Mä en jaksa enää tuota puhumatonta lasta!

Niin. On se helppoa sanoa, että ota rennosti. Se vaan on aika vaikea toteuttaa :( Ja poika ei ole esikoinen, eli ihan untuvikko en ole lastenkasvatuksessa. Tämä vain nyt sattuu olemaan ensimmäinen lapsi, joka ei puhu. Muut ovat puhua pälpättäneet jo 1v iässä. 

Ei pitäisi verrata sisaruksiin, tiedän. Mutta väistämättä sitä teen. 

-ap-

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:17"]

Ei tarvitse 2-vuotiaan vielä puhua. Pojat varsinkin alkavat puhua usein myöhemmin kuin tytöt. 2,5-vuotiaana yleensä sitten käydään puheterapeutilla missä tarkistetaan ymmärtääkö puhetta. Jos ymmärtää niin sitten odotellaan vieläkin 3-vuotiaaksi jos muutenkin kaikki ok. Tukiviittomakurssille voi päästä ja sinne kannattaa mennä, se auttaa paljon, meillä lapsi alkoi puhua kun sai ensin käsillä näyttää mitä tarkoittaa ja turhautumisesta johtuva aggressiivisuus loppui. Varsinkin tuo "en ymmärrä sinua" kun toinen yrittää saada itseään ilmaistua on aika julmaa.

[/quote]

No ei kyllä ole julmaa. Tietenkään lapsi ei puhu, jos palvelu pelaa puhumattakin.

[/quote]

Lapset oppivat puhumaan jos ovat oppiakseen vaikka äidit ymmärtäisivät lasta pienestäkin mölinästä. "Palvelu pelaa", huhhuh, ihan kuin lastenkaan elämä olisi ihan helppoa ja mitään ei ikinä _haluaisi_ selittää.

[/quote]

Oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että kun lapsi haluaa vaikkapa selittää jonkun jännittävän jutun, se on PALVELUA? Tuolla kommentilla hain jotain ihan muuta, mutta ilmeisesti et kyennyt sitä ymmärtämään.

Ei osaa sanoa yhtään selvää sanaa. Kaikissa sanoissa on äännevirheet. Äiti on "äiä", isi on "i-ä tai ii" . Ulkopuolinen ei siis ymmärrä noita. Tuollaista omaa pälpätystä. Konsonantit puuttuvat oikeastaan kaikista sanoista. 

-ap-

Meillä alkoi poika puhumaan 2,5 vuotiaana. Käytiin jo puheterapiassakin sen takia, mutta sitten ihan itsekseen 2v 4kk ikäisenä alkoi tulla sanoja. Nyt on eskarissa eikä sitä saa enää hiljaiseksi millään ja mitään vikaa pojasta ei ole koskaan löydetty... Eli ihan on normaalia. 

Onko lapsen kuulo normaali? Jos lapsi ei kuule, vaikuttaa se myos puheen kehitykseen. Silloin olisi ymmarrettavaa myos tuo huutaminen. Se on lapsen turhautuneisuutta koska ei osaa ilmaista itseaan puhumalla.

Jos kuulossa ei ole vikaa, niin lasta voisi kannustaa puhumiseen. Itse lakkasin reagoimasta lapseni kiljumiseen kun han halusi esim. tuttia. Opetin sanomaan tutti. "Sano tut tut tut ti ti ti" Poika oppi sanomaan tutu ja oli tyytyvainen etta oli tammoinen hieno ja helppo keino milla sai haluamansa huutamatta.

Tarkkaile tilanteita missa lapsi huutaa. Koita menna ns. lapsen paan sisalle ja ymmartaa tilanne lapsen kannalta. Se saattaa auttaa ratkaisun loytamisessa.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:01"]

Kyllä on poika. Minua ei haittaisi edes tuo dysfasia diagnoosi. Kunhan selviäisi syy puhumattomuuteen/ poika alkaisi puhua. Tällainen arvuuttelu ja odottelu väsyttää ja vie  voimia. En ymmärrä poikaa ja poika turhautuu. Purkaa sitten tuo turhautumisen itkemisellä ja raivoamisella :( Ja raivokohtauksia on aamusta iltaan. 

Tietääkö kukaan, voiko tuon ikäisen jo viedä puheterapeutille?

-ap-

[/quote]

Voi viedä terapeutille, ei siitä kyllä mitään hyötyä meillä ainakaan ollut. Enemmän oli apua, kun ottivat päiväkodissa kuvat ja tukiviittomat hänen kanssaan käyttöön, eli googlaapa noi jutut. Huutaminen johtuu tosiaan siitä, että lapsi turhautuu kun et ymmärrä, kun hänellä on kuva josta voi näyttää vaikka, että "luetaan kirja", niin teillä on helpompaa. Päiväkotia suosittelisin teille, siellä on pakko ruveta puhumaan, kun muuten ei saa omaa tahtoaan läpi ikinä.

Meillä poika ryhryi puhumaan n 2 v ja 3-4 kk iässä. Sitä ennen vain epämääräisiä sanoja, kuten ap:n lapsella. Sitten puhetta alkoi tulla, mutta artikulaatio ole epäselvää. Vaikka lapsella ei lääkäreiden mukaan ollut ollut korvatulehduksia ( oltiin köyty pari kertaa lääkärillä) niin vein sitten lapseni korvalääkärille,joka totesi molemminpuoilisen liimakorvan. Lapsi pääsi 3 v myös puheterapiaan, ja samaan aikaan saatiin putket korviin, ja artikulaatio korjautui nopsaan.  Mitään puhevikaa yms lapsella ei ollut.

Onko lapsi kotihoidossa? Puheterapeutti sanoi, että jos vanhemmat ymmärtää "liian hyvin " lastaan, niin lapsen ei tarvitse yrittää kommunikaatiota niin paljon. Meillä lapsi aloitti sitten hiukan yli 2 v päivähoidon, ja se vauhditti puheen tuloa, kun hän ei tullut sit muuten ymmärretyksi.

Kuinka vanha lapsi tarkalleen ottaen on? Minusta sinun ei kannata vielä huolestua, mutta kiinnittää kuitenkin huomiota asiaan. Ota selvää neuvolasta, milloin ohjaavat eteenpäin jos puhetta ei ala tulemaan. Toki 2v on vielä pieni enkä itse murehtisi ennen 3v. Jos silloinkaan ei vielä puhu, kannattaa viimeistään ottaa yhteyttä neuvolaan. 

Kannattaa kuitenkin rauhoittua asian suhteen. Lapsi ei puhu eikä se siitä miksikään muutu kuin ajan kanssa. Ajattele puhumattomuutta lapsesi yhtenä piirteenä, ei niinkään osaamattomuutena. Kun sinulla on lapsi, joka ei puhu, asiaan suhtautuu rauhallisemmin kuin lapseen, joka ei osaa puhua. Älä myöskään korosta puhumattomuutta, muuten alat nähdä lapsesi vain sen valossa. 

Toki ymmärrän ärsytyksen ja sen, että se hankaloittaa normaalia elämää. Itselläni on 2,5v joka ei puhu, mutta en ole huolissani, koska ymmärtää ja puhuu omaa selitystään paljon. Olen itse ajatellut, että jos joutuu puheterapiaan tai saa joskus tulevaisuudessa diagnoosin, haluan suhtautua asiaan niin, että se nyt vain on joskus sellaista. Mutta monet 2-vuotiaat eivät vielä puhu.

Unohdin sanoa, että erilaisiin puhehäiriöihin liittyy usein motorista kömpelyyttä tai itkuherkkyyttä. Huomaa kuitenkin ero itkuherkkyyden ja itkun, joka johtuu siitä ettei tule ymmärretyksi, ero. Osoitteleeko lapsi sormellaan asioita? Osaako toimia ohjeiden mukaan esim. sulkea vessan ovi tms? 

Meidän nuorin lapsi alkoi puhumaan vasta likempänä kolmea ikävuotta. Siihen asti hänellä oli vain joitakin omia ihmeellisiä sanoja ja äänteitä.

Ehdin käyttää häntä puheterapeutin arviossa ennen kuin alkoi puhumaan, ja häneltä sain vastauksen, että ei ole aihetta huolestua. Lapsi ymmärsi kuulemansa ja osasi leikkiä. Ongelmana oli vain suun motoriikka, joka kehittyi hitaasti. Lapsi ei vain kyennyt muodostamaan oikeita sanoja, pelkästään sitä 'omaa kieltänsä'.

Sitten kun alkoi puhumaan, niin saavutti muut ikäisensä puhetaidoissa hyvin nopeasti.

Meillä 2 lasta kolmesta (tyttö ja poika) on alkaneet puhua vasta 2,5-vuotiaina, mutta sitten puhe kehittyikin tosi nopeasti. Nyt tuo nuorinkin pälpättää jo ihan riittävästi (liikaa), ikää 4,5v.  :D

Tyttö onneksi oli ja on niin pienikokoinen, ettei kukaan oikein ees osannut odottaa, että osaisi puhua. Molemmilla elekieli oli varsin värikästä ja yleensä saivat asiansa selväksi sanomattakin. 

Muistan kyllä, varsinkin pojan kanssa sen äärimmäisen turhautumisen tunteen. Esikoinen sanoi ensimmäiset sanansa alle vuoden vanhana ja puhui lauseita 1,5-vuotiaana. Kyllä vain luulin, että pojassa on jotain pahastikin vialla, kun ei vielä 2-vuotiaanakaan sanonut kuin pari hassua sanaa. Eka sanaksi tulkittava äännähdys tuli suusta joskus 1,5-vuoden kieppeillä ja sanavarasto kehittyi aluksi hyyyyyvin hitaasti. Mutta tosiaan kun alkoi viimein jutella, kehittyi puhe yhden talven aikana yksittäisistä sanoista pitkiin lauseisiin. 

Meillä lapsi alkoi puhumaan vasta 2,5 vuotiaana. Lukemaan oppiminen oli hidasta samaten. Nykyään lukee kokoajan ja koulussa pärjää erinomaisesti. Jokainen kehittyy ajallaan, ellei taustalla jotain häiriötä.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:01"]

Kyllä on poika. Minua ei haittaisi edes tuo dysfasia diagnoosi. Kunhan selviäisi syy puhumattomuuteen/ poika alkaisi puhua. Tällainen arvuuttelu ja odottelu väsyttää ja vie  voimia. En ymmärrä poikaa ja poika turhautuu. Purkaa sitten tuo turhautumisen itkemisellä ja raivoamisella :( Ja raivokohtauksia on aamusta iltaan. 

Tietääkö kukaan, voiko tuon ikäisen jo viedä puheterapeutille?

-ap-

[/quote]

Voisiko kuvakorteista olla teille apua? Poikasi voisi niiden avulla ehkä saada asiansa paremmin kerrottua, ja siten tuo huutaminenkin voisi vähentyä.

Itse teimme tuollasia kortteja aihepiireittäin (esim. ruoat, päivän toimet, leikit) lapsellemme Papunetin kuvatyökalun avulla (http://papunet.net/kuvatyokalu/fi) puheterapeutin vinkattua asiasta. Mieheni sitten laminoi kortit töissä, jotta ne kestivät käyttöä paremmin. Arki helpottui huomattavasti, kun lapsi sai keinon ilmaista toiveitaan ja tarpeitaan. Turhautuminen (niin lapsen kuin vanhempien) väheni merkittävästi, kun yhteinen "kieli" löytyi.

Lapsemme pääsi ensimmäisiä kertoja puheterapeutille pyydettyäni lähetettä neuvolassa useita kertoja hiukan alle kolme vuotiaana. N. 3,5-vuotiaana hänellä todettiin vaikea-asteinen verbaali dyspraksia.

Voimia ap!

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:17"]

Ei tarvitse 2-vuotiaan vielä puhua. Pojat varsinkin alkavat puhua usein myöhemmin kuin tytöt. 2,5-vuotiaana yleensä sitten käydään puheterapeutilla missä tarkistetaan ymmärtääkö puhetta. Jos ymmärtää niin sitten odotellaan vieläkin 3-vuotiaaksi jos muutenkin kaikki ok. Tukiviittomakurssille voi päästä ja sinne kannattaa mennä, se auttaa paljon, meillä lapsi alkoi puhua kun sai ensin käsillä näyttää mitä tarkoittaa ja turhautumisesta johtuva aggressiivisuus loppui. Varsinkin tuo "en ymmärrä sinua" kun toinen yrittää saada itseään ilmaistua on aika julmaa.

[/quote]

No ei kyllä ole julmaa. Tietenkään lapsi ei puhu, jos palvelu pelaa puhumattakin.

[/quote]

Lapset oppivat puhumaan jos ovat oppiakseen vaikka äidit ymmärtäisivät lasta pienestäkin mölinästä. "Palvelu pelaa", huhhuh, ihan kuin lastenkaan elämä olisi ihan helppoa ja mitään ei ikinä _haluaisi_ selittää.

[/quote]

Lasta tulisi aina pyrkiä ymmärtämään puhuu hän sitten miten vähän ja/tai epäselvästi tahansa. Tämä on ollut se neuvo, jonka olen saanut kaikilta ammatti-ihmisiltä (puheterapeuteilta, foniatreilta, psykologeilta), joiden kanssa olen keskustellut.

Ajatus, että lapsi alkaisi puhua enemmän/selkeämmin, jos hänen viittoiluaan/"mölinäänsä" ei suostuttaisi ymmästämään, on täysin vanhentunut ja puheenkin kehityksen kannalta haitallinen. Onnetonta vain että jopa lastentarhoissa/alakouluissa on yhä tänäkin päivänä töissä ihmisiä, jotka tuota "neuvoa" jakavat ja toiminnassaan toteuttavat.

t. edellä kirjoittanut dyspraksialapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:16"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:17"]

Ei tarvitse 2-vuotiaan vielä puhua. Pojat varsinkin alkavat puhua usein myöhemmin kuin tytöt. 2,5-vuotiaana yleensä sitten käydään puheterapeutilla missä tarkistetaan ymmärtääkö puhetta. Jos ymmärtää niin sitten odotellaan vieläkin 3-vuotiaaksi jos muutenkin kaikki ok. Tukiviittomakurssille voi päästä ja sinne kannattaa mennä, se auttaa paljon, meillä lapsi alkoi puhua kun sai ensin käsillä näyttää mitä tarkoittaa ja turhautumisesta johtuva aggressiivisuus loppui. Varsinkin tuo "en ymmärrä sinua" kun toinen yrittää saada itseään ilmaistua on aika julmaa.

[/quote]

No ei kyllä ole julmaa. Tietenkään lapsi ei puhu, jos palvelu pelaa puhumattakin.

[/quote]

Lapset oppivat puhumaan jos ovat oppiakseen vaikka äidit ymmärtäisivät lasta pienestäkin mölinästä. "Palvelu pelaa", huhhuh, ihan kuin lastenkaan elämä olisi ihan helppoa ja mitään ei ikinä _haluaisi_ selittää.

[/quote]

Lasta tulisi aina pyrkiä ymmärtämään puhuu hän sitten miten vähän ja/tai epäselvästi tahansa. Tämä on ollut se neuvo, jonka olen saanut kaikilta ammatti-ihmisiltä (puheterapeuteilta, foniatreilta, psykologeilta), joiden kanssa olen keskustellut.

Ajatus, että lapsi alkaisi puhua enemmän/selkeämmin, jos hänen viittoiluaan/"mölinäänsä" ei suostuttaisi ymmästämään, on täysin vanhentunut ja puheenkin kehityksen kannalta haitallinen. Onnetonta vain että jopa lastentarhoissa/alakouluissa on yhä tänäkin päivänä töissä ihmisiä, jotka tuota "neuvoa" jakavat ja toiminnassaan toteuttavat.

t. edellä kirjoittanut dyspraksialapsen äiti

[/quote]

On hieman eri asia verrata lasta, joka "on vielä sen ikäinen" ettei välttämättä puhu lapseen, jolla on puheenkehitykseen vaikuttava sairaus tai häiriö.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:01"]

Kyllä on poika. Minua ei haittaisi edes tuo dysfasia diagnoosi. Kunhan selviäisi syy puhumattomuuteen/ poika alkaisi puhua. Tällainen arvuuttelu ja odottelu väsyttää ja vie  voimia. En ymmärrä poikaa ja poika turhautuu. Purkaa sitten tuo turhautumisen itkemisellä ja raivoamisella :( Ja raivokohtauksia on aamusta iltaan. 

Tietääkö kukaan, voiko tuon ikäisen jo viedä puheterapeutille?

-ap-

[/quote]

Me saimme 2 vuotiaalle lähetteen puheterapeutin arvioon. Juuri samanlainen oli kuin sinun kuvaamasi lapsi. Apua saimme kuvia ja viittpmia joiden avulla lapsi pystyi kommunikoimaan. Sitä kautta saimme lähetteen myös jatkotutkimuksiin ja dysfasiadiagniisin myöhemmin. Vaadi se lähete puheterapeutille. 

Papunetin sivuilta voit tulostaa kuvia joita voit käyttää lapsen kanssa. Esim. päivärytmin, pukemiset, syömiset ym kuvat. Lapsen raivo helpottaa kun pystyy ilmaisemaan itseään.

http://papunet.net/materiaalia/kuvapankki

Meillä 2v tyttö joka ei vielä puhu. Siis ainuttakaan sanaa ei ole vielä tullut. Muutamia eläimien ääniä osaa, mutta ei niitäkään ulkopuolinen ymmärrä. Elehtii, kiljuu, huutaa ja nyt on alkanut kaiken lisäksi puremaan. Ei ole päiväkodissa. Muutenkin on erittäin levoton. Minuttin verran jaksaa keskittyä ja sitten siirtyy seuraavaan juttuun. Motorisesti on oma ikäisten tasolla. Puheterapeutille ollaan menossa, koska neuvolassa olivat huolestuneita asiasta.

Varaisin ajan puheterapeutin arvioon. Välttämättä mitään ei ole. Puolessa vuodessa pienellä lapsella voi tapahtua paljon kehitystä.

Kohta 3v. lapsellani on vasta todettu vaikea kielellinen häiriö. Sanoja on vasta muutamia. Tukiviittomat ja kuvat käytössä. Päiväkodissa hänellä on oma avustaja. Raivarit vähenivät kun kuvat ja viittomat tulivat käyttöön. Pari vuotiaana käytiin puheterapeutilla ja puolen vuoden päästä lasten neurologilla.

Oma kuopukseni ei puhunut ainuttakaan (ymmärrettävää) sanaa kaksivuotiaana. Neuvolassa varattiin sitten kontrollikäynti puolen vuoden päähän, ja taisi käydä niin että hieman ennen kontrollikäyntiä alkoipuhetta tulemaan ja kunnolla. R- äänne ei tullut, mutta muuten puhui kokonaisilla lausella reilusti alta kolmevuotiaana. Tavallaan jäi kokonaan välistä ne yksittäisten sanojen tapailut vaan "puhumattomuudesta" siirryttiin sitten kokonaisiin lauseisiin. Eipä tuo nykyisin ole hiljaa hetkeäkään (ikää 14 v) :)

Tuo puhetrapia on kuntakohtaista. Jossain ohjataan heti 2v arvioon, toisissa kunnissa resurssipulan vuoksi vasta 2,5. Usein se puheterapiajono on useita kuukausia joten lapsi saattaa olla lähempänä kolmea ennenkuin puheterapeutille pääsee.