Lue keskustelun säännöt.
Taas kerran: Anoppi!
22.10.2013 |
Onneksi on nyt jo useamman sadan kilometrin päässä. Mutta ei vielä viikonloppuna. Oli siis appivanhempani käymässä. Yleisesti tosi kivoja ihmisiä ja meillä on hyvät välit, mutta aina välillä vaan niin sieppaa! Nyt pitää vaan päästä jonnekin purkamaan tätä.
Ärsytys 1. anoppi soitti ennen kuin lähtivät tulemaan, että he käy kirppiksellä ensin ja että tarvitaanko me jotain. Kivasti tehty, ei siinä. Sanoin sitten, että jos löytyy collegehousuja koossa 86 ja 104, niin ne kelpaa. Ja mitä anoppi tuo, farkkuja ja muita "parempia" housuja koossa 92 ja 110 ja järjettömän kasan puolirisoja lelua. Joo, meillä ei oo tiloja säilyttää kahta kokoa liian isoja vaatteita (ja anoppi tietää sen ja tietää myös mitkä koot on nyt käytössä)
Ärsytys 2. Olisko millään mahdollista kantaa omat hygieniatarvikkeet mukana!!?? Mun helkkarin kalliita shampoota ja hoitoainetta oli lutrattu litratolkulla, mun hiusharjaa käytetty ja kasvorasvaa. Kas kun ei pikkareitakin ja hammasharjaa lainannu.
Ärsytys 3. Koko ajan pitää olla jotain puputtamassa ja kahvia keittää. Viikonlopun aikana meni kolmen ihmisen kahveihin yli paketti puruja!! Normaalisti meillä juo vaan mies kahvia, ja sitäkin vain aamuisin. Ja sitten valitetaan kun on vaan yksi vessa...."Keitäs sinä nyt nuoremmakseks" kuulu jatkuvasti. En keitä ku en juokaan. Ja keittäsin kuitenkin liian vahvaa/laihaa/kuumaa/kylmää/jne., ihan niinkuin joka kerta aiemminkin.
Ärsytys 4. Miksi lapsia pitää alkaa riehuttamaan illalla 8 aikaan kun ollaan just rauhottumassa lukemaan kirjaa ja menossa justiin nukkumaan???!!! Kestipä lasten unille saanti sitten tuplat pidempään ja vaati jonkun viereen koko ajaksi. Normaalisti meillä on tarkat iltarutiinit jotka on meillä hyväksi todettu, muksut nukahtaa alle puolessa tunnissa itsekseen omiin sänkyihin.
Ärsytys 5. Meillä ei tuoda leluja ruokapöytään. Ikinä. Missään tapauksessa. Mitä appiukko tekee? Hieman kun toinen lapsista temppuilee, niin kantaa koko pikkuauto arsenaalin ruokapöytään ja alkaa päristelemään. No, eipä tullu syömisestä mitään enää ollenkaan ja puolen tunnin päästä valitettiin nälkää.Onneksi Anoppi tyrkkää sitten suun täyteen pullaa....
Tässä näin alkuun. Sainpahan vähän ees verenpainetta laskettua. Ja joo, on ihan turhasta kitisemistä, mutta mä oon raskaana ja saan valittaa.
Kommentit (36)
Aina ei vaan auta, vaikka kuinka hyvin ja huomaamattomasti olisit vierailulla lastenlastesi luona.Olen sen itse omakohtaisesti kokenut. Asun usean sadan km päässä ja olin heillä sitten yleensä yhden yön, koska ajomatka päivässä olisi ollut liian pitkä ja aika perillä oloon vain muutama tunti. Vein aina mennessäni pari isoa kassillista ruokaa. Juuri niitä tarvikkeita joita yleensä kodissa käytetään, kahvia, leipää, juustoa, kalaa, kanaa, jauhelihaa, leikkeleitä jne. Eli myös ruokaa jota voi pakastaa. Koskaan en ole tuliaisistani kiitosta saanut. Mutta kelvanneet kyllä. Ostosten arvo lähempänä 100 euroa yleensä.Lapsille en juurikaan mitään ole tuonut, etten vaan tuo mitään typerää. Kirjoja joskus.Joululahjat olen aina kysynyt mitä haluavat ja niitä sitten ostanut. Syntymäpäivälahjat olen myös kysynyt, mutta joskus ostanut ominpäin. Yleisesti ihan laadukasta uutta vaatetta ja kaikille sitten samana vuonna samanlainen esim.vaate. Olen myös muutaman vuoden aikana antanut rahana 3tuhatta euroa. Ostanut lukuisia ostoksia joita miniäni on kaupassa mukanani ollessa toivonut aina uudelle vauvalle.
Lapsille olen ollut asiallinen ja johdonmukainen ja rakastava mummo. En hillu enkä riehu.Tuo ehkä onkin se juttu, eli rakastava mummo. Iltaisin sitten olen aina lukenut iltasadut lapsille ja peitellyt heidät unten maille. Ennen sitä miniäni on kysynyt lapsilta, että kuka lukee iltasadun. Vastaus on tietysti ollut paikalla ollessani, että mummo. Miniäni on vastannut siihen niskojaan nakellen..että niinpä tietysti.Siitäkin olen kokenut huonoa omaatuntoa. Olen käynyt vain 2-3 kk välein, etten edes kovin usein.
Vaikka olen ollut perillä vain sen vajaan vuorokauden, niin sinä aikana on vaatteni tai pyyhkeeni ollut väärässä paikassa jmv. En vaan osaa olla niin, että olisin mutta minua ei näkyisi. En koskaan ole puuttunut heidän asioihinsa tai arvostellut heidän kasvatusperiaatteitaan.
Aikaa on kulunut jo paljon viimekäynnistäni ja en tiedä koska menen. Lapsia on jokapäivä ikävä, etten välillä jaksa muuta kuin itkeä.
Joskus on miniänkin oltava suvaitsevainen, vaikka tiedän että "kauhu" mummoja ja vaarejakin on. Kaikkea ei tietysti tarvitse sietää.
Omalla kohdallani en tiedä mitä olen väärin tehnyt, koska olen ollut äärettömän hienovarainen. Mutta ehkä kuulun siihen joukkoon johon kaikki pokani kaveritkin, joita miniä ei voi sietää.Puheissa hän on hyvin suvaitsevainen kaikkia ihmisiä kohtaan esim. maahanmuuttajat, romaanit ymv. Haluaisin nähdä sen päivän, kun naapuriksi tulisi joku edellä mainituista. Mutta hän ei huomaa omaa oikeaa suvaitsevaisuuttaan lainkaan.
Vaikka kaikkea ei miniän ja vävyn tarvitse sietää, mutta elämää paljon nähneenä annan kuitenkin yhden neuvon. Isovanhemmat pääsääntöisesti rakastavat ihan oikeasti lapsenlapsiaan. Kukaan facebook kaveri ei heitä rakasta. Joskus elämässä voi tulla niin tiukka paikka, esim vakavasti sairastuminen, että isovanhemmat ovat ainoat ihmiset, jotka ottavat oikeasti vastuun lastenhoidosta.
Kärsivällisyyttä kaikille miniöille. Yksi shamppoopullo ei tee kesää ei talvea silloin, kun ollaan elämän ja kuoleman kanssa vastatusten. Ja kun isovanhemmat tulevat kylään, lähtekää kaupungille, kauppaan, lenkille tai ottakaa muuta omaa aikaa. Kyllä isovanhemmat lapset osaavat hoitaa. Ei ehkä niinkuin itse, mutta ainakin hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 17:13"]
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 15:37"]
Tällaisten vuoksi minä en vieraile miniäni luona.
[/quote]
Juuri näin ja annan hoitoapua vain tyttärelleni ja autan vain hänen lapsiaan ja ostan vain hänen lapsilleen lahjoja.
Miniä onkin suljettu testamentista pois kokonaan.
[/quote]
Peukutuksista päätellen miniät haluu kaiken mahd. hoitoavun (heidän ehdoillaan) ja kaikki mahd. lahjat ym. mutta isovanhemmat muuten pois lasten elämästä sotkemasta rutiineja ja aikatauluja ja kasvatusta...heikoilla oikeesti olette lastenne kanssa, jos lapsilta kaikki unohtuu, kun ukit ja mummit käyvät kylässä. Ette osaa siis kasvattaa.
Syö beijbi sääkin pullaa, niin mieli paranee! <3
Vittu sä vaikutat RASKAALTA ihmiseltä.
Tällaisten vuoksi minä en vieraile miniäni luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sitten perin Kilttinä ja Nöyränä Miniänä saanut suutasi auki ja ilmoittanut, että talossa talon tavalla, ruokapöytään ei leluja tuoda ja lapset laitetaan ajoissa nukkumaan.
Mutta siinähän sitten kitiset ja valitat, omapa on valintasi.
Kuulostat todella rasittavalta nipottajalta. Anoppikin on varmaan onnessaan, kun pääsi taas kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella helvetin ärsyttävää! Minä en ota meille yövieraita ollenkaan, ja vaadin meillä noudatettavan meidän sääntöjä.
Ihanko oikeasti nariset siitä, että anoppi tuo lapsille jotain ja juo kahvia? Tsiisus. Tuskin lastenkaan iltarutiinit siitä kaatuvat, että saavat väliillä riekkua mummon ja vaarin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuohon tarvitse suostua. Sanot vaan reipaasti mitkä on säännöt teidän kotona vieraillessa ja jos ei kelpaa niin ei tartte tulla kylään. Eivät appivanhempasi voi noin törkeästi ylittää oikeuksiaan sun kotona.
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 15:39"]
Et sitten perin Kilttinä ja Nöyränä Miniänä saanut suutasi auki ja ilmoittanut, että talossa talon tavalla, ruokapöytään ei leluja tuoda ja lapset laitetaan ajoissa nukkumaan.
Mutta siinähän sitten kitiset ja valitat, omapa on valintasi.
[/quote]
Kyllä sanoin, ja ihan kaikista muistakin asioista.
Kyllä olen nipottaja, mutta tämä on meidän koti, anoppilassa teen juuri niinkuin anoppini haluaa. Ja olen myös vitun rasittava ja kertakaikkisen kamala. Ja melko varmasti juuri tämän takia appikset vierailee meillä keskimäärin kerran kahdessa kuussa useamman yön yli. Mutta kuten sanottu, meillä on oikein hyvät välit normaalisti ja oikeasti pidän heistä, mutta aina ei vaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko teillä rahavarat todella tiukilla, kun jaksat keuhkota jostain shamppoon, hoitoaineen ja kahvin kulutuksesta????? EN todella ymmärrä sinua.....valitan, et saa sympatioitani. Satojen kilometrien päästä pitäisi raahata omat kamat mukaansa, no no no.
1. Älä anna anopille jatkossa lupaa ostaa lapselle mitään vaatteita. Se ei osu kuitenkaan kohdalleen. Ärsyynnyt vaan turhaan.
2. Osta halpoja hygieniatarvikkeita vierasvaraksi ja piilota omasi.
3. Vastaa että et osaa keittää kahvia.
4. Tiukka komento, että nyt lapset omaan huoneeseen ja iltapuuhiin.
5. Tiukka komento, ja keräät lelut pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin, kihisisin varmasti samalla lailla, kun sinäkin. Eikö ole kuitenkin onni, kun eivät asu lähellä! Mun on jotenkin vain sulatettava kaikki appivanhempien möhläykset, kun ovat muistisairaita ja heitä pitää ymmärtää erilailla. Joskus kyllä kiehahti, kun pappa piti lapsille aivan liian rajua leikkiä ja mä olin vierellä huolehtimassa, ettei kukaan lyö päätään ja pappa sitten sanoi jotenkin, että parempi, että sää menet siitä muualle kun me pidetään hauskaa. Kiehahti!
Just niinkuin 12 kirjoittaa. Muuten voit syyttää itseäsi. Mä olen napakka, eikä kukaan kävele mun yli.
Huoh! MINÄ MINÄ MINÄ.. MINÄ OLEN MINÄ OLEN OLEN..
Kattokaa joskus muutakin kun omaa napaanne!
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 16:00"]
Huoh! MINÄ MINÄ MINÄ.. MINÄ OLEN MINÄ OLEN OLEN..
Kattokaa joskus muutakin kun omaa napaanne!
[/quote]
Kerropa miten tuossa tilanteessa pitäisi katsoa? Oikeassahan ap on. Se on HÄNEN kotinsa, ei appivanhempien.
Minä taas olisin onnellinen jos olisi se anoppi elossa, joka asui lähellä ja samassa kaupungissa. Juu, oli välillä ärsyttävä ja lelli lapsia, mutta eipä nuo siitä pilalle menneet. Surkeampaa oli lohdutella vuoden verran isompaa lasta anopin kuoleman jälkeen ja mistäs tähän hätänä saa lastenvahtiapuakaan enää. Anoppi kaikkine vikoineen oli aikalailla korvamaton. Omaa äitiä eli toista mummoa kun ei kiinnosta lastenhoito, eipä olwe pyynnöstä huolimatta käynyt vuoteen, 25 kilomterin päästä. Arvostakaa anoppejanne, kertokaa miten haluatte teillä oltavan, katsokaa välillä läpi sormien ja relatkaa.
Päivällä vähän murehdin, kun en näytä enää yhtä hyvältä kuin kolmekymppisenä. Mutta nytpä muistan, että kiitos ikä ja elämänkokemus ja näiden tuoma rentous!
Samalla tavalla minäkin muistan kiehahtaneeni yhtä pienistä, nyt naurattaa. Näin reilusti keski-ikäisenä osaan jo taivutella periaatteita ja joustaa ja olla välittämättä siitä tylystä tosiasiasta, että olen maailmannapa vain itselleni. Tärkeintä on oikeasti ihmiset ja hyvät suhteet, rakkaus ja välittäminen. Pikkuautot keittiössä ja liian suuret kirpparivaatteet ovat ihan pikkujuttuja isovanhempien ja lastenlasten läheisen suhteen rinnalla.
Mutta ymmärrystäkin saat, ap. Aika zen saa olla, jos ei mikään sais hetkauttaa tai ärsyttää. Silti, pieni rentous, olan kohautus ja sormien läpi katsominen vois tehdä kaikkien elämästä helpompaa.