äitiysloma ja yksinäisyys

tulin katsomaan tätä uudelleen niin sen verran tiedän että ystävni oli aika kova juhlimaan ennen raskautta ja raskauden myötä kun ei pystynyt/jaksanut lähteä mihinkään niin monet ystävät jäivät mutta ymmärtääkseni hän sai uusia ystäviä netin kautta joilla oli myös lapsia

Missäs päin asut? Minulla ihan saman ikäinen tyttö. Jos vaikka sattuisikaan asumaan naapurissa, maailma kun on varsin pieni :)

Samaa mieltä, että kotona olo lapsen/lasten kanssa oli usein yksinäistä, ja viikon kohokohtia olivat juuri muskarit, perhekerhot tai muut. Puistossa oli usein aika tylsääkin seurailla päivästä toiseen lasten tekemisiä silloin, kun oma lapsi oli jo isompi. Lapsen kanssa tuntui vaikealta lähteä muualle kuin kauppaan tai puistoon, koska kaikki ruokailut ja muut oli aika hankala järjestää kodin ulkopuolella. Minustakin usein tuntui, että muut tunsivat hyvin toisensa enkä halunut siksi tuppautua muiden seuraan, mutta luulen, että eivät hekään kaikki olleet näiden tilanteiden ulkopuolella paljon tekemisissä keskenään. Muiden äitien kanssa juttelun aiheet myös usein olivat lapsiin liittyviä, ja olisin välillä kaivannut muitakin aiheita.

Mikä estää tapaamasta ystävääsi? Tai niitä ystäviä joilla ei ole lapsia?

Samalta tuntuu. Esikoisen kerhossa kaikki tuntuvat tuntevan toisensa valmiiksi. Puistoissa ei tapaa ketään. Kavereilla menoja eikä kukaan oikein ole lapsista innostunut, joten itsellä tavatessa vaivaantunut olo, kun lapset ei saisi näkyä eikä kuulua. Yksin sitten päivät.

täälä kanssa yksi joka kaipailisi seuraa

Kotkalaisia pienten vauvojen äitejä?

täälä olisi helsingistä pienen vauvan äiti

Minä joskus kysäisin naapurin pienen vauvan äidiltä, että tahtoisiko joskus tulla meille kahville. Hän ilahtui kovasti ja tulikin pian, ja kahvittelimme ja kävimme ulkoilemassa sitten pitkään lastemme ollessa pieniä. Samoin erään toisen rouvan kutsuin myö kahvill. Hänen kanssa olemme kyllä vieläkin 15 vuotta myöhemmin tekemisissä.

se on vain vähän kirja jos ei talonyhtiössä asu muita lapsia tai meillä kyllä asuu muutama vauva perhe mutta toista en ole kesän jälkeen nähnytkään ja toistakaan n. 2kk ja mietin just yksi päivä että asuvatkohan kumpikaan enään taloissamme, toinen on sitten omakotitalot jossa ollaan vän niinkuin omissa oloissa

Ja eihän sen juttukaverin tarvitse välttämättä olla vauvallinen ihminen. Minä pyysin kahville samoin myös naapurin jo mummoikäisiä ihmisiä :)

Katso vaikka etsitään ystäviä ilmoituksia. Esim mulla kaksplussan palstalla ilmoitus. En itse koe olevani erityisen yksinäinen ja mulla myös esikoinen mukana tässä vauva-arjessa mutta uusia ystäviä kyllä aina mahtuisi elämään mukaan ja Helsingissä olen minäkin :)

Samanlaisia ajatuksia oli etenkin kun olin esikoisen kanssa kotona. Meninkin sitten melko nopeasti töihin, mutta ei sekään niin herkkua ollut. Nyt toisen kanssa haluaisin olla pidempään kotona, mutta en ole edelleenkään oikein saanut uusia kavereita lasten merkeissä, yhden fb-kaverin. Minulla kävi kans niin että suurin osa vanhoista kavereista vaan "unohti" minut sen jälkeen kun ilmoitin raskaudestani.

oli oikein mukava lukea tätä ja huomata että en ole yksi asian kanssa, joskus on vain vähän kateeksi käyty muskarissa kun sielä pari äitiä sopii että mitä tekevät ilta päivällä. kun vastaan tulee vaunuja niin mietin että kuinkakohan moni äiti on yksinäinen niistä vastaan tulevista äideistä

Asustan helsingissä, Ja kun tässä kysi että miksi en tapaa vanhoja ystäviäni, niin minulla ei mitenkään laaja kaveripiiri ole ja muutaman vuoden sisällä ihmiset ovat muuttaneet täältä muualta ja yhteyden pito on vähentynyt. Ja näillä nykyisillä ystävni ovat töissä ja  on aika kova kiire töissä eli eivät ehdi kovinkaan usein tapaamaan ja muutamia vauvat ei kiinnosta ja eivätkä sen takia halua olla tekemisissä

Mene sitkeesti niin vauvakerhoihin ja musiikkituokioihin(näitä on esim puistoissa tai avoimissa päiväkodeissa, sitten on mll ja seurakunnan kahviloita ja kerhoja) kyllä ne muut äidit pikkuhiljaa tuöee tutuiksi ja joskus sinne elsyy muita sinunkaltaisiasi jotka ei tunne entuudestaan ketään.

tietty rohkeutta se vaatii pyytää tällaista äitiä joskus kahville tms. 

Ymmärrän kyllä tuskasi, mullakin oli esikoisen vauva-aika aika tankeaa nimenomaan sen vuoksi ettei ollu sitä aikuista seuraa. Mutta pikkuhiljaa niitä tuttuja on tullut ja lasten määrän lisääntyessä huomaa että ei voi oikein mihinkään  lasten juttuihin mennä ilman että

törmää vähintään yhteen hyvänpöiväntuttuun. varsinaisia ystäviä ei silti oo montaa tullu.. 

Ajattele se niin, että puolen vuoden päästä pääset jo töihin ja ihmisten ilmoille. 

Sellaista tämä kotiäitiys usein on - yksinäistä...

Mä suosittelen myös vain käymään niissä kerhoissa ja muissa! Tutustuminen kestää hetken.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 21:10"]

Ajattelin tehdä tällaisen aloituksen, josko löytyisi kohtalotovereita. Eli minulla on 5 kk vanha tyttö ja olen kotona äitiyslomalla ja tunnen oloni yksinäiseksi. Yksi ystäväni on samaan aikaan kotona mutta hänkin uudestaan raskaana ja huonovointisuuden takia ei juurikaan voi liikkua paljon.

Käydään muskarissa mutta sielä ihmiset tuntee jo entuudestaan toisensa ja tuntuu vaikealta tunkea väliin.Vauva kerhoissa ole muutamasti käynyt  mutta sieläkin on sellaisa äitejä jotka tuntevat jo kauemmin toisensa ja olisi mukava tavata ihmisä kerhojen ulkopuollakin, sosiaalisena ihmisena olisi ihana saada seuraan tähän vauva arkeen

[/quote]

Olisiko kannattanut miettiä ennen kuin jäi kotiin lapsen kanssa? Tai jopa ennen lapsen hankintaa?