Löytyykö deittipalstoilta enää ihmisiä, jotka olisivat tosissaan liikkeellä?
Tosissaan olemisella tarkoitan siis sitä, että parisuhde kiinnostaa, ollaan valmiita tapaamaan kiinnostavia ihmisiä kasvotusten ja jaksetaan viestitellä potentiaalisen deittikumppanin kanssa vaikkapa viikko ennen tapaamista. Nyt puoli vuotta eri deittipalstoilla pyörittyäni alkaa tuntua siltä, että suurin osa on nykyään noilla palstoilla joko pelleilemässä tai sitten etsimässä täydellistä kumppania, jollaista ei ole olemassakaan. Tästä seuraa se, että juuri kukaan ei tunnu etsivän parisuhdetta tosissaan, treffeille on vaikea päästä ja viestittelyt eivät kestä oikein kenenkään kanssa kahta päivää kauempaa.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että viikko pitäisi viestitellä? Jos joku ei ole parin päivän jälkeen vielä halukas tapaamaan, oletan, että hän on vain hakemassa kirjekaveria. Ei tuollaisella etukäteisviestittelyllä ole muuta virkaa kuin varmistaa, että toinen osaa kirjoittaa kokonaisen virkkeen. Liika viestittely rakentaa vain epärealistisia mielikuvia, joihin toinen ihminen ei tietenkään pysty vastaamaan.
Itse ehdotin treffejä aina parin viestin jälkeen ja aina viikon sisään mätsistä.
Itse en kyllä tiedä parin viestin perusteella, haluanko tavata toisen vai en. Yleensä en kuitenkaan odota, että viestittely kestäisi viikon, kolmekin päivää voi riittää silloin, jos viestejä vaihdetaan useampi päivässä.
Itse en mätsää naisen kanssa, jos en halua tavata häntä. Yhdet kaljat vievät vähemmän aikaa kuin runsas etukäteisviestittely ja antavat noin sata kertaa enemmän hyödyllistä tietoa. Vasta kasvotusten tietää, onko kemiaa ja miten tullaan juttuun.
Ja jatkan vielä: Voit siis itse toki käyttää palveluja kuinka haluat. Jos tarvitset eemmän viestittelyä, sitten tarvitset, eikä siinä mitään. Mutta jos ihmettelet, miksi viestittely ei jatku kahta päivää kauempaa, syynä on ihan yksinkertaisesti se, että useimmat oikeasti treffejä etsivät käyttäjät ovat oppineet, usein kantapään kautta, ettei pidempi viestittely ole järkevää tai hyödyllistä.
Entisenä volyymideittaajana minulla on kokemusta tuosta treffien sopimisesta nopeasti: yleensä sain pakit, koska en ilmeisesti ollut lainkaan sitä, mitä toinen haki tai sitten toinen ei ollut alunperinkään kovin kiinnostunut. Oharit ja viime hetken perumiset ovat myös tavallisia, jos sopii treffit parin viestin jälkeen. Kokemukseni mukaan oikeasti kiinnostuneet jaksavat viestitellä vähän pitkäjänteisemmin.
Yhtä hyvin ne pakit tulevat nopeasti viikkokausien viestittelyn jälkeen. Jos voin tietää 30 sekuntia tapaamisen jälkeen, ettei toinen ole minusta seksuaalisesti kiinnostava, miksi tuhlata meidän molempien aikaa kymmenien tai satojen viestien kirjoitteluun?
Se, että saat nopeasti pakit, on koko deittailun pointti. Sinä haluatkin nopeasti eroon tyypeistä, jotka eivät ole sinusta kiinnostuneita oikeassa elämässä. Ja siihen tarvitaan tapaamista kasvokkain.
En tiedä, otitko huomioon sitä, että aina nopeasti tapaaminen ei onnistu, jos toinen asuu kauempana. Vaikka asun suuressa kaupungissa, en voi rajata hakuani pelkästään parinkymmenen kilometrin säteellä asuviin, jos haluan löytää suhteen. Jos asut itse pk-seudulla, niin tietenkään sinulla ei ole silloin samaa ongelmaa.
T: Viestittelin Tinderistä löydetyn exäni kanssa kuukauden verran päivittäin ennen tapaamista
Juu, ymmärrän kyllä, että maaseudulla, pienemmillä paikkakunnilla tai muissa pitkien etäisyyksien paikoissa tilanne on erilainen. Suurin osa Tinderin ja muiden vastaavien palveluiden käyttäjistä asuu korkean väestötiheyden kaupungeissa, ja tällaisiin ympäristöihin ne ja koko nettideittikulttuuri mielestäni parhaiten sopivatkin.
Itse asun Turussa, ja rajani Tinderissä oli muistaakseni kolme kilometriä. Ei ollut mitään ongelmaa löytää kiinnostavia naisia deittailtavaksi. Helsingissä alueen pitäisi itse asiassa olla suurempi, koska maantieteellinen aluekin on.
Minä asun Tampereella ja Tinderissä rajana taitaa olla 80 kilometriä. Eipä sieltä silti tahdo löytyä mitään.
No Tampereella ja lähikunnissa ei olekaan ketään! Tampereella ei juuri ollenkaan potentiaalisa kumppaneita vaikka ikähaarukka on reilu 30-50 ja kilometrejä kans noin 80 km. Tampereella kaikki tuon ikäiset tuntuvat jo vakiintuneen, vain nuorisoa pyörii.
Minkä ikäinen olet? Itse olen 31 ja ikähaarukka menee kyllä paljon alle tuon kolmenkymmenen, 41 on yläikärajana Tinderissä tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on toki jo kuutisen vuotta, mutta... Roikuin deittipalveluissa neljä vuotta ennen kuin löysin parisuhteeni. Joku voisi luonnehtia sarjadeittailijaksi, ja loppua kohden voin itsekin myöntää sen olleen melkoista suorittamista, jopa epätoivoista. Mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa: olin kuitenkin tosissani, ja mies sieltä löytyi.
No niin, ahkeruus palkitaan tässäkin asiassa. Se on numeropeliä, mitä enemmän arpalippuja käyt läpi niin sitä todennäköisemmin se voittolappu löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että viikko pitäisi viestitellä? Jos joku ei ole parin päivän jälkeen vielä halukas tapaamaan, oletan, että hän on vain hakemassa kirjekaveria. Ei tuollaisella etukäteisviestittelyllä ole muuta virkaa kuin varmistaa, että toinen osaa kirjoittaa kokonaisen virkkeen. Liika viestittely rakentaa vain epärealistisia mielikuvia, joihin toinen ihminen ei tietenkään pysty vastaamaan.
Itse ehdotin treffejä aina parin viestin jälkeen ja aina viikon sisään mätsistä.
No eihän se tarkoita yötä päivää viestittelyä? Muutama kunnon viesti, josta käy jotain järkevää selville. Jos viikkokin on liikaa niin jo on mennyt kertakäyttöiseksi meno ja voihan ihmisellä olla vaikka vapaailta vasta viikon päästä.
Jos toisella on vapaailta vasta viikon päästä, sovitaan deitti sinne ja palataan asiaan edellisenä päivänä. Tuo viestittely ei vain ole millään lailla hyödyllistä, koska vasta kasvokkain tapaaminen kertoo, onko mitään edellytyksiä vai ei. Jokainen viesti, jonka kirjoitat, on korkeintaan toisen mahdollisuus ymmärtää jokin asia väärin tai menettää kiinnostuksensa.
Sinulle ehkä toimii noin. Kaikille ei. Jos jokainen välttää kaikkea ylimääräistä vaivaa ajatellen vain sitä, miten itse saa nopeiten selville, onko toinen täysin epäkiinnostava, aika moni mahdollisesti kiinnostava ihminen jää kohtaamatta. Minä en pysty sanomaan tapaamisesta välttämättä sen paremmin, onko tyyppi kiinnostava. Tapaamisessa voidaan mennä lukkoon, ujostella, ei keksitä mitä sanotaan jne. - varsinkin jos ei yhtään ole tutustuttu sitä ennen. Ja minulle on yleensä vaivalloista lähteä jonnekin treffeille tapaamaan random-tyyppiä. Se voi olla myös pelottavaa. Minulle toimivampaa on viestitellä ja jos ei vaikuta sen perusteella kiinnostavalta tyypiltä niin turha tuhlata aikaa järjestämällä tapaamista.
En siis tavannut deittaillessani kovin monia ihmisiä, mutta he olivat lähes poikkeuksetta kiinnostavia ihmisiä. Yhdestä ei oikein saanut mitään selvää tapaamisella, eikä toisellakaan, kun keskusteluista ei tullut oikein mitään. Hän olikin tapaamistani tyypeistä se joka halusi kovasti tavata ilman isompaa viestienvaihtoa ja poikkeuksellisesti siihen suostuin, kun sattui järjestymään kätevästi tapaaminen silloin. Ilmeisesti hän oli etsimässä lähinnä seksiseuraa, vaikka toisin väittikin. Minulle deittailun lähtökohta oli, että kiinnostaviin ihmisiin on aina hauska tutustua ja jos käy niin että seurustelukumppanin sijasta löytyy ystävä niin ei sekään huono tulos ole. Koin vieraaksi sen tehodeittailun, jossa ei olla kiinnostuneita tutustumaan ihmisinä vaan ainoastaan kartoittamaan mahd. nopeasti potentiaali parisuhdekumppanina. Minulla ei ollut selkeää listaa kriteerejä, millaista kumppania hain ja no nykyisenkin kumppanini kanssa oli todella yllätys, että päädyimme yhteen ja varsinkin se, että sovimme yhteen.
Kaverikerhot ovat erikseen, kuka nyt Tinderistä menee mitään kavereita hakemaan. Joskus on minulle nainen treffien jälkeen ehdottanut että voitaisiin olla kavereita, mutta sanoin että en tarvitse, niitä on jo ennestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on toki jo kuutisen vuotta, mutta... Roikuin deittipalveluissa neljä vuotta ennen kuin löysin parisuhteeni. Joku voisi luonnehtia sarjadeittailijaksi, ja loppua kohden voin itsekin myöntää sen olleen melkoista suorittamista, jopa epätoivoista. Mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa: olin kuitenkin tosissani, ja mies sieltä löytyi.
No niin, ahkeruus palkitaan tässäkin asiassa. Se on numeropeliä, mitä enemmän arpalippuja käyt läpi niin sitä todennäköisemmin se voittolappu löytyy.
Voiton todennäköisyys on vaan samaa luokkaa kuin lotossa 7 oikein itsellä.
M37
Pk-seudulla ainekin saanut sovittua Tinderin kautta treffejä. Olen lähtenyt parin viestin jälkeen treffeille ja myös joskus viestinyt ahkeraankin ennen treffejä. Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa. Joskus viestitellessä jo todennut, että ei toisen kanssa ole kemiaan mahdollisuuksia, kun näkemykset ja toiveet eroaa vahvasti.
Itse olen löytänyt deittisivujen kautta oman puolison. Siitä on nyt 8 vuotta aikaa, mutta uskon että vieläkin fiksuja tyyppejä löytää. Itse käytin paria kolmea eri sivustoa ja niissä oli se hauska piirre, että täysin ilmaisissa sivuissa homma ei mun kohdalla toiminut yhtään ja aloin miettiä, että ehkä tosissaan kumppania etsivät ovat valmiit muutaman euron kuukaudessa laittamaan palveluun. Sen jälkeen menin e-kontaktiin ja muistaakseni täältä sain vielä jonkin alennukse (https://nettideitti.net/e-kontakti/). Sitä kautta löysin muutamia täysjärkisiä deittikumppaneita, joista yksi valikoitu omaksi. <3
Onnenlöytänyt kirjoitti:
Itse olen löytänyt deittisivujen kautta oman puolison. Siitä on nyt 8 vuotta aikaa, mutta uskon että vieläkin fiksuja tyyppejä löytää. Itse käytin paria kolmea eri sivustoa ja niissä oli se hauska piirre, että täysin ilmaisissa sivuissa homma ei mun kohdalla toiminut yhtään ja aloin miettiä, että ehkä tosissaan kumppania etsivät ovat valmiit muutaman euron kuukaudessa laittamaan palveluun. Sen jälkeen menin e-kontaktiin ja muistaakseni täältä sain vielä jonkin alennukse (https://nettideitti.net/e-kontakti/). Sitä kautta löysin muutamia täysjärkisiä deittikumppaneita, joista yksi valikoitu omaksi. <3
Kyseisen sivun omistavalta taholta mainos tämä.
Palvelun maksullisuudessa voi olla perää, ei ainakaan ihan persaukisia voi porukka olla joten innokkaammin mennään "koko rahan edestä" treffeille ja toki jos suostuu palvelusta maksamaan, niin oletettavasti on myös tosissaan. Ilmaispalveluissa kun ei mitään maksa niin se ilmaisuus tekee ronkeliksi ja voi vaikka vaan pitää sitä pelkkänä huvina.
Vierailija kirjoitti:
Palvelun maksullisuudessa voi olla perää, ei ainakaan ihan persaukisia voi porukka olla joten innokkaammin mennään "koko rahan edestä" treffeille ja toki jos suostuu palvelusta maksamaan, niin oletettavasti on myös tosissaan. Ilmaispalveluissa kun ei mitään maksa niin se ilmaisuus tekee ronkeliksi ja voi vaikka vaan pitää sitä pelkkänä huvina.
Noissa maksullisissa ei tahdo olla porukkaa kuin Etelä-Suomen alueelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palvelun maksullisuudessa voi olla perää, ei ainakaan ihan persaukisia voi porukka olla joten innokkaammin mennään "koko rahan edestä" treffeille ja toki jos suostuu palvelusta maksamaan, niin oletettavasti on myös tosissaan. Ilmaispalveluissa kun ei mitään maksa niin se ilmaisuus tekee ronkeliksi ja voi vaikka vaan pitää sitä pelkkänä huvina.
Noissa maksullisissa ei tahdo olla porukkaa kuin Etelä-Suomen alueelta.
Onko Tampereen seudullakin hiljaista? Ikävää, jos noin on.
Varmasti löytyy. Itsekin olen etsimässä en kyllä tinderin puolella. Tinderissä kävin, enkä sieltä löytynyt vuodessa yhtäkään kiinnostavaa, vaikka asustan pk-seudulla. Ulkonäöllisesti kyllä löytyi, mutta profiilit olivat niin luokattomia ettei jaksanut nähdä vaivaa edes yrittää saada heistä matchejä. Vaikka muissa palveluissa on vähemmän ihmisiä niin puhun kyllä niiden puolesta silloin kun etsitään oikeata parisuhdetta.
Sinulle ehkä toimii noin. Kaikille ei. Jos jokainen välttää kaikkea ylimääräistä vaivaa ajatellen vain sitä, miten itse saa nopeiten selville, onko toinen täysin epäkiinnostava, aika moni mahdollisesti kiinnostava ihminen jää kohtaamatta. Minä en pysty sanomaan tapaamisesta välttämättä sen paremmin, onko tyyppi kiinnostava. Tapaamisessa voidaan mennä lukkoon, ujostella, ei keksitä mitä sanotaan jne. - varsinkin jos ei yhtään ole tutustuttu sitä ennen. Ja minulle on yleensä vaivalloista lähteä jonnekin treffeille tapaamaan random-tyyppiä. Se voi olla myös pelottavaa. Minulle toimivampaa on viestitellä ja jos ei vaikuta sen perusteella kiinnostavalta tyypiltä niin turha tuhlata aikaa järjestämällä tapaamista.
En siis tavannut deittaillessani kovin monia ihmisiä, mutta he olivat lähes poikkeuksetta kiinnostavia ihmisiä. Yhdestä ei oikein saanut mitään selvää tapaamisella, eikä toisellakaan, kun keskusteluista ei tullut oikein mitään. Hän olikin tapaamistani tyypeistä se joka halusi kovasti tavata ilman isompaa viestienvaihtoa ja poikkeuksellisesti siihen suostuin, kun sattui järjestymään kätevästi tapaaminen silloin. Ilmeisesti hän oli etsimässä lähinnä seksiseuraa, vaikka toisin väittikin. Minulle deittailun lähtökohta oli, että kiinnostaviin ihmisiin on aina hauska tutustua ja jos käy niin että seurustelukumppanin sijasta löytyy ystävä niin ei sekään huono tulos ole. Koin vieraaksi sen tehodeittailun, jossa ei olla kiinnostuneita tutustumaan ihmisinä vaan ainoastaan kartoittamaan mahd. nopeasti potentiaali parisuhdekumppanina. Minulla ei ollut selkeää listaa kriteerejä, millaista kumppania hain ja no nykyisenkin kumppanini kanssa oli todella yllätys, että päädyimme yhteen ja varsinkin se, että sovimme yhteen.