Lue keskustelun säännöt.
Millaiset ihmiset laittavat myyntiin kuolleen lähisukulaisen ansiomerkit?
08.09.2020 |
Esim. sota-aikaisia ansiomerkkejä näkee myynnissä. Ymmärrän jos ovat kaukaiselta sukulaiselta eikä sikäli tunnearvoa, mutta miten joku voi myydä esim. isoisänsä ansiomerkit, joita tämä on saanut puolustaessaan maata? Ei voi tajuta. Minulle olisivat suuria aarteita.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutokaupoissa on usein myynnissä. Menee eniten maksavalle.
Sellaiset, jotka tarvitsevat rahaa.
Setäni varasti nuo papaltani ja myi. Onko niissä nimi, voiko niitä löytää jotenkin myöhemmin? Papalla oli joitain aika harvinaisia mm. Saksan rautaristi.
Oliso kyllä itsellekin vieras ajatus lähteä myymään tyyliin jotakin Mannerheim- tai Vapauden-ristiä, jos sen olisi ansainnut lähisukulainen. Sehän olisi helkkarinmoinen ylpeyden aihe. Toisaalta jos olisi ihan pa ja joku tarjoaisi siltä 30 k€, niin houkutus olisi varmaan suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä useita vaarilta jääneitä muistomitaleita ja ansiomerkkejä hyllyssä. Ei tulisi pieneen mieleenkään niitä myydä, arvoa ei kuitenkaan ole niin paljoa rahallisesti. Tunnearvo on mittaamaton.
No, jos oma kokemus isoisästä on olematon tai korkeintaan luokkaa "kerran vuodessa nähtiin jouluna ja silloin isoisä oli kännissä ja kiukkuinen" niin miksi toisaalta pitäisi mokomia säilytelläkään? Sotaan mentiin pakosta ja siellä oltiin pakosta, ei siinä ole sen isompaa sankaruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut myy kaiken millä saa rahaa viinaan. Muutenkin muiden, esim. suvun historialla ei ole väliä kun elämä pyörii oman navan ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
No, jos oma kokemus isoisästä on olematon tai korkeintaan luokkaa "kerran vuodessa nähtiin jouluna ja silloin isoisä oli kännissä ja kiukkuinen" niin miksi toisaalta pitäisi mokomia säilytelläkään? Sotaan mentiin pakosta ja siellä oltiin pakosta, ei siinä ole sen isompaa sankaruutta.
Puhuisit venäjää ja fanittaisit putinia ilman isoisäsi panosta. Että sellaista sankaruutta. Joskus sekin on sankaruutta että tekee sen mitä on pakko. Jotkut ei tehneet sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos oma kokemus isoisästä on olematon tai korkeintaan luokkaa "kerran vuodessa nähtiin jouluna ja silloin isoisä oli kännissä ja kiukkuinen" niin miksi toisaalta pitäisi mokomia säilytelläkään? Sotaan mentiin pakosta ja siellä oltiin pakosta, ei siinä ole sen isompaa sankaruutta.
Puhuisit venäjää ja fanittaisit putinia ilman isoisäsi panosta. Että sellaista sankaruutta. Joskus sekin on sankaruutta että tekee sen mitä on pakko. Jotkut ei tehneet sitäkään.
So? Puhun venäjää. eikä Venäjällä ketään pakoteta fanittamaan Putinia, vaikka korkealle nousseita oppositiojohtajia myrkytetäänkin.
Kyllä sinne sotaan oli pakko lähteä. Jos et lähtenyt, se oli kuritushuonetta tai jopa teloitus.
Mulle noita on kertynyt nurkkin pyörimään. Isoisä kuoli 20 vuotta ennen mun syntymää, ei niillä siis ole mulle mitään tunneaarvoa, täysin tuntemattoman hepun kamoja. Ymmärrän kyllä historiallisen- ja kulttuuriarvon.
En myy, kun en tarvitse rahaa. Mutta lapselle olen sanonut että surutta saa laittaa lihoiksi jos ei kiinnosta säilyttää: mitalit, korut, pöytähopeat, taulut.... Hänen vaivoikseen ne mun jäljiltä jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sadistisen psykopaattipapan lapset, joille on jäänyt elinikäiset traumat, varmaan haluaisi luopua kaikesta mikä muistuttaa kys. henkilöstä
Minä en tuollaisista saisi mitään iloa, joten mieluummin myisin ne jollekkin keräilijälle tmv jolle ne olisivat hyödyllisiä. En näe tarpeelliseksi omistaa tavaraa, mitä esitellään ehkä kerran vuosikymmenessä jollekkin kiinnostuneelle.
Ei niitä kai kukaan tuhottaviksi osta, menevät keräilijöille jotka osaavat arvostaa niitä. En kyllä itsekään menisi myymään ennen kuin viimeisessä hädässä.