Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen lihominen!
21.10.2013 |
Miten olette naiset sietäneet miehenne tolkutonta lihomista? Mulla tekee pahaa, kun ukko vaan läskistyy ja kuvittelee, että se on mulle ihan tostavaan-juttu. Hänen painoindeksinsä on jo yli 30 :/ Ja hänen asenteensa on se, että kun nyt on hyvä akka saatu kiikkiin, niin tässä nyt lekotellaan laakereillaan, röyh, hyvä homma. Minä en heteronaisena pysty pitämään roikkuvia miestissejä tai vatsalle ilmaantuneita strioja mitenkään seksikkäinä saati haluttavina! Haukkukaa nyt, mutta näin ikävästi tämä nyt meillä on mennyt :/
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 23:30"]
Meillä valitettavasti sama. Mies 80 kun tavattiin, sit paino nous 110:een, innostu laihduttaa 85:een mut nyt, kuuden hoikan vuoden jälkeen paino taas 100! Oon kyllä räpättäny sille joka päivä, sanon et inhoon kattoo sen jenkkakahvoja ja et meen kolmisin lasten kans perhekuvaan ku en halua sen paksua naamaa siihen. Oon oikeesti sanonu tosi rumasti ja suoraan. Nyt on sanonu lahduttavansa mut eihän se oo helppoo...
[/quote]
Onko tämä provo? Että et kehtaa perhekuvaan läskiä miestä ottaa...Tuossa ei ole kyse suorapuheisuudesta, vaan tahallisesta loukkaamisesta.
[/quote]
Samaa mieltä. Lisäksi luulisin, että tuo räpättäminen ei erityisesti ainakaan keskivertomiehen kohdalla toimi positiivisesti. Aika usein kuulee miesten valittavan kotona räkyttävästä pirttihirmusta. Sellaista kun kestää muutama vuosi, niin seuraukset eivät ole suotuisat suhteen tai perheen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 23:30"]
Meillä valitettavasti sama. Mies 80 kun tavattiin, sit paino nous 110:een, innostu laihduttaa 85:een mut nyt, kuuden hoikan vuoden jälkeen paino taas 100! Oon kyllä räpättäny sille joka päivä, sanon et inhoon kattoo sen jenkkakahvoja ja et meen kolmisin lasten kans perhekuvaan ku en halua sen paksua naamaa siihen. Oon oikeesti sanonu tosi rumasti ja suoraan. Nyt on sanonu lahduttavansa mut eihän se oo helppoo...
[/quote]
Onko tämä provo? Että et kehtaa perhekuvaan läskiä miestä ottaa...Tuossa ei ole kyse suorapuheisuudesta, vaan tahallisesta loukkaamisesta.
[/quote]
Ei ole provo. Reilu vuosi sitten lihominen alkoi ja siitä kauniisti sanoin koko ajan. 10 kun oli tullut lisää alkoin todella ehdottelemaan päivän syömisiä jne. Meni kuin kuuroille korville. Sitten pompsahti taas 5 kiloa jossain reilussa kuukaudessa, vaatteet repeävät päälle, uusia kalliita housuja pitää ostaa vaikka kaapissa paljon hyviä vaatteita, verenpaine on noussut jne. OK, olen sanonut nätisti, että siirrettäiskö perhekuvaa parilla kk (piti mennä ennen joulua) että saa laihdutettua, ja sanonut rumemmin sitten riidan yhteydessä. Mutta kyllä, tarkoitus olikin loukata. Vituttaa tuollainen itsekkyys ja kun vielä terveyskin on vaarassa, en yksinkertaisesti tajua. t. 13
Täällä myös mies lihonut viimeisen vuoden aikana paljon. Olen nätisti sanonut että rajoittaisi vähän sitä turhan rasvan syömistä, en osta kotiin mitään sipsi,kalja, leikkele mässytyksiä. Teen aina ison salaatin ja muutenkin on tarjolla kasviksia. Mutta ei se siltikään ole minun asiani huolehtia aikuisen ihmisen ruokavaliosta!
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 23:30"]
Meillä valitettavasti sama. Mies 80 kun tavattiin, sit paino nous 110:een, innostu laihduttaa 85:een mut nyt, kuuden hoikan vuoden jälkeen paino taas 100! Oon kyllä räpättäny sille joka päivä, sanon et inhoon kattoo sen jenkkakahvoja ja et meen kolmisin lasten kans perhekuvaan ku en halua sen paksua naamaa siihen. Oon oikeesti sanonu tosi rumasti ja suoraan. Nyt on sanonu lahduttavansa mut eihän se oo helppoo...
[/quote]
Onko tämä provo? Että et kehtaa perhekuvaan läskiä miestä ottaa...Tuossa ei ole kyse suorapuheisuudesta, vaan tahallisesta loukkaamisesta.
[/quote]
Ei ole provo. Reilu vuosi sitten lihominen alkoi ja siitä kauniisti sanoin koko ajan. 10 kun oli tullut lisää alkoin todella ehdottelemaan päivän syömisiä jne. Meni kuin kuuroille korville. Sitten pompsahti taas 5 kiloa jossain reilussa kuukaudessa, vaatteet repeävät päälle, uusia kalliita housuja pitää ostaa vaikka kaapissa paljon hyviä vaatteita, verenpaine on noussut jne. OK, olen sanonut nätisti, että siirrettäiskö perhekuvaa parilla kk (piti mennä ennen joulua) että saa laihdutettua, ja sanonut rumemmin sitten riidan yhteydessä. Mutta kyllä, tarkoitus olikin loukata. Vituttaa tuollainen itsekkyys ja kun vielä terveyskin on vaarassa, en yksinkertaisesti tajua. t. 13
[/quote]
Edellisestä viestistäsi saa kyllä sen kuvan, että nimenomaan ulkonäkö on ongelmista ensisijainen, ei niinkään terveys. Räpätätkö myös muista asioista? Toimiiko niissä tapauksissa?
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 23:30"]
Meillä valitettavasti sama. Mies 80 kun tavattiin, sit paino nous 110:een, innostu laihduttaa 85:een mut nyt, kuuden hoikan vuoden jälkeen paino taas 100! Oon kyllä räpättäny sille joka päivä, sanon et inhoon kattoo sen jenkkakahvoja ja et meen kolmisin lasten kans perhekuvaan ku en halua sen paksua naamaa siihen. Oon oikeesti sanonu tosi rumasti ja suoraan. Nyt on sanonu lahduttavansa mut eihän se oo helppoo...
[/quote]
Onko tämä provo? Että et kehtaa perhekuvaan läskiä miestä ottaa...Tuossa ei ole kyse suorapuheisuudesta, vaan tahallisesta loukkaamisesta.
[/quote]
Ei ole provo. Reilu vuosi sitten lihominen alkoi ja siitä kauniisti sanoin koko ajan. 10 kun oli tullut lisää alkoin todella ehdottelemaan päivän syömisiä jne. Meni kuin kuuroille korville. Sitten pompsahti taas 5 kiloa jossain reilussa kuukaudessa, vaatteet repeävät päälle, uusia kalliita housuja pitää ostaa vaikka kaapissa paljon hyviä vaatteita, verenpaine on noussut jne. OK, olen sanonut nätisti, että siirrettäiskö perhekuvaa parilla kk (piti mennä ennen joulua) että saa laihdutettua, ja sanonut rumemmin sitten riidan yhteydessä. Mutta kyllä, tarkoitus olikin loukata. Vituttaa tuollainen itsekkyys ja kun vielä terveyskin on vaarassa, en yksinkertaisesti tajua. t. 13
[/quote]
Edellisestä viestistäsi saa kyllä sen kuvan, että nimenomaan ulkonäkö on ongelmista ensisijainen, ei niinkään terveys. Räpätätkö myös muista asioista? Toimiiko niissä tapauksissa?
[/quote]
Joo, ulkonäkö on ongelmista ensisijainen, koska verenpaine on vasta vähän koholla. Oli enemmän koholla silloin, kun painoa oli 110 kg. Mitä sitten, vaikka ulkonäkö olisikin ensisijainen? Minulle se on tärkeää. JOs kaksi hoikkaa ihmistä aikanaan alkoi seurustella, niin miksi pitäisi sietää toisen läskejä? Joka kerta kun toinen on alasti niin puistattaa: iso maha, läski selässä, komeiden kasvonpiirteiden häviäminen. Ja joo, räpättäminen ei auta, vaikka siihen monissa asioissa turvaudun. Kun aluksi yrittää keskustella toisen kanssa rakentavasti kuukaudesta toiseen, mutta omat pyynnöt kaikuvat kuuroille korville, jää ainoaksi keinoksi räpätys. Valitettavasti. Nautinko siitä tai olenko ylpeä itsestäni? No en taatusti. Ehkä olisi syytä erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama aihe täälläkin, ja meillä niin "ihana" tilanne että olen raskaana. Ihana sikäli, että olen aina halunnut lapsia, ja lapsi on todella toivottu, ja tässä ollaan jo 30v ylitetty, mutta parisuhde miehen kanssa ei ole todellakaan sitä mitä haluaisin. Uskon, että mies tulee olemaan hyvä isä, mutta minulle hän ei ole kyllä enää hyvä mies. Ts. olen harkinnut eroa kohta jo 1,5v, mutta sitten aina kuitenkin ollaan jatkettu yhdessä. Mies ei jaksa ikinä tehdä mitään, muuta kuin syödä ja katsoa telkkaria. Hauska hän osaa olla, silloin kun ei ole kiukkuinen siitä kun "taas pitää lähteä töihin". Eli työnkäynti ei kiinnosta laisinkaan, siivoaminen ei todellakaan kiinnosta laisinkaan, mikään talon remontointi eikä valmisteleminen tulevaa lasta varten ei kiinnosta laisinkaan, urheilu ei kiinnosta, ei kiinnosta MIKÄÄN muu kuin se sohva ja telkkari ja rasvaiset ruuat.
En kanssa jaksa tätä enää kauaa, kaitpa se on katsottava mitä tuleman pitää kun vauva syntyy, mutta jos sama peli jatkuu niin aijon lähteä vauvan kanssa lätkimään. Olen huomauttanut syömisistä ja liikkumisesta miljoona kertaa, ja myös kertonut että minustakin olisi ihan kiva harrastaa seksiä, mutta ei vaan kiinnosta kun hänellä ylipainoa kertynyt niin paljon (arviolta ainakin 20-30kg)
En jaksa enää valittaa enkä edes nalkuttaa asiasta. Seksissä oli aiemmin jo 8kk tauko, ja nyt raskautumisen jälkeen se on taas jäänyt, ja minun osaltani saakin jäädä kunnes on elopaino pienentytyt.
Kuorsaaminen on toinen joka on tullut kuvioihin todella häiritsevästi, siirryn nykyäään joka ikinen yö olohuoneeseen nukkumaan, koska sängyssä kuorsaavan möhkäleen vieressä on unensaanti kaukana. Mies tietää, että kaikki ongelmat olisi vielä korjattavissa, yksinkertaisesti ruokavaliolla ja urheilulla, mutta ku ei vaan jaksa tehdä mitään muutoksia itsekkääseen elämäänsä. Ihme ellei diabetes jo kolkuttele ovella, sydän- ja verisuonitaudeista puhumattakaan, ja syövästä, tupakkaa menee aski/pvä...
Minunkin mieheni on lihonut seurustelun aloitettua. Hän ei edes itse näe sitä vaan kuvittelee olevansa edelleen hoikka niinkuin nuorena. Ja että hänen mukaansa hän ei liho. Lisäksi hän ei pidä lihavista naisista eikä hänelle olisi ok jos minä lihoisin. Onko hän vain sokea omalle lihomiselleen vai itsekäs. Minusta hänellä ei ole oikeutta muilta vaatia sitä mitä ei ole itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli olet itse hoikka ja hyväkuntoinen, niin olet ansainnut korkeampaa tasoa olevan miehen. Miehesi taso on pudonnut lihomisen myötä monta pistettä, joten parisuhdetta ei ole syytä jatkaa = Tinder kutsuu pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mieheni on lihonut seurustelun aloitettua. Hän ei edes itse näe sitä vaan kuvittelee olevansa edelleen hoikka niinkuin nuorena. Ja että hänen mukaansa hän ei liho. Lisäksi hän ei pidä lihavista naisista eikä hänelle olisi ok jos minä lihoisin. Onko hän vain sokea omalle lihomiselleen vai itsekäs. Minusta hänellä ei ole oikeutta muilta vaatia sitä mitä ei ole itsekään.
Jos hän leuhkii ja arvostelee muiden läskejä, niin kannattaisi pudottaa hänet maanpinnalle sieltä pilvilinnoistaan.
Mikäli toinen muuttuu suhteen aikana liikaa, niin totta sillä on vaikutuksensa suhteeseen. Mitä sitten kukakin pitää liian suurena muutoksena on yksilöllistä. Muutos voi olla henkistä, fyysistä tai ajankäytöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki miehet on samanlaisia sikoja!
Vierailija kirjoitti:
Sama aihe täälläkin, ja meillä niin "ihana" tilanne että olen raskaana. Ihana sikäli, että olen aina halunnut lapsia, ja lapsi on todella toivottu, ja tässä ollaan jo 30v ylitetty, mutta parisuhde miehen kanssa ei ole todellakaan sitä mitä haluaisin. Uskon, että mies tulee olemaan hyvä isä, mutta minulle hän ei ole kyllä enää hyvä mies. Ts. olen harkinnut eroa kohta jo 1,5v, mutta sitten aina kuitenkin ollaan jatkettu yhdessä. Mies ei jaksa ikinä tehdä mitään, muuta kuin syödä ja katsoa telkkaria. Hauska hän osaa olla, silloin kun ei ole kiukkuinen siitä kun "taas pitää lähteä töihin". Eli työnkäynti ei kiinnosta laisinkaan, siivoaminen ei todellakaan kiinnosta laisinkaan, mikään talon remontointi eikä valmisteleminen tulevaa lasta varten ei kiinnosta laisinkaan, urheilu ei kiinnosta, ei kiinnosta MIKÄÄN muu kuin se sohva ja telkkari ja rasvaiset ruuat.
En kanssa jaksa tätä enää kauaa, kaitpa se on katsottava mitä tuleman pitää kun vauva syntyy, mutta jos sama peli jatkuu niin aijon lähteä vauvan kanssa lätkimään. Olen huomauttanut syömisistä ja liikkumisesta miljoona kertaa, ja myös kertonut että minustakin olisi ihan kiva harrastaa seksiä, mutta ei vaan kiinnosta kun hänellä ylipainoa kertynyt niin paljon (arviolta ainakin 20-30kg)
En jaksa enää valittaa enkä edes nalkuttaa asiasta. Seksissä oli aiemmin jo 8kk tauko, ja nyt raskautumisen jälkeen se on taas jäänyt, ja minun osaltani saakin jäädä kunnes on elopaino pienentytyt.
Kuorsaaminen on toinen joka on tullut kuvioihin todella häiritsevästi, siirryn nykyäään joka ikinen yö olohuoneeseen nukkumaan, koska sängyssä kuorsaavan möhkäleen vieressä on unensaanti kaukana. Mies tietää, että kaikki ongelmat olisi vielä korjattavissa, yksinkertaisesti ruokavaliolla ja urheilulla, mutta ku ei vaan jaksa tehdä mitään muutoksia itsekkääseen elämäänsä. Ihme ellei diabetes jo kolkuttele ovella, sydän- ja verisuonitaudeista puhumattakaan, ja syövästä, tupakkaa menee aski/pvä...
Muista katsoa myös itseäsi peilistä. Jos olet itse päässyt myös lihomaan, niin Tinder ei tule sinua auttamaan parempaan suuntaan. Et tule saamaan hoikkaa, urheilullista ja loistokuntoista miestä, jos et itse ole naisena pysynyt erityisen hyväkuntoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama aihe täälläkin, ja meillä niin "ihana" tilanne että olen raskaana. Ihana sikäli, että olen aina halunnut lapsia, ja lapsi on todella toivottu, ja tässä ollaan jo 30v ylitetty, mutta parisuhde miehen kanssa ei ole todellakaan sitä mitä haluaisin. Uskon, että mies tulee olemaan hyvä isä, mutta minulle hän ei ole kyllä enää hyvä mies. Ts. olen harkinnut eroa kohta jo 1,5v, mutta sitten aina kuitenkin ollaan jatkettu yhdessä. Mies ei jaksa ikinä tehdä mitään, muuta kuin syödä ja katsoa telkkaria. Hauska hän osaa olla, silloin kun ei ole kiukkuinen siitä kun "taas pitää lähteä töihin". Eli työnkäynti ei kiinnosta laisinkaan, siivoaminen ei todellakaan kiinnosta laisinkaan, mikään talon remontointi eikä valmisteleminen tulevaa lasta varten ei kiinnosta laisinkaan, urheilu ei kiinnosta, ei kiinnosta MIKÄÄN muu kuin se sohva ja telkkari ja rasvaiset ruuat.
En kanssa jaksa tätä enää kauaa, kaitpa se on katsottava mitä tuleman pitää kun vauva syntyy, mutta jos sama peli jatkuu niin aijon lähteä vauvan kanssa lätkimään. Olen huomauttanut syömisistä ja liikkumisesta miljoona kertaa, ja myös kertonut että minustakin olisi ihan kiva harrastaa seksiä, mutta ei vaan kiinnosta kun hänellä ylipainoa kertynyt niin paljon (arviolta ainakin 20-30kg)
En jaksa enää valittaa enkä edes nalkuttaa asiasta. Seksissä oli aiemmin jo 8kk tauko, ja nyt raskautumisen jälkeen se on taas jäänyt, ja minun osaltani saakin jäädä kunnes on elopaino pienentytyt.
Kuorsaaminen on toinen joka on tullut kuvioihin todella häiritsevästi, siirryn nykyäään joka ikinen yö olohuoneeseen nukkumaan, koska sängyssä kuorsaavan möhkäleen vieressä on unensaanti kaukana. Mies tietää, että kaikki ongelmat olisi vielä korjattavissa, yksinkertaisesti ruokavaliolla ja urheilulla, mutta ku ei vaan jaksa tehdä mitään muutoksia itsekkääseen elämäänsä. Ihme ellei diabetes jo kolkuttele ovella, sydän- ja verisuonitaudeista puhumattakaan, ja syövästä, tupakkaa menee aski/pvä...Muista katsoa myös itseäsi peilistä. Jos olet itse päässyt myös lihomaan, niin Tinder ei tule sinua auttamaan parempaan suuntaan. Et tule saamaan hoikkaa, urheilullista ja loistokuntoista miestä, jos et itse ole naisena pysynyt erityisen hyväkuntoisena.
Miksi joku plösö rapakuntoinen haukkuisi toista samanlaista? Toki sellainen on yleensä miesten juttuja, että naiselta vaaditaan timmiä kroppaa, kapeaa uumaa, mutta itseltä löytyy se pallomaha ja pullohartiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama aihe täälläkin, ja meillä niin "ihana" tilanne että olen raskaana. Ihana sikäli, että olen aina halunnut lapsia, ja lapsi on todella toivottu, ja tässä ollaan jo 30v ylitetty, mutta parisuhde miehen kanssa ei ole todellakaan sitä mitä haluaisin. Uskon, että mies tulee olemaan hyvä isä, mutta minulle hän ei ole kyllä enää hyvä mies. Ts. olen harkinnut eroa kohta jo 1,5v, mutta sitten aina kuitenkin ollaan jatkettu yhdessä. Mies ei jaksa ikinä tehdä mitään, muuta kuin syödä ja katsoa telkkaria. Hauska hän osaa olla, silloin kun ei ole kiukkuinen siitä kun "taas pitää lähteä töihin". Eli työnkäynti ei kiinnosta laisinkaan, siivoaminen ei todellakaan kiinnosta laisinkaan, mikään talon remontointi eikä valmisteleminen tulevaa lasta varten ei kiinnosta laisinkaan, urheilu ei kiinnosta, ei kiinnosta MIKÄÄN muu kuin se sohva ja telkkari ja rasvaiset ruuat.
En kanssa jaksa tätä enää kauaa, kaitpa se on katsottava mitä tuleman pitää kun vauva syntyy, mutta jos sama peli jatkuu niin aijon lähteä vauvan kanssa lätkimään. Olen huomauttanut syömisistä ja liikkumisesta miljoona kertaa, ja myös kertonut että minustakin olisi ihan kiva harrastaa seksiä, mutta ei vaan kiinnosta kun hänellä ylipainoa kertynyt niin paljon (arviolta ainakin 20-30kg)
En jaksa enää valittaa enkä edes nalkuttaa asiasta. Seksissä oli aiemmin jo 8kk tauko, ja nyt raskautumisen jälkeen se on taas jäänyt, ja minun osaltani saakin jäädä kunnes on elopaino pienentytyt.
Kuorsaaminen on toinen joka on tullut kuvioihin todella häiritsevästi, siirryn nykyäään joka ikinen yö olohuoneeseen nukkumaan, koska sängyssä kuorsaavan möhkäleen vieressä on unensaanti kaukana. Mies tietää, että kaikki ongelmat olisi vielä korjattavissa, yksinkertaisesti ruokavaliolla ja urheilulla, mutta ku ei vaan jaksa tehdä mitään muutoksia itsekkääseen elämäänsä. Ihme ellei diabetes jo kolkuttele ovella, sydän- ja verisuonitaudeista puhumattakaan, ja syövästä, tupakkaa menee aski/pvä...Muista katsoa myös itseäsi peilistä. Jos olet itse päässyt myös lihomaan, niin Tinder ei tule sinua auttamaan parempaan suuntaan. Et tule saamaan hoikkaa, urheilullista ja loistokuntoista miestä, jos et itse ole naisena pysynyt erityisen hyväkuntoisena.
Miksi joku plösö rapakuntoinen haukkuisi toista samanlaista? Toki sellainen on yleensä miesten juttuja, että naiselta vaaditaan timmiä kroppaa, kapeaa uumaa, mutta itseltä löytyy se pallomaha ja pullohartiat.
Koska yleensä varsinkin lapsiperheessä se toinen kuntoilee perheen kustannuksella. Mies jos käy raskaissa töissä ja arki on kiireistä niin helposti käy siten, että ruoka ja juoma tulee suurimmaksi rakkaudeksi kun ei vaimo tue ja rakasta arjessa. Sitten sitä lihoo. Siinä vaiheessa kun vaimo herää asiaan ja tarjoaa huolestuneena "rakastavia" neuvoja eli elämäntaparemonttia niin se suhde on jo kuollut.
Mutta aika harva näistä miehen lihomisesta valittavista itsekään mitään salimimmejä tai edes laihaläskejä on.
10kg on vasta alku . 20kg tulee nopeasti ja sitten ollaan jo +30kg. Tosi vaikeaa muuttaa käyttäytymistä, kun ikää tulee. Onneksiaina voi ostaa suuremmat farkut ja xl , jälkeen xxl.
No se on geeneistä kii, ja ferritiinistä,kilpparista ..
Ei siihe voi mitään .
Stressiä,ruuhkavuosia,unettomuutta...
Alue: Aihe vapaa
Minua ei häiritse mieheni ulkonäkö, haluan häntä edelleen seksuaalisesti ja pidän häntä hyvin kiihottavana jopa 20 kiloa ylipainoisena. Minulle ongelma on se, että mies ei yksinkertaisesti jaksa tehdä yhtään mitään. Esimerkiksi eilen, kun hän tuli töistä viideltä, hän söi ja lysähti sitten sohvalle katsomaan tallennettua Avataria, jonka jälkeen hän söi ja lysähti taas sohvalle katsomaan Boardwalk Empireä, jonka jälkeen hän söi ja lysähti sohvalle ihan vain kanavasurffailemaan.
Yritimme lasten kanssa houkutella häntä mukaan geokätköjä etsimään ja kun olimme palanneet sieltä, kannoimme muksujen kanssa saunaan vedet ja puut ja lämmitimme ulkosaunan, käytimme koiran lenkillä ja näimme useita "tähdenlentoja", sytyttelimme pihalle kynttilöitä ja kävimme ulkosaunassa. Tämän jälkeen lapset olivatkin niin väsyneitä, että nukahtivat aikaisin, jolloin olisi ollut mahdollisuus harrastaa seksiä eka kertaa pitkään aikaan, mutta kun ei... Herra ei jaksa, kun on niin väsynyt.
Hän laihdutti jossain vaiheessa ja ero tähän nykyiseen sohvaperunaani oli käsittämätön. Hän lenkkeili, kävi lasten kanssa uimassa, teki pihatöitä. Ja harrastimme seksiä joka päivä. Kaipaan sitä aikaa.