Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävän naisystävä
07.09.2020 |
Olen seurustellut yli vuoden miehen kanssa, jolla on kaverina nainen. Seurustelun alkupuolella asia ei juuri haitannut, vaikka laitoin kyllä merkille somessa että tuollainen nainen kuuluu miehen tuttavapiiriin. Sitten aloin huomata, että tämän naisen nimi toistuu turhan usein mieheni puheissa ja aina todella positiiviseen sävyyn. Tajusin myös, että mies kysyy tuon naiskaverin mielipidettä lähes kaikkiin elämänsä asioihin. Olen alkanut epäillä onko minun mielipiteillä samalla tavalla painoarvoa.
He tapaavat hyvin harvoin, joten ajattelin että ei tuo nainen ole kovinkaan suuri osa mieheni elämää. Mutta pari kuukautta sitten näin ekaa kertaa livenä tuon naisen. Oltiin samassa tapahtumassa yllättäen ja kohtaaminen jäi vaivaamaan. Nainen tuli iloisesti tervehtimään ja esittettelemään itsensä ja mun mies häkeltyneenä punasteli. Voin myöntää, että harmitti huomata että oli ikäisekseen kaunis nainen ja selvästi mun mies olisi halunnut olla paremmin pukeutunut ja valmistautunut kohdatakseen tuon naisen. Siitä saatiin pieni riita aikaan, jonka aikana mies sanoikin (varmasti minun painostuksen ja provosoinnin alla) että tuo nainen on kaunis ja jumalainen. Se oli siis riitatilanne, jonka aikana tuo tuli sanotuksi. Minä annoin seurustelun jatkumisen ehdoksi, että he eivät enää tapaa. Mutta edelleen he viestittelevät. Ovat siis tunteneet lähes 20 vuotta ja nuorena pyörineet samassa kaveriporukassa ja heillä on edelleen paljon yhteisiä tuttuja ja sama harrastus vaikka eri porukoissa harrastavatkin. Nainen on naimisissa, lapsia. Epäilen, että tuo nainen on minun mieheni toteutumaton haave. En usko, että tuo nainen näkee miestäni romanttisessa valossa, mutta muuten tilanne on mulle epämiellyttävä.
Mitä tekisitte tilanteessani? Tämä on suhteemme ainoa toistaiseksi esiin tullut ongelma. Nelikymppisinä ihmisinä tässä ei kenelläkään ole kiire edetä suhteessa yhteenmuuttoon tai muuhunkaan. Mutta hukkaanko silti aikaani? Vai olenko epävarma ja kohtuuton?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä te siis alun perin riitelitte. Siitä, että nainen näytti hyvältä?
Riita lähti siis siitä, kun halusin selvennystä siihen miksi miehen käytös oli niin outoa kun naiskaveri tuli moikkaamaan. Mies ei siis myöntänyt ihastusta, vaan kysymyksessä on hänelle tärkeä ystävyys ja tuntee arvostusta ja kunnioitusta ja kiitollisuutta kun on saanut niin tärkeitä neuvoja tältä ystävältään. Painostin (tyhmää, myönsin jo) tivaamalla, että naisen ulkonäkö ei siis ollut syy teinipoikamaiseen punasteluun, jolloin sain sen mitä tilasin ja mies tokaisi, että on kaunis, jumalaisen kaunis.
Kuulostaa typerältä, mutta luotan siihen ettei lukijoidenkaan riidat ole loogisia ja järkeviä, ainakaan tällä tavalla aukikirjoitettuna..
Ap
No en nyt kyllä yhtäkkiä ymmärrä, miksi teinimäinen punastelu olisi automaattisesti merkki jostain ihastumisesta. Itse olen ollut tilanteessa, jossa minua on suoraan sanoen hävettänyt joku tuttava ja pelkään, että hän möläyttää suustaan jotain todella kiusallista.
Kyllä minun käytös oli asiallisempaa ja luontevampaa, kuin mieheni käytös. Tervehdin ja vaihdoin muutaman small talk lauseen. Paljosta olen epävarma, mutta siitä voin olla varma että minun käytöstä tai möläytyksiä miehen ei tarvinnut hävetä. Toistaiseksi ainoa tilanne, jossa olen nähnyt mieheni menettävän itsevarmuutensa ja olevan aivan jotain muuta kuin oma itsensä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen iki-ihastus ja olen nainen. Voin kertoa että ei se auta vaikka kieltäisit tapaamiset. Olen välillä ollut tapaamatta monta vuotta tuota miestä, mutta kun tapaan niin tilanne on aivan sama kuin ennenkin.
Sepä eli ap:n olisi viisainta poistua. Mies saa sitten tehdä itse päänsä sisällä ratkaisut oman elämänsä suhteen. Haluaako hän viettää elämänsä haikaillen naimisissaolevaa perheenäitiä vai ei. Ehkä ap ei ole silti oikea valinta jatkossakaan, koska ap ei pystynyt lyömään tuota naista laudalta kuluneen vuoden aikana.
Kiitos vastauksistanne. Mulle kirkastui, että kysymys on täysin siitä pystynkö hyväksymään, että mieheni voi olla lopun ikäänsä ihastunut tuohon naiseen. Mielessä kävi, pitäisikö miehen exältä kysyä oliko sama syy täysin tai osin heidäm eronsa syy, mutta jätän sen tekemättä. Tässä alkaa olla jo ihan riittävästi sitäkin puolta, että en ole omastakaan käytöksestä ylpeä.
Voi kun niitä hyviä miehiä olisi helpompi löytää! Olen ollut onneni kukkuloilla tavattuani viimeinkin miehen, joka ei ole päihde tai mt-pulmainen ja menneisyys täynnä kaikkea mätää. Plus joka haluaa ikäisensä kumppanin, eikä vahtaa instabeibejä. Ja joka kohtelee mua hyvin. Mutta riittääkö se, jos jossain on joku jonka mies valitsisi mun tilalle, jos saisi. Siinäpä se kysymys, jota jään pohtimaan. Ehkäpä voisin jopa lähestyä jotain ammattilaista esim väestöliiton kautta ja kokeilla mitä välineitä ja näkökulmia voisin sieltä saada tilanteeseen.
Mutta kiitos teille, jotka kirjoititte ajatuksianne!
Ap
Just viikonloppuna tapasin ystäväni, rakkaan, kultaisen, ihanan, tärkeän ystäväni. Pitkästä aikaa. Koronasta huolimatta halasimme kauan ja lämmöllä. Sen jälkeen halasin hänen suht tuoretta tyttöystäväänsä myös. Sulla olisi varmaan mennyt pskat housuun jos olisit se tyttis. Mutta onneksi et ole...
Ymmärrän ap:ta kyllä siinä, että tuntee mustasukkaisuuden tunnetta välillä suhteessaan. Varsinkin, jos suhde on alkuvaiheessa ja toista ei tunne vielä niin hyvin. Sitä kautta ei tunne myöskään toisen ihmissuhteita ja niiden laatua.
Kuulostaa vilpittömältä miehesi osalta. Vaikka hän kokeekin tuon naisen viehättäväksi, ei se ole sinulta pois. Kyllä hän sinustakin viehättyy, kun kerran olette yhdessä.
Nainen on naimisissa, he ovat tunteneet jonkun aikaa ja miehesi hädin tuskin näkee häntä. Älä huolehdi turhaan. Jos antaa oikeaa aihetta, se on asia erikseen.
Ihminen voi viehättyä toisista ihmisistä, mutta ei se tarkoita, että siinä olisi sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ei mielestäni mitenkään kohtuutonta tuntea huonoa fiilistä tuosta.
Olette olleet sen verta vähän aikaa yhdessä, että sinuna katseliain tilannetta rauhassa ja keskuatelisin asiallisesti aiheesta miehen kanssa. Kerro omat tuntemuksesi ja pelkosi hänelle ilman että keskustelu alkaa syyttelyllä tai riidanhaastamisella.
Jos tuo nainen vaikuttaa elämässänne myöhemmin ja koet sen häiritseväksi, ja koet että miehesi haikailee hänen peräänsä, etsi uusi mies! Ei ole tervettä olla kenenkään kakkosvaihtoehto. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
koet sen häiritseväksi, ja koet että miehesi haikailee hänen peräänsä, etsi uusi mies! Ei ole tervettä olla kenenkään kakkosvaihtoehto. Tsemppiä!
Se, että epävarma mustasukkailija KOKEE jonkun asian, ei tee siitä totuutta. Toki ei ole tervettä olla kenenkään kakkosvaihtoehto, mutta jos tosiaan oman epävarmuuden takia kokee kaikenlaisia jänniä juttuja, ei se ole sen toisen vika... Mutta ei kyllä ole tervettä ei missään määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalainen? Jumalaisen näköinen? Eivät miehet puhu ikinä noin, ei ikinä. XD
Auts, minulla on ystävänä mies, olemme tunteneet kyllä jo 35 vuotta ja näin hänet toissa viikonloppuna naisystävänsä kanssa. Myös minulla on perhe ja lapsia, olen naimisissa ja kaikki on suhteessani hyvin. Juttelin pariskunnan kanssa hetkisen ihan tavallisesti ja mies jostakin syystä oli hieman vaikeana. Näemme ehkä kerran pari vuodessa vahingossa, samassa kaupungissa kun asumme ja joskus laittelemme viestiä kuulumisista lyhyesti, mutta kun saamme jutella häiriöttä, niin juttua riittää aina vaikka kuinka.
En ole kuitenkaan kiinnostunut miehestä miehenä ollenkaan, vaan olen oman mieheni kanssa onnellinen. Myös mieheni tietää tämän ystävämieheni. Miesystävä on kuitenkin tosi hyvä juttukaveri ja niin kuin jo sanoin, niin meillä tuntuu löytyvän aina keskusteluaiheita. Jos kuulisin miehen naisystävän nyt olevan mustis minulle, niin sanoisin, että älä ole. Mies ei olisi sinun kanssasi ellei hän tykkäisi ja arvostaisi sinua. Hän on todella hyvä mies, jolla on kultainen sydän ja siksi hänen ystävänsä olenkin. Jos asiat olisivat menneet vaikka joskus 30 vuotta sitten toisin, niin voisimme olla pariskunta, mutta ne eivät menneet, vaan olemme vain ystäviä ja toivottavasti saammekin olla ystäviä tästä eteenpäinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies hukkaa aikaansa sinuun ap jos kriiseilet yltiömustasukkaisena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne. Mulle kirkastui, että kysymys on täysin siitä pystynkö hyväksymään, että mieheni voi olla lopun ikäänsä ihastunut tuohon naiseen. Mielessä kävi, pitäisikö miehen exältä kysyä oliko sama syy täysin tai osin heidäm eronsa syy, mutta jätän sen tekemättä. Tässä alkaa olla jo ihan riittävästi sitäkin puolta, että en ole omastakaan käytöksestä ylpeä.
Voi kun niitä hyviä miehiä olisi helpompi löytää! Olen ollut onneni kukkuloilla tavattuani viimeinkin miehen, joka ei ole päihde tai mt-pulmainen ja menneisyys täynnä kaikkea mätää. Plus joka haluaa ikäisensä kumppanin, eikä vahtaa instabeibejä. Ja joka kohtelee mua hyvin. Mutta riittääkö se, jos jossain on joku jonka mies valitsisi mun tilalle, jos saisi. Siinäpä se kysymys, jota jään pohtimaan. Ehkäpä voisin jopa lähestyä jotain ammattilaista esim väestöliiton kautta ja kokeilla mitä välineitä ja näkökulmia voisin sieltä saada tilanteeseen.
Mutta kiitos teille, jotka kirjoititte ajatuksianne!
Ap
Kuinka vanhoja mies ja sinä olette?
Ehkä mies ei ollut valmis että sinä tapaat naisen ja piti tilannetta ahdistavana ja punastui siksi? Jokatapauksessa outo kaveri ja kuvio. Mielestäni on ok jos on vaikka naispuolinen kaveri miehellä, mutta kaveruuden tulee olla avointa ja rehellistä myös puolisolle. Miksi et ole aikaisemmin tavannut tätä kaveria? Eikö suhteessa yleensä nähdä toisen kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auts, minulla on ystävänä mies, olemme tunteneet kyllä jo 35 vuotta ja näin hänet toissa viikonloppuna naisystävänsä kanssa. Myös minulla on perhe ja lapsia, olen naimisissa ja kaikki on suhteessani hyvin. Juttelin pariskunnan kanssa hetkisen ihan tavallisesti ja mies jostakin syystä oli hieman vaikeana. Näemme ehkä kerran pari vuodessa vahingossa, samassa kaupungissa kun asumme ja joskus laittelemme viestiä kuulumisista lyhyesti, mutta kun saamme jutella häiriöttä, niin juttua riittää aina vaikka kuinka.
En ole kuitenkaan kiinnostunut miehestä miehenä ollenkaan, vaan olen oman mieheni kanssa onnellinen. Myös mieheni tietää tämän ystävämieheni. Miesystävä on kuitenkin tosi hyvä juttukaveri ja niin kuin jo sanoin, niin meillä tuntuu löytyvän aina keskusteluaiheita. Jos kuulisin miehen naisystävän nyt olevan mustis minulle, niin sanoisin, että älä ole. Mies ei olisi sinun kanssasi ellei hän tykkäisi ja arvostaisi sinua. Hän on todella hyvä mies, jolla on kultainen sydän ja siksi hänen ystävänsä olenkin. Jos asiat olisivat menneet vaikka joskus 30 vuotta sitten toisin, niin voisimme olla pariskunta, mutta ne eivät menneet, vaan olemme vain ystäviä ja toivottavasti saammekin olla ystäviä tästä eteenpäinkin.
Niin. Sinähän et tiedä, miten mies otti sen, että asiat menivät miten menivät ja ehkä huonommin, jos ei ole itse perheytynyt missään välissä. Etkä tiedä vaikka teidän juttuhetket olisivat miehelle arvokkaampia kuin sinulle.
Voi olla, että itse en jaksaisi tuota. En vaan jaksaisi enkä viitsisi. Sen verran olen kuitenkin mustasukkainen, että näkisin tuossa naisessa jotain epäilyttävää, mikä häiritsisi sitten koko ajan suhdetta mieheen.
Kyllä minä haluan olla miehelleni ykkönen, ilman muuta, enkä tykkäisi, jos mies kehuisi jotain toista naista ja kaiken huipuksi olisi tämän kanssa vähän väliä yhteydessä. Ei mene minun päähän tuommoinen, vaikka kuinka pitäisi ymmärtää ja olla kauhean omanarvontuntoinen. Koska tuollainen kuitenkin söisi sitä minun omanarvontunnettani.
Miksi tuo nainen haluaa pitää yhteyttä mieheesi? Entä naisen aviomies? Tietääkö hän tästä syvästä ystävyydestä? Onko mies tekemisissä myös tämän naisen aviomiehen kanssa?
Useimmiten kun kuitenkin noissa tapauksissa on se jokin olemassa kuitenkin. Näitä on tullut nähdyksi niin paljon. "Vain ystävä" on useimmiten kuitenkin enemmän kuin ystävä. Ystävyyttä käytetään vain hyvänä selityksenä. Kaikkein vähiten sitä haluaisi, että mies puhuisi meidän liittomme yhteisistä asioista tällaiselle "ystävälle."
Minullakin on yksi ystävätär, joka usein tuo esiin sen, miten hyvä ystävä hän on eräälle miehelle ja kuinka hän neuvoo tätä välillä miehen aviollisissa ongelmissa ja selvästi nauttii siitä, että miehen vaimo ei ole tarkkaan perillä heidän suhteensa laadusta. Minusta se ei ole ollenkaan mikään vain ystävyys. Nainen leikittelee miehen elämällä, koska katsoo, että on jollain lailla ylempänä miehen vaimoa. Lisäksi aivan selvästi mies on tähän naiseen ihastunut ja siksi se kaikki onkin niin helppoa. Se on ihan peliä. Tämä ystävätär on itse yksineläjä ja kuulemma vannoutunut vanhapiika.
Vierailija kirjoitti:
Just viikonloppuna tapasin ystäväni, rakkaan, kultaisen, ihanan, tärkeän ystäväni. Pitkästä aikaa. Koronasta huolimatta halasimme kauan ja lämmöllä. Sen jälkeen halasin hänen suht tuoretta tyttöystäväänsä myös. Sulla olisi varmaan mennyt pskat housuun jos olisit se tyttis. Mutta onneksi et ole...
Tämmönen ystävä sitten. En kyllä arvosta tän tyypisiä ihmisiä, mustasukkaisuudesta ei kysymys vaan välinpitämättömyydestä muiden tunteita kohtaan, sinä halusit pitkään ja lämmöllä halata miespuolista ystävää, viis siitä, miltä uudesta tyttöystävästä se tuntui. Fiksuilla on pelisilmää, nää voi hoitaa myös tyylikkäästi ja empaattisesti.
Ystävämieheni on vaimonsa kanssa lapseni kummi. Samoin me mieheni kanssa olemme heidän lapsensa kummeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auts, minulla on ystävänä mies, olemme tunteneet kyllä jo 35 vuotta ja näin hänet toissa viikonloppuna naisystävänsä kanssa. Myös minulla on perhe ja lapsia, olen naimisissa ja kaikki on suhteessani hyvin. Juttelin pariskunnan kanssa hetkisen ihan tavallisesti ja mies jostakin syystä oli hieman vaikeana. Näemme ehkä kerran pari vuodessa vahingossa, samassa kaupungissa kun asumme ja joskus laittelemme viestiä kuulumisista lyhyesti, mutta kun saamme jutella häiriöttä, niin juttua riittää aina vaikka kuinka.
En ole kuitenkaan kiinnostunut miehestä miehenä ollenkaan, vaan olen oman mieheni kanssa onnellinen. Myös mieheni tietää tämän ystävämieheni. Miesystävä on kuitenkin tosi hyvä juttukaveri ja niin kuin jo sanoin, niin meillä tuntuu löytyvän aina keskusteluaiheita. Jos kuulisin miehen naisystävän nyt olevan mustis minulle, niin sanoisin, että älä ole. Mies ei olisi sinun kanssasi ellei hän tykkäisi ja arvostaisi sinua. Hän on todella hyvä mies, jolla on kultainen sydän ja siksi hänen ystävänsä olenkin. Jos asiat olisivat menneet vaikka joskus 30 vuotta sitten toisin, niin voisimme olla pariskunta, mutta ne eivät menneet, vaan olemme vain ystäviä ja toivottavasti saammekin olla ystäviä tästä eteenpäinkin.
Niin. Sinähän et tiedä, miten mies otti sen, että asiat menivät miten menivät ja ehkä huonommin, jos ei ole itse perheytynyt missään välissä. Etkä tiedä vaikka teidän juttuhetket olisivat miehelle arvokkaampia kuin sinulle.
Siitä tietää vain mies. Hänellä on kuitenkin oikein mukavan tuntuinen nainen ja asiat periaatteessa ainakin oikein hyvin. Se riittää minulle. Tulevasta ei kukaan tiedä, ehkä kökimme yhdessä 85 vuotiaina tai sitten emme.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että itse en jaksaisi tuota. En vaan jaksaisi enkä viitsisi. Sen verran olen kuitenkin mustasukkainen, että näkisin tuossa naisessa jotain epäilyttävää, mikä häiritsisi sitten koko ajan suhdetta mieheen.
Kyllä minä haluan olla miehelleni ykkönen, ilman muuta, enkä tykkäisi, jos mies kehuisi jotain toista naista ja kaiken huipuksi olisi tämän kanssa vähän väliä yhteydessä. Ei mene minun päähän tuommoinen, vaikka kuinka pitäisi ymmärtää ja olla kauhean omanarvontuntoinen. Koska tuollainen kuitenkin söisi sitä minun omanarvontunnettani.
Miksi tuo nainen haluaa pitää yhteyttä mieheesi? Entä naisen aviomies? Tietääkö hän tästä syvästä ystävyydestä? Onko mies tekemisissä myös tämän naisen aviomiehen kanssa?
Useimmiten kun kuitenkin noissa tapauksissa on se jokin olemassa kuitenkin. Näitä on tullut nähdyksi niin paljon. "Vain ystävä" on useimmiten kuitenkin enemmän kuin ystävä. Ystävyyttä käytetään vain hyvänä selityksenä. Kaikkein vähiten sitä haluaisi, että mies puhuisi meidän liittomme yhteisistä asioista tällaiselle "ystävälle."
Minullakin on yksi ystävätär, joka usein tuo esiin sen, miten hyvä ystävä hän on eräälle miehelle ja kuinka hän neuvoo tätä välillä miehen aviollisissa ongelmissa ja selvästi nauttii siitä, että miehen vaimo ei ole tarkkaan perillä heidän suhteensa laadusta. Minusta se ei ole ollenkaan mikään vain ystävyys. Nainen leikittelee miehen elämällä, koska katsoo, että on jollain lailla ylempänä miehen vaimoa. Lisäksi aivan selvästi mies on tähän naiseen ihastunut ja siksi se kaikki onkin niin helppoa. Se on ihan peliä. Tämä ystävätär on itse yksineläjä ja kuulemma vannoutunut vanhapiika.
En osaa tähän vastata muuta, kuin että en aio ryhtyä tenttaamaan ketään siitä, onko naispuolisen ystävän mies tietoinen tästä ystävyydestä. Mitä ihmettä hänelle pitäisi kertoa? Se ,että minun mieheni käyttäytyy höperösti hänen vaimonsa seurassa? Mieheni ja tämä nainen ovat siis olleet samassa kaveriporukassa nuorena johon kuuluu sekä miehiä ja naisia ja harrastavat samantapaista lajia,joka on miesvaltainen. Sillä perusteella voisin kuvitella, että tuolla naisella on moniakin miespuolisia kavereita. Kuten edellä kuvailinkin, epäilen että tämä ystävyys on erityisempi minun miehelleni kuin tuolle naiselle.
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että eri sukupuolta olevat henkilöt ovat ystäviä, eikä sitä tarvitse millään tavalla perustella. Mulla itselläni on hyviä kokemuksia tällaisista ystävyyksistä, vaikka viime vuosina ei mitään erityisen tärkeää ystävyyttä mieheen ole ollutkaan. Ehkä se kokemus saakin minut havaitsemaan, että mieheni käytös on poikkeavaa, ihastuksesta kielivää. Ja kurjinta on se, että en kyllä keksi tässä mitään mistä naista syyttää, vaan ongelma vaikuttaa olevan mieheni tunteissa.
Joku kysyi ikäämme ja vastasinkin, että nelikymppisiä olemme.
ap
Alue: Aihe vapaa
No en nyt kyllä yhtäkkiä ymmärrä, miksi teinimäinen punastelu olisi automaattisesti merkki jostain ihastumisesta. Itse olen ollut tilanteessa, jossa minua on suoraan sanoen hävettänyt joku tuttava ja pelkään, että hän möläyttää suustaan jotain todella kiusallista.