Lue keskustelun säännöt.
"Ylisuorittaja äidit"
08.09.2020 |
Ihan alkuun, tämä ei ole häpäisy taikka tuomitsemis ketju toisin tunteville vanhemmille. Voimahalit vanhemmille joilla on lasten kanssa vaikeampaa ja oma jaksaminen koetuksella <3.
Onko täällä muita jotka kokee lapsiperhe arjen olevan se oma juttu? Ei tarvitse satunnaisia iltatunteja enempää vapaa aikaa taikka ajattele arjen olevan raskasta suorittamista. Tuntee että arki antaa enemmän kuin ottaa.
Ap tarvitsisi saman henkistä vertaistukea. Tuntuu jatkuvasti että joutuu omaa hyvää oloaan puolustelelemaan tai jopa häpeilemään kun en koe tätä arkea väsyttävänä. En juurikaan tahdo vapaata, vaikka siihen mahdollisuus olisikin. Asenne elämään : Huominen on uusi virheetön päivä.
Kommentit (24)
Jo se auttaa muuten jaksamaan kun tietää että vapaata saa heti kun tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo se auttaa muuten jaksamaan kun tietää että vapaata saa heti kun tarvitsee.
En saa heti kun tarvitsen. Kk varotusajalla kuitenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo se auttaa muuten jaksamaan kun tietää että vapaata saa heti kun tarvitsee.
En saa heti kun tarvitsen. Kk varotusajalla kuitenkin.
Ap
Niin. Mutta saat jos haluat.
Mistä nämä tilanteet oikein tulevat? Hyvin voiva ihminen, joutuu puolustelemaan omaa oloaan? Vääränlainen ystäväpiiri kenties?
Olen iloinen omasta perheestäni, en joudu sitä kenellekään puolustelemaan.
Ylisuorittaja äidit? Luulin et taas puhutaan liikuntaharrastuksista iltaisin kun mies tulee kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo se auttaa muuten jaksamaan kun tietää että vapaata saa heti kun tarvitsee.
En saa heti kun tarvitsen. Kk varotusajalla kuitenkin.
ApNiin. Mutta saat jos haluat.
Niin saan. Viimeksi käytetty puolivuotta sitten. Sitä ennen kaksivuotta aijemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo se auttaa muuten jaksamaan kun tietää että vapaata saa heti kun tarvitsee.
En saa heti kun tarvitsen. Kk varotusajalla kuitenkin.
ApNiin. Mutta saat jos haluat.
Niin saan. Viimeksi käytetty puolivuotta sitten. Sitä ennen kaksivuotta aijemmin.
Ap
Eli saat ja se tuki on tiedossasi koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös tuollainen. Jo sinkkuna olin sellainen että viiihdyin parhaiten yksin kotona. Sitten kun tuli perhe niin viihdyn parhaiten perheen kanssa kotona. Olen onnellinen kuin pieni sika kun koko perhe on koolla ja vaan kotoillaan, tekemättä mitään erityistä.
Kukin saa suorittaa haluamallaan tavalla, usein kuitenkin nää ylisuorittajat hehkuttaa kaikille ja kaikkialla, sitä ylivertaisuuttaan ja ahkeruuttaan. Miksi ihmeessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua oo koskaan perhe-elämä stressannut tai uuvuttanut. Viihdyn kotona ja tykkään perheestäni. Muut kitisi koronakaranteenista, meille se oli normaalia elämää. Ei ahdistanut tai uuvuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä tilanteet oikein tulevat? Hyvin voiva ihminen, joutuu puolustelemaan omaa oloaan? Vääränlainen ystäväpiiri kenties?
Olen iloinen omasta perheestäni, en joudu sitä kenellekään puolustelemaan.
En ole ap, mutta tunnistan tämän. Tilanteita tuli esim. muskarissa, avoimessa päiväkodissa tai perhekerhossa, joissa tuli käytyä äitiyslomalla ja juteltua muiden äitien kanssa. Kun toiset kertoivat siitä, että viime yönä oli tullut nukuttua 3 tuntia pätkissä, yhtä lasta täytyy kiikuttaa lääkärissä, toisella on allergiaa jos jonkinlaista jne. niin ei siinä itse oikein kehdannut hehkuttaa, että vitsi tää on ihanaa ja tää on elämäni parasta aikaa. Neutraalisti vaan totesin, että kaikki sujuu tosi kivasti ja tasaisesti. Voi olla vain oman pääni sisällä, mutta tuntui jotenkin "nololta" että itsellä sujui kaikki niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukin saa suorittaa haluamallaan tavalla, usein kuitenkin nää ylisuorittajat hehkuttaa kaikille ja kaikkialla, sitä ylivertaisuuttaan ja ahkeruuttaan. Miksi ihmeessä?
Onko se ylisuorittamista, kun viihtyy oman perheensä kanssa?
En tunne pienintäkään halua jakaa kuvia perheeni arjesta.
Vierailija kirjoitti:
Kukin saa suorittaa haluamallaan tavalla, usein kuitenkin nää ylisuorittajat hehkuttaa kaikille ja kaikkialla, sitä ylivertaisuuttaan ja ahkeruuttaan. Miksi ihmeessä?
Ohis, eiköhän tuo "oman ylivertaisuuden hehkuttaminen kaikille ja kaikkialla" ole vain tätä vauva-palstan kuplaa. Myös sitä lapsiperhe-elämän ja arjen rankkuutta "hehkutetaan" esim. somessa. Miksi tämä tuntuu olevan jotenkin sallitumpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn varsin hyvin lapsiperhearjessani, vaikka töissäkäyvänä elämää pitääkin aika paljon aikatauluttaa, että siihen saa kaiken haluamansa mahdutettua.
Sitä en ihan ymmärtänyt, mitä tekemistä tällä lapsiperhearjesta nauttimisella oli ylisuorittamisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä nämä tilanteet oikein tulevat? Hyvin voiva ihminen, joutuu puolustelemaan omaa oloaan? Vääränlainen ystäväpiiri kenties?
Olen iloinen omasta perheestäni, en joudu sitä kenellekään puolustelemaan.En ole ap, mutta tunnistan tämän. Tilanteita tuli esim. muskarissa, avoimessa päiväkodissa tai perhekerhossa, joissa tuli käytyä äitiyslomalla ja juteltua muiden äitien kanssa. Kun toiset kertoivat siitä, että viime yönä oli tullut nukuttua 3 tuntia pätkissä, yhtä lasta täytyy kiikuttaa lääkärissä, toisella on allergiaa jos jonkinlaista jne. niin ei siinä itse oikein kehdannut hehkuttaa, että vitsi tää on ihanaa ja tää on elämäni parasta aikaa. Neutraalisti vaan totesin, että kaikki sujuu tosi kivasti ja tasaisesti. Voi olla vain oman pääni sisällä, mutta tuntui jotenkin "nololta" että itsellä sujui kaikki niin hyvin.
Tämähän se. Kun ei sitä tahdo hehkuttaa toisille että eletään elämän parasta aikaa. Moni sen arjen vaivattomuuden lukee kehumiseksi tai toisten vähättelyksi. Sitte on nämä läheiset jotka jää roikkumaan vain niissä negatiivisissa asioissa, koska omien lasten kanssa oli paljon vaikeampaa ja olettaa että kaikilla samanlaista. Tiedän tämän olevan hyväntahtoista ja tahatonta, mutta kyllä se latistaa tunnelmaa jos jatkuvasti joutuu korjailemaan ettei arki ole noin raskasta meillä tai etten näe asioita samalla tavalla.
Ap
Täällä vertaistukea. Itsekään en koe pikkulapsi ja vauva-aikaa, jota elänyt tässä lainkaan raskaana. Minullakin hoitajia lapsille on kyllä saatavilla, mutta en koe tarvitsevani enempää omaa aikaa tai taukoa lastenhoidosta. Nautin lapsistani ja elämäntilanteestani täysillä. Korviini kuulostaa ihan oudolta kun jotkut äidit haikailevat takaisin työelämään ja aikuiseen seuraan ja valittelevat miten raskasta pikkulapsi arki on. Ei meillä vaan, vaikka heräilenkin monesti yössä imettämään kahta nuorimmaista jne.
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn varsin hyvin lapsiperhearjessani, vaikka töissäkäyvänä elämää pitääkin aika paljon aikatauluttaa, että siihen saa kaiken haluamansa mahdutettua.
Sitä en ihan ymmärtänyt, mitä tekemistä tällä lapsiperhearjesta nauttimisella oli ylisuorittamisen kanssa?
Provosoiva aloitus saa huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen myös tuollainen. Jo sinkkuna olin sellainen että viiihdyin parhaiten yksin kotona. Sitten kun tuli perhe niin viihdyn parhaiten perheen kanssa kotona. Olen onnellinen kuin pieni sika kun koko perhe on koolla ja vaan kotoillaan, tekemättä mitään erityistä.
Tällänen tausta ja onnea täälläkin :). Ihanaa kun arki rullaa ja muksut hälisee ympärillä. Mä tykkään myös ihan älyttömästi siittä lapsenomasesta riemusta mikä itselle tulee ku lähtee noitten leikkeihin mukaan.
Onneksi miehet osaa ajatella itse niin eivät sorru tuommoisiin turhiin itse keksittyihin ongelmiin.
Mutta onhan miehet muutenkin lähtökohtaisesti fiksumpia yleensä.
Haet vertaistukea ja otsikoit ystävällismielisen hakusi solvauksella?