Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen niin pinnallinen ja tarkka lapsen vaatteista?
19.10.2013 |
Tämä ei ole provo.
Oikeesti en ymmärrä itseäni. Minulla on yksi tytär ja olen tosi tarkka hänen vaatteistaan. Pystyn ostamaan kirppareilta käytettyjä vaatteita tiettyyn pisteeseen asti. Niiden pitää sopia sävyltään esim. jo olemassa oleviin kenkiin ja pipoon. Pantojen ja pinnien on oltava samaa sarjaa tai sävyä vaatteiden kanssa.
En pysty laittamaan tyttärelleni edes haalaria päälle koska mielestäni ne on tosi tyhmän näköisiä, pukea nyt lapsi säkkiin?! Koska säkiltä ne mielestäni näyttävät. Niinpä olen nytkin talveksi ostanut kaksiosaisen toppapuvun, kengät on mustat ja lätsä on musta ja nyt on etsinnässä mustat hanskat. MUSTAT.
No mutta siis itse asiaan jonka takia aloin kirjoittamaan, HÄPESIN tyttäreni kaveria, joka oli meillä päivän hoidossa, koska hänellä oli kaikki ulkovaatteet eriparia. Oli mustat ulkokengät, violetit talvihanskat, valko-sini-harmaa-raidallinen kypärä(!)myssy, vaaleanpunainen vk-takki ja punaiset vk-housut. Järkyttävän näköistä, ja varsinkin en tiedä mitään hirveämpää kuin sellainen kypärämyssy. No häpesin sitten niin paljon että vaikka olin luvannut käyttää lapsia lelukaupassa en voinut sinne heitä viedä. Ja mitenkö pyörsin lupaukseni? Käytin lapsia aamupäivällä ulkona, ja lapset möyrivät niin kovasti maassa että ulkovaatteet oli pakko laittaa pesuun ja kuivuivat loppupäivän joten ulos ei voinut enää mennä.
No niin, olen pinnallinen ja kamala, mutta en voi sille mitään. HALUAISIN relata, mutta en pysty. Miksi olen tälläinen? Ja nyt haluaisin vain kuulla että en ole ainut, enhän?
Olen omasta puketumisestakin aika tarkka ja esim. meikkaan ja laitan tukan aina kun lähden ulos. Roskat voin viedä ilman meikkiä ;)
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 14:03"]
Ja toi on muuten hauska että mä boikotoin kaikkia merkki-vaatteita. Toki ne on mielestäni hienoja mutta en ikinä MAKSAISI jostain merkkivaatteista törkeitä hintoja.
Teen paljon asusteita itse ja ostan ulkovaatteet yleensä (PRISMAN) alesta. Mutta katson tarkkaan miltä vaate näyttää ja että ne sopii muihin vaatteisiin. Ostan neljä eri väristä pipoa (alesta) ja käytän niitä sen mukaan
mihin vaatteeseen ne sopii.
Tyttäreni on 2 ja kaveri on 4.
Ja toikin varmasti pitää paikkansa että mulla on vaan yksi lapsi ja jaksan pukeutumiseen panostaa :) Mutta esim. tämä kaverikin on ainoa lapsi ja kukaan ei panosta hänen pukeutumiseensa ja se on mun mielestä muka niin järkyttävää että häpeän sitä! Ja häpeän varmaan juuri sitä että joku voisi luulla tuon lapsen olevan minun kun olen hänen kanssaan ainoana aikuisena kaupassa :)
ap
[/quote]
Ei kai ketään nyt kiinnosta mitä sun lapsella on kaupassa päällä :D En mä ainakaan huomaa mitä muiden lapsilla on päällä, ellei oo jotain tosi tosi erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 14:05"]
Mustaa pikkutytöllä? Aika surullinen valinta pienelle lapselle.
[/quote]
Samaa mieltä. Mun mielestä myös mustavalkoisesti sisustettu lastenhuone on todella ankea.
Millä merkillä muuten on musta kaksivuotiaan tytön toppatakki?
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 14:03"]
Ja toi on muuten hauska että mä boikotoin kaikkia merkki-vaatteita. Toki ne on mielestäni hienoja mutta en ikinä MAKSAISI jostain merkkivaatteista törkeitä hintoja.
Teen paljon asusteita itse ja ostan ulkovaatteet yleensä (PRISMAN) alesta. Mutta katson tarkkaan miltä vaate näyttää ja että ne sopii muihin vaatteisiin. Ostan neljä eri väristä pipoa (alesta) ja käytän niitä sen mukaan
mihin vaatteeseen ne sopii.
Tyttäreni on 2 ja kaveri on 4.
Ja toikin varmasti pitää paikkansa että mulla on vaan yksi lapsi ja jaksan pukeutumiseen panostaa :) Mutta esim. tämä kaverikin on ainoa lapsi ja kukaan ei panosta hänen pukeutumiseensa ja se on mun mielestä muka niin järkyttävää että häpeän sitä! Ja häpeän varmaan juuri sitä että joku voisi luulla tuon lapsen olevan minun kun olen hänen kanssaan ainoana aikuisena kaupassa :)
ap
[/quote]
Öö, kuulostaa siltä, että tuossa toisessa perheessä on panostettu niihin tärkeämpiin asioihin: lapsen omatoimisuuteen ja pieniin päätöksiin. Toimin lastenohjaajana ja huomaan kyllä yleensä aina, milloin lapsi on itse valinnut vaatekokonaisuuden. Se on juuri tuollaista sillisalaattia aikuisen mielestä : ) Tärkeää siinä on se, että lapsi osaa itse ottaa ulkovaatteet, saada onnistumisen elämyksiä itse pukeutumalla (esim. parjaamassasi kypärämyssyssä ei ole solmuja, nauhoja tai nappeja) ja oma värisilmä kehittyy.
Yleensä nämä itse pukijat ovat omatoimisempia muissakin asioissa: osaavat suunnitella askarteluja ja piirrustuksia ilman malleja, osaavat kehitellä leikkejä jne. Omatoimisuushan ei ole sinänsä tärkeintä, mutta se helpottaa lapsen omaa elämää.
Mielestäni kaksivuotiaalle on kyllä haalari paras ratkaisu. Silloin ei selkä palellu kovillakaan pakkasilla. Kaksiosaisesta asusta on toki se hyöty, että se saattaa mennä hieman pidempään päälle.
Kuvittele, milaista työtä on 12 lapsen ulos vienti pakkasella, jos jokaisella lapsella on kauniit solmittavat pipot, solmittavat kengännauhat, kaksiosaiset puvut, joissa yleensä tarvitaan aikuisen apua vetoketjussakin verrattuna haalarin vetoketjuun, tyylikkäät sormikkaat, jotka vedetään päälle jne.
Vaikka kuinka olisi lapsi näppärä 4-vuotiaana, niin sanoisin, että kypärämyssy, haalari, helpot kengät ja hanskat nopeuttavat lapsen pukemista ainakin kolmen minuutin verran verrattuna siihen, että olisi tuo kaikki hankala ja tyylikäs, joista aiemmin mainitsin. 12x3 minuuttia tekeekin sitten jo yli puoli tuntia. Onneksi kerhoissa ei ole kaikki hankkineet tyylikkäitä asuja, vaan suurin osa on hankkinut vaatteet sen mukaan, mikä on lapselle helpointa vetää päälle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 14:16"]
Millä merkillä muuten on musta kaksivuotiaan tytön toppatakki?
[/quote]
Voihan se olla pojankin toppatakki?
Millainen myssy sitten on omalla lapsellasi, jos kypärämyssy ei kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kerran 90-luvulla Helsingissä äidin ja lapsen, molemmilla kaikki vaatteet ruskeita, lapsen rattaat oli ruskeat, lapsen haalari, pipo, kengät, hanskat, kaikki ruskeaa, äidillä oli jopa hiuksissa hiusdonitsi joka oli ruskea. Sitä näkyä en kyllä koskaan unohda, varsinkin kun itse inhoan ruskeaa väriä, näytti kuin äiti ja lapsi olisivat jääneet alle kun joku on kipannut paskakuorman.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 14:16"]
Millä merkillä muuten on musta kaksivuotiaan tytön toppatakki?
[/quote]
Voihan se olla pojankin toppatakki?
[/quote]
Mutta lapsi on tyttö ja vaatteen ulkonäkö tärkeä. Istuvimmat toppatakit löytää usein tyttöjen mallistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus käy niin, ja sanon tämän ihan ystävällisesit, että raskausajan ja esikoisen synnyttämisen aikana äiti on saanut paistatella sen verran ihailun ja myönteisyyden valokeilassa, että käsitys siitä, paljonko muut häneen kiinnittävät huomiota, vääristyy. Kuvitellaan, että se oma äitiys ja oma lapsi on muidenkin silmissä aivan ainutlaauista, ja että muut ylipäänsä kiinnittävät siihen huomiota. Jos äiti on sisimmässään epävarma, hän voi vielä ylikorostaa tätä asiaa, ja jos lapsi on suvun ensimmäinen lapsenlapsi, niin äiti voi aivan aidosti kuvitella että maailma pyörii hänen napansa ympärillä (näennäisesti siis lapsen navan).
Tällaiset äidit ovat siinä mielessä pikkuisen rasittavia, etteivät he tajua, että kaikki se ympäristön tarjoama ihastelu ja huomio on tarkoitettu siirrettäväksi eteenpäin ihmissuhteissa, toisten tuoreiden äitien ja heidän lapsiensa tueksi ja voimaksi. Se on vaan lainaa, käyttäytymismalli joka otetaan iloisena vastaan ja otetaan siitä oppia miten kohdellaan muita äitejä ja raskaana olevia. Sitä ei ole tarkoitettu äidin huomionhaun ja egon pönkittämiseksi, jota hellitään ja säilötään ja kuvitellaan, että se oma äitiys on jotenkin erikoista, siitä pitää kaikille raportoida koko ajan ja säätää millintarkasti jokaista pikkuasiaa. Esimerkiksi se, että ihastellaan pienen lapsen vaatteita ja pipoa, ei tarkoita oikeasti sitä että sillä olisi hirveästi väliä, vaan sillä pyritään ottamaan myönteinen kontakti lapseen ja äitiin. On ihan pikkuisen lapsellista kuvitella, että ketään kiinnostaa lapsen hanskojen väri tai se, ovatko vaatteet sävysävyyn.
Heh, mä oon samanlainen.. tyttö on nyt kolme, ja kun aloitti hoidossa niin oon vielä tarkempi vaatteista. Neuloin ite lapselle mieleiset (mustat) villasukat ja tumput kun en mistään löytänyt valmiina... :D
Haalarit on munki mielestä jotenkin tosi rumia, mutta niiden käytännöllisyys pakottaa käyttämään...
ps. H&M:llä on mustat/harmaat talvihanskat ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Tavallaan ymmärrän, tavallaan en. Tietynlainen tarkkuus on ihan järkevän ostajan merkki: helpoimmalla ja käytännöllisimmin pääsee, kun kaikki vaatteet on yhdisteltävissä toisiinsa. Kaappi ei täyty virheostoksista, jotka eivät sovi minkään kanssa ja joita ei tule koskaan käytettyä. Tarkkuus väreistä on myös järkevää - jo siksikin, että yhteensopivat värit voi pestä yhdessä täysinä koneellisina.
Mutta on jo sairasta touhua, jos lapselle ei voi pukea haalaria siksi, että se ei miellytä äidin esteettistä silmää. (Kaksiosainen toppapuku ei ole koskaan ihan niin lämmin kuin haalari.) Todella sairasta on, jos häpeää vieraidenkin lasten pukeutumista.
Mutta sinähän tiedostatkin, että sinulla on ongelma. En tiedä miten sen voi ratkaista. Uskon kuitenkin, ettet ole ainoa.
Onko ap itse joutunut lapsena kiusatuksi vaatteistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeätkö jotain muutakin esim. Omassa elämässäsi? Mitä kamalaa sitten voisi tapahtua jos joku luulisikin sen rumasti puetun lapsen olevan sinun lapsesi? Eikö yleensä puhuta huonosta itsetunnosta jos muiden ihmisten mielipiteet on kovin tärkeitä? Onko muissakin asioissa näin? Onko teillä parempi auto siksi että häpeäisit ajaa vanhalla tms?
Sinulla on selvästi joku mielenterveysongelma. Ja se estää sinua ajattelemasta lapsen parasta, panikoit vaan sitä että miltä SINÄ näytät muitten silmissä, oletko osannut valita vaatteet sävy sävyyn. Eli lapsi ja jopa lapsen kaveri päätyvät kärsimään.
Onneksi lapsesi ei syntynyt jonkin kosmeettisen vamman kanssa jos ulkonäköseikat on noin ratkaisevan tärkeitä.
No höpö höpö. Et ole sairas eikä sinulla ole mielenterveysongelmaa. Olen itse ollut samanlainen vaikka lapsia 4! Se vasta olikin aikaavievää, kun vielä kaikkien vaatteet piti sopia toisiinsa. Sitten menin töihin, ja musta tuli rento. Jälkeenpäin ajateltuna olin sellainen, koska mulla oli aivan liikaa aikaa ajatella turhanpäiväisiä ajatuksia eikä ollut muuta tekemistä kuin shoppailla. Kyllä se siitä.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 15:15"]
No höpö höpö. Et ole sairas eikä sinulla ole mielenterveysongelmaa. Olen itse ollut samanlainen vaikka lapsia 4! Se vasta olikin aikaavievää, kun vielä kaikkien vaatteet piti sopia toisiinsa. Sitten menin töihin, ja musta tuli rento. Jälkeenpäin ajateltuna olin sellainen, koska mulla oli aivan liikaa aikaa ajatella turhanpäiväisiä ajatuksia eikä ollut muuta tekemistä kuin shoppailla. Kyllä se siitä.
[/quote]
Eli sinäkin olisit ollut viemättä vierasta lasta lelukauppaan ihan pelkästään siksi, kun tällä ei ollut täydelliset vaatteet päällään?
Ei sellainen ole normaalia, ei todellakaan.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 15:18"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 15:15"]
No höpö höpö. Et ole sairas eikä sinulla ole mielenterveysongelmaa. Olen itse ollut samanlainen vaikka lapsia 4! Se vasta olikin aikaavievää, kun vielä kaikkien vaatteet piti sopia toisiinsa. Sitten menin töihin, ja musta tuli rento. Jälkeenpäin ajateltuna olin sellainen, koska mulla oli aivan liikaa aikaa ajatella turhanpäiväisiä ajatuksia eikä ollut muuta tekemistä kuin shoppailla. Kyllä se siitä.
[/quote]
Eli sinäkin olisit ollut viemättä vierasta lasta lelukauppaan ihan pelkästään siksi, kun tällä ei ollut täydelliset vaatteet päällään?
Ei sellainen ole normaalia, ei todellakaan.
[/quote]
Olisin pukenut hänelle nätimmät vaatteet. Tai käynyt ostamassa hänelle jotain kivaa. Nykyään mulla ei ole mitään tollasia ongelmia vaatteiden suhteen, mutta sama normaali ihminen mä silti vieläkin olen. Kotiäitinä kun maailma pyöri vain nättien lastenvaatteiden ympärillä eikä ollut pahemmin mitään älyä vaativia asioita ajateltavana, niin aivot ikään kuin pehmenivät ;) eikä osannut enää nähdä asioita oikeissa mittasuhteissa. Sellasta se joskus on. Onneksi se on vain ohimenevä vaihe.
Mustaa pikkutytöllä? Aika surullinen valinta pienelle lapselle.