Yöhoitamiset, miksi jää aina minulle!?

Jos mies käy töissä ja nainen ei ni sillo toi on ok :) Jos molemmat käy töissä ni sit ei oo ok.. Ja sanoisin että ryhdistäydy tai lähen :)

Meillä minä olen hoitanut pääasiassa koska herään nopeiten ja nopeasti käyn hoitamassa jutut ettei mies heräisi ääniin. Tää on sitä rakkautta ja toisen huomioon ottamista. Vauva-aikana mies kävi välillä antamassa maidon tms. vaikka kävikin töissä <3

Lapsen sängyt samaan huoneeseen, jo loppuu sultaki ravailut (lapsilla ei tällöin tarvetta kävellä pitkin kämppää). Silleen me ollaan homma pyöritetty, ei olla edes kokeiltu muuta. Hyvin toimii

Samaa kuin edellinen, eli oletko töissä? Jos et, niin tietenkin se olet sinä joka hoitaa yölläkin juoksut. Jos taas olet töissä, niin silloin nostat kissan pöydälle ja sovitte yhteistyöstä. Tosin koska minä herään pienimmästäkin äännähdyksestä ja en varmasti nukahda ennenkuin tiedän kaiken olevan kunnossa taas, olen hoitanut töihin menoni jälkeenkin yöheräämiset. Mies ei herää edes kovaan ukkoseen, joten ihan turha siinä on miestä herätellä jos olen itse jo valveilla. Turha siinä on sitten kahden valvoa, otin oman nukkuma-aikani sitten muulloin.

No meillä mies matkustaa työkseen aika paljon, on poissa viikottain. Meillä homma meni alusta alkaen niin, että kun minä olen lasten kanssa kotona, hoidan tietenkin kaiken. Silloin kun mies on kotona, minä nukun korvatulppien kanssa, ja mies nousee. Ihan itsestään työnjako luiskanti noin, ei sitä koskaan erikseen sovittu.

Saa kivittää. :)

Mä olen joskus kiukkuisena sanonut, että en jaksa hänen kanssaan, olisi henkisesti helpompaa yksin kuin miehen kanssa, joka ei kannata riittävästi vastuuta lapsista. Mies on todennut, että senkus menet sitten jos hän ei kelpaa, hän on mikä on eikä muuksi muutu.

ap

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 22:33"]

Mä olen joskus kiukkuisena sanonut, että en jaksa hänen kanssaan, olisi henkisesti helpompaa yksin kuin miehen kanssa, joka ei kannata riittävästi vastuuta lapsista. Mies on todennut, että senkus menet sitten jos hän ei kelpaa, hän on mikä on eikä muuksi muutu.

ap

[/quote]

Taitaa suhde nyt hiertää kun tuollaisia kommentteja miehes latelee. 

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 22:33"]

Mä olen joskus kiukkuisena sanonut, että en jaksa hänen kanssaan, olisi henkisesti helpompaa yksin kuin miehen kanssa, joka ei kannata riittävästi vastuuta lapsista. Mies on todennut, että senkus menet sitten jos hän ei kelpaa, hän on mikä on eikä muuksi muutu.

ap

[/quote] No mene sitten, jos sinä ja lapset eivät tuon enempää miehelle merkitse niin lähtekää varoittamatta muutamaksi päiväksi pois. Ja jatka vain lapsista huolehtimista, en tuon miehen hoitamisiin niin perustaisi, parempi on kun sinulla on hommat hyppysissä.

Juu, en luota enää miehen hoitamiseen. Siis olen alusta asti pyrkinyt siihen, etten ohjaile ja jätän hänelle tilanteita hoidettavaksi, mutta kun ei ota vastuuta niin ei ota. Ei koskaan ole huolehtinut esim. kipeistä lapsista yöllä, nukkua posottaa vaan huolta vailla itse. ap

Oletko ap töissä? Onko mies töissä?

itsekäs mies. 

Taidan olla aika onnellisessa asemassa, kun meillä mies heräilee jopa useammin kuin minä, vaikka hän käy töissä ja itse olen kotona.

Miehellä on paremmat unenlahjat ja saa helpommin unen päästä taas kiinni, vaikka välillä nousisikin.

On se kumma, kun et tajunnut _ekan lapsen saatuasi_ millainen ukkosi on, vaan piti sit vääntää toinenkin. Kanna nyt vastuusi omasta ratkaisustasi.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 22:50"]

On se kumma, kun et tajunnut _ekan lapsen saatuasi_ millainen ukkosi on, vaan piti sit vääntää toinenkin. Kanna nyt vastuusi omasta ratkaisustasi.

[/quote]

Aina pitää tällänen typerä kommentti laittaa.

No meillä mies on hoitanut alusta lähtien yöheräilyt (onnistui, koska pumppasin maitoa). Ihan siitä syystä, että minä en ole vain herännyt kun lapset ovat huutaneet. Olen aina ollut tosi sikeäuninen eikä vauva-ajatkaan ole tehneet poikkeusta.

Niin, meillä mies kävi vuorotöissä joten kyllä mies on sitten väsynytkin ollut. Aina kuitenkin saanut nukkua päikkärit työvuoron päätteeksi, jolloin minä ja lapset olemme menneet ulos. Tämä siis aamuvuoroviikkoina. Vastaavasti iltavuorossa ollessaan hän on aamulla saanut nukkua pidempään koska on joutunut herämään vaimon liian hyvien unenlahjojen takia syöttämään vauvaa.

Tosin tuota vaihetta ei ole kauaa kestänyt kummankaan lapsen kohdalla. Esikoinen alkoi nukkua täysiä öitä parin kuukauden iässä ja kuopus noin kuukauden ikäisenä.

Meillä mies hoitaa useimmiten yöllä lasten heräilyt. Mies nukkuu minua sikeämmin, mutta herää kumminkin lasten ääniin. Käymme molemmat töissä. Mies on enemmän yövalvoja, joka tulee aamuyöllä nukkumaan, joten on tottunut myös hereillä ollessaan hoitamaan asiat.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 22:33"]

Mä olen joskus kiukkuisena sanonut, että en jaksa hänen kanssaan, olisi henkisesti helpompaa yksin kuin miehen kanssa, joka ei kannata riittävästi vastuuta lapsista. Mies on todennut, että senkus menet sitten jos hän ei kelpaa, hän on mikä on eikä muuksi muutu.

Ja miksi, miksi, miksi ette ole puhuneet asioista - vauva-ajasta, lastenhoidosta jne. ENNEN kun niitä olette alkaneet yhdessä pykäämään? Tai jos olette ja mies on nyt sinut sitten siinä asiassa 'pettänyt', niin miksi et tee asialle jotain?

En ikinä ymmärrä näitä 'minäkaikenteenvalivali'-aloituksia. Ei kukaan muutu (eli siis se mies) tuollaiseksi 'yhtäkkiä'. Itse olet lastesi isän valinnut. Eli siis Miksi?

ap

[/quote]

Riippuu teidän työtilanteesta sekä siitä, kuinka usein lapsi herää. 

Meillä parhaimmillaan heräilivät molemmat, yhteensä 18 kertaa yössä. Siinä pitää kyllä miettiä jotain vastavuorojuttua, vaikka toinen olisikin "vain kotona". 

Sopikaa vaikka vuoroyöt, jos olette molemmat töissä, tai jos olet kotona, niin pari yötä, jolloin saat nukkua. Ja etukäteen, ei kukaan ala unisena neuvottelemaan. 

Tsemppiä. Me valvottiin yhteensä neljä vuotta ja sitä en olisi kyllä yksin kestänyt. 

Meillä minä herään, koska miehellä herääminen vauvan ääniin kestää kauemmin ja olen siinä vaiheessa jo kuitenkin hereillä ja kärkkäänä odottaisin milloin mies nousee. Pienempi paha siis, vaikka toivoisin, että mies edes joskus hoitaisi aamusyötön klo 9 aikaan oma-aloitteisesti. Muutaman kerran olen siitä hermostunut ja sitten on ukko aina kiltisi seuraavana aamuna älynnyt sen tehdä. Niinä kertoina olen tosin itsekin ehtinyt heräämään kunnolla, kun vauva ehtii ähistä nälkäänsä niin kauan. Mies vastavuoroisesti kyllä pitää huolta, että minulla on mahdollisuus omaan aikaan ja saan muulloin levätä ihan miten paljon haluan.

Ap, miehesi kuulostaa aika kypsältä tuohon lapsiarkeen, jos latelee noin ilkeitä kommentteja. Tuollainen on oikeasti todella loukkaavaa, kun sanoo että senkus menet. Ei sitten sen enempää kiinnosta pitää liittoa kasassa. Ei se toimi yksipuolisesti ja siten, että vain toinen aina joustaa, koska toinen "on mikä on eikä muuksi muutu". Jossain vaiheessa lähteminen on parempi vaihtoehto kuin se, että lapset kärsivät kun vanhempien riidat kasvavat kasvamistaan ja heidän äitinsä on ihan loppu.

Olisi muuten kiva, jos voisi olla yhtä kylmä kuin mies ja tokaista hänelle lapsen huutaessa hätäänsä yöllä, että mene keskenäsi, koska se on sinun lapsesi, mitä sä mua herättelet! Ei vaan äidin sydän kestä rääkätä pientä tuollaisella, koska miehellä todennäköisesti kestäisi kauan mennä lohduttamaan tai vittuillakseen ei menisi ollenkaan.

Meillä minä hoidan lapsen yöheräilyt, koska mies käy töissä ja itse opiskelen vain osan viikosta. Eikä ukko edes herää jos lapsi alkaa itkeä. Se on välillä kyllä ärsyttävää,  koska estää mm. unikoulun pitämisen: miestä ei saa kirveelläkään ylös keskellä yötä.