Miksi jotkut ei kestä toisen pahaa mieltä?

"Koska aikuiset ihmiset ei murjota tai vingu kuin pienet lapset."

"Aikuista ei tarvitse lohduttaa. Lopetaa sen valittamisen ja jatkaa eteenpäin"

Ja nämähän te sitten muistatte, kun tulee vastoinkäymisiä, sellaisia pieniä kuin että mies pettää ja sellaisia suurempia kuin että menettää jotakin tärkeää kuten ihmisen.

Aikuinen ei murjota ja lopettaa sen valittamisen, eikö niin?

Hyvä kun luin tätä palstaa, osaan nyt suhtautua oikein esim. leskeytyneeseen ihmiseen. Jos hän yhtään on pahalla mielellä tai peräti itkeskelee, voin kertoa että aikuiset ei käyttäydy noin vaan jatkaa eteenpäin.

Itselleni ongelma oli eräs henkilö, joka kuvitteli meidän olevan läheisiäkin ystäviä. Meistä olisi ehkä voinut tullakin sellaiset, mutta tämä henkilö jauhoi jatkuvasti niistä ongelmistaan. Tuntui kuin olisin ollut joku ilmainen terapeutti hänelle. Kuuntelin sitä aikansa ja alussa toki jaksoinkin olla kannustava (ongelmat eivät olleet mitään keksittyjä vaan oikeasti suuria). Kun tätä kuitenkin vain jatkui aina kun olimme tekemisissä, en yksinkertaisesti enää jaksanut kuunnella. En tuntenut, että olisin saanut siitä "ystävyys"suhteesta mitään, vaan kaikki keskustelut johtivat joka kerta samaan valitukseen.

Kyseinen henkilö ei edes tehnyt mitään niille ongelmille, joille olisi voinut tehdä jotain, vaan valitti surkeana. Sanoin monta kertaa, että mitä jos nyt tekisit vaikka näin ja näin ja ehdotin myös terapeutille menemistä, mutta vastaus oli vain joku "niin kai kannattaisi tehdä" ilman mitään toimintaa. On minullakin ongelmia enkä jaksa olla jonkun likaviemärinä, vaikka yleensä olenkin empaattinen. Sitten, kun en enää jaksanut olla aina online valmiina lohduttamassa tätä henkilöä, sain niskaani kasan syyllistäviä viestejä ja marttyyrimaista käytöstä. Huomautin asiasta useita kertoja ilman tuloksia. Lopulta oli pakko vain sanoa, että en enää jaksa kuunnella tuota valitustasi ja laittaa välit poikki.

Olen ehkä sitten liian itsenäinen, mutta käsittelen omat ongelmani ihan eri tavalla - puhun niistä toki ystävien kanssa, mutta käsittelen ne läpi lopulta itse enkä ole kaatamassa sitä omaa pahaa mieltäni muiden niskaan. Ei siis ole vältämättä merkki kamalasta itsekkyydestä, jollei vain halua kuunnella miten paskasti muilla menee.

En tajua, miksi kukaan edes lähtisi jonkun pinnallisen kaverin luo jos itsellään menee tosi huonosti eikä halua tehdä mitään. Siitä ei ole muuta seurauksena kuin paha mieli sille toisellekin. Mieluummin kannattaa puhua jonkun läheisen ystävän kanssa, kunhan muistaa olla käyttämättä ketään oman pahan mielensä oksennussaavina.

Peilineuronien vuoksi. Muiden paha olo aiheuttaa itsessä vastaavaa pahaa oloa.

Aloittajan kertomuksesta ei käy ilmi, onko kyseessä jo kauan samassa suossa vellominen vai tuore sureminen. Niitäkin ihmisiä on, joiden mielestä mikään toisen menetys ja murhe ei ole murehtimisen arvoista, mutta annas olla jos itseltään katkeaa kynsi niin jo on kansallinen hätätila käynnissä. Ei siis välttämättä ole aina niin että vika on murehtijassa vaan yhtä hyvin se voi olla ns. ystävässä, jonka mielestä hänen seuraneitinään oleminen on tärkeää ja kaikenlaiset murheet on syytä unohtaa kun hänen säkenöiviä tarinoitaan saa kuunnella.

Usein tämän lajin ihmiset on nuoria ja elämää kokemattomia, mutta kyllä joukkoon kuuluu ihan aikuisiakin, joilla ei ole koskaan ollut mitään oikeaa vaikeutta elämässä, suurimmat ongelmat on olleet tyyliä parkkipaikkaa ei löydy oven vierestä. Jos ihminen ei pysty toisen pahaa oloa ja murhetta sitä vähää kunnioittamaan että antaa olla ainakin vähättelemättä, parempi pysyä poissa.

Toisaalta, useimmiten tilanteen pääsee kuittaamaan korkojen kanssa. Sitten kun epäempaattisella tuleekin se kova paikka itselle, ei mitään empatioita sinnekään vaan samaa p-skaa kuin hänkin aikanaan jakoi. Hänhän on itse osoittanut oamlla käytöksellään, että se on ok. joten samaa takaisin vaan.

"Jos jaksetaan kuunnella jonkun vouhotusta esim. häistään"

Todella, ihmiset jaksaa viikosta toiseen jotain typerääkin typerämpää "verho päähän vai ei"- ja "siis mitä mä teen kun kaikki lautasliinat on puoli sävyä liian tummia"-idiotismia (kannattaa btw kuitata sitten parin vuoden kuluttua kun ovat eroamassa että onko eropaperit oikeaa sävyä :D), mutta ystävän murheiden kuunteluun ei riitä aikaa. Onneksi jokainen saa valita itse ystävänsä eikä tarvitse hengata itsekeskeisten bimbojen kanssa jos ei kiinnosta.

Rajansa kaikella. Kun jollakin ihmisellä on suru, sitä pitää päästä työstämään ja puhumaan ja puhumaan ja hyvän kuuntelijan pitää antaa tilaa suruun ja kuunella ja kuunnella, mutta..    rajansa kaikella. 

Ei kaikki huonot kuuntelijat ole itsekkäitä, olen juuri törmännyt hyvin itsekkääseen surijaan joka ei anna muille lupaa elää ilman surua.

Totuus on, että elämä jatkuu ja maapallo pyörii. Surijan ei tarvitse ottaa osaa siihen, mutta surijan täytyy antaa muille mahdollisuuden elää normaalista. Ihmisten täytyy osata kunnioittaa surijaa ja olla hienotunteisia, kuunnella ja myötäelää, mutta kenenkään ulkopuolisen ei tarvitse lakata elämästä omaa arkea Siis puolin ja toisin rajansa kaikella..

En minäkään oikein ymmärrä, miksi surusta tai mielipahasta ei saisi puhua eikä ainakaan kovin kauaa kun taas juuri esim. häistä saa jankuttaa hulluuteen (siis niiden hulluuteen, jotka joutuvat kuuntelemaan) asti ja jos ei jaksa sadatta kertaa jotakin hääkutsun fontin vatulointia, on kateellinen tai muuten vaan katkera. No kun ei ole, mutta ei jaksa - hei kaikki me ollaan menty tai menee joskus naimisiin, big deal. Eikä kukaan muista kutsun fonttia parin kuukauden päästä tai sitä, oliko kimpussa joku oksa millin vinossa. Siis oikeasti, kaikenlaista aivotonta sitä on kuullutkin - tuikitavallinen talliainen nai toisen tuikitavallisen talliaisen ja häistä puhutaan kuin ne olisi joku Vuosisadan Spektaakkeli.

Kyllä minä mieluummin kuuntelen ihmistä, jolla on vaikeaa. Siitä voi olla hänelle jotakin hyötyä ja se voi kohentaa hänen oloaan. Typerien ihmisten typerät jankutukset on asia erikseen.

Jos ns. ystävä ei kuuntele sinun murheitasi, älä sinäkään osoita kiinnostusta hänen iloihinsa. Josko itsekäs tajuaisi.

Teinejä?

No, tuollainen käytös kuin sinun on vain epäkohteliasta. Jos on paha mieli, niin on mietittävä tarkkaan, että ei anna vaikutelmaa, että toinen kokee pahan mielesi johtuvan hänestä. Vaikka toinen tietäisikin sinulla olevan surua, nyt jos et ole häntä erikseen pyytänyt lohduttamaan, hän varmaan ajttelee, että jos hän ei ole aiheuttanut sinulle pahaa, voisit sentään hänelle hymyillä tai jotain. 

Mutta ei. Sinun laisesi haluavat mököttää jokaiselle vastaantulijalle sen sijaan, että sanoisivat suoraan, että olen nyt tällainen, koska minulla on paha mieli. 

Jotkut ihmiset tosiaankin ahdistuvat toisten pahasta mielestä ja sitten ahdistuksissaan tiuskivat ja puhuvat rumasti. Jonkinlaisesta itsekeskeisyydestäkin on varmaan kysymys, ei osata eikä haluta lohduttaa ystävää. Esimerkkisi kuulosti tosiaankin teinimeiningiltä, mutta valitettavasti tuollaisia omaan napaan tuijottajia on myös aikuisten keskuudessa. 

Tietämättä aloittajan tapausta, jos on kokenut oikean suuren ja lopullisen menetyksen (ja ei, en tarkoita että poikkis on jättänyt, niitä saa aina uusia), jotkut ihmiset ei ehkä ole käsitelleen omia menetyksiään (kuten läheisen poismeno) vaan suru on käsitelty työntämällä se syrjään, jolloin toisen suru voi tehdä itselle liian pahan mielen.

Itsekästä on mennä lässyttämään surevalle jostakin typerästä kuten hiustenvärjäyksestä tai pyydellä baariin - poikkissuruihin se varmaan auttaa, mutta ei sellaisiin oikeisiin.

Jos jaksetaan kuunnella jonkun vouhotusta esim. häistään tai vauvastaan kuukausitolkulla ja eläytyä mukaan, on kyettävä kuuntelemaan myös pahaa mieltä ja osattava käyttäytyä sen mukaisesti.

No mistä surevan kanssa sitten pitäisi puhua tai miten olla?

Ihmiset ON täynnä itseään. Siksi. Kuvitellaan että koko maailmaa kiinnostaa omat asiat, mutta itsen ei tarvitse olla kiinnostunut kenestäkään. Kerrot että olet juuri saanut potkut, niin toinen tuumaa että jaa sellasta se on mutta minä tapasin siis NIIN ihanan miehen et uskokaan ja se sano silleen ja teki tolleen ja läpälää, minä olen maailman tärkein ja minun tyhjänpäiväiset kuulumiseni ovatkin vasta Tosi Tärkeitä. Ja näitä löytyy kyllä ihan aikuisista akoistakin, ei ole teinien yksinoikeus.

Tuollaiset ihmiset kannattaa poistaa puhelimestaan ja tuttavapiiristään.

"No mistä surevan kanssa sitten pitäisi puhua tai miten olla?"

Vaikka kuunnella? Lohduttaa? Olla edes hetken hiljaa typeryyksistä? Kysellä surevan kuulumisia? Voiko olla avuksi? Mitä tahansa muuta kuin rynnätä surevan luo jankuttamaan diipadaapaa ja minäminäminää.

Ruokaa voi tarjota ja tuoda.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 16:56"]

Olen miettinyt, miksi joillekin ihmisille on suorastaan vihantunteita herättävää jos joku toinen on pahalla mielellä vaikka tiedossa on, että surullisuuteen on aihetta? Soitetaan tai tullaan käymään ja lässytetään jotakin yhdeentekevää "Lissukin on värjännyt tukan siis ei sovi sille yhtään" tai vängätään mukaan esim. baariin ja sitten kun antaa periksi ja lähtee, eikä osaa bailata "oikein" kun on se paha mieli, ollaan vihaisia. Parasta on kun kysytään, miksi olet niin hiljainen ja kun sanot, tiuskaistaan että vieläkö sä tota jauhat, minkä sille voi, mutta lähetään shoppaileen niin lakkaat märehtimästä.

Oikeasti, onko ihmiset vain niin itsekkäitä että minkäänlaista empatiaa ei tunneta vai vasta sittenkö aletaan ymmärtää, mitä tarkoittaa paha mieli, kun tarpeeksi kovaa osuu omallekin kohdalle? Ja ei, en nyt tarkoita mitään poikkis ei vastannutkaan puhelimeen- tai se tanssi toisen kanssa-"ongelmia" pahan mielen aiheuttajana.

[/quote]

Koska aikuiset ihmiset ei murjota tai vingu kuin pienet lapset. Ole yksin jos et osaa olla vinkumatta

[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 17:12"]

Jotkut ihmiset tosiaankin ahdistuvat toisten pahasta mielestä ja sitten ahdistuksissaan tiuskivat ja puhuvat rumasti. Jonkinlaisesta itsekeskeisyydestäkin on varmaan kysymys, ei osata eikä haluta lohduttaa ystävää. Esimerkkisi kuulosti tosiaankin teinimeiningiltä, mutta valitettavasti tuollaisia omaan napaan tuijottajia on myös aikuisten keskuudessa. 

[/quote]

Aikuista ei tarvitse lohduttaa. Lopetaa sen valittamisen ja jatkaa eteenpäin