Olen 26-vuotias ja asun edelleen äitini luona
Ystäviä minulla on vähän ja kaikki päivät vietän vain tietokoneen luona. Äitini harvoin yrittää potkia minua ulos, koska nähtävästi on kuitenkin hyvin äitimäinen. Nyt olisin tietty hyvin kiitollinen, jos hän olisi potkinut minut aikoja sitten ulos. En osaa mitään perustaitoja, kuten ruokaa laittaa. Onneksi tietääkseni moista ei ole vaikea opetella. Olen sellainen henkilö, joka ei liiku eteenpäin, jos ei joku työnnä takaapäin. Tämän takia olenkin neitsyt ja ystävien puutteessa. Muut ihmiset myös ahdistavat, mutta olen pikku hiljaa kai tulossa rohkeammaksi. Kunhan päätin avautua
Kommentit (53)
[/quote]
Välillä hän on yrittänyt pakistaa, mutta seuraavana päivänä hän on kuitenkin palannut takaisin huolehtivaan moodiinsa. Töihin tosiaan haluaisin nyt päästä, mutta ei niitä huonoimpiakaan kaikki saa. En tosin ole kauheaan moneen paikkaan hakenut, koska olen hyvin laiska. Kauheasti minua ei hävetä, koska elän täällä purkissa. Tämä purkki on oma maailmani ja tavalliset lait eivät siihen päde. Ystäviähän minulla on vain muutama ja heitäkin näen parhaimmillaan kerran kuukaudessa.
[/quote]
Villi ehdotus - voithan ryhtyä puhelinseksiin? Läähättäisit kotoa käsin ja sinun ei tarvitsisi kohdata ihmisiä, tienaisit silti mukavasti :) ei tarvitsisi lähteä kotoa mihinkään ja erakoituisit rauhassa, tienaisit sitten vähän rahaa omaan elämiseesi ja sitten voisit antaa hieman äidillesikin vaivanpalkkaa elättämisestäsi.
Tuossa on muuten sekin huono puoli pidemmän päälle, että miten tuot seurustelukumppaneita kotiin? Tuskin seksiä ainakaan voi äidin vierustalla olevassa sängyssä harrastaa, ellei mies tietysti sitten liity perheen kolmanneksi jäseneksi ja ymmärrä tilannetta :D
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 19:12"]
Olet jämähtänyt työttömäksi lapsuudenkotiisi. Oletko kuitenkin tilanteeseen pääosin tyytyväinen vai haluaisitko periaatteessa lähteä omillesi? Mitä mieltä äitisi on asiasta? Entä isäsi ja mahdolliset sisaruksesi?
[/quote]
En ole ollenkaan tyytyväinen tilanteeseen. Silti on jostain syystä vaikeaa löytää itsestään sitä selkärankaa olla hyvin ahkera. Äitini ei taida asiaa 95% ajasta miettiä. Isäni asuu muualla, mutta veikkaisin hänen kuitenkin olevan hieman vihaisempi. Sisarukset ovat hiljaa.
Voisin vielä huvikseni mainita, että satun tuntemaan samankaltaisia henkilöitä. Yksi heistä on 30-vuotias ja näyttää kadottaneen onkensa aikoja sitten. Onneksi minulla on vielä mahdollisuus
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 19:20"]
Oletko mies vai nainen?
[/quote]
Mies tietenkin
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 19:21"]
Villi ehdotus - voithan ryhtyä puhelinseksiin? Läähättäisit kotoa käsin ja sinun ei tarvitsisi kohdata ihmisiä, tienaisit silti mukavasti :) ei tarvitsisi lähteä kotoa mihinkään ja erakoituisit rauhassa, tienaisit sitten vähän rahaa omaan elämiseesi ja sitten voisit antaa hieman äidillesikin vaivanpalkkaa elättämisestäsi.
Tuossa on muuten sekin huono puoli pidemmän päälle, että miten tuot seurustelukumppaneita kotiin? Tuskin seksiä ainakaan voi äidin vierustalla olevassa sängyssä harrastaa, ellei mies tietysti sitten liity perheen kolmanneksi jäseneksi ja ymmärrä tilannetta :D
[/quote]
Jos haluat ostaa minulta moista, niin olisin kai valmis sitä tarjoamaankin. Miten voin saada ylipäätään mitään seuraa? Kaikki kontaktit varsinkin naisiin ovat kaukaista utopiaa
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 19:20"]
Oletko mies vai nainen?
[/quote]
Mies tietenkin
[/quote]
Kerran tunnet samankaltaisia ihmisiä useampia, yhdistääkö teitä jokin asia, esimerkiksi pyörittekö samoissa piireissä, joka selittää kotiin jäämisen? Oletteko kaikki yhdessä jossakin syrjäytyneiden kokoontumisissa, joissa pelataan vain WoWia?
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 19:20"]
Oletko mies vai nainen?
[/quote]
Mies tietenkin
[/quote]
Kerran tunnet samankaltaisia ihmisiä useampia, yhdistääkö teitä jokin asia, esimerkiksi pyörittekö samoissa piireissä, joka selittää kotiin jäämisen? Oletteko kaikki yhdessä jossakin syrjäytyneiden kokoontumisissa, joissa pelataan vain WoWia?
[/quote]
Nörttiharrastusten kautta tosiaan tunnen heitä. Starcraft ja wow ovat vanhoja suosikkejani.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 18:08"]
Huiiii! Itse kun tosiaan 17 kesäsenä muutin pois, niin en voisi kuvitellakkaan, että tällä hetkellä (olen n yt 25v) asuisin vanhempien luona. Olen asunut nyt 3 vuotta puolisoni kanssa ja odotan meille esikoista. Huh heijakkaa teidän kanssa!
[/quote]
Kiva kun tulin kertomaan, miten hyvä ja kunnollinen ihminen sä olet kun olet muuttanut noin aikaisin kotoa pois. Ovat varmaan vanhemmat ylpeitä.
Mikä ihme juttu tää on kehuskella sillä, miten aikaisin on muuttanut omilleen? Monet mun pitkään vanhempien luona asuneet kaverit on olleet tosi paljon apuna vanhemmilleen, kotona on ollut tilaa, järjestely on ollut kaikille toimiva. Ovat pystyneet opiskelemaan, käymään töissä ja myös maksamaan asumisesta ja ruoasta osansa huolimatta siitä, että asuvat vanhemman tai vanhempien kanssa.
Itse taas paiskasin oven takanani kiinni tultuani täysi-ikäiseksi enkä paljon vieraillut vanhassa kodissani sen koommin. Ei ollut kauheen fiksua käytöstä multa. Kyse oli siitä, että halusin pois; ei mitenkään siitä, että olisin ollut jotenkin kauheen hyvä tai itsenäinen tai kantanut vastuuta tai mitään.
[/quote]
Nörttiharrastusten kautta tosiaan tunnen heitä. Starcraft ja wow ovat vanhoja suosikkejani.
[/quote]
Say no more :) tuo selittää k a i k e n .
Varoituksen sana vanhemmille, noiden pelien myötä kasvatetaan kotiin jääviä mammanpoikia, valitettavasti. Ne pelit syövät sielun ja vangitsevat pelaajansa pauloihinsa niin, että kaikki ulkopuolinen jää. Äiti varmaan tällekin sankarille osti ekan vastaavan pelin tämän ollessa 10-12v, ja se oli menoa se.
Ap, kannustan sinua hakeutumaan opiskelemaan tai töihin NYT, vaikka kuinka tuntuisi vaikealta.
Muistutat minua enostani, joka oli hyvin samantapainen syrjäänvetäytyjä kuin sinäkin. Hän tosin hankki itselleen yliopistotutkinnon ja työpaikankin, mutta seurustelukumppania saati vaimoa ei koskaan, vaan hän asui vanhempiensa luona näiden kuolemaan saakka.
Siinä vaiheessa hänestä tuli maailman yksinäisin kuusikymppinen mies, joka alkoholistui nopeasti, joi ensin työpaikkansa ja lopulta itsensä hautaan, kun ei muutakaan osannut. Me sukulaiset kyllä yritimme vetää häntä ihmisten pariin ja normaaliin elämään, mutta hän ei torjui kaikki kontaktiyritykset ja kaiken avun.
Et kai halua itsellesi tuollaista kohtaloa?
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 19:51"]
Ap, kannustan sinua hakeutumaan opiskelemaan tai töihin NYT, vaikka kuinka tuntuisi vaikealta.
Muistutat minua enostani, joka oli hyvin samantapainen syrjäänvetäytyjä kuin sinäkin. Hän tosin hankki itselleen yliopistotutkinnon ja työpaikankin, mutta seurustelukumppania saati vaimoa ei koskaan, vaan hän asui vanhempiensa luona näiden kuolemaan saakka.
Siinä vaiheessa hänestä tuli maailman yksinäisin kuusikymppinen mies, joka alkoholistui nopeasti, joi ensin työpaikkansa ja lopulta itsensä hautaan, kun ei muutakaan osannut. Me sukulaiset kyllä yritimme vetää häntä ihmisten pariin ja normaaliin elämään, mutta hän ei torjui kaikki kontaktiyritykset ja kaiken avun.
Et kai halua itsellesi tuollaista kohtaloa?
[/quote]
En tietenkään halua. Unelmia minulla on yhtä paljon kuin laiskuuttakin.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 20:24"]
[/quote]
En tietenkään halua. Unelmia minulla on yhtä paljon kuin laiskuuttakin.
[/quote]
Sitten vain toimeksi, ala toteuttamaan unelmiasi pikku hiljaa :) tämä elämä on sinulle avoin, kun sinä vain olet sille! Pidän sinulle peukkuja! Pienistä teoista pääset lähemmäs tavoitteitasi, kun vaan tietoisesti aloitat - työn hakeminen on jo ensimmäinen askel, tee hakemuksia yksi ilta niin, että teet kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ja seuraavana päivänä lähde ulos kyselemään sinua kiinnostavista paikoista työtä. Kyllä se siitä lähtee, eteenpäin vaan, kuten mummo sanoi lumessa.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 17:30"]
Ystäviä minulla on vähän ja kaikki päivät vietän vain tietokoneen luona. Äitini harvoin yrittää potkia minua ulos, koska nähtävästi on kuitenkin hyvin äitimäinen. Nyt olisin tietty hyvin kiitollinen, jos hän olisi potkinut minut aikoja sitten ulos. En osaa mitään perustaitoja, kuten ruokaa laittaa. Onneksi tietääkseni moista ei ole vaikea opetella. Olen sellainen henkilö, joka ei liiku eteenpäin, jos ei joku työnnä takaapäin. Tämän takia olenkin neitsyt ja ystävien puutteessa. Muut ihmiset myös ahdistavat, mutta olen pikku hiljaa kai tulossa rohkeammaksi. Kunhan päätin avautua
[/quote]
No, nyt olet ainakin tiedostanut asian niin kyllä se siitä alkaa etenemään. Ensimmäiseksi ehdotankin, että hommaat kunnon ammatin eli kouluttaudut. Saat sitten omasta elämästä kiinni ja ammatin, koska et kumminkaan voi koko elämääsi äitisi kanssa elää. Äitisi ilmeisesti tykkää, että asut kotona mutta eikö hän yritä yhtään "potkia" sulle koulutusta? Mun tytär asui kotona 25v ikäiseksi eikä minulla ollut mitään sitä vastaan...tosin opiskeli samalla kunnon ammatin ja maksoi kyllä kaikki kulunsa kotona. Mut tsemppiä sulle. Otat vaan itseäs niskasta kiinni ja uskot, että pystyt siihen mihin muutkin!
Oletko mies vai nainen?