Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan joutuneet vaihtamaan työ tai opiskelupaikkaa ihastuksen takia?
Kommentit (35)
Nopea analyysi ketjusta ihastuminen on syntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin jos molemmat ovat varattuja, voimakkaasti ihastuneita toisiinsa ja työskentelevät tiiviisti yhdessä, on mielestäni hyvä hakeutua pois tilanteesta.
Täällähän on paljon pettämiseen kannustavia peukuista päätellen.
Olisi kiva tietää miksi kommenttia on alapeukutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin jos molemmat ovat varattuja, voimakkaasti ihastuneita toisiinsa ja työskentelevät tiiviisti yhdessä, on mielestäni hyvä hakeutua pois tilanteesta.
Täällähän on paljon pettämiseen kannustavia peukuista päätellen.
En joutunut lähtemään, mutta halusin lähteä, ja lähtöön oli muitakin syitä. Kaduin jonkin verran. Oli kuitenkin parempi lähteä, monestakin syystä.
Halusin irti suhteesta, joka oli kehittynyt välillemme. Kannatti lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei se mies vaihda työpaikkaa, vaan useimmiten nainen?
Vierailija kirjoitti:
Miksei se mies vaihda työpaikkaa, vaan useimmiten nainen?
Missäs tilastossa näin sanotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusin irti suhteesta, joka oli kehittynyt välillemme. Kannatti lähteä.
Höh, miksei mulle ikinä kehity mitään :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan vaihtaisi työpaikkaa tuossa tilanteessa? 😲
Pakit työpaikalla voisi olla kiusallista.
Mä en ole koskaan lähestynyt työpaikkaihastusta, nautin vaan maisemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain pakit yhdeltä työpaikkaihastukselta ja vaihdoin sen jälkeen työpaikkaa. Jälkeenpäin mietin että luulikohan hän että pakkien takia lähdin. Uusi työpaikka oli kyllä mulla jo siinä vaiheessa sovittu, en vaan ollut puhunut siitä työkavereille mitään vielä siinä vaiheessa.
Minä en keksi enää kohta muuta vaihtoehtoa, tää yksi henkilö aiheuttaa sellaista tietynlaista henkistä ahdistusta jo ainakin kolmatta vuotta. Ei ole toivoa ns. "korvaavasta ihastuksestakaan" missään muualla joten olen jokseenkin jumissa tässä tyypissä. Ei tämä ainakaan itsekseen vaikuta menevän ohitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vissiin muutama muukin elää samanlaisessa tilanteessa, kun minä. Sana jumissa ainakin kuvaa hyvin tilannettani ja alan olemaan jo niin turhautunut tilanteeseen, että itsetuhoisiakin ajatuksia on käynyt mielessä. Työpaikka muuten niin loistava, että tiedän että vastaavanlaista on hyvin hyvin hankalaa löytää.
En ole koskaan eläissäni mennyt niin sekaisin, kun tuosta ihmisestä ja muutkin sen on varmasti jo huomannut. (Noloa) En keksi mitään järkevää ulospääsyä tilanteesta, kun tän toisen tunteista ei oikein ota selvää. Joskus on todella kylmä ja välttelevä mua kohtaan ja joskus taas eletään kun jossain kuplassa missä kiusotellaan, hymyillään paljon, hän on todella kohtelias ja on selkeästi hermostunut välillä yms. Ja toinen että vaikka olisikin ihastunut muhun, niin haluuko se kuitenkaan mitään. Panoksena olisi hyvä työpaikka, joten pakko mennä järki edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ainakin tulee tuota vaihtelevaa "ei ota selvää"-käytöstä, kun toisaalta en haluaisi mahdollisesti pilata työilmapiiriä romansseilla, mutta toisaalta taas se luonto ajaa tikanpoikaa kovin ja on vaikeaa pysytellä viileän asiallisena.
Eli itsestään epävarmat ihmiset ei voi olla oikeasti ihastuneita? Eikä ihastuksesta voi tulla pakkomiellettä jos on oikeasti ihastunut? Jännä logiikka. Käsittääkseni ihastus pyörii aika useallakin mielessä pakkomielteisesti ja monet tuntevat myös riittämättömyyden tunnetta jolloin olo ihastuksen seurassa ei ole niin ihana ja auvoinen.