***KESÄKERTUT 2006***

Heti alkuun ANNINAPA, mä aloitin disflatyl tipat ja meillä huuto lisääntyi huimasti, tosin en tiedä johtuiko niistä vai mistä. Mutta mä lopetin siis kaikki tipat, disflatyl, relat ja jopa deetipat, poju huusi niin valtavasti viime viikon. Nyt on rauhoittunut ja on kuin eri lapsi! Aloitan varovasti Jekoviteilla huomenna, katsotaan kuinka käy.



Olisko kellään ehdotuksia pojalle T:llä alkavia nimiä? Ei oikein ns. tule mitään nimeä joka olisi tuon pojan näköinen, outoa. Isommille lapsille keksin nimet jo sairaalassa, olivat vaan jotenkin nimensä näköisiä heti :).



Pukluilu täällä jatkuu ja hurjistuu toisinaan. Viime yönä teki ennätyksensä, puklas kyljellä maaten yli 60cm kaaressa miehen naamaan, huh. Röyhtäilee kyllä hienosti ja useammankin röyhtäisyn aina tissin päälle mutta silti puklua vaan riittää. Paitoja menee mulla ja miehellä aikalailla pyykkiin. Olen kyllä huomannut että poju ahmii niin hurjasti ilmaakin syödessään, jotenkin se ährää kummallisesti tissillä ja poukkoilee tätä nykyä rinnalla niin että menee muutakin kuin maitoa siis sisään. Sitten se on alkanut oudosti leikkiä tissillä kun on ensin syönyt, silleen lipoo kielellään ja " nautiskelee" , ja naureskelee itsekseen siellä tissin ääressä, hassua :)).



Neuvolassa ei olla käyty kuin silloin 9vrk ikäisenä ja seuraavan kerran mennään vasta sitten 9.8, saas nähdä paljonko on painoa tullut, melkoinen jössikkä herra jo on ja muutamat äitiyspakkauksen potkarit ovat jo kittanat...Pakko vielä kommentoida tota pakkauksen sinisävyistä väritystä, että on tosiaan kuin pojalle tehty tuo äitiypakkaus. Mites teillä joilla on tyttö niin oletteko paljon pitäneet niitä kuitenkin, tai siis että miltä se pakkaus tuntuu?



Onko kukaan antanut vettä? Ajattelin vaan kun ollaan lähdössä pitkälle autoreissulle elokuussa että jos ottaisin keitettyä vettä tuttipulloon että voisi hätävarana antaa jos kovasti itkee matkalla, ettei siis tarttis pysähtyä joka inahdukseen imettämään. En kuitenkaan uskalla vauhdissa imettää, ja tutti on vähän laiha lohtu tuolla meidän pojulla, ei meinaa ymmärtää sen päälle. Sotkeeko tuo vesi kovasti imetystä ym? Siis lähinnä menomatkalla ja sitten paluumatkalla antaisin ja perillä ollaan kyllä jokunen päivä eli tuskinpa tuo maailmaa kaatais...saisi siis jotain imeä vauhdissa.



Vielä kyselen TÄRISEEKÖ kenenkään muun vauvan jalat? Lähinnä tuo poju ojentaa jalkojaan ja sitten se jalka tärisee mitä on ojentamassa? Ja alaleukakin täristää mutta sen olen laittanut kyllä kylmän piikkiin, sitä ilmenee vain hoitopöydällä vaipan/vaatteiden vaihdossa.



t. mariadee +" jussi" 1kk tänään

hmmm... jotain piti kommentoida ... ainiin Mariadeelle: Tuskin veden antaminen imetystä saa sotkemaan... sehän ei kuitenkaan vie nälkää... ja tärinöistä meillä poitsua vapisuttaa välillä kun pissii (tulee ikään kuin puistatus).



Neljäkö kyseli mitä syksyllä: Meinaan suunnistaa tuonne BabyBailatinoon. Poitsu pysähtyy tällä hetkellä aina kuuntelemaan musiikkia ja jo raskausaikanahan nuo lattarirytmit tulivat tutuiksi. TOinen mitä olen harkinnut on vauvauinti, kun poitsu tykkää niin kylvystä ja peppupesutkin saavat tyytyväisen ilmeen naamalle... eli samat harrastukset jatkuvat kuin raskauden aikana :) Joogaamaan en silti aio vauvan kanssa vaikka sitäkin vissiin olis tarjolla.



Oli sitten kaiken kaikkiaan rauhallinen päivä. Mies vaan tuskaili, että vauva ei viihdy hänen seurassaan kun koskaan ei mitään hyvää seuraa isin sylissä... ja usein vauva onkin jo iltaväsynyt ja masuvaivainen iltaisin kun iskä tulee töistä. Sovittiin että iskä hoitaa tästälähin iltakylvyt. Poitsu kun nauttii todella kylvyistä. Sitten köllötellä sohvalla rauhassa. Samalla saan itse illalla levähdyshetken ennen iltaimetystä ja nukutusta. Tosin nykyään nukutukseen ei menekään kuin se yksi sekunti kun vaan laittaa oikealla hetkellä pojun omaan sänkyyn niin sinne sitten ajallaan nukahtaa.



Uusi juttu muuten on tuo väsymys-huutaminen/kitinä, josta joku jo puhuikin. On alkanut vaatia rauhaa, eli omaa sänkyä kun alkaa väsyttämään. Tänäänkin ensin huuteli ja marisi tyytymättömänä ja ite ihmettelin kun tissikään ei kelpaa, kunnes tajusin pojun hieman rauhoituttua sylissä laitta hänet omaan sänkyyn. Sinne heti rauhoittui ja meni kaks minuuttia niin oli unessa.



Ninni ja Jesse 1 kk

anninapa - meillä käytetty disflatylia lähes alusta asti ja hyvin on auttanut. Koin ne hyväksi jo edellisen lapsen aikana ja siis nyt myös. Ovat auttaneet paremmin kuin Cuplaton ja ovat helpommat käyttää, kun täytyy todellakin antaa vain pari kertaa päivässä. Ollaan annettu niitä aamulla ja illalla. Lisäksi itse otan Rela-tippoja päivittäin ja annan vauvalle niitä silloin tällöin. Meillä tuo neiti on toistaiseksi ollut suht rauhaisa tapaus, mutta ilman disflatyliä ilmat jää kiertämään ja sitten on käninää.



mariadee - ei kai pikku vesitilkka imetystä haittaa. Eri asia on sitten, että kelpaako se. Me yritettiin pahimmilla helteillä harjoitella pullosta juontia veden avulla, mutta neitimme ei siitä innostunut ollenkaan. Nyt harjoitellaan silloin tällöin pumpatun maidon kanssa. Tärinästä. Meillä on sitä myös ja oli aikaisemmillakin lapsilla. Lienee ihan normaalia.



Meidän neidillä on ollut tänään oikein nukkupäivä. On siis nukkunut lähes koko päivän. Eilen olikin sitten tissillä lähes koko päivän - taisi kasvatella maitomäärää.



Hiukan on univelkaa vaikka vauveli onkin ollut toistaiseksi suht hyvä nukkumaan. Menee kuitenkin vasta klo 22-23 nukkumaan ja muut lapset heräävät jo 06...



Jazzimiina ja pikku neiti 5vkoa 5päivää

T:llä alkavia siis..



Topi, Topias, Tobias

Toivo

Taavi

Tino, Timo, Tomi



Ite tykkään Tobias/Topias nimestä..

En tiedä, muistaako mua kukaan. Kirjoittelin jonkin verran maaliskuuhun asti. Sitten tyttövauvamme, Aija, kuoli kohtuuni rv29+6 ja syntyi kuolleena rv30+1 25.3.-06. Kerroin keväällä lyhyesti kuulumisemme ja sanoin kertovani, kun tiedämme asioista enemmän. Nyt tiedämme ja ajattelin kuitenkin kertoa teille... Kovasti pientä vauvaamme odotimme ja toivoin niin olevani teidän kanssanne tällä palstalla nyt kesällä. Mutta toisin kävi.



20.3.-06 kävin ylim. käynnillä aitipolilla vauvan liikkumattomuuden takia. Kaikki vaikutti olevan hyvin. Ei ollut merkkejä suurista ongelmista eikä pre-eklampsiasta eli raskausmyrkytyksestä. Kuitenkin jossain tuon päivän tietämillä on tapahtunut jotakin, mikä aiheutti tytölle hapenpuutetta. Ilmeisesti verenpaineeni ovat lähipäivinä alkaneet nousta ja istukka on osittain irronnut. Lopullinen isku vauvallemme oli istukan osittainen irtoaminen. tutkimuksissa selvisi, että tyttö olisi ollut täysin terve muuten, mutta hän oli kärsinyt päiviä hapenpuutteesta ja se oli aiheuttanut vaurioita. Jos hän olisi syntynyt elävänä ja häneltä olisi kysytty, onko tämä elämisen arvoista elämää, hän olisi vastannut, ettei ole. Näin totesi lääkäri. Lopulta mun nopeasti kehittynyt, vakava raskausmyrkytykseni aiheutti istukan osittaisen irtoamisen ja tyttö kuoli siihen.



Selvä syy on siis olemassa kuolemalle, enkä ole itse voinut mitenkään vaikuttaa tapahtumiin. Se on helpottava tieto, samoin se, ettei ole ollut esim. kromosomihäiriöitä. Näin ollen uskallamme yrittää uudelleen ja vauva on meille tervetullut milloin tahansa. Tulevaisuuden varalle sain ohjeita ja tod. näk. seur. mahd. raskaudessa syön verenohennuslääkettä ja olen tiiviimmässä seurannassa, ultrat tekee lääkäri NKL:lla, ei kätilö. Ja osaan suhtautua raskauteen vakavammin kuin aiemmin, ottaa oireeni ja tuntemukseni entistä enemmän tosissaan ja varmasti reagoin pieneenkin poikkeamaan. Pieni " hysteerisyys" mulle kuulemma sallitaankin. Myös raskausmyrkytys on tullut tutuksi ja jos mitään siihen viittaavaa ilmenee, otan tilanteen vakavasti. Se on äärimmäisen salakavala ja vakava tauti, johon tulee suhtautua itsekin vakavasti. Mullahan ei ollut näkyviä oireita, esim. päänsärkyä, vain korkea verenpaine ja runsaasti valkuaista virtsassa. Ja vauvan liikkumattomuus.



Haluan onnitella lämpimästi teitä kaikkia, joilla oli parempi tuuri ja jotka nyt nautitte omasta pienestä ihmeestänne!!! Muistakaa, että vauvanne todella ovat ihmeitä ja nauttikaa! Toivotan teille hyvää jatkoa kääröjenne kanssa!



Sydämellisesti onnitellen, Charlotte ja poika 1,2-v. sekä Aija-enkeli

... kyllä sut muistetaan. Tai ainakin mulla nousi vieläkin kyyneleet silmiin, kun muistelin sun kohtaloasi. Toivon todellakin onnea sinulle ja perheellesi jatkossa. Oli ihanaa kuulla susta. Varmasti helpotti tietää, ettei vika ollut sussa.

T: Canderel ja Anni Eveliina 7+ vkoa

En vielä ollut täällä listoilla siihen aikaan kun olit itse, mutta tilanteesi pysähdytti todella minut! Ei oo oikein sanoja, mutta olen tosi pahoillani teille kohdistuneesta surusta. Koskaan ei todella tiedä mitä elämä tuo tullessaan...mutta kai kaikella on joku tarkoituksensa??!! Toivon teille hyvää jatkoa ja voimia koko perheelle!



Mallu+ " pikku-iita" kohta 5vko

Mäkin muistan sut ja tilanteenne!!



Se oli todella raskasta lukea ja erittäin epäreilu kohtalo elämässäsi.

Hienoa että tutkimuksista selvisi syy. Kyllähän se aina on helpottava kuulla mistä mikin johtui, kuin epävarmuus ja epäselvyys.

Viestistäsi kuitenkin kuultaa jos positiivisuus joten parempaan päin olet elämässä jo taas päässyt kulkemaan, hienoa!!!



Toivon todella paljon suojelusenkeleitä mahdolliseen seuraavaan raskauteen sulle!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



Marieela kera rinsessan 4vko

Olen silloin tällöin teidän kuulumisianne lueskellut ja pohtinut, millainen oma Aijamme olisi ollut... Mutta, kuten joku sanoikin, jokin tarkoitus tuolla maailman hirveimmällä tapahtumalla täytyy olla. Se ei vielä ole mulle selvinnyt, mutta ehkä jonain päivänä vastaus on silmieni edessä. Elämä on todella alkanut voittaa ja se jatkuu. On päiviä, jolloin ikävöin pikkuistamme, mutta silloin paijaan poikaamme ja mietin, kuinka paljon olenkaan elämältä silti saanut. Poika on pitänyt kiinni elämässä ja arjessa. Suru on käyty läpi siltä osin kuin sen tähän asti voi käydä. Nyt on taas uusi vaihe, kun tutkimustulokset ovat selvillä. Taas pääsee asian käsittelyssä eteenpäin. Ja uskon, että vuoden päästä, kun tietyt päivät on taas eletty, elämä helpottaa lisää. Uskon jo sen, mitä mulle on koko ajan hyvä ystävä hokenut, ettei kukaan saa kantaakseen enempää tuskaa kuin jaksaa kantaa. Päätin jo tytön synnyttyä, että en jää suruun rypemään eikä tapahtuma ole koko elämäni... Ja mielestäni perheemme on päässyt hyvin eteenpäin. Vauva ja se kaipaus ja suru ei koskaan unohdu, mutta sen kanssa voi elää. Luotan kyllä tulevaisuuteen enkä usko enää saavani kärsimystä osakseni yhtä suuressa määrin. Me myös mieheni kanssa olemme entisestään lähentyneet ja suhteemme vahvistunut. Tytön kuolemaan liittyvät asiat ovat opettaneet mulle taas sen, kuinka herkkä ja ihana mies mulla onkaan. Ja maailman ihanin pieni poika. :)



Olen onnellinen teidän pikkuisistanne! Toivon, että vielä jonain päivänä saan taas pitää itsekin omaa pientä nyyttiä sylissäni... :))



Charlotte

Kyllä muistan mäkin sut, teillä olis tullut sama ikäero kuin mulla on vanhimmilla lapsilla eli 1v2k, eikö?



Mukava kuulla teidän tilanteesta, ja toivon totisesti että teille pian suotaisiin pikkusisarus pojalle. Voimia sulle!



t. mariadee+ " Jussi" 1kk+2pvä

Nyt en rehellisesti jaksanut/ehtinyt lukea pinoa, oli niin pitkä tauko välissä.



No, meillä alkaa jo arki hieman helpottaa, tietysti senkin takia että mies on nyt miun kanssa kotona. Sain miehen siskolta kantoliinan lainaan ja rakastuin heti. Likka nukahtaa hetkessä siihen. Ainakin kaupungille on kiva lähteä liinan kanssa.



Mein rytmi on vielä vähän aikainen, eli nukkumaan mennään illalla jo kahdeksan maissa ja aamulla herätään siinä klo 7-8. Miun on itse myös pakko mennä samaan aikaan vauvelin kanssa nukkumaan, muuten se ei rauhoitu sänkyyn. Yöllä neiti syö yleensä kaksi kertaa ja nukkuu kyllä tosi hyvin.



Mitäs muuta, kakkaa tulee täälläkin paljon ja pieruja sitäkin enemmän. Meidän neiti ei röyhtäise eikä puklaile. Nostan aina syötön jälkeen kyllä pitkäks ajaks pystyyn, mutta on tosi harvinaista, että röyhtäisis. Ja maha on sitten sen mukaisesti kipeä. Meillä on käytössä Disflatylit ja Relat ja niistä on paljon apua. Neiti ei enää itke niin paljon kun pieraisee, vaan ihan pokkana katsoo silmiin ja töräyttää. ilmat tulee paljon helpommin ulos.



Ristiäiset meillä on vasta elokuun 20.pv.



Hymyjä satelee ihan urakalla ja Ella viihtyy paljon lattialla, tänään ainakin 15 minuuttia jopa yksin leluja katsellen. Kun itse on vierellä niin sitten menee helposti puolikin tuntia. Päätä nostelee tosi paljon, mahalla ollessakin jaksaa pidellä monta minuuttia päätä ylhäällä.



Pari päivää sitten havahduin siihen, miten parisuhde on jäänyt vähän taka-alalle. Oltiin pari viikkoa reissussa ukkilassa ja mummolassa, eri kaupungeissa ja mietin milloi viimeks edes halattiin miehen kanssa. No, tänä aamuna otettiin takas kun neiti nukkui ja hipsittiin suihkuun hommailemaan ;)



Tänään käytiin kaupungilla ostoksilla. Ostin ihania valokuvakehyksiä, yhden sellaisen mihin saa pikkuiset tossut ja vaikka hatun kehystettyä. Saa sit tulevan talon lastenhuoneeseen kivoja tauluja.



No, eipä tällä erää muuta. Pitää yrittää lukea pinoja paremmalla ajalla.



Tytteli-83 ja Ella 6 viikkoa

halusin kanssa vielä sanoa, että hyvin sinut muistan jo sieltä alkuodotuksesta asti. Kiva, kun halusit meille vielä kertoa tämän hetken kuulumisiasi. Minäkin toivottelen sinulle ja perheellesi voimia ja suojelusenkeleitä seuraavaan raskauteen, sitten kun se on tullakseen.



Äitimiia ja neiti, joka täytti tänään 7 viikkoa

Mäkin muistan sut. Oli kiva kuulla susta ja toivotan oikeen paljon voimia ja jaksuja elämään! En oikeen osaa löytää oikeita sanoja sulle, mutta kaikkea hyvää siis koko perheelle! Tälläsissä tilanteissa aina muistaa millasia ihmeitä nää vauvat on ja miten kiitollinen niistä pitää olla!



Mä en taas aikoihin oo ehtinhyt kirjottaa, vie nää lapset kaiken ajan. Nyt isompi nukkuu ja pikkuherra on sitterissä tossa vieressä. Meillä on alkanut yöt sujumaan pikkusen paremmin. Poika menee yleensä 22.30 yöunille ja syö pari kertaa. Toisella syötöllä pitää ottaa viereen nukkumaan, ei sitte enää omassa sängyssä suostu ollenkaan. Aina illallakin nukahtaa syliin ja varovasti saa laskea omaan petiin :)



Distflatyl tippoja ei oo tänään sanut ollenkaan kun ne loppui ja sen kyllä huomaa! On ihan lauheesti vattavaivoja mutta onneks mies tulee kohta töistä ja lupas käydä apteekin kautta...Jos sitte taas helpottas. D-vitamiinia en oo uskaltanut kokeilla olleskaan kun tytöllä oli vauvana kauheet vatsakivut sen takia. Ajattelin jos sitten kun kiinteitä alotellaan, tuskin n yt riisitautia saa kun kesä aikana auringostakin d-vitamiinia saa.



Nyt alkaa kitinä....



Palaillaan!



Queen ja pikkumies kohta 2kk