Lue keskustelun säännöt.
Oma lapsi ärsyttää isäviikkojen jälkeen
21.10.2013 |
Siellä aina tottuu siihen että kaikki tehdään valmiiksi. Vaatteet puetaan itse neidille kuten hänen barbeilleen, palapelitkin tehdään valmiiksi. Kaikki opitut taidot unohdetaan. Tytöllä ikää 5v.
Varsinkin ärsyttää se "X auttaa aina Kun mä en osaa pukea ulkovaatteita" X on siis lapsen isän uusi naisystävä. Tai että "Isi kyllä aina laittaa mun bratzeille kengät kun mä en osaa".
Kyse ei siis ole siitä etteikö osaisi, vaan siitä ettei viitsi kun siellä passataan KAIKKI! Kuinka tämän voisi ottaa asiallisesti esille?
Lapsen isän naisystävällä on kaksi vanhempaa lasta, joten tietysti hän tietää paremmin kuin minä. Just..
Kommentit (32)
Ja hei - meillä ei ollut kipeä ero, kun ei oikeastaan yhdessä ole oltukkaan. Aluksi ei tuntunut pahslta antaa lasta isälleen, mutta viimeisen puolen vuoden aikana on tultu tähän. Pidän itseäni hieman vaativampana kuin lapsen isää - hän uskoo esim. että tyttö on niin fiksu että on vain mystisesti oppinut lukemaan - tajuamatta lainkaan että kyllä se minä olen lasta opettanut - kysellyt kirjaimia ja numeroita, lukenut yhdessä jne. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 01:00"]
Jos se olisi vain se tarralenkkari tai barbin kenkä. Isäviikon jälkeen ei MIKÄÄN vaate lähde pois omatoimisesti, saati aitten mene päälle. Vessaan ei osata mennä ellei kokoajan kysy onko pissahätä? ("Et kysyny pissattaako??") Barbeiltä ei saada vaatteita pois eikä päälle, mitään ei siivota, ei suostuta kävelemään itse puistoon.. Loppuviikosta alkaa olla taas reipas ja kiinnostunut oppimaan, mutta alkuviikko menee aina taisteluksi. Ap
[/quote]
Tuli mieleen, että voisiko lapsikin jollain tavalla reagoida eroonne? Omalla tavallaan, vaikka se ei suoranaisesti itkekään tilannetta? Miten olette huomioineet lapsen tunteet ja tarpeet eron myötä?
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 00:36"]
No mun mielestä tuo ei ole asia, mihin sinun kuuluisi puuttua. Kai ne siellä isän luona saavat hoitaa lasta tavallaan? Vaikka se sinun mielestä väärä olisikin.
[/quote]
Ihan samaa mieltä ! Ei tarttis ihan kaikkeen puuttua , kun kerran erillään asutaan. Mäluulen , että jos isän puolelta olisi sama meininki, niin ap olisi ihan raivoissaan. Anna toisten elää rauhassa, kyllä se lapsi oikeasti ymmärtää , että sun kanssa eri jutut. T. uusioperheen äiti
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 01:00"]
Jos se olisi vain se tarralenkkari tai barbin kenkä. Isäviikon jälkeen ei MIKÄÄN vaate lähde pois omatoimisesti, saati aitten mene päälle. Vessaan ei osata mennä ellei kokoajan kysy onko pissahätä? ("Et kysyny pissattaako??") Barbeiltä ei saada vaatteita pois eikä päälle, mitään ei siivota, ei suostuta kävelemään itse puistoon.. Loppuviikosta alkaa olla taas reipas ja kiinnostunut oppimaan, mutta alkuviikko menee aina taisteluksi. Ap
[/quote]
Voin kertoa kokemuksesta, että , kun omat lapseni olivat pieniä ja ja viettivät isäviikonlopun, niin kaikki oli taas minun luonani alkuviikon aikana vaikeaa. Eikä heitä paapottu siellä ! Että voisikohan lapsen alkuviikon kankeus johtua ihan vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että siirtyminen vanhempien välillä (ikävät sun muut) on pienelle lapselle kuitenkin aika raskasta ? Mietippä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 06:35"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 01:00"]
Jos se olisi vain se tarralenkkari tai barbin kenkä. Isäviikon jälkeen ei MIKÄÄN vaate lähde pois omatoimisesti, saati aitten mene päälle. Vessaan ei osata mennä ellei kokoajan kysy onko pissahätä? ("Et kysyny pissattaako??") Barbeiltä ei saada vaatteita pois eikä päälle, mitään ei siivota, ei suostuta kävelemään itse puistoon.. Loppuviikosta alkaa olla taas reipas ja kiinnostunut oppimaan, mutta alkuviikko menee aina taisteluksi. Ap
[/quote]
Voin kertoa kokemuksesta, että , kun omat lapseni olivat pieniä ja ja viettivät isäviikonlopun, niin kaikki oli taas minun luonani alkuviikon aikana vaikeaa. Eikä heitä paapottu siellä ! Että voisikohan lapsen alkuviikon kankeus johtua ihan vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että siirtyminen vanhempien välillä (ikävät sun muut) on pienelle lapselle kuitenkin aika raskasta ? Mietippä sitä.
[/quote]kompaan tätä ja itsekkin ajattelin ehdottaa. eli meillä ainakin kun isä , siis mieheni on ollut pidemmällä lomalla kotona , kiuketellaan minulle muutama päivä sen jäleen kun mies on mennyt takaisin töhin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan samanlaista isäviikon jälkeen. Lapsi on myös 5v.
Toki isän luona saa olla omat säännöt ja erilaista arkea kuin meillä kotona. Mutta ei täälläkään mikään vaate mene pois tai päälle itsestään. Lapsi on aivan "kädetön ja jalaton" isäviikon jälkeen.
Tästä olen puhunut isän kanssa. Hän kantaa 5vuotiaan puiston portille autosta. Lapsella ihan tosissaan kunto romahtaa viikossa ja kaikki säännöt pitää kerrata tuplasti useammin kuin tavallisesti.Kun mitään sääntöjä ei ole isän luona ja syödään mitä sattuu ja milloin sattuu.
T. ei erostaan katkera äiti.
10 on oikeassa, Ap. Lapsi kestää sen, että eri paikoissa on eri sännöt, varsinkin kun selvästi on fiksu. Älä pahenna ongelmaa liioittelemalla sitä äläkä pura pahaa mieltäsi lapseen. Jokainen normaali lapsi oppii, että vaikkapa mummolassa toimitaan näin, hoidossa noin, kotona näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän sun ärtmyksen ap.
Sä kuitenkin vastaat pääsääntösesti arjesta ja siinä on ihan tarpeeksi haastetta ilman ylimäärästä taistelua. Mä jaksan itse hyvin normaalin arjen lapsen kanssa kaksin ja nautin siitä, JOS niitä voimavaroja ei kuluteta paljon tavallisesta menosta poikkeamalla. Ja tätä asiaa ei ymmärrä vain kahden vanhemman perheessä eläneet, eikä (lapsettomat) "exän nyxät". Tarkoituksena omalla jaksamisella ei ole se mun oma onnellisuus, vaan mun jaksaminen on sama, kuin lapsen hyvä arki.
Mä sain lapsen isän kanssa keskustelemalla sovittua, että säännöt on suurinpiirtein samat kummassakin huushollissa, tämä on lapselle ehdottomasti parasta. Se myös helpottaa siirtymiä paikasta toiseen mun mielestä, kun lapsi tietää että aina toimitaan samalla tyylillä.
Meillä on oikeastaan ongelmana ainoastaan nukkumaanmenon kanssa, isänsä luona laitetaan nukkumaan / nukahtaa huomattavasti myöhemmin, kuin kotona. Alkuviikot on olleet välillä vaikeita ihan vaan siitä syystä, että lapsi on väsynyt. Olen yrittänyt tästäkin puhua, mutta se ongelma vielä odottaa ratkaisuaan. Nyt se vielä jotenkin menee näinkin, mutta lapsi menee ensi vuonna kouluun ja sinne ei oikein voi kantaa puoliksi unessa olevaa lasta maanatai-aamuna. Noh, onhan tässä vielä melkein vuosi aikaa puhua lapsen unen ja unirytmin tarpeellisuudesta..
Älkäähän nyt Täydelliset vanhemmat viitsikö. Perheissä on erilaisia käytäntöjä ja sääntöjä. Ette todellakaan voi tietää, mitä siellä toisessa perheessä tapahtuu 24h/vrk. Lasten juttuja on turha kuunnella niin tosissaan. Kiukutteleva lapsi on arkipäivää, kun tullaan toisen vanhemman luota, ehkä on autettu kengät jalkaan, mitä sitten? Ei välttämättä tapahdu joka ainoa kerta, kun kenkiä laitetaan jalkaan. Lapsi on mestari Peluri. Varmasti pelaa myös isän luona tietyistä asioista, se vaan kuuluu lapsen luonteeseen, vaikka joku olisi jo opettanut lapsen viisivuotiaanan lukemaan ja laskemaan.
AP:n kertoman perusteella mahtava isä ja hänen uusi puoliso. Jos suurimmat rikkeet tosiaan on tarralenkkarien ja barbien kenkien jalkaan laitto!
Jos olet hyvissä väleissä exän kansssa ja itse osaat asiallisesti keskustella asioista, ota joskus sivulauseessa puheeksi, "liiallinen" auttaminen, saat ehkä koko totuuden selville.
Ole iloinen isästä, joka huolehtii noin hyvin ja on osana yhteisen lapsenne elämää, toivottavasti itse et vaadi liikaa, koska koulussa sitten kysellään niitä kirjaimia ja numeroita....
Sulla ap ehkä on paremmat kyvyt ja parempi motivaatio kasvattaa lapsestasi hyvn pärjäävä yksilö. Harmi vain, että lapsi ei ole yksin sinun, vaan myös isänsä lapsi. Siksi sinä et pääse yksin toteuttamaan lapsen erinomaista kasvattamista, vaan isälläänkin on oikeus muokata lapsesta oman näkemyksensä mukainen yksilö.
Lapsi on saanut perimän molemmilta vanhemmiltaan ja nyt hän saa myös kasvatuksen molemmilta vanhemmiltaan. Siten lapsi on sekoitus kumpaakin vanhempaansa. Ei vain äitinsä lapsi.