Ajatteletko koskaan helpottuneena sitä, että pääset kerran pois maailman hullunmyllystä?

Ainoastaan tätä palstaa lukiessa.

Ajattelen. On hyvä tunne, että on pakoreitti.

Kyllä, työpäivän jälkeen väsyneenä useinkin. Viimeksi tänään.

Kyllä.

Kyllä, liki joka pv. Elämä on paskaa vaikka on lapsia. Voisin heittää lusikan nurkkaan jo tänään

Kyllä. En usko, että ainakaan oma pää ja mieli jaksaisi tätä satoja vuosia vaikka elinikä onnistuttaisiin moninkertaistamaan. Lisäksi jos sairastuu tai vammautuu niin vakavasti, että elämä on täynnä kovaa kroonista kipua, niin onhan se varmasti helpotus tietää ettei se ikuisesti jatku. 

En. Jos ajatus olisi kovin helpottava, olisin jo tappanut itseni.

Ei kukaan pääse. Ego on harha, universumi on yksi ja ikuinen.

Ei todellakaan.

Rakastan elämää

Haluan kokea ja nähdä mahdollisimman monipuolisen elämän ja nähdä tulevien lastenlapsien elämän ja heidän kokemuksensa aivan erilaisesta elämästä, kuin mitä itse olen saanut elää ja kokea.

Keski-iän merkki.

JOKA päivä

Zinc

Mitäs sitten tehtäisiin, kun tämä tahalleen kurjitettu roska on loppu.

Odotn innolla niitä aikoja mitä uusi digitaalisuus tuo tullessaan.

Ja toivon eläväni mahdollisimman vanhaksi, että saan nähdä kaiiki ne asiat, joista nykyisin vasta visioidaan.

Toimin itsekin digialalla ja olen suunnittelamassa jossakin kaukana olevaa tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan pääse. Ego on harha, universumi on yksi ja ikuinen.

Siitä ei puhuttukaan.

vaan TÄSTÄ

Zinc

On eri universumeita ja eri maailmoja.

Kyllä. Taivaassa on kaikki hyvää.

Kyllä, mutta ei juurikaan hotsita se kaikki paska mitä joutuu kokea sitä ennen, kuten vanhempien kuolema yms.

Joskus, mutta yleensä siitä seuraa joku "en halua kuolla, miten pystyinkään ajattelemaan niin" -vaihe. Tosin tällä hetkellä tuntuu, ettei seuraa. Mikään ei ole ollut yhtä pirstaleina kuin mitä elämäni tällä hetkellä on. Toivon kyllä, että kaikki järjestyy, koska olen joskus ollut onnellinenkin. Tosin siitä on niin pitkä aika, että alan jo miettimään, että kuvittelinko vain...

Kun makasin päivystyksessä muutama vuosi sitten huonossa kunnossa niin ajattelin ettei kuolema huono vaihtoehto ole, Nyt olen kunnossa ja nautin elämästä mutta en haluaisi ikuisesti elää.

Yhteiskunta on kovaa vauhtia muuttumassa or w e l li m ais ek si.

Taivaassa kaikki ovat yhtä rakastettuja.

Kyllä, aika useinkin. Elo täällä maan päällä on aika turhaa loppujen lopuksi. Ei mitään uutta auringon alla. Ja tosiaan hullummaksi ja hullummaksi ja pahemmaksi ja pahemmaksi menee tämä maailma.