Onko ihan mautonta nimetä vauva kuolleen läheisen mukaan?

Simo-veljeni kuoli nuorena aikuisena ja hänelle todella läheinen siskoni antoi omalle, hyvin toivotulle pojalleen nimen Simon, veljemme muistoa kunnioittamaan. Minusta hyvin kaunis ele, samoin Simonista, joka on jo aikuinen, eikä ehtinyt enoaan tavata.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 18:03"]

Multa kuoli aikanaan veli, oli mulle todella läheinen. Nyt minulla on pieni poika ja haluaisin nimetä veljeni nimellä. Veljeni nimi oli ihan tavallinen tyyliin "Sami" tms. Kysyin asiasta äidiltäni ja hänen mielestään ajatus on kaunis eikä loukkaa häntä tai tuo liikaa kipeitä muistoja. Mietin vain että onko ajatus ihan hölmö jos annan tuon saman nimen nyt vauvalle.

Mitä te ajattelisitte jos teidän suvussa joku toimisi näin? Tai miltä lapsesta tuntuu myöhemmin kun kuulee että on saanut nimensä kuolleen sukulaisen mukaan.

Tiedän etä valinta on minun ja mieheni ja on ihan meidän asiamme minkä lapselle nimeksi annamme, mutta haluaisin vain kuulla millaisia ajatuksia tää ihmisissä herättää. Kiitos jos viitsitte kommentoida.

[/quote]

Ei siinä minusta ole mitään hölmöä. Lapselleni varmaan tulee kuolleen mummoni nimi.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 18:13"]

Tiedän perheen, johon ensin syntyi Aurora Elisabeth, joka kuoli 3v iässä. Samana vuonna syntyi Aurora Helena, joka hänkin menehtyi pienenä ja vasta kolmas eli  Aurora Maria jäi henkiin.

[/quote]

Tuo kyllä oli mautonta.

Setäni on Kari, häneltä on pienenä kuollut Kari-niminen isoveli. Tunnen myös iäkkäät kaksoset, Klaudian ja Julian, joilta oli kuollut samannimiset kaksossiskot ennen heidän syntymäänsä.

kyseessä on karjalaiset perheet, heillä se on perinne.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 18:03"]

Multa kuoli aikanaan veli, oli mulle todella läheinen. Nyt minulla on pieni poika ja haluaisin nimetä veljeni nimellä. Veljeni nimi oli ihan tavallinen tyyliin "Sami" tms. Kysyin asiasta äidiltäni ja hänen mielestään ajatus on kaunis eikä loukkaa häntä tai tuo liikaa kipeitä muistoja. Mietin vain että onko ajatus ihan hölmö jos annan tuon saman nimen nyt vauvalle.

Mitä te ajattelisitte jos teidän suvussa joku toimisi näin? Tai miltä lapsesta tuntuu myöhemmin kun kuulee että on saanut nimensä kuolleen sukulaisen mukaan.

Tiedän etä valinta on minun ja mieheni ja on ihan meidän asiamme minkä lapselle nimeksi annamme, mutta haluaisin vain kuulla millaisia ajatuksia tää ihmisissä herättää. Kiitos jos viitsitte kommentoida.

[/quote]

Ei siinä minusta ole mitään hölmöä. Lapselleni varmaan tulee kuolleen mummoni nimi.

[/quote]

Täytyy sanoa että en ehkä laittaisi sellaisen ihmisen nimeä lapsen etunimeksi jonka kuolemaan liittyi jotain epäselvää tai joka kuoli oman käden kautta. Henkilön toista nimeä ehkä voisi harkita.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 18:13"]

Tiedän perheen, johon ensin syntyi Aurora Elisabeth, joka kuoli 3v iässä. Samana vuonna syntyi Aurora Helena, joka hänkin menehtyi pienenä ja vasta kolmas eli  Aurora Maria jäi henkiin.

[/quote]

Tuo kyllä oli mautonta.

[/quote]

Miksi? Ihan yleinen tapa 1800-luvulla

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 18:38"]

Meillä on lapsen toinen nimi (itsemurhaan) kuolleen sukulaispojan mukaan. En koe asiaa lapselle taakaksi. Ei edes tiedä vielä 5-vuotiaana mistä nimi tulee.

[/quote]

Mulle on kyllä ollut jonkinmoinen taakka se, että toinen nimeni on nuorena itsemurhan tehneen isoäitini mukaan. Isoäidin kuolema kuitenkin jollain tavalla vaikuttaa perheessämme yhä. Eli älkää antako kuolleiden nimiä, jos yhtään tuntuu että asia on jollain tavalla arka. Antakaa lapsen lähteä puhtaalta pöydältä. 

Minunkin mielestäni kaunis ja hieno ajatus. Sehän on vain kunnianosoitus sekä edesmenneelle veljellesi että pojallesi, joka haluttiin nimetä jonkun sellaisen mukaan joka on ollut sinulle rakas ja läheinen. Syvällisempi merkitys kuin pelkkä "tykkäämm nimestä" tai "sointuu sukunimeen".

Maailma on täynnä kauniita nimiä. Annan kuolleen pitää nimi itsellään ja keksi lapselle uusi nimi. Se voi vaikka olla väännös tai lähellä alkuperäistä, mutta etkö ajattelisi kuollutta veljeäsi aina kun sanot poikasi nimen ääneen. Kuolleen ei tarvitse kulkea mukana arjessa joka lauseessa vaan muistoissa kauniissa.

Minusta kaunis ajatus, ei millään tavalla outo tai sopimaton. Useinhan annetaan suvussa kulkeneita nimiä. Minusta tämä olisi kunnianosoitus veljesi muistolle.

Ihan outo kysymys. Äidin sisko kuoli tapaturmaisesti 12v iässä, jolloin äitini oli 9v. Minä sain saman nimen kuin tuolla siskolla oli eikä kukaan ole pitänyt sitä kummallisena. Meidän oma esikoinen sai nimensä 1800-luvun lopussa kuolleen isoisän isoäidin siskon mukaan eikä sitäkään ole ihmetelty.

Ei ole mautonta, minusta on mukava ettei kuollutta ole unohdettu vaan tavallaan kunnioitetaan antamalla lapselle tämän nimi. 

Serkkuni lapsi kastettiin juuri ja toiseksi nimeksi tuli edesmenneen mummomme nimi. 

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 18:06"]

Ihan outo kysymys. Äidin sisko kuoli tapaturmaisesti 12v iässä, jolloin äitini oli 9v. Minä sain saman nimen kuin tuolla siskolla oli eikä kukaan ole pitänyt sitä kummallisena. Meidän oma esikoinen sai nimensä 1800-luvun lopussa kuolleen isoisän isoäidin siskon mukaan eikä sitäkään ole ihmetelty.

[/quote]

No on täällä paljon oudompiakin kysymyksiä kyselty. Mutta kiitos vastauksesta kuitenkin.

---Ap.

Meillä on toisena nimenä. Kauniilla tavalla muistuttavat ihanista ihmisistä.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 18:07"]

Ei ole mautonta, minusta on mukava ettei kuollutta ole unohdettu vaan tavallaan kunnioitetaan antamalla lapselle tämän nimi. 

Serkkuni lapsi kastettiin juuri ja toiseksi nimeksi tuli edesmenneen mummomme nimi. 

[/quote]

Kiitos. Veljen muistaminen ja kunnioittaminen tuossa onkin ajatuksena plus että nimi sointuisi aika kauniisti sukunimeemme yms. Täytyy toivoa, että vanhemmatkin sukulaiset ymmärtävät pointin. Äidistäni ainakin ajatus oli kaunis.

---Ap.

Tiedän perheen, johon ensin syntyi Aurora Elisabeth, joka kuoli 3v iässä. Samana vuonna syntyi Aurora Helena, joka hänkin menehtyi pienenä ja vasta kolmas eli  Aurora Maria jäi henkiin.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 18:07"]

Ei ole mautonta, minusta on mukava ettei kuollutta ole unohdettu vaan tavallaan kunnioitetaan antamalla lapselle tämän nimi. 

Serkkuni lapsi kastettiin juuri ja toiseksi nimeksi tuli edesmenneen mummomme nimi. 

[/quote]

Kiitos. Veljen muistaminen ja kunnioittaminen tuossa onkin ajatuksena plus että nimi sointuisi aika kauniisti sukunimeemme yms. Täytyy toivoa, että vanhemmatkin sukulaiset ymmärtävät pointin. Äidistäni ainakin ajatus oli kaunis.

---Ap.

[/quote]

Nimenomaan vanhemmat sukulaiset sen tulevatkin ynmärtämään. Entisaikaan on ollut tapana antaa jopa samassa sisarussarjassa nimi kuolleen isosisaruksen mukaan seuraavalle. Minullakin on täti, joka on saanut nimen kuolleen isosiskonsa mukaan. Nuoremmat tällaista todennäköisesti enemmän kummeksuvat.

Mun mielestä kuollut isovanhempi on eri asia. Mä en antais missään nimessä. Etteköhän löydä toisenkin nimen. Mulle tulee mielikuva ettette kunnioita tätä veljeä riittävästi vaan tärkeämpää on saada kiva ja sointuva nimi sukunimeen. Sori. 

Mun mielestä on normaalia antaa esim isovanhemman nimi, mutta en itse en voisi ajatella antavani menehtyneen sisareni nimeä lapselleni. Tiedän yhden pojan, joka on saanut nimensä äitinsä veljen mukaan. Ja tämä veli teki itsemurhan 18-vuotiaana. Ajattelen aina, että hirveä taakka annettu tuolle pienelle pojalle nimen muodossa. Ja väkisinkin tulee mieleen ajataus, että entäpä jos historia toistaa itseään. Veljesi luulatavasti menehtyi tapaturmaisesti tai sairauteen, jolloin itse en ymmärrä ajatusta. Ehkä toiseksi nimeksi voisin antaa, mutta en etunimeksi.

11 tarkentaa, että minulla ei ole menehtynyttä sisarta eli olettaisin ajattelevani kirjoittamani tavalla. Tietenkään en voi tietää miten todellisuudessa ajattelisin. Eli tärkeintä on, että teette niinkuin teistä parhaalta tuntuu.