Mistä syystä /syistä olet laittanut välit poikki ystävääsi?

"Kai laitoit välit poikki mieheenkin?"

Tuo kysymys oli pudonnut edellisestä, n:o 15, lainauksesta.

Toki. Seitsemän vuoden avoliitto loppui seinään, onneksi asunto oli minun omani. Rakastin miestä kovasti ja ero vaati totaalisen irtioton: en vastannut puheluihin, viestit poistin lukematta, heitin hänen tavaransa roskiin (no, yhden hänen kalliin, seksikkään lempipaitansa leikkelin ensin pienenpieniksi suikaleiksi) ja jouduin turvautumaan ammattiauttajaan. Lopulta tuo episodi kääntyi voitokseni. Törmäsin maailman upeimpaan mieheen, jonka kanssa olen ollut naimisissa viisi vuotta. :)

Voin kiittää siitä tuota petollista ystävätärtäni.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 15:08"]

,

[/quote]

Kyllästyin olemaan yksipuolisen ystävyyden kynnysmatto. Kuuntelin aina ja tuin kaikessa mitä hänen elämässään oli. Minun asiani eivät häntä kiinnostaneet paskan vertaa, vaan vähätteli mua ja mun kykyjä, mitä nyt itsensä kehumiselta ehti. Good riddance.

Kyllästyin täysin siihen tyyppiin, sen välinpitämättömyyteen kaikkia ja kaikkea kohtaan, itsekeskeisyyteen ja sähläilyyn.

Olisi pitänyt pistää poikki jo ajat sitten, tässä ihan vain muutama hassu juttu mikä nyt äkkiseltään tulee mieleen sadoista muista törkeyksistä.

Olimme juhannuksesksi varanneet mökin pohjoisesta. Sitten tuli se aamu kun piti lähteä, jotenkin minulla oli sellainen olo, että hän kuitenkin vielä nukkuu vaikka lähtö oli ihan justiinsa. Soitin hänelle ja minäpä hänet sitten herätin. Olin niin vihainen ja huusin miten voit vielä vaan nukkua vaikka lähtö on kohta ja hän kehtasi sanoa, että mun olis pitänyt hänet aikuisen ihmisen herättää!!! Kävi niin, että saimme lähdettyä, mutta fiilikset meni kyllä alkuunsa tämän takia kun itse odotin matkaa paljon.

Kerran päätimme, että menemme aamulla uimaan. Sanoin heti aamusta sitten miehelleni, että kaverini nukkuu aivan sata varmasti. Noh sitten soitin hänelle ja totta tosiaan, herätin hänet jälleen.

Kun juhlimme polttareitani ja tytöt tekivät yllärin minulle, kun tulin kotiin niin kaikki olivatkin meillä, niin näin hänestä kilometrin päähän, että hän on juuri sängystä nousseennäköinen ja niinhän sitten kuulinkin muilta kavereiltani, että hänet oli herätetty soitolla, että missä olet.

Kaikille muille kaasoilleni kävi valitsemani mekko, mutta hänelleppäs sitten ei käynytkään tietenkään.

Näitä tapauksia oli sitten vuosien varrella niin paljon ja noista polttareista jäi minulle niin inho häntä kohtaan, että siskoni kanssa juttelimme, että jos hän ei saavu minun vauvakutsuille niin se on sitten loppu tämä ihana "ystävyys". Nooh saavuin vauvajuhlilleni ja tiesinkin jo, että hän ei varmastikkaan ole siellä ja siskoni sitten sanoi, että mitään ei ole kuulunut johon sanoin, että ei se mitään, me ei enää koskaan odoteta häntä!! Kutsut alkoivat klo 13:00 ja klo 16 hän laittoi minulle tekstiviestin, että sori en pääse juhlimaan, että hän oksentaa justiinsa, mutta saat lahjan kyllä sitten myöhemmin. Tiesin varsin hyvin, että hänellä ei mitään vatsatautia ollut ja hupskeikkaa kun katsoin hänen naamakirjan sivulta niin siellä pari tyttöä juorusi, että voivoii onkohan hän elossa eilisen ryyppäämisen ansiosta. Sitten kirjoitin siihen sivulle, että voikuule kyllä hän elossa on että "unohti" vain tulla parhaan ystävänsä tärkeisiin vauvajuhliin vatsataudiltaan. Sitten poistin hänet naamakirjasta ja kännykästä, enkä ole sen koommin hänestä mitään kuullut ja hyvä näin. :) Olen mielummin yksin kuin tuollaisen noin säälittävän ihmisen kaverina jota kohdellaan miten vain!!

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 15:25"]

Hän kertoi kaikki asiani miehelleen. Hänestä puolisoilla ei ole mitään salaisuuksia - ei edes ystävän yksityisasioita. Tajusin myös, että oli kateellinen minulle ja siksi tietyllä tavalla vahingoniloinen, jos minulta ei joku asia onnistunut.

[/quote]

Sama täällä. Väitti, että miehen kanssa ei pidä olla mitään salaisuuksia ja siksi kertoo kaiken hänelle. Oli tosi outoa, että joku käytännössä ventovieras mies tietää yksityisasioitani. Muutenkin se ystävyys tosin ahdisti.

Aika minimiin on mennyt yhteyden pito erääseen ystävään. Aina minun piti mennä hänelle kylään, hän ei jaksanut tulla minun luokseni. Moralisoi elämäntapaani, kun se ei mukamas ollut soveliasta. Ei oikein jakanut kiinnostua mitä minulle kuuluu, omat asiat oli aina tärkeimpiä. Olemme edelleen fb kavereita, mutta siinä se sitten onkin, sielläkään emme enään juttele.

Kaverini on määräillyt elämääni laosesta lähtien; menet sitten tuonne lomalle ja tänne kauppaan ja haet tuota opiskelpaikkaa. Hän jopa etsi minulle työpaikkoja, vaatteita, kirjoja luettavaksi. Mitään itsenäistä ei saanut tehdä tai tuli hirveä haloo. Vaatteet valittiin aina niin että ne olivat pikkuisen epämuodikkaampia kuin hänen. Opiskella sai vain aloja jotka olivat matalampaa tasoa kuin hänen. 

Menin kuitenkin naimisiin "salaa" häneltä kun hän oli työkomennuksella ulkomailla kolme vuotta. No aivan hirveä haloo tuli. Sitten alkoi kiusaaminen. Hän soitti että voitaisiin nähdä. Sellaista päivää kalenteristaan hän ei sitten löytänyt että olisi voinut tulla käymään kuin kuukausien päähän. Sanoin että heti kun olet löytänyt sopivan päivän niin ilmoittele.En lähde varailemaan mitään päiviä kuukausien takaa. Ei ole ilmoitellut. En ole kaipaillut häntä.Hän on kysellyt minusta tyttäreni kautta.

Opiskelukaverini kanssa olimme paljon tekemisissä kun kummallakin oli pienet lapset. Sitten minä sain vielä odotetun iltatähden ja hän ei, koska hänen miehensä ei halunnut. Pidin loukkaavana sitä, että hän ei koskaan tavatessamme kysynyt, mitä kuopuksellemme kuuluu. En tuputtanut lapsen kuulumisia, olihan meillä muutakin juteltavaa. Kamelinselän katkaisi hänen kyläilykutsunsa, jotka hän aina edellisenä päivänä tai samana aamuna perui. Hän siis oli itse kutsunut. Eikä tullut kylään, kun kutsuin häntä vastavuoroisesti.

Varmaan erilaiset elämäntilanteet erottivat meidät. Ei olla riidoissa, mutta pidän häntä idioottina.