Miten asperger näkyy naisella?
Missä menee ero erityisherkkyyden, mielenterveysongelmien, oppimisvaikeuksien välillä, kun niissä voi olla samanlaisia oireita? Missä vaiheessa elämää tulee esille yleensä?
Kommentit (221)
Näkyykö asperger naisilla naamasta, ilmeistä, eleistä, mielenkiinnon kohteista, pituudesta, luonteenpiirteistä?
Ei naisissa näykään välttämättä kovin helposti, englanniksi puhutaan ”masking” termistä joka tarkoittaa sitä että tytöt oppivat jo nuorina poikia paremmin peittelemään omaa erillaisuuttaan apinoimalla muita tyttöjä. Ikävin tapa millä näkyy on aistien ylikuormittuessa näkyvä ahdistus tai jopa raivo. Tärkeintä onkin oppia omat rajat ja elää tasapainossa ympäristön kanssa. Suo itselleen tarpeeksi aikaa toipumiseen ja lepäämiseen hiljaisuudessa, kotona, luonnossa miten kenestäkin tuntuu parhaalta. Katsekontaktin pitäminen kun itse puhuu saattaa olla vaikeaa. Tietty jääräpäisyys jos on joku asia josta on todella varma. Tietyt vahvat mielenkiinnonkohteet. Tietty tapa kosketella joko hiuksia tai tiettyjä koruja jolla ei ole mitään tekemistä hermostuneisuuden kanssa. Ja ennen kaikkea kyky paneutua tiettyyn askareeseen täydellisesti. Kyky nähdä yhteyksiä asioitten välillä joita neurotyypilliset eivät huomaa yhtä nopeasti tai ollenkaan. Lähtemiset saattavat tuottaa ongelmia ja siksi rutiinit arjessa ovat välttämättömät. Ja haluan vielä painottaa että autismi ei ole mikään mielensairaus vaan neurologinen poikkeavuus, meidän aivot toimivat eri tavalla kun neurotyypillisillä ihmisillä ja sen pitäisi olla ihan jees.
Suorapuheinen voi olla myös esim ahdistuneisuushäiriöstä, väsymys, stressi tai adhd/add, ettei välttämättä asperger.
Siksi kysyin pituudesta, jos asperger-joku geenijuttu ja pituus geenistä yleensä myös
En ymmärrä miksei voi olla rehti, herkkä oikeudenmukainen, tunnollinen ja jääräpäinen ilmankin aspergeria
Sisko 27v: löytyy pakko-oireinen häiriö, on ikisinkku, ei paljon kaverisuhteita, lapsellinen ja naivi mm. hullu Harry Potter-fani, elää jossain fantasiaharrypotter-maailmassa, keräilee Pottertavaraa ja pukeutuukin kuin olisi Tylypahkan opiskelija. Ei tosiaan seurustele tai edes näytä aikuistuvan. Töissä käy kylläkin, mutta ei ole sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä ymmärrä sanontoja, esim että joku asia on "kiven takana". Assi saattaa tiedustella, että minkä kiven?
Eli siis kielellisesti lahjattomia? Tuohan pitäisi näkyä silloin kielellisissä kykytesteissä, mutta näkyykö autismi niissä?
Ei välttämättä. Joskus autismin lisäksi saattaa ilmetä dysleksiaa tai muuta vastaavaa mutta ei missään tapauksessa aina kaikilla autisteilla
Huomaako asperger-nainen itse on outo ja yrittää piilotella sitä? Osaako ottaa rooleja ilman näkyvää mallia ja säädellä tunteitaan?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksei voi olla rehti, herkkä oikeudenmukainen, tunnollinen ja jääräpäinen ilmankin aspergeria
Tottakai voi olla :)
Ovatko asperger-naiset heitä kiinnostaa enemmän manga ja anime kuin esim oikeat asiat kuten luonto, eläimet, psykologia?
Vierailija kirjoitti:
Huomaako asperger-nainen itse on outo ja yrittää piilotella sitä? Osaako ottaa rooleja ilman näkyvää mallia ja säädellä tunteitaan?
Nuorena kyllä, silloin paine
samanlaisuudesta on korkea. Vanhempana kun itsetuntemusta ja -luottamusta on tullut lisää, niin ei välttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Sisko 27v: löytyy pakko-oireinen häiriö, on ikisinkku, ei paljon kaverisuhteita, lapsellinen ja naivi mm. hullu Harry Potter-fani, elää jossain fantasiaharrypotter-maailmassa, keräilee Pottertavaraa ja pukeutuukin kuin olisi Tylypahkan opiskelija. Ei tosiaan seurustele tai edes näytä aikuistuvan. Töissä käy kylläkin, mutta ei ole sosiaalinen.
Aikuistuminen on asperger ihmisillä mielenkiintoinen aihe. Monet aspergerit saattavat olla lapsuudessa aikuismaisia, mutta vanhemmiten taas lapsellisempia.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä ymmärrä sanontoja, esim että joku asia on "kiven takana". Assi saattaa tiedustella, että minkä kiven?
Enemmän miesassien ongelma. Naiset ymmärtää hyvinkin kuvainnollista kieltä ja symboliikkaa. Naisassit on usein niin hyvin omaksuneet normatiivisen käytöksen ja esittävät sitä, että heitä ei valtaväestöstä erota.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä ymmärrä sanontoja, esim että joku asia on "kiven takana". Assi saattaa tiedustella, että minkä kiven?
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkovlttil/203295-ei-minkaan-arvoinen…
esimerkiksi?
Niillä on aina joku puhevika. Yleensä vähän maskuliinisempia kuin perus nainen. Eivät huolehdi ulkonäöstä.
Vierailija kirjoitti:
Huomaako asperger-nainen itse on outo ja yrittää piilotella sitä? Osaako ottaa rooleja ilman näkyvää mallia ja säädellä tunteitaan?
Huomaa outoutensa. Ei yritä piilotella sitä. Roolien ottaminen ja näytteleminen on asseille vaikeaa. Tunteiden säätely samoin on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä ymmärrä sanontoja, esim että joku asia on "kiven takana". Assi saattaa tiedustella, että minkä kiven?
Enemmän miesassien ongelma. Naiset ymmärtää hyvinkin kuvainnollista kieltä ja symboliikkaa. Naisassit on usein niin hyvin omaksuneet normatiivisen käytöksen ja esittävät sitä, että heitä ei valtaväestöstä erota.
Aika vaarallista ja haitallista korostaa jatkuvasti sitä, ettei naisassit muka mitenkään erotu valtaväestöstä. Useimmat erottuvat. Eri asia on sitten ne, jotka luulevat olevansa asseja mutta eivät oikeasti ole.
Niin kirjoitti:
Ovatko asperger-naiset heitä kiinnostaa enemmän manga ja anime kuin esim oikeat asiat kuten luonto, eläimet, psykologia?
Itse rakastan luontoa, eläimiä, historiaa, uskontohistoriaa, valokuvaamista, taiteita, ruoanlaittoa, tanssia. Ja olen suuri Miyasaki fani, en kuitenkaan välitä muusta mangasta. Eihän kaikki vasenkätisetkään ihmiset ole samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Huomaako asperger-nainen itse on outo ja yrittää piilotella sitä? Osaako ottaa rooleja ilman näkyvää mallia ja säädellä tunteitaan?
Ei tarvitse huomata itse että on outo. Se sanotaan assi naiselle päin naamaa sata kertaa elämän aikana että oletpa outo ja kummallinen.
Itsellä oli lapsena juuri tuo ominaisuus. Mutta hommaa korosti sekin että mun perheessä ja lähituttavapiirissä puhuttiin lähes aina konkreettisella tasolla ilman tuommoisia sanontoja.