Äidit jotka panostaa lastenvaatteisiin ym. ja kulkee itse rytkyissä...

Onhan siinä järkeä. Olen aikuinen ja voin valita, lapset ei voi. Niille pitää tehdä valinta aikuisten toimesta, ja mun valinta on, että niiden kamppeet on kunnossa. Kaikkeen ei riitä yksinhuoltajan varallisuus eikä mielenkiinto.

Ei oo iso ongelma mulle.

Täällä yks vastaava. Olen ystäväpiirin vanhin ensisynnyttäjä ja olenkin onnekas, saan ilmaiseksi ystäviltäni lastenvaatteita. Yleensä ystäväni on käynyt lasten vaatekaapit läpi, soittaa ja sanoo tuletko hakemaan. Minä leivon yleensä ison kakun ja menen hakemaan vaatteet, kummatkin omat tyytyväisiä.

Siksi lapsi pukeutuu hyvin, mutta mulle ei ole rahaa. Mies välillä leikkaa mun hiuksia ja tänään ostin kirppikseltä kestovärin, laitan sen kun ehdin mutta tuskin ostan itselleni mitään tänä vuonna. En tarvitse mitään, en kaipaa mitään. Ehkä en näytä kauniilta, harva muukaan 300 e kk ansioilla.

Mä viihdyn itse farkuissa ja trikoopaidassa, useimmin mustassa joten turha niillä on kaappia täyttää, muutama vain jotta saa päivittäin puhtaan. Löysin aivan mun näköisen villakangastakin vuonna 2003...olen kyllä katsellut uusiakin talvitakkeja, mutten mä tykkää niistä. 

Kai joku viimistä muotia seuraava sanoo mun vaatteita rytkyiksi...mutta ehjiä ja puhtaita ovat aina.

Tyttö taas elää prinsessavaihettaan, joten hänellä on vaaleanpunaiset yhteensopivat käyttövaatteet ja kimallusta siihen lisäksi. En minä niitä haluasi tai edes pidä niistä, muttei ne mun vaatteita ole. 

Itse taas arvostan toimuvuutta, joten lapsella on kaikkiin tilanteisiin sopivat laadukkaat ulkovetimet ja niihin sävysävyyn pipot ja nahkakengät.

Mutta eipä mua haittaa jos meidän kulkeminen tuolla kylillä jonkun hampaankoloon jää kaivertamaan.

Raha voi olla esteenä. Haluaa antaa lapselleen kaiken, mitä ei itse saanut. Näin aoinakin meillä.