Pudottakaa mut maanpinnalle.. unelma maalaiselämästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen maatila on kyseessä? Ja mitä pelkäät? :)

Olen tullut emännäksi miehen kotitilalle 5 vuotta sitten. Molemmilla on korkeakoulututkinnot ja tila on nykyaikainen maitotila. Hoidetaan tilaa kahdestaan. Minä olen töissä kuukausipalkalla, mies on yksinään yrittäjän asemassa. Tämä ratkaisu on minulle hyvä tässä vaiheessa. Työtä on sesonkiaikoina paljon, mutta sitten taas rauhallisina aikoina on mukavaa, kun voi pitää vapaata joustavasti myös päivisin. Olen tykännyt, työ ei edes tunnu niin työltä kun "saa olla kotona". Itselleni on rasite olla työpaikassa missä on paljon ihmisiä. Mitä haluaisit tietää? Aiotko pitää oman työpaikan vai haluaisitko tilalle töihin?

Tila on iso maitotila, jossa viljellään rehu eläimille. Oma työpaikkani jäisi niin kauaksi, että kovin pitkää aikaa en siellä pystyisi käymään ja miehen paikkakunnalla ei vastaava työtä löytyisi. Eli tilalle menisin töihin sitten jossain vaiheessa.

Sitä mietin, että kuinka sitä sopeutuisi ettei enää ole varsinaista työaikaa? Vaan työpaikka on siinä vieressä oman kodin pihassa. Kuinka paljon vanhempi sukupolvi puuttuisi alkuun? Tottuuko sitä siihen, että elämä pyörii niin pienessä piirissä?

Tää on ollut mun lapsuudenhaave jo, mutta olen sen jo hylännyt aikaa sitten, kun olen ajatellut, että ei semmoista miestä ole olemassa kenen kanssa juttuun tulisin. Tämä mies tuli elämään ihan sattumalta en edes alkuun tiennyt, että hän on isäntä. Nyt sitten tuli pelko siitä uskaltaisinko tehdä niin ison elämänmuutoksen vai pakenenko ja jatkan sinkkuelämää?

Olette vasta tapailuvaiheessa. Et vielä edes tiedä syveneekö yhdessäolonne parisuhteeksi. Anna ajan kulua ja katsele rauhassa.

Kyllä vasta tapaillaan, mutta tunteita alkaa syntymään molemmin puolin niin tuntuu, että tässä vaiheessa olisi hyvä tehdä päätös olisiko joskus tulevaisuudessa valmis maalaistalon elämään. Toki yllätyksiä voi sattua, mutta mun mielestä se olisi miehenkin pettämistä jos tässä vaiheessa antaisin olettaa, että olisin valmis, mutta myöhemmin peruisin päätökseni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen maatila on kyseessä? Ja mitä pelkäät? :)

Olen tullut emännäksi miehen kotitilalle 5 vuotta sitten. Molemmilla on korkeakoulututkinnot ja tila on nykyaikainen maitotila. Hoidetaan tilaa kahdestaan. Minä olen töissä kuukausipalkalla, mies on yksinään yrittäjän asemassa. Tämä ratkaisu on minulle hyvä tässä vaiheessa. Työtä on sesonkiaikoina paljon, mutta sitten taas rauhallisina aikoina on mukavaa, kun voi pitää vapaata joustavasti myös päivisin. Olen tykännyt, työ ei edes tunnu niin työltä kun "saa olla kotona". Itselleni on rasite olla työpaikassa missä on paljon ihmisiä. Mitä haluaisit tietää? Aiotko pitää oman työpaikan vai haluaisitko tilalle töihin?

Tila on iso maitotila, jossa viljellään rehu eläimille. Oma työpaikkani jäisi niin kauaksi, että kovin pitkää aikaa en siellä pystyisi käymään ja miehen paikkakunnalla ei vastaava työtä löytyisi. Eli tilalle menisin töihin sitten jossain vaiheessa.

Sitä mietin, että kuinka sitä sopeutuisi ettei enää ole varsinaista työaikaa? Vaan työpaikka on siinä vieressä oman kodin pihassa. Kuinka paljon vanhempi sukupolvi puuttuisi alkuun? Tottuuko sitä siihen, että elämä pyörii niin pienessä piirissä?

Tää on ollut mun lapsuudenhaave jo, mutta olen sen jo hylännyt aikaa sitten, kun olen ajatellut, että ei semmoista miestä ole olemassa kenen kanssa juttuun tulisin. Tämä mies tuli elämään ihan sattumalta en edes alkuun tiennyt, että hän on isäntä. Nyt sitten tuli pelko siitä uskaltaisinko tehdä niin ison elämänmuutoksen vai pakenenko ja jatkan sinkkuelämää?

Olette vasta tapailuvaiheessa. Et vielä edes tiedä syveneekö yhdessäolonne parisuhteeksi. Anna ajan kulua ja katsele rauhassa.

Kyllä vasta tapaillaan, mutta tunteita alkaa syntymään molemmin puolin niin tuntuu, että tässä vaiheessa olisi hyvä tehdä päätös olisiko joskus tulevaisuudessa valmis maalaistalon elämään. Toki yllätyksiä voi sattua, mutta mun mielestä se olisi miehenkin pettämistä jos tässä vaiheessa antaisin olettaa, että olisin valmis, mutta myöhemmin peruisin päätökseni. Ap

Erikoinen ajattelutapa. Minusta nimenomaan seurustelun tehtävä on osoittaa, onko puolin ja toisin valmiutta ja halua tuollaisiin päätöksiin. Ns "kuherruskausi" kestää jopa ensimmäiset kaksi vuotta eikä sen aikana vielä kannata tehdä isoja päätöksiä, etenkään jos ei tosiaan voi elää yhteistä arkea kuin lomilla etäisyydestä johtuen.

Taidat nyt olla enemmän kiinnostunut siitä maalla asumisesta kuin parisuhteesta kyseisen miehen kanssa.

Ymmärsinkö oikein että olette siinä iässä, ettei perheenperustamisesta ole haaveita? Sittenhän voitte ihan rauhassa seurustella. Mene viettämään aikaa sinne maatilalle ja käy tutustumassa töihin. Apukäsistä ei varmasti ole haittaa! Ei sua kukaan varmasti ole pakottamassa sinne töihin, mutta varmaan itse näet kiinnostaako, kun käyt pidemmän aikaa katsomassa mitä se on. Näet sen vuoden kierron maatilalla, kevätkylvöistä rehuntekoon ja puintiin. Talvella on enemmän vapaa-aikaa. Ei vielä kannata sen suurempia lupauksia tehdä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen maatila on kyseessä? Ja mitä pelkäät? :)

Olen tullut emännäksi miehen kotitilalle 5 vuotta sitten. Molemmilla on korkeakoulututkinnot ja tila on nykyaikainen maitotila. Hoidetaan tilaa kahdestaan. Minä olen töissä kuukausipalkalla, mies on yksinään yrittäjän asemassa. Tämä ratkaisu on minulle hyvä tässä vaiheessa. Työtä on sesonkiaikoina paljon, mutta sitten taas rauhallisina aikoina on mukavaa, kun voi pitää vapaata joustavasti myös päivisin. Olen tykännyt, työ ei edes tunnu niin työltä kun "saa olla kotona". Itselleni on rasite olla työpaikassa missä on paljon ihmisiä. Mitä haluaisit tietää? Aiotko pitää oman työpaikan vai haluaisitko tilalle töihin?

Tila on iso maitotila, jossa viljellään rehu eläimille. Oma työpaikkani jäisi niin kauaksi, että kovin pitkää aikaa en siellä pystyisi käymään ja miehen paikkakunnalla ei vastaava työtä löytyisi. Eli tilalle menisin töihin sitten jossain vaiheessa.

Sitä mietin, että kuinka sitä sopeutuisi ettei enää ole varsinaista työaikaa? Vaan työpaikka on siinä vieressä oman kodin pihassa. Kuinka paljon vanhempi sukupolvi puuttuisi alkuun? Tottuuko sitä siihen, että elämä pyörii niin pienessä piirissä?

Tää on ollut mun lapsuudenhaave jo, mutta olen sen jo hylännyt aikaa sitten, kun olen ajatellut, että ei semmoista miestä ole olemassa kenen kanssa juttuun tulisin. Tämä mies tuli elämään ihan sattumalta en edes alkuun tiennyt, että hän on isäntä. Nyt sitten tuli pelko siitä uskaltaisinko tehdä niin ison elämänmuutoksen vai pakenenko ja jatkan sinkkuelämää?

Olette vasta tapailuvaiheessa. Et vielä edes tiedä syveneekö yhdessäolonne parisuhteeksi. Anna ajan kulua ja katsele rauhassa.

Kyllä vasta tapaillaan, mutta tunteita alkaa syntymään molemmin puolin niin tuntuu, että tässä vaiheessa olisi hyvä tehdä päätös olisiko joskus tulevaisuudessa valmis maalaistalon elämään. Toki yllätyksiä voi sattua, mutta mun mielestä se olisi miehenkin pettämistä jos tässä vaiheessa antaisin olettaa, että olisin valmis, mutta myöhemmin peruisin päätökseni. Ap

Erikoinen ajattelutapa. Minusta nimenomaan seurustelun tehtävä on osoittaa, onko puolin ja toisin valmiutta ja halua tuollaisiin päätöksiin. Ns "kuherruskausi" kestää jopa ensimmäiset kaksi vuotta eikä sen aikana vielä kannata tehdä isoja päätöksiä, etenkään jos ei tosiaan voi elää yhteistä arkea kuin lomilla etäisyydestä johtuen.

Taidat nyt olla enemmän kiinnostunut siitä maalla asumisesta kuin parisuhteesta kyseisen miehen kanssa.

Siinä tulee molemmat samassa paketissa, työ sekä parisuhde, tavallisella maatilalla joutuu osallistumaan pakosta talon töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen maatila on kyseessä? Ja mitä pelkäät? :)

Olen tullut emännäksi miehen kotitilalle 5 vuotta sitten. Molemmilla on korkeakoulututkinnot ja tila on nykyaikainen maitotila. Hoidetaan tilaa kahdestaan. Minä olen töissä kuukausipalkalla, mies on yksinään yrittäjän asemassa. Tämä ratkaisu on minulle hyvä tässä vaiheessa. Työtä on sesonkiaikoina paljon, mutta sitten taas rauhallisina aikoina on mukavaa, kun voi pitää vapaata joustavasti myös päivisin. Olen tykännyt, työ ei edes tunnu niin työltä kun "saa olla kotona". Itselleni on rasite olla työpaikassa missä on paljon ihmisiä. Mitä haluaisit tietää? Aiotko pitää oman työpaikan vai haluaisitko tilalle töihin?

Tila on iso maitotila, jossa viljellään rehu eläimille. Oma työpaikkani jäisi niin kauaksi, että kovin pitkää aikaa en siellä pystyisi käymään ja miehen paikkakunnalla ei vastaava työtä löytyisi. Eli tilalle menisin töihin sitten jossain vaiheessa.

Sitä mietin, että kuinka sitä sopeutuisi ettei enää ole varsinaista työaikaa? Vaan työpaikka on siinä vieressä oman kodin pihassa. Kuinka paljon vanhempi sukupolvi puuttuisi alkuun? Tottuuko sitä siihen, että elämä pyörii niin pienessä piirissä?

Tää on ollut mun lapsuudenhaave jo, mutta olen sen jo hylännyt aikaa sitten, kun olen ajatellut, että ei semmoista miestä ole olemassa kenen kanssa juttuun tulisin. Tämä mies tuli elämään ihan sattumalta en edes alkuun tiennyt, että hän on isäntä. Nyt sitten tuli pelko siitä uskaltaisinko tehdä niin ison elämänmuutoksen vai pakenenko ja jatkan sinkkuelämää?

Näihin kysymyksiin ulkopuolisen on mahdotonta vastata. Eipä maaseudun työaika loppupeleissä eroa paljoakaan siitä, mitä etätyö kaupungissa nyt on. Eläimet kuitenkin rytmittävät päiviä ja tekevät niistä säännöllisiä, vaikka muuten työaika onkin varsin vapaata. Toiset tykkäävät tehdä työpäivän suurinpiirtein toimistoaikoihin, toiset taas venyttävät päiviä ja tekevät rauhalliseen tahtiin. Sää tietysti vaikuttaa paljon etenkin kylvöjen, nurmen teon ja puintien aikaan. Kun kelit ovat kohdillaan, niin pellolle mennään ja siellä ollaan tarvittaessa vaikka 20 tuntia putkeen. Se on ehkä ulkopuoliselle se vaikeiten sisäistettävä asia, että silloin ei lähdetä treffeille, vaikka ne olisi sovittu ja sukujuhlatkin voivat jäädä välistä puintiaikaan. 

Vanhemman sukupolven puuttuminen tilan töihin riippuu paljolti perheestä. Monesti sukutilalla vanha isäntä käy auttelemassa, koska osaavia lisäkäsiä tarvitaan aina. Se kuinka hyvin on osattu tehdä pesäero muuten, riippuu ihan henkilöistä. Toiset ovat vanhassa kodissaan edelleen kuin kotonaan ja toiset muistavat, ettei se ole enää oma koti. Jos sukupolven vaihdos on ihan tuore, voi uudella isännälläkin olla menossa vielä vähän epävarmuutta, jolloin vanha isäntä voi olla paljonkin puuttumassa ja neuvomassa. 

Sitä en tiedä, mitä tarkoitat pienissä piireissä pyörimisellä. Monilla tuntemillani maanviljelijöillä on hyvinkin aktiivinen elämä ja monta rautaa tulessa. Osalla se liittyy siihen, että viljeleminen harvoin työllistää täysipäiväisesti kahta. Moni myös osallistuu aktiivisesti maaseudun kehittämiseen ja verkostoituu. Jos olet itse aktiivinen ja uskallat laittaa kätesi saveen, niin varmasti maalaiselämä on mahdollista. Kannattaa vaan pitää mielessä realiteetit.

Kuulostaa unelmalta.

Jos olet myös itse maalta niin kyllä sä pärjäät. Tiedät jo valmiiksi kuinka ankeaa se maalaiselämä on oli maatilaa tai ei. Eiköhän mies hoida itse tilansa ja sinä teet omaa työtäsi kun olet jo tuon ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti herätys viideltä myös viikonloppuisin nappaa.

Lypsyrobotin kanssa tuosta ei ole huolta, lehmät osaavat itse mennä lypsylle ja ongelmat voi selvittää katsomalla puhelimen näytöltä, missä vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudut elämään jatkuvaa lehmänpaskan hajua haistellen ja kuunnellen tauotonta kärpästen surinaa.

Ennemmin niitä kuin jatkuvaa moporallia ja pakokaasuja juoppoja, narkkeja ym väistellen ja peläten.

Siis missä tällaista on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen maatila on kyseessä? Ja mitä pelkäät? :)

Olen tullut emännäksi miehen kotitilalle 5 vuotta sitten. Molemmilla on korkeakoulututkinnot ja tila on nykyaikainen maitotila. Hoidetaan tilaa kahdestaan. Minä olen töissä kuukausipalkalla, mies on yksinään yrittäjän asemassa. Tämä ratkaisu on minulle hyvä tässä vaiheessa. Työtä on sesonkiaikoina paljon, mutta sitten taas rauhallisina aikoina on mukavaa, kun voi pitää vapaata joustavasti myös päivisin. Olen tykännyt, työ ei edes tunnu niin työltä kun "saa olla kotona". Itselleni on rasite olla työpaikassa missä on paljon ihmisiä. Mitä haluaisit tietää? Aiotko pitää oman työpaikan vai haluaisitko tilalle töihin?

Tila on iso maitotila, jossa viljellään rehu eläimille. Oma työpaikkani jäisi niin kauaksi, että kovin pitkää aikaa en siellä pystyisi käymään ja miehen paikkakunnalla ei vastaava työtä löytyisi. Eli tilalle menisin töihin sitten jossain vaiheessa.

Sitä mietin, että kuinka sitä sopeutuisi ettei enää ole varsinaista työaikaa? Vaan työpaikka on siinä vieressä oman kodin pihassa. Kuinka paljon vanhempi sukupolvi puuttuisi alkuun? Tottuuko sitä siihen, että elämä pyörii niin pienessä piirissä?

Tää on ollut mun lapsuudenhaave jo, mutta olen sen jo hylännyt aikaa sitten, kun olen ajatellut, että ei semmoista miestä ole olemassa kenen kanssa juttuun tulisin. Tämä mies tuli elämään ihan sattumalta en edes alkuun tiennyt, että hän on isäntä. Nyt sitten tuli pelko siitä uskaltaisinko tehdä niin ison elämänmuutoksen vai pakenenko ja jatkan sinkkuelämää?

Mikä on iso maitotila? Minulle maalaiselle se on yli 150 lypsäävää ja nuorkarja päälle, monelle kaupunkilaiselle 30 nautaeläintä. Paljonko siis on karjaa, paljonko peltohehtaareja, montako traktoria (eli onko koneita niin, että kesällä on apuvoimia käytössä vai teetetäänkö peltotyöt urakoitsijalla) ja onko isäntä ehkä lisäksi hiljaisempaan aikaan muualla töissä.

Tuo edellisen sukupolven tilanne tuli jo monella pohdittua, mutta käytännössä kyse on aputyövoimasta, joka tarvittaessa hoitaa navetan, jos nuoremmat haluavat lomalle. Muuten kannattaa ne yhteiset lomat unohtaa samantien, lomittajan saaminen tiettyyn aikaan on täyttä arpapeliä. Nykyisin on yksityisiä lomituspalveluja, joista voi vastaavan avun tilata, mutta se onkin sitten todella kallista.

Eniten ihmettelen ap:n kapeaa ammattia, jota ei voi tehdä kuin hyvin rajatulla alueella. Itse olen keskisuuren maitotilan emäntä, joka on koko liiton ajan ollut töissä kodin ulkopuolella. Näin olen saanut lapsille päivähoitopaikat (maatilan lapset pääsevät toki hoitoon, mutta eivät vanhempien työaikojen mukaisesti tai viikonloppuisin) ja itselle kesäloman. Tila on puolisoni yritys, ei minun.

Kiitos teille ihanat tähän mennessä tulleista vastauksista.

Sukupuolenvaihdos on jo tehty, mutta miehen vanhemmat auttelee tilalla. Lapsia miehellä ei ole ja on sanonut, että ei myöskään halua omia lapsia enää.

Se miksi kyselen jo tässä vaiheessa asioita, niin miehelle tuntuu olevan tärkeää se, että olisiko minusta joskus asumaan tilalle. Hän kuitenkin toivoo löytävänsä puolison, joka olisi myös arjessa mukana. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudut elämään jatkuvaa lehmänpaskan hajua haistellen ja kuunnellen tauotonta kärpästen surinaa.

Ennemmin niitä kuin jatkuvaa moporallia ja pakokaasuja juoppoja, narkkeja ym väistellen ja peläten.

Siis missä tällaista on?

Ihan ensin mieleen tulee Lahti, sitten Kerava ja viimeksi Tampere.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille ihanat tähän mennessä tulleista vastauksista.

Sukupuolenvaihdos on jo tehty, mutta miehen vanhemmat auttelee tilalla. Lapsia miehellä ei ole ja on sanonut, että ei myöskään halua omia lapsia enää.

Se miksi kyselen jo tässä vaiheessa asioita, niin miehelle tuntuu olevan tärkeää se, että olisiko minusta joskus asumaan tilalle. Hän kuitenkin toivoo löytävänsä puolison, joka olisi myös arjessa mukana. Ap

Sukupolven?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille ihanat tähän mennessä tulleista vastauksista.

Sukupuolenvaihdos on jo tehty, mutta miehen vanhemmat auttelee tilalla. Lapsia miehellä ei ole ja on sanonut, että ei myöskään halua omia lapsia enää.

Se miksi kyselen jo tässä vaiheessa asioita, niin miehelle tuntuu olevan tärkeää se, että olisiko minusta joskus asumaan tilalle. Hän kuitenkin toivoo löytävänsä puolison, joka olisi myös arjessa mukana. Ap

Sukupolven?

Joo tosiaan sukupolven :D ap