Lue keskustelun säännöt.
Pudottakaa mut maanpinnalle.. unelma maalaiselämästä
07.09.2020 |
Olen tapaillut miestä, joka on maalaistalon isäntä. Mies on ihana ja tullaan juttuun tosi hyvin. Arvomaailmamme on samanlainen. Mutta tuo, että hän on isäntä..itsekkin asun maalla, mutta maalaistalon elämä on minulle ihan vieras. Kannattaako vielä paeta, kun voi vai olisiko yli nelikymppisestä naisesta emännäksi?
Kommentit (34)
Tuskin se sua sinne töihin on värväämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai mikään pakko ole emännäksi ryhtyä?
Millainen maatila on kyseessä? Ja mitä pelkäät? :)
Olen tullut emännäksi miehen kotitilalle 5 vuotta sitten. Molemmilla on korkeakoulututkinnot ja tila on nykyaikainen maitotila. Hoidetaan tilaa kahdestaan. Minä olen töissä kuukausipalkalla, mies on yksinään yrittäjän asemassa. Tämä ratkaisu on minulle hyvä tässä vaiheessa. Työtä on sesonkiaikoina paljon, mutta sitten taas rauhallisina aikoina on mukavaa, kun voi pitää vapaata joustavasti myös päivisin. Olen tykännyt, työ ei edes tunnu niin työltä kun "saa olla kotona". Itselleni on rasite olla työpaikassa missä on paljon ihmisiä. Mitä haluaisit tietää? Aiotko pitää oman työpaikan vai haluaisitko tilalle töihin?
Joudut elämään jatkuvaa lehmänpaskan hajua haistellen ja kuunnellen tauotonta kärpästen surinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan asua tilalla, jos avoliittoon päädytte, mutta silti käydä töissä muualla, jos haluat.
En itse viihdy maalla mutta ihmisiä on niin erilaisia. Olen kaupunki ihminen kerrostalossa joka on taas sitten monille muille ihmisille suuri hirvitys.
Sanoisin että anna mennä jos yhtään siltä tuntuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joudut elämään jatkuvaa lehmänpaskan hajua haistellen ja kuunnellen tauotonta kärpästen surinaa.
Ennemmin niitä kuin jatkuvaa moporallia ja pakokaasuja juoppoja, narkkeja ym väistellen ja peläten.
Olet tapaillut - eli ei ole vielä kiirettä tehdä minkäänlaisia päätöksiä mihinkään suuntaan. Anna tapailun syventyä seurusteluksi, viettäkää yhdessä viikonloppuja ja lomia. Näette ensinnäkin, että syveneekö keskinäinen ihastuksenne rakkaudeksi ja lisäksi kun lomilla voitte olla useamman viikon yhteen menoon yhdessä niin se maaseutuelämän arkikin tulee tutuksi.
Minä muutin mieheni luo maaseudulle mutta en maatilalle. Neljä ensimmäistä seurusteluvuotta asuimme erillään mutta vietimme viikonloput ja lomat yhdessä, sen jälkeen uskoin tietäväni aika hyvin mitä maalla asuminen käytännössä tarkoittaisi eikä mitään yllätyksiä ole tullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh pelkäsin jo että naisystäväni on alkanut haaveilla emännäksi muutosta kanssani saman katon alle. Vaikka suhteen alussa tehtiin molemmat selväksi ettei sellaista haeta. Ja hyvin on toiminut nyt vuoden ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joudut elämään jatkuvaa lehmänpaskan hajua haistellen ja kuunnellen tauotonta kärpästen surinaa.
Ennemmin niitä kuin jatkuvaa moporallia ja pakokaasuja juoppoja, narkkeja ym väistellen ja peläten.
Ai kaikkea tuota joudut kokemaan kotipihassasi. Asutko jossain ghetossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen maatila on kyseessä? Ja mitä pelkäät? :)
Olen tullut emännäksi miehen kotitilalle 5 vuotta sitten. Molemmilla on korkeakoulututkinnot ja tila on nykyaikainen maitotila. Hoidetaan tilaa kahdestaan. Minä olen töissä kuukausipalkalla, mies on yksinään yrittäjän asemassa. Tämä ratkaisu on minulle hyvä tässä vaiheessa. Työtä on sesonkiaikoina paljon, mutta sitten taas rauhallisina aikoina on mukavaa, kun voi pitää vapaata joustavasti myös päivisin. Olen tykännyt, työ ei edes tunnu niin työltä kun "saa olla kotona". Itselleni on rasite olla työpaikassa missä on paljon ihmisiä. Mitä haluaisit tietää? Aiotko pitää oman työpaikan vai haluaisitko tilalle töihin?
Tila on iso maitotila, jossa viljellään rehu eläimille. Oma työpaikkani jäisi niin kauaksi, että kovin pitkää aikaa en siellä pystyisi käymään ja miehen paikkakunnalla ei vastaava työtä löytyisi. Eli tilalle menisin töihin sitten jossain vaiheessa.
Sitä mietin, että kuinka sitä sopeutuisi ettei enää ole varsinaista työaikaa? Vaan työpaikka on siinä vieressä oman kodin pihassa. Kuinka paljon vanhempi sukupolvi puuttuisi alkuun? Tottuuko sitä siihen, että elämä pyörii niin pienessä piirissä?
Tää on ollut mun lapsuudenhaave jo, mutta olen sen jo hylännyt aikaa sitten, kun olen ajatellut, että ei semmoista miestä ole olemassa kenen kanssa juttuun tulisin. Tämä mies tuli elämään ihan sattumalta en edes alkuun tiennyt, että hän on isäntä. Nyt sitten tuli pelko siitä uskaltaisinko tehdä niin ison elämänmuutoksen vai pakenenko ja jatkan sinkkuelämää?
Maatalon emännyys vaatii hyvää terveyttä, toimeliaisuutta sekä ulkoilmassa viihtymistä kaiken muun ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen maatila on kyseessä? Ja mitä pelkäät? :)
Olen tullut emännäksi miehen kotitilalle 5 vuotta sitten. Molemmilla on korkeakoulututkinnot ja tila on nykyaikainen maitotila. Hoidetaan tilaa kahdestaan. Minä olen töissä kuukausipalkalla, mies on yksinään yrittäjän asemassa. Tämä ratkaisu on minulle hyvä tässä vaiheessa. Työtä on sesonkiaikoina paljon, mutta sitten taas rauhallisina aikoina on mukavaa, kun voi pitää vapaata joustavasti myös päivisin. Olen tykännyt, työ ei edes tunnu niin työltä kun "saa olla kotona". Itselleni on rasite olla työpaikassa missä on paljon ihmisiä. Mitä haluaisit tietää? Aiotko pitää oman työpaikan vai haluaisitko tilalle töihin?
Tila on iso maitotila, jossa viljellään rehu eläimille. Oma työpaikkani jäisi niin kauaksi, että kovin pitkää aikaa en siellä pystyisi käymään ja miehen paikkakunnalla ei vastaava työtä löytyisi. Eli tilalle menisin töihin sitten jossain vaiheessa.
Sitä mietin, että kuinka sitä sopeutuisi ettei enää ole varsinaista työaikaa? Vaan työpaikka on siinä vieressä oman kodin pihassa. Kuinka paljon vanhempi sukupolvi puuttuisi alkuun? Tottuuko sitä siihen, että elämä pyörii niin pienessä piirissä?
Tää on ollut mun lapsuudenhaave jo, mutta olen sen jo hylännyt aikaa sitten, kun olen ajatellut, että ei semmoista miestä ole olemassa kenen kanssa juttuun tulisin. Tämä mies tuli elämään ihan sattumalta en edes alkuun tiennyt, että hän on isäntä. Nyt sitten tuli pelko siitä uskaltaisinko tehdä niin ison elämänmuutoksen vai pakenenko ja jatkan sinkkuelämää?
Olette vasta tapailuvaiheessa. Et vielä edes tiedä syveneekö yhdessäolonne parisuhteeksi. Anna ajan kulua ja katsele rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen maatila on kyseessä? Ja mitä pelkäät? :)
Olen tullut emännäksi miehen kotitilalle 5 vuotta sitten. Molemmilla on korkeakoulututkinnot ja tila on nykyaikainen maitotila. Hoidetaan tilaa kahdestaan. Minä olen töissä kuukausipalkalla, mies on yksinään yrittäjän asemassa. Tämä ratkaisu on minulle hyvä tässä vaiheessa. Työtä on sesonkiaikoina paljon, mutta sitten taas rauhallisina aikoina on mukavaa, kun voi pitää vapaata joustavasti myös päivisin. Olen tykännyt, työ ei edes tunnu niin työltä kun "saa olla kotona". Itselleni on rasite olla työpaikassa missä on paljon ihmisiä. Mitä haluaisit tietää? Aiotko pitää oman työpaikan vai haluaisitko tilalle töihin?
Tila on iso maitotila, jossa viljellään rehu eläimille. Oma työpaikkani jäisi niin kauaksi, että kovin pitkää aikaa en siellä pystyisi käymään ja miehen paikkakunnalla ei vastaava työtä löytyisi. Eli tilalle menisin töihin sitten jossain vaiheessa.
Sitä mietin, että kuinka sitä sopeutuisi ettei enää ole varsinaista työaikaa? Vaan työpaikka on siinä vieressä oman kodin pihassa. Kuinka paljon vanhempi sukupolvi puuttuisi alkuun? Tottuuko sitä siihen, että elämä pyörii niin pienessä piirissä?
Tää on ollut mun lapsuudenhaave jo, mutta olen sen jo hylännyt aikaa sitten, kun olen ajatellut, että ei semmoista miestä ole olemassa kenen kanssa juttuun tulisin. Tämä mies tuli elämään ihan sattumalta en edes alkuun tiennyt, että hän on isäntä. Nyt sitten tuli pelko siitä uskaltaisinko tehdä niin ison elämänmuutoksen vai pakenenko ja jatkan sinkkuelämää?
Onko sukupolvenvaihdos jo tehty? Aina tulee ongelmia, kun vanhaisäntä ja -emäntä on jaloissa pyörimässä. Etenkin jos miniä tulee täysin ummikkona "töihin" tilalle.
Toivottavasti herätys viideltä myös viikonloppuisin nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen maatila on kyseessä? Ja mitä pelkäät? :)
Olen tullut emännäksi miehen kotitilalle 5 vuotta sitten. Molemmilla on korkeakoulututkinnot ja tila on nykyaikainen maitotila. Hoidetaan tilaa kahdestaan. Minä olen töissä kuukausipalkalla, mies on yksinään yrittäjän asemassa. Tämä ratkaisu on minulle hyvä tässä vaiheessa. Työtä on sesonkiaikoina paljon, mutta sitten taas rauhallisina aikoina on mukavaa, kun voi pitää vapaata joustavasti myös päivisin. Olen tykännyt, työ ei edes tunnu niin työltä kun "saa olla kotona". Itselleni on rasite olla työpaikassa missä on paljon ihmisiä. Mitä haluaisit tietää? Aiotko pitää oman työpaikan vai haluaisitko tilalle töihin?
Tila on iso maitotila, jossa viljellään rehu eläimille. Oma työpaikkani jäisi niin kauaksi, että kovin pitkää aikaa en siellä pystyisi käymään ja miehen paikkakunnalla ei vastaava työtä löytyisi. Eli tilalle menisin töihin sitten jossain vaiheessa.
Sitä mietin, että kuinka sitä sopeutuisi ettei enää ole varsinaista työaikaa? Vaan työpaikka on siinä vieressä oman kodin pihassa. Kuinka paljon vanhempi sukupolvi puuttuisi alkuun? Tottuuko sitä siihen, että elämä pyörii niin pienessä piirissä?
Tää on ollut mun lapsuudenhaave jo, mutta olen sen jo hylännyt aikaa sitten, kun olen ajatellut, että ei semmoista miestä ole olemassa kenen kanssa juttuun tulisin. Tämä mies tuli elämään ihan sattumalta en edes alkuun tiennyt, että hän on isäntä. Nyt sitten tuli pelko siitä uskaltaisinko tehdä niin ison elämänmuutoksen vai pakenenko ja jatkan sinkkuelämää?
Onko miehellä entisistä suhteista lapsia. Hän haluaa ehkä tilan menevän jollekulle niistä. Tällöin se on sitten elämässänne mukana vielä vanhanakin, jos jäätte edelleen tilalle asumaan. Sitten tietty se entinen puoliso käy tapaamassa lastaan jne.
Yleensähän lapset muuttavat aikuisina omilleen.
Yhteisiä lapsia ette ehkä enää saa?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti herätys viideltä myös viikonloppuisin nappaa.
Jos on robottinavetta, niin ei tartte herätä viideltä lypsämään. Itse menen seitsemän - kahdeksan maissa aamunavetalle.
Aloituksesta päätellen ap on tapaillut miestään vain silloin kun molemmilla laatuaikaa, onko edes vietetty sitä siellä maatilalla?
Unelmointi vähemmälle ja enemmän kokeilua millaista se muukin aika yhdessä voisi olla. Suinpäin laput silmillä ja pää täynnä unelmia ei sinne tilalle kannata sännätä kapsäkit kainalossa.
M
Minkä tyyppinen maalaistalo?