Lue keskustelun säännöt.
Perhetuttumme onnitteli ylioppilasta vuolaasti, mutta ammattikoulusta valmistunutta nihkeämmin
09.09.2020 |
On jäänyt vaivaamaan tällainen. Perhetuttumme iloitsi hyvät yo-arvosanat kirjoittaneen tyttäremme puolesta ja antoi lahjaksi 100 e. Kortti ja kukka lisänä tietenkin. Ammattikoulusta lähihoitajaksi valmistunutta toista tytärtämme ei onnitellut virallisesti mitenkään, ohimennen vain meillä kyläillessään.
Lisäksi ihmetytti, miten kiinnostuneena hän jutteli ylioppilaaksi valmistuneen tyttömme kanssa ja kyseli mistä aiheesta on äidinkielessä kirjoittanut, mitkä aineet kirjoitti reaalissa, miten hän panosti kielten opiskeluun... Uteli kovasti tulevaisuuden suunnitelmista ja jatko-opintoaikeista. Lähihoitajatytöltämme kysyi lähinnä kohteliaisuudesta jotain työnsaannista, että on varmaan varma työpaikka tiedossa... Opinnoista ei juurikaan kysellyt harjoittelua lukuun ottamatta.
Eniten loukkaa se, että tuttavamme tiesi lähihoitajatyttömme sairastamasta masennuksesta, jonka vuoksi hän ei yläasteella pystynyt antamaan parastaan. Olisi hän lukioon päässyt, mutta koki ettei voimat riittäisi panostaa lukuopintoihin niin paljoa, ja että arvosanat tuskin olisivat kummoiset. Lisäksi hän oli koulukiusattu niihin yläasteaikoihin.
En voi ymmärtää ihmisten ajattelemattomuutta ja kapeakatseisuutta. Vainko enemmän opiskelleet ansaitsevat rahaa valmistumisestaan ja toinen sivuutetaan noin.
Kommentit (48)
En minäkään kuin onnitellut tuttavan lasta kun hän valmistui parturi-kampaajaksi.
Tuttava ei mitenkään ilmaissut milloin tämä valmistumisen h-hetki tapahtui, ei ollut juhlia, ei edes facebookissa että jee hän valmistui.
Asia tuli esille kyläillessä, että ’nyt kun Mirkkukin valmistui pari kuukautta sitten ja meni töihin.’
Onnittelin sitten siinä lennossa, että onneksi olkoon ja kiva sait heti töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelisin molempia samalla lailla samoilla lahjoilla, mutta olisin kiinnostuneempi lukiolaisen jatkosuunnitelmista ja osaisin keskustella niistä asiantuntevammin - paitsi jos olisi menossa AMK:hon. Siitä maailmsta en tiedä juuri mitään.
Eipä vanhemmatkaan näistä nuorten amisvalmistumista suurta meteliä pidä. Olen ollut yksissä tarjoilijaksi valmistumisjuhlissa ja nekin olivat pienet.
Tää nyt on tällainen tekemällä keksitty trolli.
Yo-juhlat ovat perinteisesti pidettävä juhla. Muita valmistumisia ei juuri juhlita.
Vierailija kirjoitti:
Parhaat on nämä jotka lukion jälkeen eivät jatka mihinkään vaan menevät matalapalkkatyöhön.
Mikä tässä on väärin? Onko matalapalkkatyö arvotonta ja elämä hukkaan heitettyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää nyt on tällainen tekemällä keksitty trolli.
Yo-juhlat ovat perinteisesti pidettävä juhla. Muita valmistumisia ei juuri juhlita.
Totta. Valmistuin DI:ksi ja juhlimme oman perheen kesken.
Yo-juhlissa oli koko suku, naapurit, vanhempien ystävät ja työkaverit.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yo ja osaan tuoreilta ylioppilailta kysellä, että mitä kirjoitti ja kysellä lukioelämästä, abivuodesta ja penkkareista jne.
En tiedä mitään lähihoitajan koulutuksesta, kysyisin varmaan samat kuin tuttusi ja toivoisin, että lähihoitajaksi valmistunut auttaisi itse keskustelussa kertomalla millaista opiskelu oli ja harjoittelu ja mitä nyt seuraavaksi. Tuntuu oudolta kysyä ammattiin valmistuneelta, että mitä nyt seuraavaksi. Ylioppilaalle tämä on aivan luonteva kysymys.
Voihan amiksestakin valmistunut jatkaa opintoja, mutta sinä ilmeisesti oletat, että amiksen käynyt on niin tyhmä, ettei pääsisi korkeakouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan oikein tutultasi.
Olen tässä nyt seurannut lukiota ja amista, ja täytyy sanoa, että lukio vaatii nuorilta niin paljon.Koulupäivät on pitkiä, sitä koulua on pakko käydä, asiat on haastavia, pitää jaksaa lukea ja tehdä töitä. Amisporukka naureskelee puolipäiväkoulussaan ja löysäilee. Aivan käsittämätöntä. Omassa nuoruudessa amistakin käytiin pitkät päivät ja poissaolot piti todellakin korvata. Nykyään amistutkinto on semmoista pelleilyä, että ihan oikeudenmukaisuudenkin vuoksi ylioppilaat ansaitsee kaiken hehkutuksen. Joku pieni palkinto edes siitä, että he joutuivat töihin ja istumaan koulussa, kun kaverit lusmusi ja makasi kotona. Tällä hetkellä laiskat teinit haluaisi vaihtaa ammattikouluun, koska kateellisena ja lyhytjänteisenä näkevät kavereidensa helpon elämän ja rinnalla sen, mitä heiltä vaaditaan. Silti huudetaan, että ovat muka yhtä arvokkaita koulutuksia.
Ja joku väitti, että amikset työllistyy paremmin. Höpö, höpö. Mitä matalampi koulutus, sitä heikompi työllisyys. Se työttömyys on lisääntynyt myös yliopiston käyneiden keskuudessa, mutta työllisyys on silti selvästi parempaa kuin amiksen käyneillä.
Korkeakoulutettujen työttömyys on noin puolet siitä, mitä keskiasteen käyneiden. Että se siitä, ettei yliopistosta työllisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on. Suomessa äänessä ja näkyvillä ovat pääasiassa akateemisen uran luoneet ihmiset. Mediassakin ylioppilaita ja amiksia käsitellään ja arvotetaan eri tavoin. Akateeminen koulutus (johon lukiokoulutus tutkitusti johtaa ammatillista koulutusta todennäköisemmin) on yhteiskunnallisen toimivuuden, kehityksen ja sivistyksen perusta, jonka ansiosta Suomi pienenäkin valtiona pysyy mukana maailman menossa. Sukulaisen käytös on kiistämättä ollut epätasa-arvoista ja ymmärrettävästi herättää ikäviä tunteita sekä vanhemmassa että ammattikoululaisessa. Silti taustalla vaikuttavat syyt ovat nähtävillä paljon laajemmin. Sen, joka kuvittelee ko. tutkintojen olevan aidosti ja käytännössä saman arvoisia, on aika herätä todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aloitti lukiossa, läksyjä on paljon ja päivät ovat pitkiä. Ammattikoulun puolella on perjantait vapaat ja vähän läksyjä, jos ollenkaan.
Reilu 10 vuotta sitten tilanne oli päinvastainen. Kaverini opiskeli lähihoitajaksi ja sinne vaadittiin pääsykokeiden läpäisyn lisäksi parempaa peruskoulun keskiarvoa, mitä meidän keskisuuren kaupungin lukioon. Sanoi että koululle sai omistaa koko elämänsä eikä hyppäreitä ollut kuten lukiossa.
Nyt sitten mielenterveysongelmista kärsivä, ketipinor-kuurilla oleva toinen ystäväni opiskelee lähäriksi työkkärin painostuksesta. Kouluun pääsi sisään kaikki, mitään kokeita ja psyk. testejä eri ollut. Suurin osa tunneista on etänä (jo ennen korona-aikaa oli näin). Ei opi lääkelaskuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yo ja osaan tuoreilta ylioppilailta kysellä, että mitä kirjoitti ja kysellä lukioelämästä, abivuodesta ja penkkareista jne.
En tiedä mitään lähihoitajan koulutuksesta, kysyisin varmaan samat kuin tuttusi ja toivoisin, että lähihoitajaksi valmistunut auttaisi itse keskustelussa kertomalla millaista opiskelu oli ja harjoittelu ja mitä nyt seuraavaksi. Tuntuu oudolta kysyä ammattiin valmistuneelta, että mitä nyt seuraavaksi. Ylioppilaalle tämä on aivan luonteva kysymys.
Miksi lähihoitajalta ei voi kysyä mitä seuraavaksi? 😂 Ei ole sen kummenpaa
T: ylioppilas
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä lukio hyvä, amis paha -ajattelua. Varsinkin kun useimmat amisalat työllistävät huomattavasti todennäköisemmin kuin moni yliopistoala, vaikka arvostus olisi kuinka suurta. Pelkällä ylioppilastutkinnollahan ei tee sinänsä yhtään mitään. Itsekin joskus lukiopaineiden alla tulin miettineeksi, että haaskaanko vain aikaani, eikä tulisi mieleenkään kehuskella lukion suorittamisella yhdellekään amislaiselle. Amiskavereilla pyyhkii selvästi paremmin.
Kyllä lukiosta valmistuneet keskimäärin ovat fiksumpaa porukkaa kuin ammattikoululaiset. Itseni on ainakin helpompi keskustella ihmisen kanssa, jolla on edes jonkinlaista yleissivistystä ja näkökulmaa asioihin. Kyllä sen vaan usein huomaa kumpi on kumman koulun käynyt, ei siitä mihinkään pääsen. Toki lukionkin voi suorittaa rimaa hipoen ja valmistua A:n papereilla, mutta puhuinkin miten asia keskimäärin menee.
Itse olen akateemisesti koulutettu eikä minulla ole vaikeuksia keskustella ihmisten kanssa oli heillä koulutus mikä tahansa. Jokaisella on esim. harrastus tai muu mielenkiinto, josta voin kysellä ja jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun entinen peruekoulun opettaja onnitteli entisiä luokkakavereita kun he pääsivät ylioppilaaksi. Yksi sitten vinkkasi opelle, että olin valmistunut ammattikoulusta. Ope vaan katto mua, muttei puhunut mitään.
Viiden vuoden kuluttua valmistuin insinööriksi, eli samaan koulutukseen kuin hänen miehensä.
Tämä samainen opettaja sanoi meille kaikille yläasteikäisinä, ettei meistä tule koskaan mitään.
Ja molemmille tytöille piditte samanlaiset valmistjaisjuhlat? Sitten tuo tuttavanne on moukka. Tosin itsekkin ylioppilaaksi lukeneena on helpompi keskustella ylioppilaskokeesta ja todistuksesta kuin lähihoitajan koulutuksesta, kun en siitä mitään tiedä, mutta olihan hän nyt kuitenkein kysellyt asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yo ja osaan tuoreilta ylioppilailta kysellä, että mitä kirjoitti ja kysellä lukioelämästä, abivuodesta ja penkkareista jne.
En tiedä mitään lähihoitajan koulutuksesta, kysyisin varmaan samat kuin tuttusi ja toivoisin, että lähihoitajaksi valmistunut auttaisi itse keskustelussa kertomalla millaista opiskelu oli ja harjoittelu ja mitä nyt seuraavaksi. Tuntuu oudolta kysyä ammattiin valmistuneelta, että mitä nyt seuraavaksi. Ylioppilaalle tämä on aivan luonteva kysymys.
Miksi olisi outoa kysyä, että mitä seuraavaksi?
Tähän kysymykseen kun voi vastata kertomalla työpaikasta, johon on menossa, tai sitten tulevista jatko-opinnoista esim. amk:n puolella.
Ja muutenkin, voisi vaikka kysellä esim "mihin suuntauduitkaan opinnoissasi? Ai sinne, kuulostaa mielenkiintoiselta, minkälaisia ne opinnot olivat? “.
Vierailija kirjoitti:
Aivan oikein tutultasi.
Olen tässä nyt seurannut lukiota ja amista, ja täytyy sanoa, että lukio vaatii nuorilta niin paljon.Koulupäivät on pitkiä, sitä koulua on pakko käydä, asiat on haastavia, pitää jaksaa lukea ja tehdä töitä. Amisporukka naureskelee puolipäiväkoulussaan ja löysäilee. Aivan käsittämätöntä. Omassa nuoruudessa amistakin käytiin pitkät päivät ja poissaolot piti todellakin korvata. Nykyään amistutkinto on semmoista pelleilyä, että ihan oikeudenmukaisuudenkin vuoksi ylioppilaat ansaitsee kaiken hehkutuksen. Joku pieni palkinto edes siitä, että he joutuivat töihin ja istumaan koulussa, kun kaverit lusmusi ja makasi kotona. Tällä hetkellä laiskat teinit haluaisi vaihtaa ammattikouluun, koska kateellisena ja lyhytjänteisenä näkevät kavereidensa helpon elämän ja rinnalla sen, mitä heiltä vaaditaan. Silti huudetaan, että ovat muka yhtä arvokkaita koulutuksia.
Ja joku väitti, että amikset työllistyy paremmin. Höpö, höpö. Mitä matalampi koulutus, sitä heikompi työllisyys. Se työttömyys on lisääntynyt myös yliopiston käyneiden keskuudessa, mutta työllisyys on silti selvästi parempaa kuin amiksen käyneillä.
Eikös tutkinto itsessään ole jo palkinto, miksi sitä sen kummemmin pitäisi palkita?
Tuttua hommaa, itsekkin vain amislainen, olen silti ollut taksiyrittäjänä, lopetin terveys asioiden takia.
Todennäköisesti päädyn taas yrittäjäksi, on useampi liike idea mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Aivan oikein tutultasi.
Olen tässä nyt seurannut lukiota ja amista, ja täytyy sanoa, että lukio vaatii nuorilta niin paljon.Koulupäivät on pitkiä, sitä koulua on pakko käydä, asiat on haastavia, pitää jaksaa lukea ja tehdä töitä. Amisporukka naureskelee puolipäiväkoulussaan ja löysäilee. Aivan käsittämätöntä. Omassa nuoruudessa amistakin käytiin pitkät päivät ja poissaolot piti todellakin korvata. Nykyään amistutkinto on semmoista pelleilyä, että ihan oikeudenmukaisuudenkin vuoksi ylioppilaat ansaitsee kaiken hehkutuksen. Joku pieni palkinto edes siitä, että he joutuivat töihin ja istumaan koulussa, kun kaverit lusmusi ja makasi kotona. Tällä hetkellä laiskat teinit haluaisi vaihtaa ammattikouluun, koska kateellisena ja lyhytjänteisenä näkevät kavereidensa helpon elämän ja rinnalla sen, mitä heiltä vaaditaan. Silti huudetaan, että ovat muka yhtä arvokkaita koulutuksia.
Ja joku väitti, että amikset työllistyy paremmin. Höpö, höpö. Mitä matalampi koulutus, sitä heikompi työllisyys. Se työttömyys on lisääntynyt myös yliopiston käyneiden keskuudessa, mutta työllisyys on silti selvästi parempaa kuin amiksen käyneillä.
Poikani opiskelee toista vuotta ammattikoulussa kuljetusalaa, josta on tosi kiinnostunut. Kyllä hänellä on ihan tavalliset koulupäivät. Olisiko viime vuonna ollut yksi tai kaksi päivää, jolloin ei ollut opetusta, vaikka olisi pitänyt. Varmaan ammattikouluun hakeutuu niitä, joita lukio ei kiinnosta tai eivät sinne pääse, ja sitten on pakko hakea jonnekin. Mutta on siellä paljon niitäkin, jotka opiskelevat omaa unelmaansa, eikä todellakaan vain nauraa höhöttele, että helpolla päästään.
Kyllä monelta amisalalta saa melko helposti työpaikan, ei varmaan kaikilta tietysti. Minusta keskustelu Suomessa on jotenkin vinoutunut, kun nyt on ihan virallisia tavoitteita, että yhä useammalla pitäisi olla korkeakoulututkinto. Sen vastakohtana nähdään "matala koulutus tai ei koulutusta". Luulen, että monet amisalat ovat sellaisia, ettei niihin hommiin todellakaan voi kylmiltään mennä. Eli ammattikoulutuksen ero siihen, ettei ole lainkaan koulutusta, on tosi iso.
Tietenkin.