kuopus meillä puhui jo täyttä päätä 2-vuotiaana, mutta käveli taas paljon myöhemmin kuin veljensä. Kaikki ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän siitä mitään haittaa ole, jos alatte käyttämään tukiviittomia ja kuvakortteja
Tukiviittomat ovat samat kuin viittomakielessä, DVD maksaa 45 euroa. Kursseilla oppii parissa illassa riittävästi.
Muutaman sanan sanoi 2,5 v, meillä puhuttiin kahta kieltä. en ollut huolissani ja ei kauaa mennyt kun alkoi puhumaan ei ollut ärrävikaa ei ässävikaa. Aloin lukemaan paljon satuja ja laulamaan jne. Äikkä onkin huonoin numero todistuksessa eli 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 19:31"]
Muutaman sanan sanoi 2,5 v, meillä puhuttiin kahta kieltä. en ollut huolissani ja ei kauaa mennyt kun alkoi puhumaan ei ollut ärrävikaa ei ässävikaa. Aloin lukemaan paljon satuja ja laulamaan jne. Äikkä onkin huonoin numero todistuksessa eli 8.
[/quote]ei ollut päiväkodissa vasta myöhemmin
Joskus sitä lähetettä puheterapiaan pitää vaatimalla vaatia neuvolasta. Suosittelen tekemään sen, jotta saisit ammattilaisen arvion lapsesi tilanteesta. Minä otin yhä uudestaan ja uudestaan neuvolassa puheeksi oman lapseni, josta terveydenhoitaja ei ollut yhtään huolissaan. Lopulta hän kuitenkin mielikseni antoi lähetteen ja puheterapeutti sanoi heti ensimmäisellä tapaamiskerralla, että selvästi on syytä huoleen. Nykyään lapsella on diagnoosi kielellisestä häiriöstä. Varsinaisen diagnoosin voi saada aikaisintaan kolmevuotiaana, koska alle sen ikäisen puhe kehittyy niin vaihtelevaan tahtiin. Voi hyvin olla, että teidänkin tapauksessanne kaikki on pian hyvin. Me pääsimme kuitenkin puheterapiaan jo lapsen ollessa 2,5-vuotias ja siitä oli todella hyötyä. Ei niinkään siitä mitä puheterapiassa tapahtui, vaan siitä että kun asioiden todellinen laita selvisi meille, opimme kommunikoimaan lapsemme kanssa oikealla tavalla ja arkielämä helpottui huomattavasti. Myös lapsen puhe alkoi kehittyä hänen saadessaan oikeanlaista tukea. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:16"][quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:17"]
Ei tarvitse 2-vuotiaan vielä puhua. Pojat varsinkin alkavat puhua usein myöhemmin kuin tytöt. 2,5-vuotiaana yleensä sitten käydään puheterapeutilla missä tarkistetaan ymmärtääkö puhetta. Jos ymmärtää niin sitten odotellaan vieläkin 3-vuotiaaksi jos muutenkin kaikki ok. Tukiviittomakurssille voi päästä ja sinne kannattaa mennä, se auttaa paljon, meillä lapsi alkoi puhua kun sai ensin käsillä näyttää mitä tarkoittaa ja turhautumisesta johtuva aggressiivisuus loppui. Varsinkin tuo "en ymmärrä sinua" kun toinen yrittää saada itseään ilmaistua on aika julmaa.
[/quote]
No ei kyllä ole julmaa. Tietenkään lapsi ei puhu, jos palvelu pelaa puhumattakin.
[/quote]
Lapset oppivat puhumaan jos ovat oppiakseen vaikka äidit ymmärtäisivät lasta pienestäkin mölinästä. "Palvelu pelaa", huhhuh, ihan kuin lastenkaan elämä olisi ihan helppoa ja mitään ei ikinä _haluaisi_ selittää.
[/quote]
Lasta tulisi aina pyrkiä ymmärtämään puhuu hän sitten miten vähän ja/tai epäselvästi tahansa. Tämä on ollut se neuvo, jonka olen saanut kaikilta ammatti-ihmisiltä (puheterapeuteilta, foniatreilta, psykologeilta), joiden kanssa olen keskustellut.
Ajatus, että lapsi alkaisi puhua enemmän/selkeämmin, jos hänen viittoiluaan/"mölinäänsä" ei suostuttaisi ymmästämään, on täysin vanhentunut ja puheenkin kehityksen kannalta haitallinen. Onnetonta vain että jopa lastentarhoissa/alakouluissa on yhä tänäkin päivänä töissä ihmisiä, jotka tuota "neuvoa" jakavat ja toiminnassaan toteuttavat.
t. edellä kirjoittanut dyspraksialapsen äiti
[/quote]
Mutta myös erityislapsella pitää olla käytöstavat ja häneltä voidaan edellyttää kommunikoinnin kehittämistä. Siksi aina ei tyydytä "lisää"-huudon tottelemiseen, vaan odotellaan lisää sanoja tai useamman kuvakortin käyttämistä.
Erityislapset joutuvat olemaan koko elämänsä ahkeria, pumpuliin kääriminen ei auta.
Oma lapseni on jo aikuinen ja ammatin opiskellut.
Meillä poika alko puhumaan lähemmäs 3 v. synttäreitä. Nyt höpöttää senkin edestä =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun serkkuni alkoi puhua 3-vuotiaana ja sen jälkeen onkin puhetta riittänyt taukoamatta. Ihan kunniallinen kansalainen hänestä kasvoi, on kouluttautunut ammattiin ja käy töissä.
Olisikohan sun ap mahdollista saada neuvolaan ylimääräistä aikaa n. puolen vuoden päästä?
Oma lapseni pystyi tuossa kahden vuoden iässä tuottamaan vain joitain äänteitä. Ns. hiljainen lapsi hän ei kuitenkaan ollut. 2-vuotis neuvolassa sovimme terveydenhoitajan kanssa, että jos tilanne olisi sama puolen vuoden kuluttua, ottaisin häneen yhteyttä. Kun tilanne sitten pysyi oikeastaan ihan samana, terveydenhoitajakin tuli siihen tulokseen, että puheterapeutin olisi hyvä tarkistaa lapsen kielellisen kehityksen tilanne. Pääsimme puheterapeutille tuosta muutaman viikon kuluttua - ja hyvä niin. Lapsella näet todettiin n. kolmen vuoden iässä (kuten olimme mieheni kanssa ounastelleetkin) vaikea-asteinen puheen kehityksen häiriö.
Puheterapeutti ja myöhemmin foniatri sanoivat, että oli hyvä että olimme luottaneet omiin vaistoihimme ja enemmän tai vähemmän vaatineet neuvolaa kirjoittamaan lähetettä puheterapian puolelle. Neuvolassa kun vedottiin aina siihen, että lapsemme oli liikunnallisesti niin hyvin kehittynyt, ja että tällaiset hyvin aktiiviset lapset toisinaan alkavat puhua huomattavastikin ikäisiään myöhemmin.
Lapsi kuitenkin sanoo mm. i-i ja äi-i. En olisi huolissani. Omani (poika) tuossa iässä puhui hyvinkin epäselvästi. (inununununia oli imuri ja onininininia oli omenoita, pari esimerkkiä mainitakseni) Ja ei ole mitään kielellisiä erityisvaikeuksia, pikemminkin on kielellisesti lahjakas alakoululainen tätä nykyä. Ja tän pojan serkku käytti yhtä ainoaa sanaa kolmevuotiaaksi, ja alkoi yhtäkkiä puhua pitkiä lauseita. Tämä serkkupoika on oikein puhelias ja kaunopuheinen ekaluokkalainen nykyään. Ja kirjallisuudessakin tuo on yksi tyyppi, että kolmevuotiaaksi vähäpuheinen ja sitten alkaa puhua kunnolla. Just tämn takia niitä tutkimuksiakin lykätään sinne 2,5-3-vuotiaaksi.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:17"]
Ei tarvitse 2-vuotiaan vielä puhua. Pojat varsinkin alkavat puhua usein myöhemmin kuin tytöt. 2,5-vuotiaana yleensä sitten käydään puheterapeutilla missä tarkistetaan ymmärtääkö puhetta. Jos ymmärtää niin sitten odotellaan vieläkin 3-vuotiaaksi jos muutenkin kaikki ok. Tukiviittomakurssille voi päästä ja sinne kannattaa mennä, se auttaa paljon, meillä lapsi alkoi puhua kun sai ensin käsillä näyttää mitä tarkoittaa ja turhautumisesta johtuva aggressiivisuus loppui. Varsinkin tuo "en ymmärrä sinua" kun toinen yrittää saada itseään ilmaistua on aika julmaa.
[/quote]
No ei kyllä ole julmaa. Tietenkään lapsi ei puhu, jos palvelu pelaa puhumattakin.
[/quote]
Lapset oppivat puhumaan jos ovat oppiakseen vaikka äidit ymmärtäisivät lasta pienestäkin mölinästä. "Palvelu pelaa", huhhuh, ihan kuin lastenkaan elämä olisi ihan helppoa ja mitään ei ikinä _haluaisi_ selittää.
[/quote]
Lasta tulisi aina pyrkiä ymmärtämään puhuu hän sitten miten vähän ja/tai epäselvästi tahansa. Tämä on ollut se neuvo, jonka olen saanut kaikilta ammatti-ihmisiltä (puheterapeuteilta, foniatreilta, psykologeilta), joiden kanssa olen keskustellut.
Ajatus, että lapsi alkaisi puhua enemmän/selkeämmin, jos hänen viittoiluaan/"mölinäänsä" ei suostuttaisi ymmästämään, on täysin vanhentunut ja puheenkin kehityksen kannalta haitallinen. Onnetonta vain että jopa lastentarhoissa/alakouluissa on yhä tänäkin päivänä töissä ihmisiä, jotka tuota "neuvoa" jakavat ja toiminnassaan toteuttavat.
t. edellä kirjoittanut dyspraksialapsen äiti
[/quote]
On hieman eri asia verrata lasta, joka "on vielä sen ikäinen" ettei välttämättä puhu lapseen, jolla on puheenkehitykseen vaikuttava sairaus tai häiriö.
[/quote]
Tottakai on eri asia. Kommentoinkin tuossa vain sitä ajatusta, että puhumatonta/epäselvästi puhuvaa lasta tulisi joissain tapauksissa "ymmärtää valikoivasti". Nykytutkimusten valossa kun tuo ei milläänlailla edistä lapsen puhumaan oppimista - on sitten kyseessä puhuhäiriöinen lapsi tai ns. normitaapero.