Kokemuksia naistenklinikasta..

Koska ensimmäinen raskaus oli riskiraskaus, NKL oli itsestäänselvä valinta synnäriksi. Silloin kätilöksi sattui nuorehko, reipas nainen, joka ei kyllä ehtinyt olla paljon minun huoneessani, sillä silloin oli kiireinen yö. Eipä se tosin haitannutkaan.



Koska lapsi syntyi keskosena, hän oli aluksi vastasyntyneiden valvontaosastolla seurattavana 8 pv. Itse olin neljä päivää osastolla huoneessa, jossa oli kolme muuta naista. Yhden törpön, kokemattoman hoitajan muistan, mutta pistin sen kokemattomuuden piikkiin. Muuten kätilöt olivat ystävällisiä, joskin kiireisiä, sillä vauvoja syntyi silloin paljon. Tosin en kaivannutkaan mitään kädestä pitelijää.



Nyt odotan toista lasta. La on joulukuussa. Mietin pitkään Jorvin ja NKL:n välillä ja päädyin NKL:ään. Olen käynyt kahdessa ultrassa NKL:llä nyt, ja molemmat kätilöt ovat olleet hyviä tyyppejä.



Yksi syy, miksi nytkin halusin NKL:lle on se, että siellä ei pihtailla kivulievityksen kanssa. Itsellä epiduraali osui nappiin viime kerralla. Samaa toivon nytkin. Tosin sitähän ei voi ennustaa tai tietää etukäteen.



Summa summarum, itse voin suositella NKL:a. Tosin kaikki kokemukset ovat tietenkin subjektiviisia ja ehkä vähän tuuristakin kiinni.

Synnytin 2 viikkoa sitten Naistenklinikalla ja saimme aivan loistavaa hoitoa ja kätilöt upeita.

Suosittelen lämpimästi!

Siinä ei munkaan kohdalla säästelty. Menin sairaalaan päivystyksen kautta (vedet meni, mutta viikkoja vähän). Päivystyksessä jouduin makaamaan KTGssä useamman tunnin. Vähän väliä joku kysyi on supistukset kivuliaita ja tarviinko jotain kipuun. Sitten kun kivuliaat supistukset alkoi, pääsin suoraan synnytysosastolle ja sain epiduraalin hetimmiten. Synnytyksen loppuvaiheessa (missä kuulemani mukaan ei enää monissakaan paikoissa anneta lisää epiduraalia) sain vielä uuden annoksen puudutetta. Episiotomian tikkaamiseen sain myös tosi hyvät puudutteet.

Me oltiin perhehuoneessa ja musta johtuvista syistä vähän pidempään. Muuten ihan ok, mutta jäätiin ensimmäiseksi vuorokaudeksi aika yksin. Olisin tarvinnut parempaa opastusta imetykseen koska se ei lähtenyt sujumaan. Pyydettiin kyllä apuja. Toinen juttu että minun pissaongelmani pääsi ehkä sen takia pahemmaksi kun he vain tarjoilivat minulle koktaileja ja käskivät mennä suihkuun. Mutta sinne aion nytkin suunnistaa.

Kehunpa minäkin Naistenklinikkaa, vaikka edellisestä synnytyksestä on pian kolme vuotta. Etukäteen arvioin, että Lastenklinikan läheisyys on plussaa, vaikken tosissani uskonut, että sitä tarvittaisiin. Niin vain kuitenkin kävi. Tietty muissakin sairaaloissa vastasyntyneiden hoito on hyvää, mutta koska tyttömme olisi joka tapauksessa siirretty Lastenklinikalle, oli hyvä päästä itse siihen viereen. Tunnelia pitkin pääsi vauvaa katsomaan.



Edellisissä viesteissä onkin jo mainittu, ettei kivunlievitystä ole tarvinnut ruinata. Lisään tähän vielä sen, että myös erilaista lääkkeetöntä kivunlievitystä esiteltiin ahkerasti: oli keinutuoli, jumppapallo, geelityyny, suihku jne. Sänkyyn ei sidottu vaan epiduraalin aikana kätilö kehotti pysyttelemään pystyssä, jos suinkin pystyisin. Mulle sattui ihana kätilö kohdalle ja vielä symppis kätilöopiskelija, joka oli paikalla lähes koko ajan.



Ainoa miinus oli silloin kova ruuhka. Olisin halunnut synnytyksen jälkeen rauhallisempaan huoneeseen, jaoin huoneen kolmen muun äidin kanssa, joilla oli vauvat vierihoidossa. Kahden yön kuluttua lähdinkin jo kotiin.

Saimme esikoisemme reilu kolme viikkoa sitten NKL:lla. Ja kaikki oli loistavaa, hyvä hoito, ihanat kätilöt ja asiantuntevat lastenlääkärit. Vietimme osastolla 5 päivää, koska tyttömme oli lievästi keltainen ja vietti 12 tuntia (eli yhden yön) sinivalolampun alla.



Vaikka ympäristö onkin sairaalamainen, koin sen itse rauhoittavaksi ja " turvalliseksi" . Koska olimme myös useamman päivän osastolla, tutustuimme moneen kätilöön, lääkäriin ja hoitajaan. Jokainen oli oikein mahtava. Ja saimme parasta mahdollista hoitoa. Minua ei myöskään haitannut perhehuoneiden vähyys, koska asumme niin lähellä NKL:aa, että mies pääsi helposti paikalle ja sai olla sen 11h luonamme (isillä vierailuoikeus klo 10-21).



Eli meillä ainakin meni kaikki loistavasti!

Kysyit ihan samaa kun itse pohdin parhaillaan! Muutettiin pari kuukautta sitten Turusta Espooseen, ja Turussa valinta oli niin selvä, että täällä hämmentää valinnanmahdollisuus.



Mulla on viikkoja nyt vähän vähemmän kun sulla, 24. rv alkoi tänään, mutta pohdituttaa kovasti sairaala-asia, kun tajusin, et eihän tässä oo enää kun 3 täyttä kuukautta synnytykseen, iik.



Minkä ikäinen sulla on esikoinen? Meillä ikäerosta tulee aika pieni, kun ensimmäinen poika syntyi huhtikuussa 2005. Nyt odotellaan Turussa tehdyn rakenneultran mukaan tyttöä, joten vaaleenpunasta on saanut ruveta uudelle vauvelille hamstraamaan...



Kun oot niin samassa tilanteessa kun mä, ilmottele, jos haluisit vaikka kirjotella sähköpostia täs syksyn mittaan! Toivottavasti muuten luet vielä tätä palstaa.



Muutettiin Espooseen mun miehen työn takia, ja tässä sitä totutellaan siihen, et enää ei ookaan Seikkailupuisto vakipuistona... Mut kivasti tääl on sujunu lapsen kans, mitä nyt pitäis ruveta neuvoloiden vaihtoa ym. puuhaamaan tosissaan, niin ei tarviis enää Turussa reissata sellasten takia. Miten teillä lähtenyt elo sujumaan täällä päin?



Terkuin

Amissu

Helle tai odotusaika lienee pehmittänyt aivot ;)

Meidän esikoinen syntyi Naistenklinikalla tasan kolme viikkoa sitten. Olen tosi tosi tyytyväinen kaikkeen sairaalassa tapahtuneeseen..



Synnytysosaston kätilö oli ihan superihminen. Vanhempi nainen, joka osasi olla rohkaiseva ja lempeä silloin kun sitä tarvittiin, mutta osasi myös sanoa tiukasti kun oli siihen tarve (ponnistaessa). Synnyttäneiden osastolla saatiin tosi hyvää hoitoa ja opastusta. Vaikka poika syntyi kuukauden etuajassa ja sai aluksi maidot lähinnä pullosta, sain silti myös tosi hyvät neuvot & opastuksen imetykseen. (Nyt poika onkin ollut täysimetyksellä.) Ympäristönä Naistenklinikka on tosi " sairaalamainen" , mutta itselle sillä ei ole mitään merkitystä (enkä ole edes käynyt Kättärillä tai esim. Jorvissa), vaan pidän henkilökunnan asennetta tärkeimpänä.



jenni



P.S. Vietin sairaalassa 6 päivää, joten henkilökuntaakin tapasin aika laajalti..

Suosittelen NKL:aa. Sen synnytyshuoneet on tavallaan aika kolkkoja verrattuna esim. kättäriin, mutta en ainakaan itse häiriintynyt siitä. Synnyttäneiden osasto saattaa -kuulemma- joskus olla aika täynnä, joten saattaa joutua esim. 4 hengen huoneeseen, mutta itse olen aina ollut 1-2 hgen huoneissa, ja ihan " tavallinen" synnyttäjä. Ainoa huono puoli synnyttäneiden osastolla on etnisten synnyttäjien vieraat. NKL:lla on aika paljon somaleja, intialaisia ja venäläisiä, joilla saattaa olla todella raivostuttavia vieraita ja hieman erilaisia lastenhoitotapoja.



Salihenkilökunta on varmaan nähnyt ja kokenut kaikenlaista, joten uskon olevani osaavissa käsissä. Tuollahan hoidetaan riskisynnyttäjätkin. Puudutteet tulee ajallaan ja tarpeenvaatiessa nopeastikin uudestaan.



Ei ainakaan tarvitse kärvistellä kivuissa, jos ei halua, kuten ikävä kyllä pienemmissä sairaaloissa synnyttäneet kaverini ovat joutuneet kestämään. On näet aika tylyä, kun 12 tunnin kaameiden supistuskipujen jälkeenkin kätilö vaan pyytää reipastumaan, ja hetken kuluttua kuuleekin, että nyt on jo liian myöhäistä saada mitään kivunlievitystä.



NKL taitaa olla HUS alueella laitosmaisimman synnytyssairaalan maineessa, mutta onhan siinä omat hyvätkin puolensa.

Vieraiden käytöksestä voi ja saa huomauttaa. Jos ei itse uskalla, voi laittaa hoitsut asialle. Toivottavasti mun etninen mieheni ei häirinnyt ketään läsnäolollaan.

tuulituukka:

Ainoa huono puoli synnyttäneiden osastolla on etnisten synnyttäjien vieraat. NKL:lla on aika paljon somaleja, intialaisia ja venäläisiä, joilla saattaa olla todella raivostuttavia vieraita ja hieman erilaisia lastenhoitotapoja.