Mitä ajattelette kun näette kaupassa parikymppisen 2lapsen äidin

Miksi tällaisia aloituksia on niin usein? Ovatko ihmiset oikeasti NIIN huolissaan, mitä muut heistä ajattelee?

Tulee mieleen kaksi entistä koulukaveriani. Molemmat saivat esikoisensa 18-vuotiaana, eikä sen jälkeen lasten teko maittanut kummallekaan. Siitä olen päätellyt jotain kokemuksen mielekkyydestä. Nyt ovat yli 40-vuotiaita.

Eli näen hyvänä sen, että ovat aloittaneet nuorena, koska se lapsiluku aivan varmasti jää hyvin pieneksi. Tuskin enää lisää tekevät.

Varsinkin nuoret äidit kohtaa niin paljon ennakkoluuloja, niin en ihmettele, että kokevat epävarmuutta. samalla voisi peiliin katsoa vähättelevät kolmikymppiset jotka elää ihanaa kulissiaan.

En mitään.  Vilkaisu ja ostoslistan muistelu jatkukoon. Tuskin siis muistaisin edes  nähneeni koko pariskuntaa jos joku kysyisi myöhemmin.

öö näen varmaan peilistä itseni? 

tunsin yhden vastaavan parin. tuli äidiksi 17-vuotiaana, isä 25v. äidille tuli juoksuaika parin vuoden päästä, kun ei ehtinyt sitä normaali-iässä kokemaan. isä hoiti lapsia äidin juostessa. sittemmin erosivat. nyt äiti 30v. ja uusi lapsi uuden miehen kanssa. ei peruskoulun jälkeen käynyt kouluja.

yleistätkö sitten nyt tämän tuntemasi parin kokemukset koskemaan muita n. saman ikäisiä?

olen itsekkin nuori kahen lapsen äiti. en yleensä katso mitenkään kummallisesti nuoria vanhempia... silloin kyllä säälittää jos lapsi on huonokuntosiassa vaatteissa tai muuten vaan nuutunu.. Itse olen aika tarkka siitä millaset kamppeet lapsillani on, aina puhtaat ja siistit/laadukaat vaatteet. (oltiin kotona tai kaupassa)

En mitään. Minulla ei ole vieraista ihmisistä ajatuksia. Olen itse nyt reilu 3- kymppinen suurperheenäiti ja ap.n kuvaama tapaus voisi olla siis minä 10 vuotta sitten.

Ei minua kiinnostanut muiden mielipiteet ei siis myöskään se ettei kiinnosta muiden mielipiteet.. Jos ymmärrät?

Tähän päivään saakka olen elänyt itseni ja perheeni asioista, en ajattele että mitä joku 4- tai 5- kymppinen minusta ajattelee kun näkee minut kaupassa, saati sitten parikymppinen tai eläkeläinen. Ehkä sinun kannattaa tehdä omia valintoja sen kautta miten ne teille sopii. Viimeksi kävin ostoksilla Lidlissä, oli siellä muitakin mutten seurannut heitä. Miksi olet noin epävarma?

koska mua ahdistaa se, että jos myyn kestovaippoja tms vauvataraa niin ovelleni tuleva ihminen hätääntyy onko tullut oikealle ovelle. TAI neuvolatäti puhuu kuin lapselle, ikäänkuin mulla ei olisi omia ajatuksia päässä laisinkaan. tai julkisilla paikoilla ihmiset katsoo huolestuneina missä tämän lapsetn äiti on..ja pidetäänkö lapsesta huolta.nämä kaikki kokemukset luo epävarmuutta vaikka tiedän olevani hyvä äiti.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 12:22"]

ja n. 25v isän...

 mitä ajatuksia näky herättää? huolta? tyytyväisyyttä?? elämänpilausta??

[/quote]

Kaihoa. Se oli kovin onnellinen elämänvaihe. Nyt yki 40-vuotiaana moni asia on rankempaa.

Kaupassa mä ajattelen, ottaisinko kirsikkatomaatteja vai tavallisia, onkohan kotona vielä suodatinpusseja, tekisikö illalla jauhelihakastiketta vai kanarisottoa. Muista asiakkaista en ajattele yhtään mitään.

Siis oletko sä nyt taas sadannen kerran se 35v äiti, joka on epävarma siitä, voiko alle 30-vuotiaana seurustella vakavasti ja voiko alle 35v äiti olla kypsä äidiksi?

Mä en jaksa, ihan oikeasti!

Jos sinä kypsyit myöhemmin, se sinulle sallittakoon. Jos joku taas aikuistui ihan normaaliaikaan, anna sen elää!

Mistä mä tiedän minkä ikäisiä ne on? 

Voin hyvin kuvitella, että ajattelisin jonkun 45-vuotiaan olevan 2-vuotiaan isoäiti, vaikka olisikin äiti. Ja voisin yhtä hyvin erehtyä luulemaan jotain nuoren näköistä parikymppistä parivuotiaan isoksisiskoksi.

Minä sain lapset 20-24-vuotiaana. Olin nuori, en teini. Olen ollut aivan tavallinen, tylsä ja turvallinen äiti lapsilleni.

En oikeestaan mitään, hymyilen jos vastaan tulee :) Itse olen 22v ja 3 lapsen äiti, joten miksipäs ajattelisin muista mitään :) En ajattele myöskään mitään 40+ raskaana olevasta, omapahan on asiansa ja itsepähän tekee päätöksensä. Minä halusin lapset nuorena, hän ei :)

en oo mikään 35v.. oisinpa niin ei ihmiset menettäis yöuniaan sen takia et mulla on jo lapsia.

Silkkaa sääliä. miksi vääntää lapsia kun ei ole koulujakaan käyty loppuun ? lapselle tulee turvata perustarpeet, ja siihen tarvii rahaa, rahaa saa töistä. jos sossun/kelan rahoilla luullaan elävän, niin voi lapsi raukkaa..

Tuskin kiinnitän asiaan mitään huomiota mutta jos niin kävisi niin luultavasti uistelisin omaa nuoruutta kun olin 19v ja 2 lapsen äiti.

Jos jotain mietin niin ikää. Jos näyttää parikymppiseltä voi yhtä hyvin olla 17 kuin 27.

En varmaan mitään jos ei niissä nyt sitten ole ulkoisesti jotain muuta joka pistää silmään. Saatan tietty ajatella, että onpa nuoren näköisiä ja sitten muistan itsekin olleeni 21 vuotiaana kahden lapsen äiti :D