Missä iässä aloit kokea itsesi liian vanhaksi yöelämään?

Jossain 25-vuotiaana. Mutta nyt enää 39-vuotiaana en koe, ja käyn säännöllisesti.

21-vuotiaana, kun sain lapsen. Yöelämä ei tarjonnut minulle enää mitään.

Olin 23 vuotias kun hommasta alkoi mennä maku ja joka paikassa oli heilumassa lähinnä viisi vuotta nuorempia kakaroita. Sen jälkeen en ole enää yöelämässä ollutkaan, tosin ehdin siellä aloittaa jo 15 vuotiaana, joten liika on liikaa siinäkin.

27

Jestas mikä kysymys! Olen 35, enkä tunne itseäni liian vanhaksi käymään yöelämässä n. kerran kuussa. Tiedän yhden 80-v pariskunnan, jotka käyvät yöelämässä säännöllisesti. Muuten ovat ihan hyväkuntoisia eläkeläisiä, ei siis päihdeongelmaa.

18v. Olen päässyt sisälle baareihin jo 16 vuotiaana, joten ne oli aika lailla jo nähty. Kun menin ystävättären kanssa 18 vuotiaana paikkaan Helsingissä jossa ikätoverit paljon kävivät, tuntui että siellä oli vaan lapsia, kukaan ei näyttänyt 18 vuotiaalta, tuli aika mummo-olo, ei menty sinne toista kertaa :) Siitä se sitten aika paljon käyminen hiipui muutenkin, kun en ole mikään bilettäjä, sitä touhua oli vaan niin väsyttävää katsella, jos menin joskus yökerhoon, niin lähinnä musiikin ja tanssimisen takia, ei alkoholin tai seuranhaku mielessä.

Olen nyt 22, eilen olin ja sitä ennen ehkä puolitoista vuotta sitten. En ole ikinä ollut baarissakävijä -ihmistyyppi, mutta viimeistään eilen tuli olo että olen aivan liian vanha ainakin kyseiseen baarin.

Mä alotin yöelämässä käymisen 15-vuotiaana ja lopetin siinä 22-vuotiaana.

No en koskaan, sille ei ole ikärajaa!

Mun yöelämä loppui käytännössä siihen kun lapset syntyivät, iällä ei ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Sit alkoi se toinen "yöelämä", heh. Olin kolmekymppinen lasten syntymän aikaan.

Parin viikon päästä ois tarkoitus viettää pitkästä aikaa miehen kanssa hotelliviikonloppu ihan kahdestaan, käydään varmaan samalla myös kaupungin yöelämää kokemassa. :)

Olen aina viihtynyt yöelämässä, mutta enää ei niin paljon huvita. Yökerho paikkana... voi kauhistus! Keikoilla on kiva käydä ja joissakin baareissa. Ikää nipin napin 40. 

11 jatkaa: en vieläkään tunne itseäni liian vanhaksi yöelämään. Mutta en johonkin nuorisodiskoon olekaan menossa. 

Ehkä noin 35-v.

Kertokaa mulle, mikä siinä yöelämässä viehättää? En ole itse oikein ollut baari-ihmisiä sitten teini-iän. Joskus 17-19-vuotiaana oli ihan kiva hihhuloida ympäriinsä, tosin silloinkaan en välittänyt tanssimisesta ja halusin aina viimeistään pikkutunneilla kotiin, kun toiset olisi jatkaneet ihan aamuun asti. Nyt olen 24 enkä saa baareista mitään irti. En välitä olla humalassa, tanssiminen ei selvinpäin tunnu luontevalta. Olen parisuhteessa, joten en etsi seuraa.

Joten? Mitä siitä ulkona käymisestä pitäisi saada irti? Lähinnä väsyttää ajatuskin, että näin klo 22 pitäisi lähteä johonkin...

About 20 alkoi tulla usein tunne, että mieluummin olisin kotona nukkumassa kuin täällä.

Mutta pääsinkin baareihin jo 15-v, joten ehdin kyllästyä kun useimmat vasta aloitteli klubien kiertelyä.

22

En ainakaan vielä, olen 34v. Olen tietysti siirtynyt käymään eri tyyppisissä paikoissa kuin parikymppisenä.

älkää tunteko itseänne huonoksi ja suuttuko kun kerrotte käyvänne baarissa 35-50 vuotiaina. Me jotku ei vaan tykätä enää 20 vuoden jälkeen käydä ei siinä ole mitään pahaa kuten ei siinäkään että sinä tykkäät baareilla kolmekymppisenä :) kaikki on ollu tollasia äkäsiä kommentteja

18v.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 22:07"]

Kertokaa mulle, mikä siinä yöelämässä viehättää? En ole itse oikein ollut baari-ihmisiä sitten teini-iän. Joskus 17-19-vuotiaana oli ihan kiva hihhuloida ympäriinsä, tosin silloinkaan en välittänyt tanssimisesta ja halusin aina viimeistään pikkutunneilla kotiin, kun toiset olisi jatkaneet ihan aamuun asti. Nyt olen 24 enkä saa baareista mitään irti. En välitä olla humalassa, tanssiminen ei selvinpäin tunnu luontevalta. Olen parisuhteessa, joten en etsi seuraa.

Joten? Mitä siitä ulkona käymisestä pitäisi saada irti? Lähinnä väsyttää ajatuskin, että näin klo 22 pitäisi lähteä johonkin...

[/quote]

Ei minuakaan kiinnostanut kun olin naimisissa. 

Mutta kun mies jätti pari vuotta sitten, totesin että pe- tai la-illat yksin kotona on aika tylsiä ja yksinäisiä. Viinin lipittäminenkin siellä telkkarin ääressä jotenkin surullista puuhaa, jos sitä tekee siksi että peittäisi juomalla yksinäisyydne tunnetta. Päätin, että parempi lähteä ihmisten ilmoille sieltä kotoa homehtumasta. Aloin käydä baareissa ja yöelämässä. 

Mitä siellä sittne teen? Juon, tanssin, välillä pokaan jonkun miehen petiini. Toiveissa olisi jos löytyisi ihan vakkari seurustelukumppani, mutta eipä tämä niin huonoa ole elämä ilmankaan.