Lue keskustelun säännöt.
Kenellekään muulla vaikeuksia unohtaa ex vuosien takaa?
15.10.2013 |
Erostamme on jo kolme vuotta. Olen yrittänyt unohtaa hänet ja miettiä muita asioita ja tapailla toisia miehiä, mutta surullinen kaava toistuu aina. Tapaan miehen, mutta verrattuna exiini kukaan, kukaan ei sytytä minussa samanlaista liekkiä. Se on surullista ja täysin tahdostani riippumatonta. Täytyykö minun vain hyväksyä se tosiasia, että hän oli se elämäni rakkaus ja jatkossa jos en halua olla yksin on tyydyttävä kakkosvaihtoehtoon? Mutta onko se reilua mahdollista uutta kumppania kohtaan?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä häntä halua unohtaa. Hän on nykyisin paras ystäväni. Ja todellakin, uskon että ainoa sielunkumppani joka minulle tästä maailmasta löytyy. Mutta yhdessä emme enää tule asumaan, emme olemaan parisuhteessa, koska miehen mielenterveysongelmat on sen verran pahoja etten pysty arkea yhdessä kestämään. Ystävinä kuitenkin homma toimii.
Ja minulla on kyllä nykyisin mieskin. Ei hän ole sillä tavalla sielunkumppani kuin exä, ei ole sellaista melkein yliluonnollista yhteyttä toisiimme, mutta ei hän myöskään ole silti mikään surkea kakkosvaihtoehto johon olen joutunut tyytymään. Hän on oikein mukava mies, joka rakastaa minua ja jota minä rakastan. Hän on myös ilahduttavan tasapainoinen ihminen jonka kanssa on kiva elää, toisin kuin skitsofreniasta ja bipolaarisesta mielialahäiriöstä kärsivän exän kanssa.
Eli olen saanut molemmat: exäni ystävänä ja elämänkumppaniksi siihen paremmin sopivan miehen.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 14:06"]
Miksi erositte?
[/quote] Miehellä ei ollut tunteita minua kohtaan, muuten kuin kaverillisesti. Olen aika persoona ihmisenä ja niin on exäkin, mutta meidän huumorintajumme osui yksi yhteen ja ymmärsimme toisiamme paremmin kuin toiset. Hänkin tunsi kuulema samoin, mutta kun tunteita ei ole niin niitä ei ole. Sattuu ajatellakin että ei ole toista hänen kaltaistaan eikä kukaan ole samanlainen kanssani kuin hän. Hän ymmärsi minua ja outouksiani, ja olimme todella samanlaisia monella uskomattomalla tapaa: syntyneet peräkkäisinä päiviä, opiskelleet samaa alaa ja samat harrastukset.
Ei. Kyllä uusi oikea tulee vielä kohdalle :)